Oli pakko pistää välit poikki tuttavaan!

Minulta meni loppukin mielenkiinto kyseiseen ihmiseen sen jälkeen, kun hän syytti minua kiusaajaksi. Olin vuosikausia ihan hiljaa kaikesta siitä ikävästä palautteesta, jota sain häneltä osakseni tuon tuostakin: milloin valmistin tai toin mukanani väärää ruokaa, milloin valitsin vääriä (=liian meluisia) lenkkeilyreittejä, milloin olin itara, kun en suostunut lainaamaan hänelle enää rahaa jokapäiväisten talousmenojen kattamiseen ja niin edelleen. Kun ilmoitin ex-tuttavalleni, että toivoisin hänen lopettavan arvostelemisen ja valehtelemisen, josta hän oli jäänyt kiinni useitakin kertoja, hän suuttui ja väitti minun kiusaavan häntä. Aikuinen (40+) ja vieläpä uskonnollinen nainen, jolla on alaikäisiä lapsia, jotka lintsaavat jo koulusta eivätkä ymmärrä itsekään vastuullisesta rahankäytöstä tuon taivaallista! Minussa on paljon vikoja, jotka olen myöntänyt hänelle suoraan ja joita pyrin korjaamaan parhaan kykyni mukaan, mutta hänpä ei pystykään samaan. Mistä tällainen tosiasioiden kieltäminen ja omien mokailujen siirtäminen muihin voi johtua?