Miksi jotkut ihmiset haluavat antaa lahjaksi aina sellaista, mitä ei toivota tai pyydetä?

Kaikkein rasittavimpia ovat ihmiset, jotka eivät kysy, mitä voisi ostaa lahjaksi ja ostavat ihan mitä sattuu, miettimättä lahjan saajaa, ja samalla valittavat, kun ei osaa ostaa mitään ja tulee aina vääriä...

Jotkut esimerkiksi haluavat antaa henkilökohtaisen ajatuksella valitun persoonallisen lahjan, toiset järkevän ja käyttökelpoisen lahjan. Lahjalistalta ruksaaminen tuntuu heistä vähän kuin pääsymaksulta kekkereihin.

Aina ei voi saada mitä haluaa ja yleensä ei halua sitä mitä saa

Vierailija kirjoitti:

Jotkut esimerkiksi haluavat antaa henkilökohtaisen ajatuksella valitun persoonallisen lahjan, toiset järkevän ja käyttökelpoisen lahjan. Lahjalistalta ruksaaminen tuntuu heistä vähän kuin pääsymaksulta kekkereihin.

Parhaita lahjoja ovat sellaiset, jotka ovat yllätyksiä, ja joissa on oikeasti ajateltu lahjan saajaa ja osuttu vieläpä oikeaan. Huonoimpia lahjoja ovat sellaiset, jotka ovat yllätyksiä, ja joissa ei ole ajateltu lahjan saajaa ja on ostettu vain jotain, koska "jotain pitää ostaa". Tähän väliin menee sitten ne toivelahjat, sinne hyvän puolelle.

En osaa sanoa. Olen juuri käynyt kaappeja läpi ja kuvaan näitä ei-toivottuja lahjoja Toriin... Meille ei ikinä tule sellaista, mitä lapset toivovat tai mitä minä vinkkaan.

Jotkut ajattelee toisen puolesta mitä se haluaa. Ja sitten on niitä kun ostaa sitä mitä se tarvitsee eikä mitä se haluaa. Lahjasta pitäisi jäädä joku muisto eikä mennä hukkaan, ajattelevat. Onneksi jotkut vielä tuo sen viskipullon mulle..

Niin tai anoppi joka kysyy lapsien vaatteiden kokoa, kun äitinä osaan antaa oikean koon ei hän sitten osta sitä kokoa. Ostaa joko liian pieniä tai isoja mutta ei perkule vie sitä kokoa mikä olisi sopiva. Sitten valitetaan kun ostamansa vaatteet eivät ole lapsilla käytössä..

Eilen mietin onko ruotsin prinsessat tyytyväisiä anoppiensa ja äitiensä antamiin lahjoihin.

Meil on käyny silleen, et kukaan sukulaisista ei kysele mitä lapset tarvii tai haluaa TAI mitä heil jo on. Sit ostavat ristiin rastiin vaikka mitä ja tavaraa vaan kertyy. Mua ei kuunnella. Esimerkiksi viime syksynä tyttärellä oli varmaan 10 erilaista takkia, kun jokainen kyselemättä niitä osteli. No, osa jäi käyttämättä se on selvää. Sit kun mieheni kans ostettiin pojalle polkupyörä niin pyörä tuli myös hänen mummilta ja vaarilta niin on sit ny kaksi niitäkin. Toinen lähtee toriin. Miks ei voi kysyä tai ilmoittaa mitä meinaa ostaa? Mikä siinä nii vaikeeta on?

Vierailija kirjoitti:

Niin tai anoppi joka kysyy lapsien vaatteiden kokoa, kun äitinä osaan antaa oikean koon ei hän sitten osta sitä kokoa. Ostaa joko liian pieniä tai isoja mutta ei perkule vie sitä kokoa mikä olisi sopiva. Sitten valitetaan kun ostamansa vaatteet eivät ole lapsilla käytössä..

Tai ostaa vääränlaisia eli meille tulee D-mitoitusta kahdelle hoikalle pitkäraajaiselle lapselle. Ulkohaalarikin on kuin purje, mutta niin että hihat ja lahkeet on liian lyhyet.

Kysytään myyjältä mikä koko on oikea tietynkokoiselle ja sitten tullaan sen vääränkokoisen kanssa meille ja julistetaan miten ammattilainen tiesi sen koon paremmin kuin minä.

Tai sitten annetaan aina liian myöhään esimerkiksi talvihaalari ja sitten kiukutellaan kun on ostettu jo. Ei kai se lapsi voi olla tammi-helmikuulle asti ilman sitä talvihaalaria kaiken varalta?

Niiiiiiiiiin kypsä tähän käytökseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin tai anoppi joka kysyy lapsien vaatteiden kokoa, kun äitinä osaan antaa oikean koon ei hän sitten osta sitä kokoa. Ostaa joko liian pieniä tai isoja mutta ei perkule vie sitä kokoa mikä olisi sopiva. Sitten valitetaan kun ostamansa vaatteet eivät ole lapsilla käytössä..

Tai ostaa vääränlaisia eli meille tulee D-mitoitusta kahdelle hoikalle pitkäraajaiselle lapselle. Ulkohaalarikin on kuin purje, mutta niin että hihat ja lahkeet on liian lyhyet.

Kysytään myyjältä mikä koko on oikea tietynkokoiselle ja sitten tullaan sen vääränkokoisen kanssa meille ja julistetaan miten ammattilainen tiesi sen koon paremmin kuin minä.

Tai sitten annetaan aina liian myöhään esimerkiksi talvihaalari ja sitten kiukutellaan kun on ostettu jo. Ei kai se lapsi voi olla tammi-helmikuulle asti ilman sitä talvihaalaria kaiken varalta?

Niiiiiiiiiin kypsä tähän käytökseen.

Tietynikäiselle, ei tietynkokoiselle.

Jospa menisi taas lisäämään niitä Tori-ilmoituksia...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin tai anoppi joka kysyy lapsien vaatteiden kokoa, kun äitinä osaan antaa oikean koon ei hän sitten osta sitä kokoa. Ostaa joko liian pieniä tai isoja mutta ei perkule vie sitä kokoa mikä olisi sopiva. Sitten valitetaan kun ostamansa vaatteet eivät ole lapsilla käytössä..

Tai ostaa vääränlaisia eli meille tulee D-mitoitusta kahdelle hoikalle pitkäraajaiselle lapselle. Ulkohaalarikin on kuin purje, mutta niin että hihat ja lahkeet on liian lyhyet.

Kysytään myyjältä mikä koko on oikea tietynkokoiselle ja sitten tullaan sen vääränkokoisen kanssa meille ja julistetaan miten ammattilainen tiesi sen koon paremmin kuin minä.

Tai sitten annetaan aina liian myöhään esimerkiksi talvihaalari ja sitten kiukutellaan kun on ostettu jo. Ei kai se lapsi voi olla tammi-helmikuulle asti ilman sitä talvihaalaria kaiken varalta?

Niiiiiiiiiin kypsä tähän käytökseen.

Olen NIIIIN samaa mieltä!

Vierailija kirjoitti:

Niin tai anoppi joka kysyy lapsien vaatteiden kokoa, kun äitinä osaan antaa oikean koon ei hän sitten osta sitä kokoa. Ostaa joko liian pieniä tai isoja mutta ei perkule vie sitä kokoa mikä olisi sopiva. Sitten valitetaan kun ostamansa vaatteet eivät ole lapsilla käytössä..

Nauratti tämä, koska meillä on ollut aina sama. Kysytään kokoa. Jos sanon, että tänä syksynä sopii noin 120 cm vaate, paketista löytyy koko 134/140 cm. Sitten ne jää kaapin perälle ja pahimmassa tapauksessa se vaate olisi sopiva vasta väärään vuodenaikaan. Viime syksynä meidän syyskuun lapsi sai kevyttoppiksen, joka oli aivan liian iso. Nyt viime viikonloppuna pengottiin kaappeja, koska hän on kesän aikana kasvanut hurjasti. Se toppia menee juuri ja juuri, hihat hitusen liian lyhyet. Lapsilla on kasvupyrähdyksiä, minkä takia viime talvena liian iso vaate voi seuraavana talvena olla pieni.

Pyyhkeitä. Niitä tulee loputtomasti. Kastelahjaksi, rippilahjaksi, synttärilahjaksi, joululahjaksi. Kun anoppi kävi Kanarialla, hän raahasi kaikille lapsenlapsille kanaria-tekstillä varustetut kylpypyyhkeet. Seuraavana jouluna kysyi lahjatoiveita ja sanoin, että pyyhkeitä ei nyt vähään aikaan tarvita. Mitäpä muuta paketissa oli kuin kylpypyyhkeet jokaiselle. Vanhin poikani saa joka vuosi Mitä, Missä, Milloin-kirjan. Hän ei lue niitä. Olkoon vaan lukiossa, mutta ei nuoret ole noista kirjoista kiinnostuneita. Samaa ihmettelen, että miksi toiveita kysytään, jos ostaa aina samaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin tai anoppi joka kysyy lapsien vaatteiden kokoa, kun äitinä osaan antaa oikean koon ei hän sitten osta sitä kokoa. Ostaa joko liian pieniä tai isoja mutta ei perkule vie sitä kokoa mikä olisi sopiva. Sitten valitetaan kun ostamansa vaatteet eivät ole lapsilla käytössä..

Tai ostaa vääränlaisia eli meille tulee D-mitoitusta kahdelle hoikalle pitkäraajaiselle lapselle. Ulkohaalarikin on kuin purje, mutta niin että hihat ja lahkeet on liian lyhyet.

Kysytään myyjältä mikä koko on oikea tietynkokoiselle ja sitten tullaan sen vääränkokoisen kanssa meille ja julistetaan miten ammattilainen tiesi sen koon paremmin kuin minä.

Tai sitten annetaan aina liian myöhään esimerkiksi talvihaalari ja sitten kiukutellaan kun on ostettu jo. Ei kai se lapsi voi olla tammi-helmikuulle asti ilman sitä talvihaalaria kaiken varalta?

Niiiiiiiiiin kypsä tähän käytökseen.

Meillä oli pettymys koripallo. Kun oli isovanhemmat kysyneet, mitä haluaa, niin vastaus oli koripallo koko 5. Sitten paketista tuli koko 7. Anteeksi vaan mutta se on määritelty minkä kokoisella pallolla missäkin junioriluokassa pitää pelata! Isovanhemmat puolusteli, että kohta siirtyy isompaan pallokokoon. Niin, kohta, mutta ei sillä kaudella vielä eikä todennäköisesti vielä seuraavallakaan. Jos se pallo tarvitaan sille koriskaudelle, ei se voi olla väärää kokoa. Tosi järkevää ostaa 65 euron pallo, joka on käyttämättä nurkassa.

Mielestäni juhlat lahjojen perässä voisi lopettaa. 

Lahjattomat juhlat sen sijaan ovat ihan kivoja. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin tai anoppi joka kysyy lapsien vaatteiden kokoa, kun äitinä osaan antaa oikean koon ei hän sitten osta sitä kokoa. Ostaa joko liian pieniä tai isoja mutta ei perkule vie sitä kokoa mikä olisi sopiva. Sitten valitetaan kun ostamansa vaatteet eivät ole lapsilla käytössä..

Tai ostaa vääränlaisia eli meille tulee D-mitoitusta kahdelle hoikalle pitkäraajaiselle lapselle. Ulkohaalarikin on kuin purje, mutta niin että hihat ja lahkeet on liian lyhyet.

Kysytään myyjältä mikä koko on oikea tietynkokoiselle ja sitten tullaan sen vääränkokoisen kanssa meille ja julistetaan miten ammattilainen tiesi sen koon paremmin kuin minä.

Tai sitten annetaan aina liian myöhään esimerkiksi talvihaalari ja sitten kiukutellaan kun on ostettu jo. Ei kai se lapsi voi olla tammi-helmikuulle asti ilman sitä talvihaalaria kaiken varalta?

Niiiiiiiiiin kypsä tähän käytökseen.

Meillä oli pettymys koripallo. Kun oli isovanhemmat kysyneet, mitä haluaa, niin vastaus oli koripallo koko 5. Sitten paketista tuli koko 7. Anteeksi vaan mutta se on määritelty minkä kokoisella pallolla missäkin junioriluokassa pitää pelata! Isovanhemmat puolusteli, että kohta siirtyy isompaan pallokokoon. Niin, kohta, mutta ei sillä kaudella vielä eikä todennäköisesti vielä seuraavallakaan. Jos se pallo tarvitaan sille koriskaudelle, ei se voi olla väärää kokoa. Tosi järkevää ostaa 65 euron pallo, joka on käyttämättä nurkassa.

Kato pitää olla kasvunvaraa...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin tai anoppi joka kysyy lapsien vaatteiden kokoa, kun äitinä osaan antaa oikean koon ei hän sitten osta sitä kokoa. Ostaa joko liian pieniä tai isoja mutta ei perkule vie sitä kokoa mikä olisi sopiva. Sitten valitetaan kun ostamansa vaatteet eivät ole lapsilla käytössä..

Tai ostaa vääränlaisia eli meille tulee D-mitoitusta kahdelle hoikalle pitkäraajaiselle lapselle. Ulkohaalarikin on kuin purje, mutta niin että hihat ja lahkeet on liian lyhyet.

Kysytään myyjältä mikä koko on oikea tietynkokoiselle ja sitten tullaan sen vääränkokoisen kanssa meille ja julistetaan miten ammattilainen tiesi sen koon paremmin kuin minä.

Tai sitten annetaan aina liian myöhään esimerkiksi talvihaalari ja sitten kiukutellaan kun on ostettu jo. Ei kai se lapsi voi olla tammi-helmikuulle asti ilman sitä talvihaalaria kaiken varalta?

Niiiiiiiiiin kypsä tähän käytökseen.

Tietynikäiselle, ei tietynkokoiselle.

Jospa menisi taas lisäämään niitä Tori-ilmoituksia...

Tai kysyvät joltain äiti-ihmiseltä kaupassa sitä tietyn ikäisen kokoa.

nimimerkillä "jalan koko oli 4 numeroa suurempi kuin äiti-ihmisen kertoma, niinkuin joku jalan koko olisi iästä riippuva"

Meille ex-anoppi toi 1vuotiaalle leikkikitaran joka Oli niin äänekäs, että lapsi alkoi pelästuneenä itkeä. Sellainen sähkökitara,musiikki tuli napista painamalla ja ikäsuositus taisi olla 5 vuotta.

Anoppi loukkaantui kun lahja ei kelvannut.

Ja oltiin toivottu leikkipuhelinta..

En usko että on ilkeyttä, vaan ajattelemattomuutta.

Eräs sukulainen antoi aina vain oman makunsa mukaisia lahjoja, jotka jäivät sitten aina käyttämättä.

Jotkut ei osaa ajatella toisen näkökulmasta.