Miksi jotkut ihmiset haluavat antaa lahjaksi aina sellaista, mitä ei toivota tai pyydetä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin tai anoppi joka kysyy lapsien vaatteiden kokoa, kun äitinä osaan antaa oikean koon ei hän sitten osta sitä kokoa. Ostaa joko liian pieniä tai isoja mutta ei perkule vie sitä kokoa mikä olisi sopiva. Sitten valitetaan kun ostamansa vaatteet eivät ole lapsilla käytössä..

Tai ostaa vääränlaisia eli meille tulee D-mitoitusta kahdelle hoikalle pitkäraajaiselle lapselle. Ulkohaalarikin on kuin purje, mutta niin että hihat ja lahkeet on liian lyhyet.

Kysytään myyjältä mikä koko on oikea tietynkokoiselle ja sitten tullaan sen vääränkokoisen kanssa meille ja julistetaan miten ammattilainen tiesi sen koon paremmin kuin minä.

Tai sitten annetaan aina liian myöhään esimerkiksi talvihaalari ja sitten kiukutellaan kun on ostettu jo. Ei kai se lapsi voi olla tammi-helmikuulle asti ilman sitä talvihaalaria kaiken varalta?

Niiiiiiiiiin kypsä tähän käytökseen.

Meillä oli pettymys koripallo. Kun oli isovanhemmat kysyneet, mitä haluaa, niin vastaus oli koripallo koko 5. Sitten paketista tuli koko 7. Anteeksi vaan mutta se on määritelty minkä kokoisella pallolla missäkin junioriluokassa pitää pelata! Isovanhemmat puolusteli, että kohta siirtyy isompaan pallokokoon. Niin, kohta, mutta ei sillä kaudella vielä eikä todennäköisesti vielä seuraavallakaan. Jos se pallo tarvitaan sille koriskaudelle, ei se voi olla väärää kokoa. Tosi järkevää ostaa 65 euron pallo, joka on käyttämättä nurkassa.

Voisin vaikka lyödä vetoa, etteivät isovanhemmat ole tajunneet, kuinka paljon koripallot yms. maksavat, ja ovat sitten ostaneet vaan jostakin poistoalennuksesta saman merkin pallon ajatellen, ettei nyt joillakin kokonumeroilla nyt niin paljon väliä voi olla, koska kaikki muut koot ovat jo loppuunmyyty/niitä ei alennuksessa alunperin edes ollutkaan.

Kumma kun itselleen ne ei osta summanmutikassa sekundaa. Ei puhuta seniileistä vanhuksista, he osaavat antaa rahaa, eikä mitään mene hukkaan.

Vierailija kirjoitti:

Minusta lahja on aina yllätys.  En pidä, että esitetään lahjatoiveita ja itse en koskaan pyydä mitään lahjaksi.  

Minä inhoan yllätyksiä. Ani harvoin ne onnistuu, sitten saa turhakkeen ja esittää ilahtunutta. Tyhmää kaikin tavoin.

Kannattaisi vanhempien ostaa itse tai myötämielisen sukulaisen kanssa toivelahjat. Jättää krääsälahjat ottamatta vastaan, jos meno on tuota. Ja sanoa suoraan, sopia etukäteen. Eri asia jos ei ole varaa hankkia lahjoja, sillä joka tuo "huonomman" lahjan. Jos se loukkaava itse loukkaantuu joka tuo krääsää tai väärän (kamalan) lahjan, itsepä ensin loukkasi ja muiden tarkoitus ei ole loukata vaan kommunikoida. Saa myös järkyttyä sähkökitarasta 1-vuotiaalle ja ei laita sitä koneääntä päälle. 

Olen kieltänyt ostamasta minulle lahjoja, en ota niitä vastaan, ja itse annan lahjaksi rahaa. Jos siihen pettyy, niin on kyllä uusavuton, eikä kykene itse ostamaan, mitä haluaa.

Vinkki niille kommentoijille, jotka valittelevat muiden kalliita lahjapyyntöjä: mainitkaa kysymyksen yhteydessä hintahaarukka.

Oma täti haluaa joka vuosi lahjoa, vaikka budjetti on kireä, joten täti pyytää lahjatoiveita parinkympin hintaluokassa

Lahja on lahja. Olisi aika opetella tyytymään siihen, mitä saa

Jos se ei miellytä, myy pois. Valittajia maa väärällään.

Vierailija kirjoitti:

Nuo kipot, kulhot ja kakkulapiot teini-ikäiselle ovat toivottavasti jo katoavaa kansanperinnettä. Sain itse jonkun kakkulapion muistaakseni ylioppilaslahjaksi. Se on vieläkin vanhempieni varastossa, ja olen 40-vuotias. Varmaan pysyy siellä siihen asti, kunnes vanhemmistani aika jättää.

Mä sain kanssa kakkulapion yo-lahjaksi ja se on käytössä ihan säännöllisesti ts. neljä kertaa vuodessa, kun on synttärikakkua tarjolla. Se lapio on jotain hopeaa ja pitää pestä käsin, mutta muutaman kerran vuodessa jaksan kyllä senkin tehdä. Tietysti jos ei ikinä syö kakkua tai muuta sellasta, jonka tarjoilemiseen tarttee kakkulapiota, niin sitten sillä ei mitään tee.

Esim. jos et ole henkinen ihminen, joku pil.. lu kynttilä tai jotkut erikoisnaamiot silmille, joilla suunnilleen kyynelkaasun vaikutus, ei tee hirveä iloiseksi tai kiitolliseksi.

Tuota minä ihmettelin jo lapsena kun monta kertaa toivoin lahjaksi jouluna ja syntymäpäivänä yhtä tiettyä lelua, mutta en koskaan saanut sitä. Perusteluna oli se, että "Et sinä sillä kuitenkaan leiki". Sain sitten kaikenlaista muuta, sellaisia leluja mitä en toivonut ja joilla leikkiminen ei kiinnostanut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Lahjahevosen suuhun ei katsota", ap!

Hevonen onkin iso lahja, sellaisella on aikanaan ollut arvoa. Vääränkokoinen halpamuoti menee suoraan roskikseen.

Et siis ymmäränyt, mistä on kysymys! Jo antiikin roomalaiset, jotka toki saattoivat saada lahjaksi hevosen, tiesivät, että lahjaa ei arvostella eikä arvioida, Hevosen ikää voi arvuutella katsomalla sen hampaita.

Miksi heität halpamuodin roskiskeen? Vie kirpulle tai Nextiiliin.

No kun kaikki ei asu kirpputorin vieressä ja sitten pitäisi taksilla lähteä 20 kilometrin päähän kuskaamaan jotain rumaa villapaitaa ja tulla vielä takaisinkin. Menee aikaa ja rahaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuo kipot, kulhot ja kakkulapiot teini-ikäiselle ovat toivottavasti jo katoavaa kansanperinnettä. Sain itse jonkun kakkulapion muistaakseni ylioppilaslahjaksi. Se on vieläkin vanhempieni varastossa, ja olen 40-vuotias. Varmaan pysyy siellä siihen asti, kunnes vanhemmistani aika jättää.

Mä sain kanssa kakkulapion yo-lahjaksi ja se on käytössä ihan säännöllisesti ts. neljä kertaa vuodessa, kun on synttärikakkua tarjolla. Se lapio on jotain hopeaa ja pitää pestä käsin, mutta muutaman kerran vuodessa jaksan kyllä senkin tehdä. Tietysti jos ei ikinä syö kakkua tai muuta sellasta, jonka tarjoilemiseen tarttee kakkulapiota, niin sitten sillä ei mitään tee.

Miten sinulla voi olla syntymäpäivä 4 kertaa vuodessa???

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta lahja on aina yllätys.  En pidä, että esitetään lahjatoiveita ja itse en koskaan pyydä mitään lahjaksi.  

Minä inhoan yllätyksiä. Ani harvoin ne onnistuu, sitten saa turhakkeen ja esittää ilahtunutta. Tyhmää kaikin tavoin.

Näin on. Kun pidin aikoinaan 40-vuotisjuhlat ravintolassa, olin esittänyt toiveen, että ei lahjoja, mutta kukkia saa tuoda. Sain 3 tarjotinta. Lisättäköön, että en käytä tarjottimia. Näyttäähän se hienolta kun sellofaanissa on iso tarjotin ja lautasliinoja, mutta mihin kukaan kotonaan niitä tarjottimia nykyaikana käyttää? Toinen turhake, mitä sain, oli pitkät kynttilät. Käytän joulun tienoilla kynttilälyhtyjä ja tuikkuja, mutta ei meillä ole ikinä poltettu pitkiä kynttilöitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuo kipot, kulhot ja kakkulapiot teini-ikäiselle ovat toivottavasti jo katoavaa kansanperinnettä. Sain itse jonkun kakkulapion muistaakseni ylioppilaslahjaksi. Se on vieläkin vanhempieni varastossa, ja olen 40-vuotias. Varmaan pysyy siellä siihen asti, kunnes vanhemmistani aika jättää.

Mä sain kanssa kakkulapion yo-lahjaksi ja se on käytössä ihan säännöllisesti ts. neljä kertaa vuodessa, kun on synttärikakkua tarjolla. Se lapio on jotain hopeaa ja pitää pestä käsin, mutta muutaman kerran vuodessa jaksan kyllä senkin tehdä. Tietysti jos ei ikinä syö kakkua tai muuta sellasta, jonka tarjoilemiseen tarttee kakkulapiota, niin sitten sillä ei mitään tee.

Miten sinulla voi olla syntymäpäivä 4 kertaa vuodessa???

Jaa jaa, onko palstalle vahingossa eksynyt joku ihminen, joka ei ole sinkku, vaan perheessä 4 ihmistä? Jos palstan nimi on Vauva, niin on se kumma, jos ei jokainen kommentoija ole yksin elävä sinkku.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuo kipot, kulhot ja kakkulapiot teini-ikäiselle ovat toivottavasti jo katoavaa kansanperinnettä. Sain itse jonkun kakkulapion muistaakseni ylioppilaslahjaksi. Se on vieläkin vanhempieni varastossa, ja olen 40-vuotias. Varmaan pysyy siellä siihen asti, kunnes vanhemmistani aika jättää.

Mä sain kanssa kakkulapion yo-lahjaksi ja se on käytössä ihan säännöllisesti ts. neljä kertaa vuodessa, kun on synttärikakkua tarjolla. Se lapio on jotain hopeaa ja pitää pestä käsin, mutta muutaman kerran vuodessa jaksan kyllä senkin tehdä. Tietysti jos ei ikinä syö kakkua tai muuta sellasta, jonka tarjoilemiseen tarttee kakkulapiota, niin sitten sillä ei mitään tee.

Sulla taitaa olla se yksi kakkulapio? Pointti tuossa on se, että niitä kakkulapioita tuppaa tulemaan kolme yo-juhlissa, kun rippilahjaksi saanut jo 2. Kakkulapio on turhakkeiden turhake. Terävä, isoteräinen veitsi on siihen tarkoitukseen aika paljon sopivampi. Ja kyllä: olin konditoriassa myyjänä 3 vuotta ja työhön kuului kakun paloittelua ja annostelua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuo kipot, kulhot ja kakkulapiot teini-ikäiselle ovat toivottavasti jo katoavaa kansanperinnettä. Sain itse jonkun kakkulapion muistaakseni ylioppilaslahjaksi. Se on vieläkin vanhempieni varastossa, ja olen 40-vuotias. Varmaan pysyy siellä siihen asti, kunnes vanhemmistani aika jättää.

Mä sain kanssa kakkulapion yo-lahjaksi ja se on käytössä ihan säännöllisesti ts. neljä kertaa vuodessa, kun on synttärikakkua tarjolla. Se lapio on jotain hopeaa ja pitää pestä käsin, mutta muutaman kerran vuodessa jaksan kyllä senkin tehdä. Tietysti jos ei ikinä syö kakkua tai muuta sellasta, jonka tarjoilemiseen tarttee kakkulapiota, niin sitten sillä ei mitään tee.

Kuka nykyaikana mitään kakkulapioita käyttää? Joku aiemmin kommentoi, että kakun leikkaaminen on helpompaa isolla veitsellä (vai oliko se leveällä veitsellä, mutta kuitenkin). Kakkulapio on oikein turhakkeiden turhake. Se ei ole riittävän terävä, että kakkupalasta tulisi siisti. En ymmärrä luonnonvarojen tuhlaamista sellaiseen, mitä käytetään 4 kertaa vuodessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuo kipot, kulhot ja kakkulapiot teini-ikäiselle ovat toivottavasti jo katoavaa kansanperinnettä. Sain itse jonkun kakkulapion muistaakseni ylioppilaslahjaksi. Se on vieläkin vanhempieni varastossa, ja olen 40-vuotias. Varmaan pysyy siellä siihen asti, kunnes vanhemmistani aika jättää.

Mä sain kanssa kakkulapion yo-lahjaksi ja se on käytössä ihan säännöllisesti ts. neljä kertaa vuodessa, kun on synttärikakkua tarjolla. Se lapio on jotain hopeaa ja pitää pestä käsin, mutta muutaman kerran vuodessa jaksan kyllä senkin tehdä. Tietysti jos ei ikinä syö kakkua tai muuta sellasta, jonka tarjoilemiseen tarttee kakkulapiota, niin sitten sillä ei mitään tee.

Sulla taitaa olla se yksi kakkulapio? Pointti tuossa on se, että niitä kakkulapioita tuppaa tulemaan kolme yo-juhlissa, kun rippilahjaksi saanut jo 2. Kakkulapio on turhakkeiden turhake. Terävä, isoteräinen veitsi on siihen tarkoitukseen aika paljon sopivampi. Ja kyllä: olin konditoriassa myyjänä 3 vuotta ja työhön kuului kakun paloittelua ja annostelua.

Ihan samaa mieltä ja tuo turhakkeiden turhake on niiiiin oikea ilmaisu kakkulapiolle. Turhempaa lahjaa on vaikea keksiä.

Meillä ei lapsuudenkodissa harrastettu synttärilahjoja. Pienenä olin pettynyt, kun en saanut nukkeja tai nalleja tai muuta mieluista syntymäpäivänä. Lahja oli aina jokin elämys. Kerran pääsin mummon ja ukin mukaan katsomaan balettia ja kerran sain musiikkiopistolta soittotunteja. Kyllä meillä joulua vietettiin ja paketteja avattiin, mutta syntymäpäiviä ei lahjottu tavaralla.

Kysyin nyt aikuisena äidiltä, miksi meillä ei ollut mitään tavaralahjoja. Äiti teki kakun ja se oli hänen lahjansa. Äitini ei edes muistanut, että ei saatu lahjoja tai sitten lahjat oli jotain elämyksiä/tapahtumia. Hän arveli, että kun ei hänen lapsuudessaan ollut tapana juhlia syntymäpäiviä ja kun lapsiakin oli heidän perheessä 7, niin luultavasti hän ei vaan ollut tottunut siihen, että annetaan lahjapaketteja eikä se siksi luultavasti tullut edes mieleen. Huomiona, että äitini on syntynyt 50-luvun alussa ja minä 70-luvulla. Jossain siinä välissä se on muuttunut niin, että alettu yleisesti antaa tavaralahjoja syntymäpäivänä.

Tavaraa on ihmisillä jo niin paljon, että paluu takaisin päin olisi pelkästään hyvää kehitystä. Kun oma lapsi oli alle 10-vuotias, kauhistelin joka vuosi sitä lahjan määrää kaverisynttäreillä. Kaikenlaisia pet shopeja ja pieniä lego-paketteja ja pehmoleluja, ihan kauhea kasa halpaa lelua, joka oli hetken leikeissä.