Lue keskustelun säännöt.
Miksi jotkut ihmiset haluavat antaa lahjaksi aina sellaista, mitä ei toivota tai pyydetä?
01.09.2023 |
Tätini oli sellainen jääräpää. Hän kysyi esim. mitä toivon syntymäpäivälahjaksi tai rippilahjaksi ja toi aina jotain hyödyllisempää. Eihän noin iso tyttö enää pitkään barbeilla leiki, hän saattoi sanoa. Muistan kun rippilahjaksi antoi 4 jälkiruokakulhoa. Millä logiikalla ripille päässyt tarvitsee jälkiruokakulhoja?
Oman tyttäreni kummi kysyy myös joka vuosi: mitä toiveita syntymäpäivälahjaksi. Sitten tuo jotain ihan muuta. Kun tyttö toivoi erään lastenkirjasarjan kirjaa, hän sai poneja. Sellaisia halpoja muovisia poneja monta. Minä ostin kirjan jälkikäteen. Viime vuonna tytär toivoi rahaa. Hän olisi halunnut kummin ja mummon ja vaarin avustuksella yhteen teatteriesitykseen Helsinkiin. Ei saanut rahaa vaan turhaa krääsää, meikkipussia ja muuta mitä jo on ennestään.
Onko se niin, että jos toivetta kysytään ja sen kertoo, niin osalle ihmisistä se on punainen vaate. Että tuollaista en ainakaan hanki/anna?
Kommentit (77)
Tunsin kaksi tällaista, molemmissa syynä oli pihiys. Esimerkiksi eräs entinen kaverini toi lapselle kastajaislahjaksi rikkinäisen kermakon ja sokerikon! Se meni jo huumorin puolelle niin että muistan tämän vielä melkein 30 vuoden takaa. Lieneekö jostain kirppiksen "ota ilmaiseksi" laatikoista nuo lahjat. Anopin joululahjan itselleni muistan myös 20 vuoden takaa, ne olivat erittäin rumat ja todella kapeat lasten sukat, jotka olin nähnyt supertarjouksessa halpakaupassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotakin pätemistä, muka tietää paremmin mikä on mieluisaa. Ei lasta voi "kasvattaa" antamalla lahjoja jotka jäävät käyttämättä, ne vaan jäävät käyttämättä.
Vallankäyttöä , sitten voi sopivasti uhriutua tutuille "kun minä hyvästä sydämestäni ja vähistä varoistani ostan , niin mikään ei kelpaa". Lahjakortit kauppoihin on keksitty , mutta ne on tietenkin "niin mekaanisia, minä haluan antaa lahjan sydämestäni". Olis kiva tietää mitä näitten ihmisten mielessä liikkuu! Onko ne tahallaan vai tahattomasti tuommoisia.
Vierailija kirjoitti:
"Lahjahevosen suuhun ei katsota", ap!
Hevonen onkin iso lahja, sellaisella on aikanaan ollut arvoa. Vääränkokoinen halpamuoti menee suoraan roskikseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin tai anoppi joka kysyy lapsien vaatteiden kokoa, kun äitinä osaan antaa oikean koon ei hän sitten osta sitä kokoa. Ostaa joko liian pieniä tai isoja mutta ei perkule vie sitä kokoa mikä olisi sopiva. Sitten valitetaan kun ostamansa vaatteet eivät ole lapsilla käytössä..
Tai ostaa vääränlaisia eli meille tulee D-mitoitusta kahdelle hoikalle pitkäraajaiselle lapselle. Ulkohaalarikin on kuin purje, mutta niin että hihat ja lahkeet on liian lyhyet.
Kysytään myyjältä mikä koko on oikea tietynkokoiselle ja sitten tullaan sen vääränkokoisen kanssa meille ja julistetaan miten ammattilainen tiesi sen koon paremmin kuin minä.
Tai sitten annetaan aina liian myöhään esimerkiksi talvihaalari ja sitten kiukutellaan kun on ostettu jo. Ei kai se lapsi voi olla tammi-helmikuulle asti ilman sitä talvihaalaria kaiken varalta?
Niiiiiiiiiin kypsä tähän käytökseen.
Meillä oli pettymys koripallo. Kun oli isovanhemmat kysyneet, mitä haluaa, niin vastaus oli koripallo koko 5. Sitten paketista tuli koko 7. Anteeksi vaan mutta se on määritelty minkä kokoisella pallolla missäkin junioriluokassa pitää pelata! Isovanhemmat puolusteli, että kohta siirtyy isompaan pallokokoon. Niin, kohta, mutta ei sillä kaudella vielä eikä todennäköisesti vielä seuraavallakaan. Jos se pallo tarvitaan sille koriskaudelle, ei se voi olla väärää kokoa. Tosi järkevää ostaa 65 euron pallo, joka on käyttämättä nurkassa.
Kato pitää olla kasvunvaraa...
Kuljin koko ikäni liian suurissa kengissä. Vanhemmat ostivat aina kasvunvaraa. Muistan ikuisesti joululahjan, kun sain kauan toivomani kumiset ratsastussaappaat. Ne olivat kolme numeroa liian suuret ja siis vaaralliset (voivat jäädä jalustimeen kiinni jos putoaa). Niitä piti tietysti silti käyttää. En ole vielä melkein eläkeikäisenäkään oikeaa kokoa noihin kenkiin eli kengän numeroni on 37-38.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Katsokaapa vääränlaisista lahjoista vinkuvat lahjan määritelmä sanakirjasta.
On myös niitä vanhempia, jotka eivät kysyttäessä kerro mitä lapset toivovat tai tarvitsevat. Mielelläni antaisin lahjaksi sellaista, mikä oikeasti tulee käyttöön/tarpeeseen ja on lahjan saajalle mieluinen.
Minulla ei ole omia lapsia ja on vaikeaa arvioida mitä esim. 8- vuotias poika haluaa, jos ei saa mitään toivetta etukäteen. Tuskin ainakaan samoja juttuja kuin minä naispuolisena 90-luvulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se joka tuo mitä haluatte ovelle on ruokalähetti, lahjat ovat sitten aivan eri asia.
Eikö ne ole enemmän "toivomuksia/suosituksia" toisaalta jos ilmoittaa ettei halua vaikka makeisia joululahjaksi (jos ei sellaisia syö) niin luulisi ettei sellaisia sitten annettaisi lahjaksi. Mutta kyllähän niitä muita samanhintaisia tuotteita löytyy jos se on hinta kysymys, Ihmiset arvioi lahjoja ja niiden arvoja niin monin eri tavoin mutta raha on yksi, paljonko se maksoi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä sain äidiltäni lahjaksi S-kokoisen kokovalkoisen neuleen (ikään kuin vinkkinä ylipainosta).
T: XL-mies
Vierailija kirjoitti:
On myös niitä vanhempia, jotka eivät kysyttäessä kerro mitä lapset toivovat tai tarvitsevat. Mielelläni antaisin lahjaksi sellaista, mikä oikeasti tulee käyttöön/tarpeeseen ja on lahjan saajalle mieluinen.
Minulla ei ole omia lapsia ja on vaikeaa arvioida mitä esim. 8- vuotias poika haluaa, jos ei saa mitään toivetta etukäteen. Tuskin ainakaan samoja juttuja kuin minä naispuolisena 90-luvulla.
Itse olen tuossa tilanteessa antanut rahaa tai lahjakortin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On myös niitä vanhempia, jotka eivät kysyttäessä kerro mitä lapset toivovat tai tarvitsevat. Mielelläni antaisin lahjaksi sellaista, mikä oikeasti tulee käyttöön/tarpeeseen ja on lahjan saajalle mieluinen.
Minulla ei ole omia lapsia ja on vaikeaa arvioida mitä esim. 8- vuotias poika haluaa, jos ei saa mitään toivetta etukäteen. Tuskin ainakaan samoja juttuja kuin minä naispuolisena 90-luvulla.
Ellet uskalla kysyä lapselta, anna rahaa, ei mene hukkaan. Ne lahjakortit/raha on hyviä lahjoja, lapsi voi hyvin muistaa ekan oman setelin, muttei jotain ihan vääränkokoista vaatetta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Lahjahevosen suuhun ei katsota", ap!
Hevonen onkin iso lahja, sellaisella on aikanaan ollut arvoa. Vääränkokoinen halpamuoti menee suoraan roskikseen.
Et siis ymmäränyt, mistä on kysymys! Jo antiikin roomalaiset, jotka toki saattoivat saada lahjaksi hevosen, tiesivät, että lahjaa ei arvostella eikä arvioida, Hevosen ikää voi arvuutella katsomalla sen hampaita.
Miksi heität halpamuodin roskiskeen? Vie kirpulle tai Nextiiliin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se joka tuo mitä haluatte ovelle on ruokalähetti, lahjat ovat sitten aivan eri asia.
Ketä on tarkoitus ilahduttaa, lahjan saajaa vai antajaa? Osa ajattelee siinäkin itseään, ja sitten loukkaantuu, kun liian pieni vaate ei tule koskaan käyttöön.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Lahjahevosen suuhun ei katsota", ap!
Hevonen onkin iso lahja, sellaisella on aikanaan ollut arvoa. Vääränkokoinen halpamuoti menee suoraan roskikseen.
Et siis ymmäränyt, mistä on kysymys! Jo antiikin roomalaiset, jotka toki saattoivat saada lahjaksi hevosen, tiesivät, että lahjaa ei arvostella eikä arvioida, Hevosen ikää voi arvuutella katsomalla sen hampaita.
Miksi heität halpamuodin roskiskeen? Vie kirpulle tai Nextiiliin.
Kun se rätti on maksanut 3 e uutena, paljonko siitä saa käytettynä? Haloo, jonkun 50 sentin takia ei mitään kirppispöytää oteta.
Vierailija kirjoitti:
Pyyhkeitä. Niitä tulee loputtomasti. Kastelahjaksi, rippilahjaksi, synttärilahjaksi, joululahjaksi. Kun anoppi kävi Kanarialla, hän raahasi kaikille lapsenlapsille kanaria-tekstillä varustetut kylpypyyhkeet. Seuraavana jouluna kysyi lahjatoiveita ja sanoin, että pyyhkeitä ei nyt vähään aikaan tarvita. Mitäpä muuta paketissa oli kuin kylpypyyhkeet jokaiselle. Vanhin poikani saa joka vuosi Mitä, Missä, Milloin-kirjan. Hän ei lue niitä. Olkoon vaan lukiossa, mutta ei nuoret ole noista kirjoista kiinnostuneita. Samaa ihmettelen, että miksi toiveita kysytään, jos ostaa aina samaa.
Toivottavasti kotisi lähellä on kirpputori, jonne voi viedä, että pääset niistä eroon.
Vierailija kirjoitti:
En usko että on ilkeyttä, vaan ajattelemattomuutta.
Eräs sukulainen antoi aina vain oman makunsa mukaisia lahjoja, jotka jäivät sitten aina käyttämättä.
Jotkut ei osaa ajatella toisen näkökulmasta.
Siis monet eivät halua ajatella toisen ihmisen näkökulmaa. Ei välitetä pätkääkään siitä, mistä joku voi ilahtua. Joten ostetaanpa sukulaisnuorelle vihreä pusero, kun minä niin pidän vihreästä. Nuori itse ottaisi ilomielin sinisen, ruskean tai mustan. Ja vielä mieluummin kaupan lahjakortin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Lahjahevosen suuhun ei katsota", ap!
Hevonen onkin iso lahja, sellaisella on aikanaan ollut arvoa. Vääränkokoinen halpamuoti menee suoraan roskikseen.
Et siis ymmäränyt, mistä on kysymys! Jo antiikin roomalaiset, jotka toki saattoivat saada lahjaksi hevosen, tiesivät, että lahjaa ei arvostella eikä arvioida, Hevosen ikää voi arvuutella katsomalla sen hampaita.
Miksi heität halpamuodin roskiskeen? Vie kirpulle tai Nextiiliin.
Kun se rätti on maksanut 3 e uutena, paljonko siitä saa käytettynä? Haloo, jonkun 50 sentin takia ei mitään kirppispöytää oteta.
Siinä tarkoitettiin, että lahjoita eteenpäin kirpputorille, josta rahatmenevät hyväntekeväisyyteen tai ainakin se on kierrätystä.
Päätin, että en enää anna ainoatakaan lahjaa.
"Lahjahevosen suuhun ei katsota", ap!