Tätäkö tämä loppuelämä on?
Olen työkyvyttömyyseläkkeellä, eikä toivoa paremmasta työkyvystä. Elämäni on nyt tv:n katselua ja neulomista. En saa lapsia, eikä läheisiä ole monta, heitä en halua rasittaa jorinoillani. Asun liian kalliissa kaksiossa, mutta en ole löytänyt halvempaakaan asuntoa (asun pienellä paikkakunnalla) ja siihen menee rahaa, jota voisi käyttää harrastuksiin. Ainoa ilo on kännit kerran viikkoon ja sekin on viimeaikoina kyllästyttänyt. Aikaa olisi, mutta tekemistä ei löydy. Siivoamiseenkaan ei saa tuhlattua koko päivää, saati ruuan laittoon. Kävelemään pystyn vaan pieniä matkoja kerrallaan, kotijumppakaan ei vie kuin n. tunnin päivässä.
Kommentit (20)
Sama juttu. Olen tosi masentunut. Rahan puutehan tässä on se suurin ongelma, jos sitä olisi niin keksisin vaikka mitä tekemistä.
Jos voin udella, niin mikä aloittajan sairaus/vaiva?
Muuta muualle. Mikä siellä pienellä paikkakunnalla kalliissa asunnossa pidättelee? Etsi halvempi asunto paikkakunnalta, josta löytyy myös ilmaista tai edullista tekemistä.
Vierailija kirjoitti:
Muuta muualle. Mikä siellä pienellä paikkakunnalla kalliissa asunnossa pidättelee? Etsi halvempi asunto paikkakunnalta, josta löytyy myös ilmaista tai edullista tekemistä.
Kaikilla ei ole varaa noin vaan muuttaa muualle.
Minun vaivani on toistuva psykoottinen masennus,dissosiaatiohäiriö ja epävakaa persoonallisuushäiriö.
Vierailija kirjoitti:
Jos voin udella, niin mikä aloittajan sairaus/vaiva?
Selkärankareuma.
Ap
Periaatteessa sun ei ole pakko olla eläkkeellä pelkästään jos ei halua. Saat tienata jos pää kestää, kaikilla ei kestä se. Mutta jos ei voi kävellä, pitäisikö olla joku kuljetus tai kotona etävälineet. Eläkkeesi on liian pieni ainakin, joka ei tunnu hyvältä, koska isommalla eläkkeen summalla voisit ehkä tehdä jotain. Hyvä kysymys mistä edullisemman kaksion saisi, moni miettii just samaa. Se hinta on mikä on, ehkei se ole edes kallis, vaan normaalihintainen. Mutta tuki pieni.
Elämä on aika omituinen juttu. Elossa on mutta pää täynnä haaveita ja ideoita mitä haluaisi tehdä mutta ei voi tai pysty. Siinäs sitten kipuilet.
Oletpa oudon saamaton. Jos minä saisin kaikki päivät vapaaksi, ei olisi mitään vaikeuksia löytää itselleni kivaa tekemistä koko päiväksi ihan kotoa.
Oletko yrittänyt säästää ryyppyrahasi? Tai laskenut, paljonko siihen uppoaa pelkästään kuukaudessa?
Tommi.. Et näemmä tiedä aivan kaikkea. Kerronpa. Mä painoin vuosia pitkiä työvuoroja kunnes sairastuin lääkärin mukaan pysyvästi. Saan eläkettä. Ja ei. En siltikään aio antaa yhdellekään teistä runkkareista.
Yritä keksiä sosiaalisia harrastuksia. Antaako yhteiskunta jotain kyytiapua, jos vaikea liikkua? Auttaako joku reumaliitto potilaita?
Sama juttu, paitsi että en katso telkkaria.
Pystyn kävelemään vain hyvin lyhyitä matkoja, ja nekin useimmiten päättyvät kipuun, joka tekee minusta loppupäiväksi sänkypotilaan. Työkyvyttömyyseläkkeelle en pääse, vaan seuraavat melkein kymmenen vuotta menevät työmarkkinatuella. Rahat ovat todella vähissä.
En käytä alkoholia ollenkaan, koska en pysty kulkemaan Alkoon, joita on lähiseudulla useampiakin. Elämäntilanteeni on niin katastrofaalinen, että viiniä varmaan menisi pullo päivässä. En kestä tätä turhanpäiväistä elossa olemista. Ei ole välineitäkään, millä sen lopettaa.
Sopisiko vapaaehtoistyö sinulle? Mielekästä tekemistä ja ihmiskontakteja omien voimiesi mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos voin udella, niin mikä aloittajan sairaus/vaiva?
Selkärankareuma.
Ap
Jos pää ja sormet toimivat niin voisi harkita jotain työtä mitä voi kotoa etänä tehdä. Vai onko sen verran kova lääkitys että ei vaan pysty?
Vierailija kirjoitti:
En kestä tätä turhanpäiväistä elossa olemista. Ei ole välineitäkään, millä sen lopettaa.
Onhan noita keinoja kun miettii. Jokaisella on kotonaan esineitä joilla se onnistuu. Ei ehkä helposti mutta onnistuu kuitenkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kestä tätä turhanpäiväistä elossa olemista. Ei ole välineitäkään, millä sen lopettaa.
Onhan noita keinoja kun miettii. Jokaisella on kotonaan esineitä joilla se onnistuu. Ei ehkä helposti mutta onnistuu kuitenkin.
Kriteereinä on siis se, että kipua ei ole, mutta henki lähtee aivan varmasti. En halua kuolla verenhukkaan tai jäädä vihannekseksi.
Rukoilen puolestanne <3 Ehkä teillä on nyt etsikkoaika ja Jumala vetää puoleensa? En halua tyrkyttää, mutta jos hengelliset asiat yhtään kiinnostavat niin suosittelen rukoilemista ja Raamatun lukemista
Uimahalliin, kirjastoon, kahvilaan...