Lue keskustelun säännöt.
Mikä häiritsee ihmisten puheessa eniten?
Kiroilu? Mutina? Itse en kestä jos toinen henkilö ei puhu selkeästi vaan jonnekin puseron sisään ja on vaikeaa kuulla mitä sanoo!
Kommentit (401)
Vierailija kirjoitti:
Narisevalla äänellä puhuminen🤢
Tätä harrastaa erityisesti vähän iäkkäämmät naiset.
Ihan hirveetä kuunneltavaa.
Englanniksi tuota kutsutaan vocal fry:ksi. Onkohan tälle sanalle suomenkielistä käänöstä? Itse kuulen useammin nuorten, varsinkin naisten, käyttävän tällaista ääntä. Terävä s on myös ärsyttävä. Sitten on vielä se maiskautusääni, jota kai käytetään osoittamaan paheksuntaa tai ärtymystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ilkeys. Ihan kuin ihmisillä olisi nykyisin joku kisa siitä, kuka piiloilkeilee terävimmin. Tämä tyyli näkyy niin poliittisessa keskustelussa kuin täälläkin. Enää kukaan ei tunnu arvostavan fiksua ja älykästä keskustelua.
Vierailija kirjoitti:
Ilkeys. Ihan kuin ihmisillä olisi nykyisin joku kisa siitä, kuka piiloilkeilee terävimmin. Tämä tyyli näkyy niin poliittisessa keskustelussa kuin täälläkin. Enää kukaan ei tunnu arvostavan fiksua ja älykästä keskustelua.
Hienoa,että olet älynnyt tämän.
Sössössös niinku, sössösöszz niinku....
Epämiellyttävä puheääni ja nykivä tai levoton puheen rytmi, nouseva intonaatio, hössöttävä soundi, epäselvä puhe.
Useilla Ylen (radio)toimittajilla on näitä piirteitä puheessaan. Radion kuuntelu loppunut tämän vuoksi lähes kokonaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muihin kohdistuvat ilkeilevät ja inhottavat puheet ja kaikki vihapuhe toki.
Samantekevää vaikka sitten olisivat pilkulleen kaikkien kielioppisääntöjen ja oikeinkirjoitussääntöjen mukaisesti oikein ( ...mitä ne sellaiset puheet ja kirjoitukset kyllä tosin kyllä harvemmin ovat)
Mm. ikängku-ja tavalaa-sanat. Milloin olet viimmeksi kuullut "vähän kuin/kuten" tai "oikeastaan"?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua ärsyttää eniten puheen liiallinen nopeus. Sanat puuroutuvat yhdeksi sotkuksi, jota ei vaan jaksa kuunnella. Äänikirjatkin kuuntelen usein hidastettuna.
Teennäiset ja tehdyt äänensävyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en kestä toistoa. Ymmärrän jos on joku syy toistolle, joku kysyy tai puhuja lisää jotain mitä unohti. Mutta se, että jankutetaan esim kokouksessa 3x sama ei-kovin-vaikea-asia minkä olet saattanut jo lukea vaikka sähköpostista.
Onko se pomon tarkoituksellinen ajanhaaskuukeino vai eikö voi sille minkään?
Lisäksi kokouksissa tai puhelimessa, kahden kesken saattaa puhua ihan eri tavalla asiasta, hajoita ja hallitse?
En siis kestä epäselviä ja valehtelevia plus turha toisto ja mumina kaupan päälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Finglishit sekä muotisanojen tai -termien käyttö.
Mitä näitä on ollutkaan: Ei hyvää päivää, ei ole kaikki muumit laaksossa/inkkarit veneessä, jonne, veeti, loppupeleissä, hajoo siihen...jne
Ja sitten tämä amerikkalaistyylinen loppukiekaus "okei?", vähän niinkuin pilkun sijasta.
Aikuinen lankomieheni kiekaisee aina tuon okEIN ja opettelee kaikki muutkin (teinienkin) muotitermit.
Muuten mukava mies mutta rasittavan kuuloinen.
Vierailija kirjoitti:
Äs sössöt. Teeskentelee puhettaan.
Muistan tällaisen äs-sössön peräti 80-luvulta.
Ysi-luokkalainen erittäin nätti tyttö ja sellainen viileä kovis, joka olisi selvästi maksanut taivasosuutensa, jos olisi saanut olla ssstadilainen. (Ihan myö oltiin Savossa vuan)
Hän puhui teennäisen matalalla äänellä jotenkin hitaalla, coolilla tyylillä mielessstään.
Ja minä itse olen päällepuhuja...anteeks...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Finglishit sekä muotisanojen tai -termien käyttö.
Mitä näitä on ollutkaan: Ei hyvää päivää, ei ole kaikki muumit laaksossa/inkkarit veneessä, jonne, veeti, loppupeleissä, hajoo siihen...jne
Ja sitten tämä amerikkalaistyylinen loppukiekaus "okei?", vähän niinkuin pilkun sijasta.
Aikuinen lankomieheni kiekaisee aina tuon okEIN ja opettelee kaikki muutkin (teinienkin) muotitermit.
Muuten mukava mies mutta rasittavan kuuloinen.
Anglismia tarkoitin!
Vierailija kirjoitti:
Puhelujen lopussa ääni alkaa nousta korkeammalle
Monet kiekaisee kaikkien lauseidensa loput. Tai sitten vaihtoehtoisesti nielaisee sen vikan sanan tai ainakin tavun. Jostain syystä monet ei myöskään tunnu hengittävän puhuessaan normaalisti vaan ähkäisevät sitten lopulta sinne väliin sellaisen vähän kuin röhkäisyn tai sitten puheen rytmi vaan kiihtyy kiihtymistään.. (tuo lause oli tarkoituksella just tuollainen ilman välimerkkejä)
Tuntuu ettei ihmiset osaa enää rytmittää puhettaan yhtään ja monet vaan tuntuu huutavan toisen/muiden päälle. Välillä näkee ihmisiä kaverinsa kanssa ja kumpikin vaan kailottaa omaa juttuaan eikä kumpikaan kuuntele toisiaan. Parhaassa tapauksessa kummallakin huutaa vielä joku video kännykässä siihen päälle.
Ei ihmekään, että ihmiset sekä uupuu että ärsyyntyy toisiinsa ja kaikkeen.
Vierailija kirjoitti:
Finglishit sekä muotisanojen tai -termien käyttö.
Mitä näitä on ollutkaan: Ei hyvää päivää, ei ole kaikki muumit laaksossa/inkkarit veneessä, jonne, veeti, loppupeleissä, hajoo siihen...jne
Ja sitten tämä amerikkalaistyylinen loppukiekaus "okei?", vähän niinkuin pilkun sijasta.
Aikuinen lankomieheni kiekaisee aina tuon okEIN ja opettelee kaikki muutkin (teinienkin) muotitermit.
Muuten mukava mies mutta rasittavan kuuloinen.
Rasittavaa on myös se jessssh-hokeminen.
Työtoverini käyttää "keskustelussa" järjettömän pitkiä puheenvuoroja. Puhuu vuorollaan helposti 20-30 minuuttia. Muut ovat tällä välillä jo unohtaneet, mistä asiasta puhuttiin. Jos työtoveria ei keskeytä, jää tarkentavat kysymykset tekemättä ja asia ei etene.
Puhetyyli ei häiritse. Se häiritsee, että tyhmät ihmiset esittävät mielipiteitään ja usein vielä faktoina tai ilman mitään taustatutkimista kyseisestä aiheesta. Mutta minkäs sille voi, kun tyhmät eivät usein tajua olevansa tyhmiä.
Vierailija kirjoitti:
Ärsyttäviä tapoja puhua on vaikka kuinka paljon, mutta jos kysytään mikä häiritsee eniten niin se ettei toisen asiasta saa mitään selvää. Eli aloitetaan juttu, se meni sen kans sen takia sinne ja silloin, ja sitten sillä ei ollutkaan lompakkoa mukana. Sitten kuuntelija aloittaa kyselyn että kuka meni, kenen kanssa ja minne, ja yksinkertaista asiaa selvitellään pitkään ja hartaasti. Eli keskustelija olettaa että vastapuoli tietää hänen ajatuksensa. Yleensä vielä hermostuu lisäkysymyksistä ja pitää kuulijaa tyhmänä kun hän ei osaakaan lukea ajatuksia.
Toinen on se että ei vastata kysymykseen.
Otatko kahvia vai teetä? -kyllä otan. Niin kumpaa otat? Kyllä voisin kupin ottaa. Niin kahvia vai teetä? -teetä.
Tästä tuli mieleen ihmiset, jotka mainitsevat jonkun oman tuttavansa nimen, ilman että kertoo keitä mainitut ihmiset ovat: "Joo, Riitan kanssa mentiin, no sitten Maija soitti, onneksi Make oli kotona... jne"
Siinä ihan ihmeissään saa olla, että pitäisiköhän minun nyt tietää kuka se Risto tai Marja on? Oliko ne lapsia, naapureita?
Sitä että yhtenä päivänä puhutaan yhtä ja seuraavan päivänä toista samasta asiasta. Tulee semmoinen olo ettei toisen puheisiin voi luottaa. Tai toinen puhuu mitä sattuu. Ja itse kun ottaa kaikki tosissaan niin jää hämmentynyt olo.