Mikä häiritsee ihmisten puheessa eniten?

Vierailija kirjoitti:

Loppupeleissä tasan tarkkaan niinku sä-passiivi

Tuo on samaa sarjaa kuin "niinku", eli suomenkielinen anglismi.

Sä = You

Niinku = Like

Tosi = Really

Suomenkielinen anglismi tarkoittaa, ettei varasteta sanaa sellaisenaan vieraasta kielestä, vaan vieraan kielen kielirakenne. Puhutaan siis suomea englannin kielen kieliopilla.

Äs sössöt. Teeskentelee puhettaan.

Vierailija kirjoitti:

Kaikenmoinen mutina, vaikka olisi hiljainen ääni niin huulia voi silti liikuttaa!

Jotkuthan mutisevat ja tupisevat itsekseen jatkuvasti, sellainenkin on ärsyttävää kuultavaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Enkku ja se, että luullaan, että syvällinen juttelu on omista vaatimattomista ongelmista puhuminen.

Et olisi butthurt, jos opettelisit englantia.

"Et olisi persekipu", mitä tuolla tarkoitetaan? Miten joku ihminen on persekipu?

Sana hurt tarkoittaa myös loukkaantunutta. "Are you hurt?" ei tarkoita että joku olisi kipu vaan että onko loukkaantunut.

Kova R, outo korvaanporautuva ääni joillain miehillä, maiske, narina

Kiroilu ja v...u sanan toistelu

Jatkuva puhuminen, oli asiaa tai ei. Saman asian loputon jauhaminen ja vatvominen.

"Tosiaan"... Vaikka ei ole asiasta aiemmin sanonut mitään!

Päälle puhujat, jotka heti keskeyttää, niin että lausetta ei saa edes loppuun, vaikka kuinka nopeasti sanoisi. Tuntuu jotenkin ylimieliseltä käytökseltä.

Epäselvästi puhuvat. Mun eräs sukulainen puhuu epäselvästi. Vaikea selittää sitä näin kirjoitettuna, mutta se hänen puhe ei ole hiljaista vaan epäselvää. Ikään kuin hän puhuisi hätääntyneesti.

Ja meillä töissä on parikin tyyppiä, jotka puhuu niin hiljaa että en vaan kuule. Ehkä mulla sitten on huono kuulo, olen kuitenkin jo yli 10 vuotta tehnyt töitä äänekkäiden koneiden kanssa. Mutta en silti ymmärrä miksi ei voi puhua kovempaa, jos mä jo kolmatta kertaa kysyn että MITÄÄÄÄ? En yleensä enää kehtaa kysyä neljättä kertaa, sanon vaan joo. Eikä mitään käryä mitä se toinen sanoi.

Sama. Puhokootten mitä vaan, millä sanoilla tahansa mut jos ei käytä ääntä niin ärsyttää. Saatan kysyä ehkä kolmesti "MITÄ" mutta jos en edelleenkään kuule niin luovutan ja hymyilen ja toistelen että aijaa, niinkö jne.

Kimittävällä äänellä puhuminen ja lässyttäminen.

Pahin jos nielaisee sanojen loput. Samoin särisevä / suhahtava ässä ( en tarkoita mitään ässä vikaa),

Puhelujen lopussa ääni alkaa nousta korkeammalle

Niinku sata kertaa ja uudelleen, enään, viellllä,

Päälle puhuminen. Olen syyllistynyt siihen itsekin usein :(

Vierailija kirjoitti:

Latteuksien toistelu, kokonaisten sivulauseiden toistelu niin kuin on ne kuullut radiosta, tv:stä tai lukenut sanomalehdistä. Itsestäänselvyyksien kertominen toiselle aikuiselle keskustelun lomassa. Ikään kuin se toinen olisi pudonnut ulkoavaruudesta ja tarvitsee ohjausta. Todella yleistä ja fiksutkin ihmiset tekevät tätä, lopettakaa.

Ei ne itsestäänselvyydet ole välttämättä tarkoitettu informaatioksi toiselle, vaan mahdollisesti kuuluvat tarinan kulkuun ja siksi ne myös sanotaan ääneen. Jonkin verran pitää sallia ihmisille keskusteluissa sellaista itseilmaisua, jota ei ole etukäteen editoitu kuulijan korville. Lisäksi koskaan ei voi tietää mikä toiselle on itsestään selvää ja mikä ei, siksi selkeyden vuoksi kerrotaan esim. neuvot johdonmukaisesti, eikä jätetä välistä pois asioita joita vaikka itse pitää itsestään selvinä. Toki eri asia jos kaksi saman koulutuksen käynyttä/ alan kokenutta työntekijää keskustelee alastaan, niin voi olettaa että ammattiasiat on kummallakin hallussa.

Toisen sanoittaminen puheessa kuuntelematta, mitä toinen haluaa sanoa.

Esim. yksi kysyy, onko mitään töitä. Toinen, häntä tuntematon kertoo "No on tällaista ja tällaista. Mutta sinähän tietysti et osaa sellaista". Aika kauheaa, jos ensimmäinen ei saa edes kertoa, onko kokemusta ja osaaamista. Lista voi vielä jatkua asenteellisena, josta käy ilmi, että ensimmäisen oletetaan myötäilevän, kun toinen näkee päälle, miten stereotypioita myötäilevä ensimmäinen on.

Samaa voi käydä myös ilman suoraa sanoittamista. Esimerkki "et osaa"-lainauksineen on yliopisto-opiskelusta, kun kysyin vierailevalta opettajalta mahdollisista tutkimusaiheista.

Vierailija kirjoitti:

Päälle puhujat, jotka heti keskeyttää, niin että lausetta ei saa edes loppuun, vaikka kuinka nopeasti sanoisi. Tuntuu jotenkin ylimieliseltä käytökseltä.

Mulla on näitä päällepuhujia ollut paljon elämässä. Toinen riesa sellaiset ihmiset jotka ei osaa yhtään, kerta kaikkiaan yhtään kuunnella. Niinpä katselen hämmentyneenä vierestä, kun joku ihminen kiireettömästi hillityllä volyymillä selostaa ajatuksiaan. Itse kun olen tottunut siihen, että jos jotain haluaa sanoa niin se pitää jyrätä läpi, ja nopeasti, sillä kuulijan keskittymiskyky ei riitä viittä sekuntia pidempään. Olen varmasti monen fiksumman mielestä ärsyttävä puhuja. No siihen on ihan syynsä miksi puhun kuten puhun.

Mua tiätsä kuule häiritsee sellane tiätsä kuule tarpeeton niinku itsensä tota noin niinku toistaminen, silleen tiätsä kuule samojen asioiden niinku uudelleen jauhaminen tiätsä kuule, semmoinen turha toisto on niinku ärsyttävää, varsinkaan jos ei tiätsä kuule ole mitään asiaa niinku, vaan toistetaan vaan samaa niinku mantraa tiätsä, silleen niinku jaarittelee ja aina samasta asiasta jauhaa tiätsä kuule, vaikka on tiätsä sanonut ne asiat niinku jo äsken, niin silti vaan jatkaa niinku.