Miehellä ei lainkaan ystäviä

Vierailija kirjoitti:

tämä mies on saavuttanut sen, minkä eteen mekin tehtiin tosissaan töitä melko kauan. enää ei ole "kavereita" riesana joka jumalan juhlapyhänä, viikonloppuna eikä arkena. meille riittää toistemme seura, eikä siihen väliin pääse kukaan muu, kun omat lapset. eikä enää nekään, kun niillä on omat perheet. parhaiten pääsi eroon isosta osasta, kun aikanaan lopetettiin kaikki sometilit. muutama sitkeä yritti vielä roikkua mukana, mutta koskaan ei ketään kutsuttu mihinkään, eikä osallistuttu muiden kutsuille, niin vapaus koitti muutama vuosi sitten. enää ei edes näppäinpuhelin soi. ihanaa. ukkokin on tyytyväinen.

Hyvä että olette molemmat tyytyväisiä tilanteen. On kuitenkin useampi suomalainenkin tutkimus, että laaja sosiaalinen verkosto ja aktiivinen elämäntapa ehkäisee ja viivästyttää Alzheimerin tautia. Myös parisuhteelle on hyväksi, jos puoliso ei ole ainoa kontakti/ystävä. (Lähde: Väestöliitto) Itsekin olen introvertti ja esim. kavereiden mökkiviikonloppuna kerran kesässä olen sunnuntaina aivan puhki kaikesta seurustelusta, vaikka saan olla porukassa oma itseni. Jälkikäteen kuitenkin muistelen lämmöllä yhteisiä hetkiä ja hauskoja juttuja. Aivoille hyväksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos oletat tämän olevan varoitusmerkki ei se sitä välttämättä ole. Esimerkiksi monilla kusipäillä on kavereita mutta ovat suhteessa painajaismaisia. Sen sijaan monia mukavia ihmisiä on joilla ei vaan ole ystäviä. Kuulemma iso osa suomalaisista kärsii yksinäisyydestä.

Muuten oikein, mutta viimeinen virke toistaa virheellistä mantraa. Osa suomalaisia kokee yksinäisyyttä, olivat sitten yksin tai eivät.

Suuri osa yksinelävistä ei _kärsi _ yksinäisyydestä vaan ovat valinneet yksinolon. Yksin voi olla ihan tyytyväisenäkin.

No en väittänytkään ettei yksinäisyyttä voi valita, mutta luin että moni suomalainen kärsii yksinäisyydestä... siihen varmaan kuuluu myös ne joilla ei ole ystäviä. Että ei se harvinaista ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin mitä muuta erikoista?

Ei sen kaverittomuuden tarvitse mitään tarkoittaa, ehkä vain tippunut siitä junasta, aikuisena on vaikea saada uusia kavereita, kuulemma.

Ei ole minullakaan kavereita, ei ole oikeastaan koskaan ollut kovin läheisiä tai pitkäaikaisia.

Minua aina hämmentää kun toisten mielestä tämä ok. Omasta mielestä kauheaa jos jäljellä on työ ja puoliso, ja ei yhtään kaveria. Ihminen ei voi olla kovin pidetty ihminen.

Jännittävää, että kuvittelet ilmeisesti itse olevasi pidetty ihminen. Mehevimmät juorut kenties?

Kiinnitin huomiota samaan. Kysyisin, mitä oikeastaan tarkoittaa se, että on "pidetty ihminen". Miksi se on niin valtavan tärkeää? On sellaisia kyläluutia jotka kaikki kyllä tietää ja osa varmaan tykkääkin, mutta eivät ne ole mitenkään sen arvokkaampia ihmisiä.

Pidetyllä ihmisellä on yleensä kivaa, pyydetään eri juttuihin, löytyy reissukavereita ja arkikavereita erilaisiin tekemisiin, mitkä on mukava jakaa kivassa seurassa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yllättäen täällä palstalla ollaan sitä mieltä että kaverittomuus on tavallista tai normaalia.

Ei se ole. Tämä palsta kerää syrjäytyneitä, ei heillä ketään ole.

Olen huomannut saman.

On ok että on vain puoliso. Kaikki tehdään tämän kanssa, tai sitten ollaan töissä.

Ihan oikeastiko tuo on mukavaa elämää? Surkeaa sanoisin

Miksi otat asiaksesi triggeröityä ventovieraiden ihmissuhdeasioista? Miten ne edes kuuluu sinulle? Itselläni on vaativa työ ja pääasiassa yksin tehtäviä harrastuksia. Kalenteri on täynnä, ja aikaa on nipin napin edes parisuhteelle. Lisäksi ei enää tässä iässä kiinnosta yrittää haalia elämään yhtäkään sellaista yhdentekevää hengailukaveria jonka kanssa ei oikeasti viihdy. Sydänystävä olisi tietysti asia erikseen, mutta niitä ei noin vain tilata mistään. Elämäni on täyttä ja merkityksellistä. Sinä sen sijaan kuulostat niin ikävältä ihmiseltä, että on yllättävää jos tuollaisella on oikeita ystäviä ollenkaan.

En koskaan itse hengaile sellaisten kanssa joiden kanssa en viihdy. Katkeraa puhetta, kyllä se ihmisen kivuus näkyy usein siinä jos on mieluisaa seuraa.

Vierailija kirjoitti:

tämä mies on saavuttanut sen, minkä eteen mekin tehtiin tosissaan töitä melko kauan. enää ei ole "kavereita" riesana joka jumalan juhlapyhänä, viikonloppuna eikä arkena. meille riittää toistemme seura, eikä siihen väliin pääse kukaan muu, kun omat lapset. eikä enää nekään, kun niillä on omat perheet. parhaiten pääsi eroon isosta osasta, kun aikanaan lopetettiin kaikki sometilit. muutama sitkeä yritti vielä roikkua mukana, mutta koskaan ei ketään kutsuttu mihinkään, eikä osallistuttu muiden kutsuille, niin vapaus koitti muutama vuosi sitten. enää ei edes näppäinpuhelin soi. ihanaa. ukkokin on tyytyväinen.

Kuulostaa tosiaan ihanalta :) Onnea yksinäisiin vuosiin :D

Vierailija kirjoitti:

Puolisoni on ainoa ystäväni, jonka kanssa jaksan viettää aikaa.

Ne ystäväehdokkaat, joita olen elämäni aikana tavannut, ovat olleet niin tylsää porukka, että en montaa tuntia jaksa heidän kanssaan aika viettää.

Ehkä tuo on red flag, mutta puolisolleni se ei ole koskaan ollut ongelma.

En ymmärrä. Miksi ystävystyä tylsien ihmisten kanssa, kun maailma on täynnä mukavia, innokkaita ihmisiä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aikuiset keski-ikäiset ihmiset ei tarvi kavereita, teinit ja nuoret niitä tarvii kun ovat vielä pentuja ja haluavat hengata yhdessä.

Kyllä mä haluan hengata, nauraa ja viettää laatuaikaa ystävien kanssa näin 41vuotiaanakin.

Aion hankkia lisää ystäviä koko elämänkaaren ajan, jotta niitä on matkassa mukana vanhanakin.

Ehkäpä muutetaan vielä jonkinlaiseen kommuuniin asumaan eläkkeellä frendien kanssa niin ei ole yksinäistä.

Ihan parasta kun on ystäviä elämässä 😊

Niin samaa mieltä. Hyvät ystävät ovat todellinen elämän ilo!! Käsittämätöntä kun täällä peruste on ettei halua hengailla tylsien tyyppien kanssa kuten ystävät. Millä perustein olette "ystävänne" valinneet?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aikuiset keski-ikäiset ihmiset ei tarvi kavereita, teinit ja nuoret niitä tarvii kun ovat vielä pentuja ja haluavat hengata yhdessä.

Miksi et haluaisi tehdä kavereiden kanssa mitään aikuisena? On kiva reissata, lenkkeillä, kahvitella jne. kivassa porukassa tai kivojen kavereiden seurassa. Itse en jaksaisi tauotta samaa naamaa kuin kotona.

Lapsille, teineille ja nuorille aikuisille on kaverit tärkeitä. Aikuiset on jo kasvaneet ohi siitä vaiheesta.

Mitä??? Aikuisenko pitää olla aina puolison kanssa? Aikuinenko ei saa pitää kavereiden kanssa hauskaa? Ystävät on tukena iloissa ja suruissa mutta aikuisena niitä ei enää ole??? 

Monen miehen kaverit jää siinä vaiheessa, kun alkavat perustamaan perhettä.

Niin moneen kertaan nähty, kun emäntä rajoittaa menoja ja tapaamisia. Moni sitten luovuttaa kokonaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin mitä muuta erikoista?

Ei sen kaverittomuuden tarvitse mitään tarkoittaa, ehkä vain tippunut siitä junasta, aikuisena on vaikea saada uusia kavereita, kuulemma.

Ei ole minullakaan kavereita, ei ole oikeastaan koskaan ollut kovin läheisiä tai pitkäaikaisia.

Minua aina hämmentää kun toisten mielestä tämä ok. Omasta mielestä kauheaa jos jäljellä on työ ja puoliso, ja ei yhtään kaveria. Ihminen ei voi olla kovin pidetty ihminen.

Jännittävää, että kuvittelet ilmeisesti itse olevasi pidetty ihminen. Mehevimmät juorut kenties?

Kiinnitin huomiota samaan. Kysyisin, mitä oikeastaan tarkoittaa se, että on "pidetty ihminen". Miksi se on niin valtavan tärkeää? On sellaisia kyläluutia jotka kaikki kyllä tietää ja osa varmaan tykkääkin, mutta eivät ne ole mitenkään sen arvokkaampia ihmisiä.

Pidetyllä ihmisellä on yleensä kivaa, pyydetään eri juttuihin, löytyy reissukavereita ja arkikavereita erilaisiin tekemisiin, mitkä on mukava jakaa kivassa seurassa. 

Kuulostaa painajaiselta: reissua sinne ja tänne, tekemistä tuolla ja siellä, seuraa, seuraa, seuraa. Huh, onneks ei tartte.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aikuiset keski-ikäiset ihmiset ei tarvi kavereita, teinit ja nuoret niitä tarvii kun ovat vielä pentuja ja haluavat hengata yhdessä.

Miksi et haluaisi tehdä kavereiden kanssa mitään aikuisena? On kiva reissata, lenkkeillä, kahvitella jne. kivassa porukassa tai kivojen kavereiden seurassa. Itse en jaksaisi tauotta samaa naamaa kuin kotona.

Lapsille, teineille ja nuorille aikuisille on kaverit tärkeitä. Aikuiset on jo kasvaneet ohi siitä vaiheesta.

Mitä??? Aikuisenko pitää olla aina puolison kanssa? Aikuinenko ei saa pitää kavereiden kanssa hauskaa? Ystävät on tukena iloissa ja suruissa mutta aikuisena niitä ei enää ole??? 

Noin ajattelevia piisaa.

Myös: Naisiin joiden mielestä pariskunnat tapailee vaan pariskuntia.

Mieheni on menettänyt muutaman kaverinsa, kun mä en halua ravata jatkuvasti kissanristijäisissä tapaamassa niitä muijia. Sitten se vielä on niin, että miehet saunovat ja naiset lipittävät viiniä. Ei kiitos.

Vierailija kirjoitti:

Olen muuttanut aikuisiällä useamman kerran töiden takia, niin ystävyyssuhteita on tosi vaikea solmia, kun aina tulee muutos. Nyt toivottavasti asun sellaisella paikkakunnalla, että minun ei tarvitse enää muuttaa töiden takia. Kun ikää on sen verran, että eläkeikä on lähempänä kuin kouluvuodet, niin ei sitä enää niin helposti ystävystytä. Kaikilla on jo omat kuviot, eikä niihin enää uusia ihmisiä kaivata. Työni ja asiani hoidan kyllä jämptisti ja käsittääkseni olen pidetty työkaveri. En ole syrjäytynyt mitenkään. On minulla sentään pouliso, että en ihan yksin ole. Puoliso on täältä kotoisin, niin hänellä on vanhat kuviot tallessa. Totta kai yksinäisyys on toisinaan kipeä asia, koska kaipaisin vapaa-ajalla muutakin juttuseuraa kuin puoliso. 

Eiköhän siellä muitakin muualtatulleita liene. Tuossa tilanteessa se vain tuntuu siltä, että kaikilla muilla on ja sinä olet ainoa. 

Vierailija kirjoitti:

Monen miehen kaverit jää siinä vaiheessa, kun alkavat perustamaan perhettä.

Niin moneen kertaan nähty, kun emäntä rajoittaa menoja ja tapaamisia. Moni sitten luovuttaa kokonaan.

Koskee käytännössä niitä alistuvia introvertti miehiä jotka ovat kynnysmattoja naisilleen. Tätä yhtälöä pahentaa se jos naisella ei ole itsellään ystäviä joita nähdä.

Itseään kunnioittavilla sosiaalisilla miehillä on yleensä tietysti myös ystävyyssuhteet olemassa perheen lisäksi.

Vierailija kirjoitti:

Monen miehen kaverit jää siinä vaiheessa, kun alkavat perustamaan perhettä.

Niin moneen kertaan nähty, kun emäntä rajoittaa menoja ja tapaamisia. Moni sitten luovuttaa kokonaan.

Mun mies tapaa vanhoja kavereita kerran vuodessa aina elokuun toinen viikonloppu. Se on heille tärkeä rituaali, ja noita olisi hyvä olla. Vaikkei muuten niin läheisiä oltaisikaan. Se selvästi nostaa omanarvontuntoa ja antaa kehyksiä elämään. 

Vierailija kirjoitti:

Parisuhteen lisäksi olisi hyvä olla muita ihmissuhteita. Parisuhde saattaa päättyä milloin vain. Ystävien löytäminen ja ystävyyssuhteiden solmiminen ei ole helppoa aikuisena.

Ei ystävyyssuhdekaan ole tae ikuisesta jatkuvuudesta. Muutos elämäntilanteessa ja sinne katosi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aikuiset keski-ikäiset ihmiset ei tarvi kavereita, teinit ja nuoret niitä tarvii kun ovat vielä pentuja ja haluavat hengata yhdessä.

Miksi et haluaisi tehdä kavereiden kanssa mitään aikuisena? On kiva reissata, lenkkeillä, kahvitella jne. kivassa porukassa tai kivojen kavereiden seurassa. Itse en jaksaisi tauotta samaa naamaa kuin kotona.

Lapsille, teineille ja nuorille aikuisille on kaverit tärkeitä. Aikuiset on jo kasvaneet ohi siitä vaiheesta.

Mitä??? Aikuisenko pitää olla aina puolison kanssa? Aikuinenko ei saa pitää kavereiden kanssa hauskaa? Ystävät on tukena iloissa ja suruissa mutta aikuisena niitä ei enää ole??? 

Ehkäpä tämä "ystävättömyys hehkutus" on joillekin yksinäisille ns. suojamekanismi.

Kun itsellä ei ole aikuisena sosiaalista elämää ystävien muodossa, ja ei varmaan kateuden takia haluta että muillakaan aikuisilla olisi, niin siitä tulee tämä tarve loputtomaan hokemiseen: "aikuiset eivät tarvitse ystäviä, ne ovat vain lapsille ja nuorille ihmisille" "olet kypsymätön jos tarvitset aikuisena ystäviä"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin mitä muuta erikoista?

Ei sen kaverittomuuden tarvitse mitään tarkoittaa, ehkä vain tippunut siitä junasta, aikuisena on vaikea saada uusia kavereita, kuulemma.

Ei ole minullakaan kavereita, ei ole oikeastaan koskaan ollut kovin läheisiä tai pitkäaikaisia.

Minua aina hämmentää kun toisten mielestä tämä ok. Omasta mielestä kauheaa jos jäljellä on työ ja puoliso, ja ei yhtään kaveria. Ihminen ei voi olla kovin pidetty ihminen.

Jännittävää, että kuvittelet ilmeisesti itse olevasi pidetty ihminen. Mehevimmät juorut kenties?

Kiinnitin huomiota samaan. Kysyisin, mitä oikeastaan tarkoittaa se, että on "pidetty ihminen". Miksi se on niin valtavan tärkeää? On sellaisia kyläluutia jotka kaikki kyllä tietää ja osa varmaan tykkääkin, mutta eivät ne ole mitenkään sen arvokkaampia ihmisiä.

Pidetyllä ihmisellä on yleensä kivaa, pyydetään eri juttuihin, löytyy reissukavereita ja arkikavereita erilaisiin tekemisiin, mitkä on mukava jakaa kivassa seurassa. 

Kuulostaa painajaiselta: reissua sinne ja tänne, tekemistä tuolla ja siellä, seuraa, seuraa, seuraa. Huh, onneks ei tartte.

Niin sehän on valintakysymys tarviiko mennä. Mutta itse nautin!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aikuiset keski-ikäiset ihmiset ei tarvi kavereita, teinit ja nuoret niitä tarvii kun ovat vielä pentuja ja haluavat hengata yhdessä.

Miksi et haluaisi tehdä kavereiden kanssa mitään aikuisena? On kiva reissata, lenkkeillä, kahvitella jne. kivassa porukassa tai kivojen kavereiden seurassa. Itse en jaksaisi tauotta samaa naamaa kuin kotona.

Lapsille, teineille ja nuorille aikuisille on kaverit tärkeitä. Aikuiset on jo kasvaneet ohi siitä vaiheesta.

Mitä??? Aikuisenko pitää olla aina puolison kanssa? Aikuinenko ei saa pitää kavereiden kanssa hauskaa? Ystävät on tukena iloissa ja suruissa mutta aikuisena niitä ei enää ole??? 

Ehkäpä tämä "ystävättömyys hehkutus" on joillekin yksinäisille ns. suojamekanismi.

Kun itsellä ei ole aikuisena sosiaalista elämää ystävien muodossa, ja ei varmaan kateuden takia haluta että muillakaan aikuisilla olisi, niin siitä tulee tämä tarve loputtomaan hokemiseen: "aikuiset eivät tarvitse ystäviä, ne ovat vain lapsille ja nuorille ihmisille" "olet kypsymätön jos tarvitset aikuisena ystäviä"

Näin minäkin olen ajatellut :) Että tuo on jonkunlainen suojamekanismi. Koska kyllä suurin osa ihmisistä aikuisenakin osaa näyttää arvostavansa ystäviä.

Vierailija kirjoitti:

Monen miehen kaverit jää siinä vaiheessa, kun alkavat perustamaan perhettä.

Niin moneen kertaan nähty, kun emäntä rajoittaa menoja ja tapaamisia. Moni sitten luovuttaa kokonaan.

Varmaan totta tämäkin, mutta tiedän myös tapauksia ja näin kävi itselleni myös, että mies olisi saanut mennä lähes mielensä mukaan myös lasten syntymän jälkeen, mutta ei halunnut enää. Oma mies oli 35 v. kun ensimmäinen lapsi ilmoitti tulostaan. Oli ehtinyt pyöriä kavereidensa kanssa siis todella vaikka ja missä ja kokea asioita. Jo parisuhteen alkaessa oli nähtävissä, että seikkailut jätkien kanssa ei enää innostanut samalla tavalla. Tästä tietenkin vinoiltiin ja kaverit olettivat, että olen pirttihirmu, joka ei päästä miestä minnekään. Ehdotin miehelle, että tekee kavereidensa kanssa jonkun reissun ennen vauvan syntymää. Ei innostunut. Lopulta yhdessä kavereiden kanssa saatiin juonittua niin, että lähtivät laivalle. Ja oli hyvin ajoitettu, sillä kun tulivat sunnuntaina kotiin niin vauva syntyi ma-aamuna. Terkut vaan tutuille. Aina ei siis ole kysymys puolison kireydestä, jos menokenkä ei enää vipata.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aikuiset keski-ikäiset ihmiset ei tarvi kavereita, teinit ja nuoret niitä tarvii kun ovat vielä pentuja ja haluavat hengata yhdessä.

Miksi et haluaisi tehdä kavereiden kanssa mitään aikuisena? On kiva reissata, lenkkeillä, kahvitella jne. kivassa porukassa tai kivojen kavereiden seurassa. Itse en jaksaisi tauotta samaa naamaa kuin kotona.

Lapsille, teineille ja nuorille aikuisille on kaverit tärkeitä. Aikuiset on jo kasvaneet ohi siitä vaiheesta.

Mitä??? Aikuisenko pitää olla aina puolison kanssa? Aikuinenko ei saa pitää kavereiden kanssa hauskaa? Ystävät on tukena iloissa ja suruissa mutta aikuisena niitä ei enää ole??? 

Ehkäpä tämä "ystävättömyys hehkutus" on joillekin yksinäisille ns. suojamekanismi.

Kun itsellä ei ole aikuisena sosiaalista elämää ystävien muodossa, ja ei varmaan kateuden takia haluta että muillakaan aikuisilla olisi, niin siitä tulee tämä tarve loputtomaan hokemiseen: "aikuiset eivät tarvitse ystäviä, ne ovat vain lapsille ja nuorille ihmisille" "olet kypsymätön jos tarvitset aikuisena ystäviä"

Kaverit tulee tulee kateelliseksi, jos itsellä on kaunis nainen. On paljon vapaampaa olla ilman ystäviä kun kukaan ei kadehtimassa kaunista naisystävää.