Kokemuksia? Puoliso muuttui lapsensa synnyttyä (uusperhe)
Teen aloituksen silläkin uhalla, että sontaa sataa niskaan, koska uusperhe. Mutta jospa joku osaisi kertoilla mahdollisia omia kokemuksiaan suunnilleen vastaavassa tilanteessa, niin saisi vähän perspektiiviä asioihin jatkokäsittelyä ajatellen.
Tilanne on siis se, että meillä on uusperhe, jossa vain minulla oli lapsia ennestään. Seurustelimme aluksi noin 9kk ihan vaan kahden kesken ennen kuin edes otin puolison puheeksi lasteni kanssa. Tämän jälkeen meni vielä hetki, että tapasivat. Kaikki meni hyvin ja aloimme hissukseen viettää aikaa yhdessä enemmän. Jossain vaiheessa sitten puoliso asui meillä aina, kun lapseni olivat minulla ja kahdestaan asuimme, kun lapset olivat toisen vanhemman luona. Asiat sujuivat hyvin, en odottanut puolisoni "rakastuvan" lapsiini, mutta tulivat toimeen ja tykkäsivät toisistaan ja teimme usein asioita yhdessä (lautapelejä, leikkipuistoilua, uimista, päiväretkiä, leffoja, kävelyjä, talvilajeja, lukemista jne). Meillä oli välillä haastavaa puolison epävarmuuksien ja mustasukkaisuuden vuoksi, mutta asiat muuttuivat kuitenkin parempaan suuntaan. Jälkiviisas voi tietysti tässä vaiheessa olla, mutta silloin hän osasi puhua ja kääntää kaiken hyväksi.
Tätä yhteiseloa oli jatkunut jo pitkästi yli vuoden verran, kun puolison oma asunto myytiin. Hän itse halusi laittaa sen myyntiin ja että etsisimme yhteisen kodin. Tuota reilun vuoden yhdessä asumista oli siis edeltänyt myös koko porukan tutustumisvaihe + meidän kahdenkeskinen seurusteluvaiheemme. Hän muutti osoitteensa virallisesti luokseni, mutta käytännössä juuri mikään ei tuossa kohtaa muuttunut, koska hänhän oli jo muutenkin asunut kanssamme.
Löysimme jonkin ajan kuluttua yhteisen kodin ja muutimme sinne. Edelleen hän tuli hyvin toimeen lasteni kanssa, mutta ehkä jotain pientä oli muuttunut näin jälkikäteen ajateltuna. Hän alkoi ottaa hiukan enemmän "käskyttäjän" roolia, mutta minusta se vaikutti ihan normaalilta. Aiemmin hän ei nimittäin oikein ollut uskaltanut käskyttää tai komentaa lapsiani, vaikka siihen olisi joskus ollut ihan aihetta ja myös minun siunaus.
Aloimme odottaa yhteistä lasta, hänen ensimmäistään ja jotain tapahtui raskauden loppumetreillä. Puoliso alkoi olla todella kireä ja ärtynyt lasteni ollessa meillä. Valitti suunnilleen kaikesta mitä tekivät tai eivät tehneet (välillä heille suoraan, välillä minulle), yhteiset tekemiset olivat pikkuhiljaa jääneet pois ja kun yritin jotain ehdottaa, niin vastaus oli luokkaa "onko pakko?".
Vauvan synnyttyä tilanne paheni huomattavasti. Lapseni eivät saaneet oikein olla vauvan lähellä (kyse ei ole mistään täysin vahdittavista pikkulapsista, vaan kouluikäisistä), eivät saaneet olla mukana missään vauvaan liittyvässä, tekivät edelleen kaiken "väärin" syömisestä ja vapaa-ajan vietosta alkaen. Puoliso kävi syyllistämässä lapsia kun söivät, että syövät liikaa (alipainoisia kumpikin) ja ruoka on kallista, suihkussa käymisestä tuli myös sanomista ja ihan mistä vaan. Kun puhutin häntä näistä jutuista useita useita kertoja, niin vastaus oli luokkaa "minä maksan heidän asumisestaan, he eivät maksa mitään". Selvennyksenä, että olen itse maksanut aina puolet kaikesta ja lasteni menot tietysti kokonaan, samoin hoitanut kuskaukset, hankinnat, lastenvahdit ym tarvittaessa, että puoliso ei ole kyllä joutunut miksikään ilmaiseksi "lapsenlikaksi". Yleensä ruuatkin olivat valmiina puolison kotiutuessa töistä, koska minä pääsin aiemmin kotiin.
(Jatkuu seuraavassa viestissä)
Kommentit (428)
Vierailija wrote:
Christiiina wrote:
Ap on nainen. Minä tunnistan naisen käsialan, vaikka se olisi koneella kirjoitettu. Ap:n puoliso on joko mies tai nainen.
Tämähän on selvinnyt ketjun aikana jos olet sen lukenut.
En ole lukenut kaikkia viestejä. Onko siis AP:n puoliso mies vai nainen?
Vierailija wrote:
Vierailija kirjoitti:
Jännä, miten toiset sai tekstistä sen kuvan, että kyseinen puoliso on nainen ja toiset pitävät miehenä. Itse ajattelin, että ap on nainen ja puoliso mies.
Tosin onko sillä nyt niin väliäkään tänä päivänä..
Niin no, ajattelin itse näin, että ei oikein ole väliä millaiset vehkeet meillä osapuolilla on housuissamme. Tätä tapahtuu varmasti molemmin päin ja kaikki kokemukset ovat tervetulleita.
Ap.
No täällä juuri sillä on merkitystä. Tuomio on eri jos olet mies kuin jos olet nainen.
Minäkin aloin raskaana inhota kumppanini lapsia. Ei ole mennyt ohi.
Minulle täysin vieraita otuksia.
Ja sanompahan vaan et lähes AINA asetelman ärsyttävyys ja siedätyskyvyn alhainen kynnys johtuu siitä kumppanista. Joka ei ole antanut parisuhteelleen sitä tunnustusta ja arvoa, joka uusperheessä on erityisen välttämätöntä.
Vierailija kirjoitti:
Minäkin aloin raskaana inhota kumppanini lapsia. Ei ole mennyt ohi.
Minulle täysin vieraita otuksia.
Ja sanompahan vaan et lähes AINA asetelman ärsyttävyys ja siedätyskyvyn alhainen kynnys johtuu siitä kumppanista. Joka ei ole antanut parisuhteelleen sitä tunnustusta ja arvoa, joka uusperheessä on erityisen välttämätöntä.
Sinun kokemuksesi = lähes aina asia on näin?
Tai sit jotkut ihmiset ovat vaan päästään viallisia, mutta peittävät sen hyvin jonkin aikaa. Vai onko henkisesti tai fyysisesti väkivaltainen puolisokin sun mielestä ilkeä vaan siksi kun toinen ei ole antanut tarpeeksi huomiota? Älä nyt viitti selitellä omaa veemäisyyttäsi lapsia kohtaan muiden syyksi. Ne lapset eivät ole pyytäneet saada olla osa sun elämää, vaan päinvastoin, sinä olet väen vängällä tahtonut päästä osaksi uusperhettä, käyttäydy tai lähde, lapset ansaitsee parempaa ku tollasen hirviöäitipuolen.
Vierailija kirjoitti:
Minäkin aloin raskaana inhota kumppanini lapsia. Ei ole mennyt ohi.
Minulle täysin vieraita otuksia.
Ja sanompahan vaan et lähes AINA asetelman ärsyttävyys ja siedätyskyvyn alhainen kynnys johtuu siitä kumppanista. Joka ei ole antanut parisuhteelleen sitä tunnustusta ja arvoa, joka uusperheessä on erityisen välttämätöntä.
Sinä olet sen perheen vieras otus, joka ilmestyi perheen isän elämämään ilman, että lapsilta kysyttiin yhtään mitään.
Vierailija kirjoitti:
Minäkin aloin raskaana inhota kumppanini lapsia. Ei ole mennyt ohi.
Minulle täysin vieraita otuksia.
Ja sanompahan vaan et lähes AINA asetelman ärsyttävyys ja siedätyskyvyn alhainen kynnys johtuu siitä kumppanista. Joka ei ole antanut parisuhteelleen sitä tunnustusta ja arvoa, joka uusperheessä on erityisen välttämätöntä.
Tuolla käytökselläsi veit lapseltasi sisarukset.
Jos olet nainen ja ekat lapsesi poikia ja tulokaskin poika, mies voi kokea sun lapset oman lapsensa kilpailijoiksi, jotka pitää raivata pois tieltä. (Toki tunteen tasolla)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin aloin raskaana inhota kumppanini lapsia. Ei ole mennyt ohi.
Minulle täysin vieraita otuksia.
Ja sanompahan vaan et lähes AINA asetelman ärsyttävyys ja siedätyskyvyn alhainen kynnys johtuu siitä kumppanista. Joka ei ole antanut parisuhteelleen sitä tunnustusta ja arvoa, joka uusperheessä on erityisen välttämätöntä.
Sinun kokemuksesi = lähes aina asia on näin?
Tai sit jotkut ihmiset ovat vaan päästään viallisia, mutta peittävät sen hyvin jonkin aikaa. Vai onko henkisesti tai fyysisesti väkivaltainen puolisokin sun mielestä ilkeä vaan siksi kun toinen ei ole antanut tarpeeksi huomiota? Älä nyt viitti selitellä omaa veemäisyyttäsi lapsia kohtaan muiden syyksi. Ne lapset eivät ole pyytäneet saada olla osa sun elämää, vaan päinvastoin, sinä olet väen vängällä tahtonut päästä osaksi uusperhettä, käyttäydy tai lähde, lapset ansait
Sinä olet hirviö ja varmasti lapsesikin. Miehet on yleensä niitä jotka kerjää ja suostuttelee naiset olemaan heidän kanssaan, kukaan nainen ei tunge väkisin lasten elämään vaan mies maanittelee naisen osaksi sitä. Joten tällöin mies pakottaa lapset osaksi naisen elämää.
Puoliso on mustasukkainen vauvasta ja kokee jääneensä hierarkiassa alemmaksi. Kompensoi sitä pomottamalla lapsia. Kokee, että vauvavuoden stressiä lisää entisestään, että kodissa on jotain vieraita, ylimääräisiä ihmisiä ja pyrkii hallitsemaan heitä.
Eihän se ihan turhaan ole kaikki sadut täynnä pahoja äiti- ja isäpuolia. Aikoinaanhan uusia puolisoita tuli enemmänkin kuolemien kuin erojen takia. Ei tuollaista tilannetta kannattaisi lapsilleen vapaaehtoisesti tehdä.
Tämähän on selvinnyt ketjun aikana jos olet sen lukenut.