Miksi suhde eksäsi kanssa ei toiminut

Mies ei tehnyt mitään suhteen eteen. Minun piti tehdä kaikki tapaamisten järjestelyistä lähtien. Oli yllättynyt kun halusin erota, meillähän meni niin hyvin.

Mies muuttui aikaamyöden tositosi mustasukkaiseksi ja omistushaluiseksi.

Määräsi mitä saan ja en saa tehdä. Ja mitään tietenkään en olisi saanut tehdä. Oli vihainen jopa veljieni kanssa yhteydessä olemisesta ja aloin nähdä merkkejä fyysisen vä k i v a llan alkamisesta.

Jätin hänet.

Lähtiessä sitten tulikin se törkeä pa h oin pitely ja vapa ud en r i i sto.

Oli ihan tavallinen kantasuomalainen, ns. hyvästä perheestä.

Ja aluksi tosi kiltti ja mukava.

Toinen olisi halunnut monogaamisen suhteen. Ei kuitenkaan kyennyt mitenkään perustelemaan, miksi sellainen kannattaisi.

Vierailija kirjoitti:

Toinen olisi halunnut monogaamisen suhteen. Ei kuitenkaan kyennyt mitenkään perustelemaan, miksi sellainen kannattaisi.

Miksi pitäisi perustella? Kyllä oma tahto riittää, ei toista tarvitse vakuuttaa.

Hyvä kysymys. Ero on vaivannut viime aikoina todella paljon, on ehkä hyvä selvittää vähän ajatuksiani kirjallisessa muodossa... Ehkä joku voi samaistua vielä.

Varmaan tiivistettynä eromme johtui siitä, että exäni halusi yhteenmuuttoa (hänen kotipaikkakunnalleen) ja lapsia, olimme olleet etäsuhteessa noin kaksi ja puoli vuotta. Tuota suhteen etenemisen aikataululla tiukkaamista oli tullut exäni taholta jo puolen vuoden yhdessäolon jälkeen silloin tällöin, mutta juhannuksen tienoilla asiasta tuli taas riitaa ja minulla meni kuppi nurin. Erosimme ja siitä on kulunut nyt noin kaksi kuukautta.

Miksi en sitten halunnut edetä suhteessa? Viihdyn nykyisellä paikkakunnallani enkä halua muuttaa täältä yhdellekään pienemmälle paikkakunnalle, enkä muuallekaan oikeastaan. En ole koskaan halunnut lapsia enkä osaa kuvitella hankkivani niitä emotionaalisesti niin epävakaan ihmisen kanssa kuin exäni oli (mielialanvaihtelut olivat hyvin kummallisia ja saattoivat seurata ihan pikkuasioista). Lisäksi exäni oli aika takertuva minua kohtaan ja itse olen aina ollut paljon henkistä ja fyysistä tilaa tarvitseva persoona, viihdyn suurimman osan ajasta omissa oloissani.

Nämä erot tulevaisuudennäkymien suhteen olivat kyllä olleet molemmilla tiedossa jo pidemmän aikaan, mutta olimme molemmat vaan optimistisia sen suhteen, että mieli voi muuttua vielä ajan kanssa. Pari kuukautta sitten piti vetää raja ja todeta, että mieleni tuskin koskaan muuttuu exäni suhteen...

M34

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toinen olisi halunnut monogaamisen suhteen. Ei kuitenkaan kyennyt mitenkään perustelemaan, miksi sellainen kannattaisi.

Miksi pitäisi perustella? Kyllä oma tahto riittää, ei toista tarvitse vakuuttaa.

Ei itsetietoisuus voi kovin hyvä olla, jos ei pysty lainkaan artikuloimaan, miksi omat preferenssit ovat sellaiset kuin ovat. Ajopuuna vain ajelehtii sosiaalisten odotusten mukaan. Minusta tuo on selvä ihmisen varoitusmerkki tuleviakin suhteita ajatellen.

1) Asioista ei puhuttu koskaan mitenkään. Kaikki lakaistiin maton alle.

2) Puoliso rakastui lopulta toiseen ja muutti pois. Viime tipassa tämän muisti kertoa minulle.

Kun lapset oli tehty, niin rouvan kiinnostus seksii loppui kuin seinään.

Mies ei osannut puhua tunteista tai ongelmista. En enää tiennyt mitä sen päässä liikkui. Muutenkin musta tuntui että suhteesta puuttuu jotain.

Seksi loppui. Minä en ole kiinnostunut seksittömistä parisuhteista, joten eipä siinä vaihtoehtoja ollut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toinen olisi halunnut monogaamisen suhteen. Ei kuitenkaan kyennyt mitenkään perustelemaan, miksi sellainen kannattaisi.

Miksi pitäisi perustella? Kyllä oma tahto riittää, ei toista tarvitse vakuuttaa.

Ei itsetietoisuus voi kovin hyvä olla, jos ei pysty lainkaan artikuloimaan, miksi omat preferenssit ovat sellaiset kuin ovat. Ajopuuna vain ajelehtii sosiaalisten odotusten mukaan. Minusta tuo on selvä ihmisen varoitusmerkki tuleviakin suhteita ajatellen.

Onko sinulla muita syitä haluta polygaminen suhde, kuin se että haluat?

Mies oli aivan liian tarvitseva. Illalla, kun lapset menivät nukkumaan, olisi miestä pitänyt paijata ja passata. Yksinkertaisesti se imi energiat minulta nolliin.

Mies ilmoitti, että seksiä on liian vähän, mikä piti toki paikkansa. Kun kysyin, haluaako hän todellakin rakastella minun kanssani, oli vastaus tyyliin pitää saada kassit jotenkin tyhjäksi.

Sama mies piti esileikinä sitä, että ottaa kaksin käsin edestä päin tisseistä kiinni ja sanoo TUUT TUUT. Siitä olisi pitänyt villiintyä.

Muutin lopulta nukkumaan sohvalle, koska mies yöllä unissaan päätyi aina nylkyttämään minua vasten. Unissaan toki oli, mutta siihen ei minun mielestä ollut mukava herätä.

Onneksi löysi toisen - tosin erosi hänenkin kanssaan, kun oli muutama lapsi huolehdittavana. Varmaan ei uudellakaan rouvalla ollut jaksamista tälle isolle vauvalle.

Siinäpä nämä päällimmäiset syyt.

Mulla nuorisona kaatuivat suhteet enimmäkseen siihen, että olin ylitunteellinen kahjouksiin asti.

Kylmempänä ihmisenä olisin pärjännyt paremmin. 

Nykyisin kai oon se tasaisempi ja järkevämpi meistä(?)

m 56

Ehdoton ateisti muuttui kiihkouskovaiseksi ja alkoi käyttää huumeita, koska se edesauttoi kuulemma valaistumista. Toinen seurustelusuhteeni päättyi siihen, että miehen mielestä en ollut tarpeeksi kova ja aggressiivinen.

Mies alkoi käyttää liikaa päihteitä enkä jaksanut katsella sellasta. En ole mikään absolutisti, mutta jos toinen on päivittäin sekasin, niin en jaksa katsella sellasta. En tiedä, jatkaako se nyt sitä itsekseen eikä juuri kiinnosta.