Miksi suhde eksäsi kanssa ei toiminut

Miksi utelet?

Erilaiset arvot ajankäytön ja lastenkasvatuksen suhteen. Toinen halusi mennä ja tehdä, toinen vahvasti perhekeskeinen. Lopulta rakkaus loppui jatkuviin riitoihin ja ex löysi uuden. Pitkään sinnitteli, kunnes jätti minut ja on nyt onnellinen uuden puolison kanssa, lapsilla parempi kun vanhemmat ei riitele ja minä onnellinen yksinäni. Yhdessä oli tosi huono olla, kaikilla.

Kasvoimme yhdessä teinistä aikuisiksi, emmekä valitettavasti samaan suuntaan. Alkoi selvittelemään lapsuudentraumojaan ja käytös muuttui. Olemme nykyisin ihan hyvissä väleissä, mutta kovin erilaisia ihmisiä. Etenkin kun exä tuli myöhemmin uskoon.

Tuli vaan jotenkin tukahdutettu olo ja piti tehdä katoamistemppu

Mulla oli paljon ei itsestä johtuvia vaikeuksia ja hän ei jaksanutkaan sitä pidemmän päälle.

Hän ei välittänyt muusta kuin omista ongelmistaan, ei koskaan kysynyt miten minulla menee. Aina vaan sitä kuinka paskaa hänellä on ja sain olla todella varpaillani saanomisistani ettei hän ymmärtänyt jotenkin väärin. Viimeinen niitti oli kun äitini makasi infarktin jälkeen sairaalassa ja hän vain valitti siitä kuinka en ole nyt viikkoon käynyt hänen luonaan.

Hyvä kysymys.

En tiedä, miksi mies rakastui toiseen. Ainakaan se ei johtunut ulkoisista tekijöistä, kuten vaimon nalkuttamisesta tai lihomisesta tai seksittömyydestä.

Itse koin tulleeni laiminlyödyksi, koska meillä tehtiin ja harrastettiin asioita, joita mies halusi. Tunsin, että minun tarpeillani ei ole väliä. Mutta en tuonut tätä koskaan ilmi, vaan kiltisti tein, mitä mies halusi. Ajattelin, ettätärkeintä on pitää mies tyytyväisenä.

Eli oli meillä jotain puhumatonta painolastia, joka kerääntyi vuosien varrella, mutta en tarkkaan tiedä mitä. Seuraavia kysymyksiä olen miettinyt:

- Ajattelen vain, että mies ei hyväksynyt minua sellaisena kuin olin. Mutta miksi hän hyväksyi minut ensimmäisen kymmenen vuotta, ja sitten ei yhtäkkiä enää hyväksynytkään?

- toinen nainen oli kuulemma samanlainen kuin hän itse. Miksi kaikki ihmiset eivät eroa, jos tapaavat itsensä klooneja?

- jos mies halusi muutosta elämään, niin miksi hän ei kyennyt muuttumasn minun kanssani.

En tiedä. Sanotaan, että suurin osa parisuhteen kriiseistä on henkilökohtaisia kriisejä, mutta niitä luullaan parisuhteen ongelmiksi. Ehkä meillä oli kyse juuri siitä.

Koska mies juoksi ympäri kaupunkia kikkeli paljaana sekoilemassa. Sain lisäksi myöhemmin tietää ettei käytättänyt edes kumia. Mies vaihtopenkille ja otsa hiessä sp-tautitesteihin.

Ei vaan kiinnostanut ja ahdisti hänen läsnäolo. Helpotti eron jälkeen.

Ensimmäisen avopuolisoni olimme yhdessä useita vuosia teini-ikäisestä lähtien. Eron syynä oli, että olimme aikuisina aivan eri ihmisiä, erilaisella elämäntavoitteilla ja -tavoilla varustettuja. Myös luonteemme olivat muokkautuneet liian etäälle toisistaan. Eromme oli sopuisa ja olemme edelleen ystäviä.

Toisen avopuolison kanssa suhde kaatui hänen kontrollointiin ja mustasukkaisuuteen. Loppuaikoina tilanne oli jo se, että liikkumistani vahdittiin koko päivän kännykän paikantimen avulla. Ystäviä ei saanut tavata, vaan kaikki aika olisi pitänyt miehen kanssa ja siten kuin hän halusi. Hän puuttui aivan kaikkeen ja määräsi aivan kaikesta. Eromme jälkeen emme ole olleet yhteyksissä, mutta säälin sitä naista kuka hänen kanssaan päätyy yhteen.

Vierailija kirjoitti:

Hyvä kysymys.

En tiedä, miksi mies rakastui toiseen. Ainakaan se ei johtunut ulkoisista tekijöistä, kuten vaimon nalkuttamisesta tai lihomisesta tai seksittömyydestä.

Itse koin tulleeni laiminlyödyksi, koska meillä tehtiin ja harrastettiin asioita, joita mies halusi. Tunsin, että minun tarpeillani ei ole väliä. Mutta en tuonut tätä koskaan ilmi, vaan kiltisti tein, mitä mies halusi. Ajattelin, ettätärkeintä on pitää mies tyytyväisenä.

Eli oli meillä jotain puhumatonta painolastia, joka kerääntyi vuosien varrella, mutta en tarkkaan tiedä mitä. Seuraavia kysymyksiä olen miettinyt:

- Ajattelen vain, että mies ei hyväksynyt minua sellaisena kuin olin. Mutta miksi hän hyväksyi minut ensimmäisen kymmenen vuotta, ja sitten ei yhtäkkiä enää hyväksynytkään?

- toinen nainen oli kuulemma samanlainen kuin hän itse. Miksi kaikki ihmiset eivät eroa, jos tapaavat itsensä klooneja?

- jos mies halusi muutosta elämään, niin miksi hän ei kyennyt muuttumasn minun kanssani.

En tiedä. Sanotaan, että suurin osa parisuhteen kriiseistä on henkilökohtaisia kriisejä, mutta niitä luullaan parisuhteen ongelmiksi. Ehkä meillä oli kyse juuri siitä.

No minusta ei kyllä kuulosta, että olisit menettänyt kauheasti. 

Vierailija kirjoitti:

Ensimmäisen avopuolisoni olimme yhdessä useita vuosia teini-ikäisestä lähtien. Eron syynä oli, että olimme aikuisina aivan eri ihmisiä, erilaisella elämäntavoitteilla ja -tavoilla varustettuja. Myös luonteemme olivat muokkautuneet liian etäälle toisistaan. Eromme oli sopuisa ja olemme edelleen ystäviä.

Toisen avopuolison kanssa suhde kaatui hänen kontrollointiin ja mustasukkaisuuteen. Loppuaikoina tilanne oli jo se, että liikkumistani vahdittiin koko päivän kännykän paikantimen avulla. Ystäviä ei saanut tavata, vaan kaikki aika olisi pitänyt miehen kanssa ja siten kuin hän halusi. Hän puuttui aivan kaikkeen ja määräsi aivan kaikesta. Eromme jälkeen emme ole olleet yhteyksissä, mutta säälin sitä naista kuka hänen kanssaan päätyy yhteen.

Eikö juurisyy ykkösen kohdalla ole se, että ette viettäneet tarpeeksi aikaa yhdessä ja keskustelleet asioista. Ihmiset kasvavat lähinnä tämän takia erilleen.

Mies hankki selkäni takana sivusuhteen ja toisen asunnon. Lopulta otti ja lähti toisen matkaan. Pettämisen syynä oli jännitys ja kokemusten hakeminen, minä kun olin hänen ensimmäinen ja ainoa kumppaninsa.

Sittemmin mies erosi tuosta naisesta. Meni kihloihin toisen naisen kanssa, mutta hekin erosivat. Minä löysin hyvän puolison, ollaan nykyisin naimisissa ja pienen lapsen vanhempia. Eksän kanssa meillä ei lapsia ollut.

Se oli psyko (nainen).

Alkoi vaan ahdistaa toisen läsnäolo. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvä kysymys.

En tiedä, miksi mies rakastui toiseen. Ainakaan se ei johtunut ulkoisista tekijöistä, kuten vaimon nalkuttamisesta tai lihomisesta tai seksittömyydestä.

Itse koin tulleeni laiminlyödyksi, koska meillä tehtiin ja harrastettiin asioita, joita mies halusi. Tunsin, että minun tarpeillani ei ole väliä. Mutta en tuonut tätä koskaan ilmi, vaan kiltisti tein, mitä mies halusi. Ajattelin, ettätärkeintä on pitää mies tyytyväisenä.

Eli oli meillä jotain puhumatonta painolastia, joka kerääntyi vuosien varrella, mutta en tarkkaan tiedä mitä. Seuraavia kysymyksiä olen miettinyt:

- Ajattelen vain, että mies ei hyväksynyt minua sellaisena kuin olin. Mutta miksi hän hyväksyi minut ensimmäisen kymmenen vuotta, ja sitten ei yhtäkkiä enää hyväksynytkään?

- toinen nainen oli kuulemma samanlainen kuin hän itse. Miksi kaikki ihmiset eivät eroa, jos tapaavat itsensä klooneja?

- jos mies halusi muutosta elämään, niin miksi hän ei kyennyt muuttumasn minun kanssani.

En tiedä. Sanotaan, että suurin osa parisuhteen kriiseistä on henkilökohtaisia kriisejä, mutta niitä luullaan parisuhteen ongelmiksi. Ehkä meillä oli kyse juuri siitä.

No minusta ei kyllä kuulosta, että olisit menettänyt kauheasti. 

No, menetin suht onnellisen avioliiton ja lapset menettivät ydinperheen. Kyllä mieskin sanoi, että elämä on hyvää ja hän rakastaa minua, mutta hän rakastaa sitä toista naista enemmän.

Vierailija kirjoitti:

Se oli psyko (nainen).

Missä vaiheessa tämä tuli ilmi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ensimmäisen avopuolisoni olimme yhdessä useita vuosia teini-ikäisestä lähtien. Eron syynä oli, että olimme aikuisina aivan eri ihmisiä, erilaisella elämäntavoitteilla ja -tavoilla varustettuja. Myös luonteemme olivat muokkautuneet liian etäälle toisistaan. Eromme oli sopuisa ja olemme edelleen ystäviä.

Toisen avopuolison kanssa suhde kaatui hänen kontrollointiin ja mustasukkaisuuteen. Loppuaikoina tilanne oli jo se, että liikkumistani vahdittiin koko päivän kännykän paikantimen avulla. Ystäviä ei saanut tavata, vaan kaikki aika olisi pitänyt miehen kanssa ja siten kuin hän halusi. Hän puuttui aivan kaikkeen ja määräsi aivan kaikesta. Eromme jälkeen emme ole olleet yhteyksissä, mutta säälin sitä naista kuka hänen kanssaan päätyy yhteen.

Eikö juurisyy ykkösen kohdalla ole se, että ette viettäneet tarpeeksi aikaa yhdessä ja keskustelleet asioista. Ihmiset kasvavat lähinnä tämän takia erilleen.

Ei tässä tapauksessa, kyllä me juttelimme tosi paljon ja vietettiin hyvinkin paljon aikaa yhdessä. Meillä ei vaan ollut mitään yhteistä, olimme parisuhteeseen lopulta liian erilaisia. Sitä ei nuorempana ehkä ajatellut, kun elämä oli paljon huolettomampaa, mutta kun aloimme olla sen ikäisiä, että perheenperustaminen olisi alkanut olla ajankohtaista, niin huomasin etten halua hänen kanssaan lapsia, enkä halua hänen kanssaan naimisiin.

Liian erilaisia ihmisiä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ensimmäisen avopuolisoni olimme yhdessä useita vuosia teini-ikäisestä lähtien. Eron syynä oli, että olimme aikuisina aivan eri ihmisiä, erilaisella elämäntavoitteilla ja -tavoilla varustettuja. Myös luonteemme olivat muokkautuneet liian etäälle toisistaan. Eromme oli sopuisa ja olemme edelleen ystäviä.

Toisen avopuolison kanssa suhde kaatui hänen kontrollointiin ja mustasukkaisuuteen. Loppuaikoina tilanne oli jo se, että liikkumistani vahdittiin koko päivän kännykän paikantimen avulla. Ystäviä ei saanut tavata, vaan kaikki aika olisi pitänyt miehen kanssa ja siten kuin hän halusi. Hän puuttui aivan kaikkeen ja määräsi aivan kaikesta. Eromme jälkeen emme ole olleet yhteyksissä, mutta säälin sitä naista kuka hänen kanssaan päätyy yhteen.

Eikö juurisyy ykkösen kohdalla ole se, että ette viettäneet tarpeeksi aikaa yhdessä ja keskustelleet asioista. Ihmiset kasvavat lähinnä tämän takia erilleen.

Ei tässä tapauksessa, kyllä me juttelimme tosi paljon ja vietettiin hyvinkin paljon aikaa yhdessä. Meillä ei vaan ollut mitään yhteistä, olimme parisuhteeseen lopulta liian erilaisia. Sitä ei nuorempana ehkä ajatellut, kun elämä oli paljon huolettomampaa, mutta kun aloimme olla sen ikäisiä, että perheenperustaminen olisi alkanut olla ajankohtaista, niin huomasin etten halua hänen kanssaan lapsia, enkä halua hänen kanssaan naimisiin.

Niin, ehkä ikä on ratkaiseva tekijä. Nuorena ei tunne itseäänkään, niin kuinka voisi tuntea toisen. Ja ihmiset muuttuvat.