Vauvan mummot kinuavat vauvaa jatkuvasti yökyläilemään
Onko nykyään yleistäkin, että ihmiset laittavat pieniä vauvoja hoitoon yönyli esimerkiksi mummolaan? Minulla on 3kk ikäinen vauva ja jatkuvasti anoppi tai oma äitini kyselee, josko vauva tulisi yökylään, jotta saisimme miehen kanssa 'omaa aikaa' ja voisimme mennä johonkin hotelliin tai kylpylään. Olenko ainoa, jonka mielestä pienen vauvan paikka on vanhempien luona, eikä yökyläilemässä vieraiden ihmisten kanssa. En voisi kuvitellakaan olevani yötä erossa vauvasta, jotta pääsisin johonkin hotelliin viettämään 'parisuhdeaikaa'. Tätä ei tunnuta millään ymmärtävän vaan saan jatkuvasti kuulla, että olen liian kiinni vauvassa ja pitäisi välillä lähteä juhlimaan tai viettää aikaa miehen kanssa kaksin. Onko se outoa, että en kaipaa vauvavuonna mitään baarissa notkumista tai hotelliöitä miehen kanssa?
Kommentit (1177)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ottaisi vauvaa vaikka tuputettaisiin. Ikinä ei ole vauvoja yökylässä ollut, isompia kyllä.
En edes usko olevan mummoja jotka tahtoisivat vauvan ilman vanhempia yöksi. Joku hätätilanne olisi eri asia. Tai joku ihan alkoholisti-vanhemmat.
Mutta saahan sitä ingelmia keksuä.
Ole uskomatta. Meillä anoppi otti jo kuukauden ikäisen yöksi hoitoon. Eikä olla mitään juoppoja.
No kumpi osapuoli sitä vaati? Ei varmaan mummo vaan kyllästyneet vanhemmat. En ole ikinä kuullut mistään vauvojen yökylään jättämisestä, teiniäitien hommaa?
Höpsis. Jos on vaativa vauva, on hyvä nukkua edes yksi yö kunnolla ilman huolta vauvasta.
Silloin ei kannata otsikoida että mummot vaativat jos äiti ja isä ovat väsyneitä, eivät jaksa ja vaativat apua. Eli otsikko on ihan bluffia
Vierailija kirjoitti:
Pumppaa maitoa. Ihan hyvä alkaa pikkuhiljaa vieroittaa vauvaa.
Liian aikaista vieroittaa vauvaa, joka elää tuossa iässä vielä symbioottista vaihetta äitinsä kanssa. Alan asiantuntijan ((Keltikangas-Järvinen) mukaan vauva ei vielä yhdeksänkään kuulauden ikäisenä tajua olevanssa erillinen olento äidistään, vaan vauva ja äiti yhdessä = vauvan minuus. Psykologit sanovatkin, että luonnehäiriöt ja monet mielen sairaudet syntyvät tämän symbioosivaiheen aikana ja puhkeavat vasta paljon myöhemmin.
Luin aikoinaan yhden evoluutiobiologin jutun siitä että mummonvaistot voi olla yhtä voimakkaat ja henkilöstä riippuen jopa voimakkaammat kuin äidinvaistot.
Mummoillakin on vaistot. Ihmisen selviytymiselle on aikoinaan ollut hyödyksi, että naisen hedelmällisyys ja kyky lisääntyä loppuu puolivälissä naisen elämää, kun muilla nisäkkäillä se jatkuu elämän loppuun asti. Lapsille on ollut henkiinjäämisen kannalta suunnaton etu luolamiesaikoina että heillä on ollut tavallaan kolme "äitiä", oma äiti ja kaksi mummoa. Tavallaan luontoäiti on päättänyt, että naisen hedelmällisyys loppuu niin hän alkaa huolehtia jälkikasvunsa jälkikasvusta. Tämä on biologinen vietti ja monet mummot "sekoaa" tämän vietin takia saadessaan lapsenlapsia. Mummovaisto on jopa voimakkaampi kuin äidinvaisto, koska entisinä aikoina äiti saattoi olla hyvinkin nuori ja lapsellinen, eikä tarpeeksi henkisesti kypsä äidiksi.
Mummo ei oikein voi mitään höpööntymiselleen lapsenlapsensa ääressä ja hänelle voi olla suunnaton ahdistus jos hän ei näe lasta. Se on evoluution häneen asettama mystinen tarve.
Vierailija kirjoitti:
Olen se huono anoppi tai mummo. Ei vauvanhoitoa, enintään max 2 h. Mutta sitäkään en ole tehnyt koska välimatka. Isommat lapset eri asia.
Miksi ihmeessä ottaisin vaikka kuukauden vanhan nyytin yökylään? Jos äiti on ihan lopussa, ennemmin menisin vauvan kotiin ja äiti saisi nukkua. Joku sairaalahoitoon johtava synnytyspsykoosi voisi olla tilanne jotta otraisin vauvan kotiini.
Äiti todennäköisesti ei osaa rentoutua ja nukkua, jos vauva on lähellä. Hän reagoi automaattisesti lapsen itkuun ja tarpeisin. Joskus on parempi, että vauva ei ole äidin lähellä. Äidin on silloin helpompi irottautua valmiustilasta ja nukkua.
Vierailija kirjoitti:
Luin aikoinaan yhden evoluutiobiologin jutun siitä että mummonvaistot voi olla yhtä voimakkaat ja henkilöstä riippuen jopa voimakkaammat kuin äidinvaistot.
Mummoillakin on vaistot. Ihmisen selviytymiselle on aikoinaan ollut hyödyksi, että naisen hedelmällisyys ja kyky lisääntyä loppuu puolivälissä naisen elämää, kun muilla nisäkkäillä se jatkuu elämän loppuun asti. Lapsille on ollut henkiinjäämisen kannalta suunnaton etu luolamiesaikoina että heillä on ollut tavallaan kolme "äitiä", oma äiti ja kaksi mummoa. Tavallaan luontoäiti on päättänyt, että naisen hedelmällisyys loppuu niin hän alkaa huolehtia jälkikasvunsa jälkikasvusta. Tämä on biologinen vietti ja monet mummot "sekoaa" tämän vietin takia saadessaan lapsenlapsia. Mummovaisto on jopa voimakkaampi kuin äidinvaisto, koska entisinä aikoina äiti saattoi olla hyvinkin nuori ja lapsellinen, eikä tarpeeksi henkisesti kypsä äidiksi.
Mummo ei oikein voi mitää
Muinoin mummot oli myös tärkeitä koska he opetti nuoria äitejä hoitamaan lastaan. Ei ollut mitään oppikirjoja vaan kokemuksen mukanaantuoma tieto kulki naissukupolvelta toiselle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen se huono anoppi tai mummo. Ei vauvanhoitoa, enintään max 2 h. Mutta sitäkään en ole tehnyt koska välimatka. Isommat lapset eri asia.
Miksi ihmeessä ottaisin vaikka kuukauden vanhan nyytin yökylään? Jos äiti on ihan lopussa, ennemmin menisin vauvan kotiin ja äiti saisi nukkua. Joku sairaalahoitoon johtava synnytyspsykoosi voisi olla tilanne jotta otraisin vauvan kotiini.
Äiti todennäköisesti ei osaa rentoutua ja nukkua, jos vauva on lähellä. Hän reagoi automaattisesti lapsen itkuun ja tarpeisin. Joskus on parempi, että vauva ei ole äidin lähellä. Äidin on silloin helpompi irottautua valmiustilasta ja nukkua.
En varmaan olisi nukkunut ollenkaan jos vauvani olisi ollut yökylässä.
Mummot siis eivät kinua vaan vanhemmat eivät kahteenkaan pekkaan jaksa uutta perheenjäsentään. Siitähän tässä siis on kyse rehellisesti.
Eipä nyt kuitenkaan heitetä sitä kiveä.
Elämässä voi tapahtua asioita mitkä tekevät että voi joutua eroon vauvastaan hetkeksi tai pitemmäksikin aikaa. Esm. Sairaus/kuolema/onnettomuus.
Näissä tilanteissa on hyvä jos on luotettava henkilö jolle voi vauvan jättää.
Hyvä olisi myös muistaa että muualla maailmassa äityislomat ovat olemattomat.
Ap kyllä äitisi/anoppisi pärjää vauvan kanssa mutta kysymys on että pärjäätkö sinä ilman vauvaa?
"Vauvan mummot kinuavat vauvaa jatkuvasti yökyläilemään." Nämä lapsenlapsia omivat isoäidit ovat joko läheisriippuvaisia, luonnehäiriöisiä tai narsisteja. Ja jos on oikein päästään sairas isoäiti - tavallisesti anoppi - niin hän kuvittelee harhoissaan olevansa vauvan äiti! Kaivaako isoäiti rintojaan esiin vauvan lähellä? Ei ole mukavaa, jos lapsenlapsia mangutaan ja vingutaan kylään ja jopa yökylään. Opettele hyvä ihminen laittamaan rajat ja sanomaan isovanhemmille EI!
Vauva ei tarvitse yökyläilyä mihinkään. Lapsentahtinen imetys kärsii, jos äiti ja vauva ovat monta tuntia erossa toisistaan. Ja pahimmillaan imetys voi jopa loppua, kun lapsi juo korviketta tuttipullosta. Imettävä äiti voi saada ikävän rintatulehduksen, jos hän on pitkään imettämättä.
On hyvä muistaa, että isovanhempi ei yleensä hoida lasta niin kuin lapsen oma vanhempi ohjeistaa. Isovanhemmat ovat jääräpäisiä ja he haluavat kumota vanhempien ohjeet. On isovanhempia, jotka tuputtavat lapselle sopimattomia ruokia. Ruoka-aineallergiselle lapselle tuputetaan ruokia, jotka on lapselta kielletty. Vastuuttomat isovanhemmat eivät valvo lasta kunnolla.
Lapselle voi tulla suoranaisia vaaratilanteita isovanhemman hoidossa. On isovanhempia, joitten mielestä turvaistuimiakaan ei tarvita autossa. Lapset ovat ennenkin istuneet autossa aikuisen sylissä. Isommat lapset ovat keikkuneet auton penkillä tai penkkien välissä automatkalla. Pyöräillessä pyöräilykypärä ja veneillessä pelastusliivit ovat täysin turhat. Ei niitä ennenkään käytetty!
Itse en antaisi omia lapsia yökylään mummolaan. Äitinä en luota isovanhempien kykyyn hoitaa lasta ohjeiden mukaan ja vastuullisesti. Lapsen turvallisuus on vaarassa isovanhempien seurassa.
Kaipa vauvat ja niiden vanhemmat ovat erilaisia.
Jos mummo kinuaa vauvaa hoitoon ilman että lapsen vanhemmat sitä pyytävät, kyse ei ole mistään uupumuksen hoidosta.
Vierailija kirjoitti:
Taidat olla riippuvainen siitä pennustasi :D
Kuka tietämätön tampio siellä taas kirjoittaa jotain tuollaista? Taisit nukkua biologian tunneilla? 3 kk:n ikäinen vauva ei vielä edes tajua olevansa äidistään erillinen olento, ja äidin erittämät hormonit takaavat sen, että omaa jälkeläistä varjellaan ja suojellaan tiiviisti. Mikä siinä on niin ihmeellistä? Yritäpä mennä jonkin vasta synnyttäneen eläimen jälkeläistä tutkimaan, niin aika varmasti saat sarvesta,/sorkasta/kaviosta/hampaista/kynsistä/mistä vaan, ja niin sen kuuluu ollakin elämän alkumetreillä. Äidin ja pienen vauvan väliin ei mahdu, kuin korkeintaan isä, eikä hänkään, ellei ymmärrä tuota vauvan ja äidin symbioosia. Joskus puolen vuoden kuluttua alkaa uusi vaihe, ja sitten voi alkaa rauhassa katselemaan, josko vauva viihtyy ulkopuolistenkin hoidossa hetken aikaa., mutta ei väkisin.
On vaan mummoilla oma lehmä ojassa, haluaavat omia vauvan itselleen, ja vielä parempi kun äiti ei ole siinä sotkemassa vieressä. Se mummo ei ukkia huomaakaan sen jälkeen kun viet vauvan kynnyksen yli, että se siitä minä niin teidän parisuhdetta ajattelen.
Minultakin vonguttiin vauvaa yökylään jne. mutta olin ja olen edelleen samaa mieltä, ettei niin pieni tarvitse mitään vieraan paikan yökyläilyjä (eikä me tarvittu mitään parisuhdeaikaa hotellissa tai kotona sillä lapsi nukkui iän myötä ihan hyvin). Mutta sitten kun olisit esim 3-5v kysynyt päivävahdiksi tai yövahdiksi niin ei mitään innostusta (eikä sen jälkeenkään kun lapsi esim koululainen). Ehkä sitten loukkaantui niin syvällisesti, ja hyvä että tuli ilmi miten pinnallista tuo avun tarjoaminen olikin.
tää on p ac ga provo. Kuka kunnollinen äiti antaa noin pienen elämän- alun yhtäkäs kenellekkään. En ainakaan minä olisi ikinä antanut. Ihan hulluu.
Ei mummo enää nykyaikana saa lastenlapsia hoivata noin vaan. Sekin on muuttunut.
itse mummona kaipaisin kovin.
Vierailija kirjoitti:
tää on p ac ga provo. Kuka kunnollinen äiti antaa noin pienen elämän- alun yhtäkäs kenellekkään. En ainakaan minä olisi ikinä antanut. Ihan hulluu.
No onhan tässä ollut väsyneitä ja näkyjä näkeviä äitejä jotka taas ovat vihaisia jos mummot ei ota yökylään rasittavaa vauvaa.
Tottakai on niitä synnytysmasennuksia ja jopa psykooseja jolloin apu on paikallaan. Keskustelu vaan on niin kaksijakoinen, mummot muka omisivat lasta ja toinen puoli äideistä on niin väsynyt että.mummojen pitää inha vauva hoitaakin. Koskaan ei siis kohtaa tarpeet, tarvitsevien anopit ja äidit ei tahdo, toiset taas suorastaan vaativat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taidat olla riippuvainen siitä pennustasi :D
Kuka tietämätön tampio siellä taas kirjoittaa jotain tuollaista? Taisit nukkua biologian tunneilla? 3 kk:n ikäinen vauva ei vielä edes tajua olevansa äidistään erillinen olento, ja äidin erittämät hormonit takaavat sen, että omaa jälkeläistä varjellaan ja suojellaan tiiviisti. Mikä siinä on niin ihmeellistä? Yritäpä mennä jonkin vasta synnyttäneen eläimen jälkeläistä tutkimaan, niin aika varmasti saat sarvesta,/sorkasta/kaviosta/hampaista/kynsistä/mistä vaan, ja niin sen kuuluu ollakin elämän alkumetreillä. Äidin ja pienen vauvan väliin ei mahdu, kuin korkeintaan isä, eikä hänkään, ellei ymmärrä tuota vauvan ja äidin symbioosia. Joskus puolen vuoden kuluttua alkaa uusi vaihe, ja sitten voi alkaa rauhassa katselemaan, josko vauva viihtyy ulkopuolistenkin hoidossa hetken aikaa., mutta ei väkisin.
Äideille tehdään karhunpalvelus kohottamalla äitiys joksikin pyhäksi ja elämää suuremmaksi. Äiti ei muutu synnytyksen myötä olennoksi, joka jaksaa nukkumatta ja lepäämättä hoitaa esim. koliikkivauvaa, joka huutaa tuntikausia ja nukkuu olemattoman vähän. Unen kieltämistä käytetään kidutuskeinona. Jos naisille esitetään pyhää äitimyyttiä, kukaan heistä ei uskalla tunnustaa, että se oma äitiys on joskus väsyttävää ja unen puute saa olon epätoivoiseksi. Vauvoja on hyvin erilaisia, helppohoitoisia ja ei niin helppohoitoisia. Helppohoitoisten vauvojen äitien on helppo huudella, kuinka vauvavuosi on symbioottista aikaa ja vauvasta ei pysty olemaan erossa. Unen puutteesta puoliksi sekaisin oleva äiti työntäisi lapsensa ensimmäisen halukkaan ja kykenevän ihmisen hoitoon riemusta kiljuen saadakseen nukkua. Niin hänen myös tulisi tehdä, koska vakava unenpuute estää äitiä olemasta täysillä läsnä lapselleen.
Vierailija kirjoitti:
Luin aikoinaan yhden evoluutiobiologin jutun siitä että mummonvaistot voi olla yhtä voimakkaat ja henkilöstä riippuen jopa voimakkaammat kuin äidinvaistot.
Mummoillakin on vaistot. Ihmisen selviytymiselle on aikoinaan ollut hyödyksi, että naisen hedelmällisyys ja kyky lisääntyä loppuu puolivälissä naisen elämää, kun muilla nisäkkäillä se jatkuu elämän loppuun asti. Lapsille on ollut henkiinjäämisen kannalta suunnaton etu luolamiesaikoina että heillä on ollut tavallaan kolme "äitiä", oma äiti ja kaksi mummoa. Tavallaan luontoäiti on päättänyt, että naisen hedelmällisyys loppuu niin hän alkaa huolehtia jälkikasvunsa jälkikasvusta. Tämä on biologinen vietti ja monet mummot "sekoaa" tämän vietin takia saadessaan lapsenlapsia. Mummovaisto on jopa voimakkaampi kuin äidinvaisto, koska entisinä aikoina äiti saattoi olla hyvinkin nuori ja lapsellinen, eikä tarpeeksi henkisesti kypsä äidiksi.
Mummo ei oikein voi mitää
Vauvaan hullaantumiselle ei voi mitään, eikä tarvitsekaan voida mitään. Sille kyllä voi, ettei tuppaa itseään nuoren parin elämään, jos ei pyydetä. Vauvaan hullaantuminen ei pehmennä aivoja.
Erikoista saarnaavaa tekstiä tässä ketjussa. Äitejä ja vauvojahan on niin monenlaisia.
Jotkut äidit saavat nauttia ihanasta vaaleanpunaisesta symbioosikuplasta vuoden, toiset laskevat minuutteja kitisevän vauvan seuraaviin päiväuniin, toisilla aurinkoinen ja vähääntyytyvä vauva menee siinä sivussa sen kummempia miettimättä.
Kirjoitin kyllä sairauksista ja synnytyspsykoosista vrt näyt. Jos isäkään ei ole terve, silloin tietysti ne mummot.