Lue keskustelun säännöt.
Vauvan mummot kinuavat vauvaa jatkuvasti yökyläilemään
Onko nykyään yleistäkin, että ihmiset laittavat pieniä vauvoja hoitoon yönyli esimerkiksi mummolaan? Minulla on 3kk ikäinen vauva ja jatkuvasti anoppi tai oma äitini kyselee, josko vauva tulisi yökylään, jotta saisimme miehen kanssa 'omaa aikaa' ja voisimme mennä johonkin hotelliin tai kylpylään. Olenko ainoa, jonka mielestä pienen vauvan paikka on vanhempien luona, eikä yökyläilemässä vieraiden ihmisten kanssa. En voisi kuvitellakaan olevani yötä erossa vauvasta, jotta pääsisin johonkin hotelliin viettämään 'parisuhdeaikaa'. Tätä ei tunnuta millään ymmärtävän vaan saan jatkuvasti kuulla, että olen liian kiinni vauvassa ja pitäisi välillä lähteä juhlimaan tai viettää aikaa miehen kanssa kaksin. Onko se outoa, että en kaipaa vauvavuonna mitään baarissa notkumista tai hotelliöitä miehen kanssa?
Kommentit (1177)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taas näitä paha anoppi-juttuja, vol 24 569.
Että jaksetaankin moittia anoppeja ja joskus omaa äitiäkin.
Vissiin noista haukkujista tulee joskus erinomaisia anoppeja. Tai sitten ei.
Ihan yli-ihania ja aivan parhaita äitejä ja kasvattajia ovat jo nyt.
Jonkun äidin lapsi sinne vankilaan joutuu kuitenkin rikoksistaan. Eipä sitä voi ennustaa, kun lapsi on vielä pieni.
Niin no. Joissakin vanhemmissa naisissa tuntuu olevan sellaisia, etteivät ymmärrä äidin ja vauvan tarpeita. Kyllä aika hölmö saa olla, jos pitää kinuta vain 3 kk ikäistä vauvaa yökylään, jotta vanhemmat saavat "parisuhdeaikaa". Siis vauvaa, joka syö pelkkää maitoa ja yleensä vielä tissistä ja on täysin vielä LUONNOLLISESTI kiinni äidissään. Kyllä monelle äidille riittää omaksi ajaksi vaikka se, että pääsee käymään parturissa tai lenkillä ja isä on sen aikaa vauvan kanssa. Toki mummukin voi tunnin, pari olla päivällä, mutta se on ihan maksimi.
Mä en kokenut tarvetta omalle ajalle kun vauvat oli pieniä. Lenkillä ja kaupassa kävin näppärästi vaunujen kanssa, en kaivannut siihen ulkopuolista apua. Ei ollut ikävä biletystä tms, sen ajan olin jo elänyt. Nautin täysillä vauvakuplastani. Varmaan elämä olisi ollut liian täydellistä, jos anoppi ei olisi raakkunut solvauksiaan, "hyvää tarkoittavia" neuvojaan ja jatkuvia vaatimuksia, kuinka vauva pitää tuoda näytille milloin millekin anopin tuttavalle tai tosiaan sinne yökylään, että oppii vauva olemaan ilman vanhempiaan.
Minulle sitten taas oli tärkeää myös se, että pääsin välillä yksin hengähtämään. Vaikka koiran kanssa metsään. Oli tärkeää myös isän olla ihan keskenään vauvan kanssa. Äitiä tai anoppia ei siihen tarvittu. He näkivät vauvaa sitten kyläilyissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elämäntilanteet ovat erilaisia. Ei kannata vetää yksioikoisia johtopäätöksiä siitä, etteikö vauvasta tulisi täysipäistä ihmistä, vaikka hän olisikin joskus mummolassa yökylässä. Tutkimusten mukaan vauva voi solmia kiintymyssuhteen useampaankin kuin kahteen (äiti ja isä) henkilöön.
Itse olin ensimmäisen lapsenlapsen syntyessä tiivisti mukana hänen elämässään. Lapsi oli meillä yökylässä ensimäisen kerran jo kuuden viikon ikäisenä ja säännöllisesti silloin tällöin siitä lähtien. Hyvin pärjättiin maitopullon kanssa ja hänestä on tullut ihana, tasapainoinen teini-ikäinen, joka käy yhä mielellään mummolassa.
Kolmen oman lapsen ja seitsemän lapenlapsen kokemuksessa sanoisin, että vauvasta erossa oleminen on joskus vaikeampaa äidille kuin vauvalle itselleen. Ketään ei kannata lähteä syyllistämään, jos hän vie vauvan hoitoon. Myös lapsissa on eroa siinä, miten he erossa olon vanhemmistaan kokevat. He ovat yksilöitä ihan pienestä asti.
Jos isoäiti pyytää vauvaa hoitoon, siihen voi suhtautua ilolla ja vastata ystävällisesti, ettei vielä halua jättää vauvaa, jos sitä ei kerran itse halua. Ei näistä lastenhoitoasioista kannata mitään suuria draamoja rakentaa. Lapset kyllä pärjäävät, kunhan aikuiset ovat keskenään sovussa ja yhteisymmärryksessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos joskus saan lapsenlapsia varmasti tulen kysymään säännöllisesti josko lapset tulisivat (yö)kylään.
Itse myös halusin hoitaa lapset itse (miehen kanssa), enkä imetyksenkään vuoksi halunnut jättää vauva-ikäistä hoitoon. Olisi kannattanut. Olin aivan sekopäinen, kun en kuukausiin saanut nukuttua edes 2 t putkeen. En nimittäin pystynyt nukkumaan, jos vauva huusi viereisessä huoneessa kuin mikäkin. Mies ei kiljuvan vauvan kanssa myöskään halunnut lähteä minnekään. Eikä mies myöskään herännyt vauvan itkuun, joten hän ei voinut hoitaa edes osia öistä.
Loppujen lopuksi siihen mennessä, kun kuopus oli 14 v olimme miehen kanssa olleet jossain kaksin 2 kertaa. Tuon jälkeen periaatteessa lapset pystyi jättämään yöksikin yksin kotiin, mutta eipä juurikaan ole tehnyt mieli. Miksi sitä viitsisi lomailla uppo-oudon tyypin kanssa?
Jos lasten vanhemmat eivät lastenhoitoapua toivo, se on tietenkin ok. Tarjoudun silti, eli tarvittaessa olen käytettävissä.
3 kk vs 14 v... ehkä olis se joku kultainen keskitie. Itsekin olen halunnut hoitaa _vauvat_ itse, imetyksenkin vuoksi. Muttei siihen 14 vuotta mennyt.
Ehken tarkoittaa sitä, että jos ei alusta saakka opi olemaan hoidossa, sitä on vaikeampi opetella myöhemmin? Mun siskolla vähän tuo tilanne, oli tosi kiinni lapsissa ja kontolloi koko ajan muiden olemista lastensa kanssa. Se johti siihen, että läheiset otti etäisyyttä eikä tunkenut heidän elämäänsä. Myöhemmin sisko on valitellut, miten yksin ja ilman turvaverkkoja olivat.
Ei pienen vauvan tarvitse 'opetella' olemaan erossa äidistään, hyvänen aika.
Ap
Mutta äidin olisi hyvä saada nukutuksi edes kerran kolmessa kuukaudessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos joskus saan lapsenlapsia varmasti tulen kysymään säännöllisesti josko lapset tulisivat (yö)kylään.
Itse myös halusin hoitaa lapset itse (miehen kanssa), enkä imetyksenkään vuoksi halunnut jättää vauva-ikäistä hoitoon. Olisi kannattanut. Olin aivan sekopäinen, kun en kuukausiin saanut nukuttua edes 2 t putkeen. En nimittäin pystynyt nukkumaan, jos vauva huusi viereisessä huoneessa kuin mikäkin. Mies ei kiljuvan vauvan kanssa myöskään halunnut lähteä minnekään. Eikä mies myöskään herännyt vauvan itkuun, joten hän ei voinut hoitaa edes osia öistä.
Loppujen lopuksi siihen mennessä, kun kuopus oli 14 v olimme miehen kanssa olleet jossain kaksin 2 kertaa. Tuon jälkeen periaatteessa lapset pystyi jättämään yöksikin yksin kotiin, mutta eipä juurikaan ole tehnyt mieli. Miksi sitä viitsisi lomailla uppo-oudon tyypin kanssa?
Jos lasten vanhemmat eivät lastenhoitoapua toivo, se on tietenkin ok. Tarjoudun silti, eli tarvittaessa olen käytettävissä.
3 kk vs 14 v... ehkä olis se joku kultainen keskitie. Itsekin olen halunnut hoitaa _vauvat_ itse, imetyksenkin vuoksi. Muttei siihen 14 vuotta mennyt.
Ehken tarkoittaa sitä, että jos ei alusta saakka opi olemaan hoidossa, sitä on vaikeampi opetella myöhemmin? Mun siskolla vähän tuo tilanne, oli tosi kiinni lapsissa ja kontolloi koko ajan muiden olemista lastensa kanssa. Se johti siihen, että läheiset otti etäisyyttä eikä tunkenut heidän elämäänsä. Myöhemmin sisko on valitellut, miten yksin ja ilman turvaverkkoja olivat.
Ei pienen vauvan tarvitse 'opetella' olemaan erossa äidistään, hyvänen aika.
ApMutta äidin olisi hyvä saada nukutuksi edes kerran kolmessa kuukaudessa.
Sen kuuluu mahdollistaa lapsen isä eikä mummu, jos kerran isä asuu samassa taloudessa.
Vierailija kirjoitti:
lapsenlapseni oli 8 viikkonen , kun ensimmäisen kerran tuli yökylään. Ei vaikeuksia vauvan kanssa. vanhemmat itse kysyivät. Ei ikävöinyt vanhempia kun nukkui 14 tunnin yöunet.
Mitenkähän 8 viikkoinen ikävöi? Tai ilmaisee ikävää? Olet ihan hassu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Elämäntilanteet ovat erilaisia. Ei kannata vetää yksioikoisia johtopäätöksiä siitä, etteikö vauvasta tulisi täysipäistä ihmistä, vaikka hän olisikin joskus mummolassa yökylässä. Tutkimusten mukaan vauva voi solmia kiintymyssuhteen useampaankin kuin kahteen (äiti ja isä) henkilöön.
Itse olin ensimmäisen lapsenlapsen syntyessä tiivisti mukana hänen elämässään. Lapsi oli meillä yökylässä ensimäisen kerran jo kuuden viikon ikäisenä ja säännöllisesti silloin tällöin siitä lähtien. Hyvin pärjättiin maitopullon kanssa ja hänestä on tullut ihana, tasapainoinen teini-ikäinen, joka käy yhä mielellään mummolassa.
Kolmen oman lapsen ja seitsemän lapenlapsen kokemuksessa sanoisin, että vauvasta erossa oleminen on joskus vaikeampaa äidille kuin vauvalle itselleen. Ketään ei kannata lähteä syyllistämään, jos hän vie vauvan hoitoon. Myös lapsissa on eroa siinä, miten he erossa olon vanhemmistaan kokevat. He ovat yksilöitä ihan pienestä asti.
Jos isoäiti pyytää vauvaa hoitoon, siihen voi suhtautua ilolla ja vastata ystävällisesti, ettei vielä halua jättää vauvaa, jos sitä ei kerran itse halua. Ei näistä lastenhoitoasioista kannata mitään suuria draamoja rakentaa. Lapset kyllä pärjäävät, kunhan aikuiset ovat keskenään sovussa ja yhteisymmärryksessä.
- AINA on se riski että kiintymyssuhde häiriintyy, mutta MITÄÄN SYYTÄ ottaa tämä riski ei ole
- MIKSI pitäisi vastata ilolla ja ystävällisesti häiriökäyttäytymiseen
- Olennaista on että perheen aikuiset on sovussa, perheen ulkopuoliset aikuiset on täysin sivuseikka ja jos sellainen käyttäytyy häiritsevästi, kannattaa pudottaa elämästä kokonaan
Vierailija kirjoitti:
Elämäntilanteet ovat erilaisia. Ei kannata vetää yksioikoisia johtopäätöksiä siitä, etteikö vauvasta tulisi täysipäistä ihmistä, vaikka hän olisikin joskus mummolassa yökylässä. Tutkimusten mukaan vauva voi solmia kiintymyssuhteen useampaankin kuin kahteen (äiti ja isä) henkilöön.
Itse olin ensimmäisen lapsenlapsen syntyessä tiivisti mukana hänen elämässään. Lapsi oli meillä yökylässä ensimäisen kerran jo kuuden viikon ikäisenä ja säännöllisesti silloin tällöin siitä lähtien. Hyvin pärjättiin maitopullon kanssa ja hänestä on tullut ihana, tasapainoinen teini-ikäinen, joka käy yhä mielellään mummolassa.
Kolmen oman lapsen ja seitsemän lapenlapsen kokemuksessa sanoisin, että vauvasta erossa oleminen on joskus vaikeampaa äidille kuin vauvalle itselleen. Ketään ei kannata lähteä syyllistämään, jos hän vie vauvan hoitoon. Myös lapsissa on eroa siinä, miten he erossa olon vanhemmistaan kokevat. He ovat yksilöitä ihan pienestä asti.
Jos isoäiti pyytää vauvaa hoitoon, siihen voi suhtautua ilolla ja vastata ystävällisesti, ettei vielä halua jättää vauvaa, jos sitä ei kerran itse halua. Ei näistä lastenhoitoasioista kannata mitään suuria draamoja rakentaa. Lapset kyllä pärjäävät, kunhan aikuiset ovat keskenään sovussa ja yhteisymmärryksessä.
Kyllä 6 viikon ikäinen vauva on liian pieni yökyläilemään, ellei ole ihan PAKOTTAVA tarve. Mikään äidin ja isän panoloma hotellissa ei ole mikään pakottava tarve olla erossa noin pienestä vauvasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo niin meilläkin oli hirmu kinuaminen ja vihjailu että suloinen vastasyntynyt voisi tulla yökylään mummon kainaloon. En todellakaan suostunut koska halusin täysimettää. Sitten kun yökyläily olisi oikeasti ollut mahdollista ja järkevää, lapsi nukkui kokonaisia öitä ja itse palasin töihin, niin eipä enää kiinnostanutkaan ottaa. Lapsi on nyt 2,5v eikä ole ollut kertaakaan mummolassa yötä, ja ihan muutaman kerran pari tuntia kerrallaan hoidossa...
Ehkä on vaan semmoinen retorinen kysymys, joka on kiva heittää ilmoille kun tietää ettei kuitenkaan joudu hoitamaan.
Vierailija kirjoitti:
Joo niin meilläkin oli hirmu kinuaminen ja vihjailu että suloinen vastasyntynyt voisi tulla yökylään mummon kainaloon. En todellakaan suostunut koska halusin täysimettää. Sitten kun yökyläily olisi oikeasti ollut mahdollista ja järkevää, lapsi nukkui kokonaisia öitä ja itse palasin töihin, niin eipä enää kiinnostanutkaan ottaa. Lapsi on nyt 2,5v eikä ole ollut kertaakaan mummolassa yötä, ja ihan muutaman kerran pari tuntia kerrallaan hoidossa...
Ehkä on vaan semmoinen retorinen kysymys, joka on kiva heittää ilmoille kun tietää ettei kuitenkaan joudu hoitamaan.
Näin se varmasti on. Tai ajatellaan, että se avuton pikkuvauva on niin helppo ja "ei se huutamisesta rikki mene ja keuhkot vahvistuu", mutta taapero sitten taas vaatii perässä menoa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos joskus saan lapsenlapsia varmasti tulen kysymään säännöllisesti josko lapset tulisivat (yö)kylään.
Itse myös halusin hoitaa lapset itse (miehen kanssa), enkä imetyksenkään vuoksi halunnut jättää vauva-ikäistä hoitoon. Olisi kannattanut. Olin aivan sekopäinen, kun en kuukausiin saanut nukuttua edes 2 t putkeen. En nimittäin pystynyt nukkumaan, jos vauva huusi viereisessä huoneessa kuin mikäkin. Mies ei kiljuvan vauvan kanssa myöskään halunnut lähteä minnekään. Eikä mies myöskään herännyt vauvan itkuun, joten hän ei voinut hoitaa edes osia öistä.
Loppujen lopuksi siihen mennessä, kun kuopus oli 14 v olimme miehen kanssa olleet jossain kaksin 2 kertaa. Tuon jälkeen periaatteessa lapset pystyi jättämään yöksikin yksin kotiin, mutta eipä juurikaan ole tehnyt mieli. Miksi sitä viitsisi lomailla uppo-oudon tyypin kanssa?
Jos lasten vanhemmat eivät lastenhoitoapua toivo, se on tietenkin ok. Tarjoudun silti, eli tarvittaessa olen käytettävissä.
3 kk vs 14 v... ehkä olis se joku kultainen keskitie. Itsekin olen halunnut hoitaa _vauvat_ itse, imetyksenkin vuoksi. Muttei siihen 14 vuotta mennyt.
Ehken tarkoittaa sitä, että jos ei alusta saakka opi olemaan hoidossa, sitä on vaikeampi opetella myöhemmin? Mun siskolla vähän tuo tilanne, oli tosi kiinni lapsissa ja kontolloi koko ajan muiden olemista lastensa kanssa. Se johti siihen, että läheiset otti etäisyyttä eikä tunkenut heidän elämäänsä. Myöhemmin sisko on valitellut, miten yksin ja ilman turvaverkkoja olivat.
Ei pienen vauvan tarvitse 'opetella' olemaan erossa äidistään, hyvänen aika.
ApMutta äidin olisi hyvä saada nukutuksi edes kerran kolmessa kuukaudessa.
Sen kuuluu mahdollistaa lapsen isä eikä mummu, jos kerran isä asuu samassa taloudessa.
Ei kuulu. Ihan yks hailee kuka sen mahdollistaa mutta äidinkin on saatava nukkua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos joskus saan lapsenlapsia varmasti tulen kysymään säännöllisesti josko lapset tulisivat (yö)kylään.
Itse myös halusin hoitaa lapset itse (miehen kanssa), enkä imetyksenkään vuoksi halunnut jättää vauva-ikäistä hoitoon. Olisi kannattanut. Olin aivan sekopäinen, kun en kuukausiin saanut nukuttua edes 2 t putkeen. En nimittäin pystynyt nukkumaan, jos vauva huusi viereisessä huoneessa kuin mikäkin. Mies ei kiljuvan vauvan kanssa myöskään halunnut lähteä minnekään. Eikä mies myöskään herännyt vauvan itkuun, joten hän ei voinut hoitaa edes osia öistä.
Loppujen lopuksi siihen mennessä, kun kuopus oli 14 v olimme miehen kanssa olleet jossain kaksin 2 kertaa. Tuon jälkeen periaatteessa lapset pystyi jättämään yöksikin yksin kotiin, mutta eipä juurikaan ole tehnyt mieli. Miksi sitä viitsisi lomailla uppo-oudon tyypin kanssa?
Jos lasten vanhemmat eivät lastenhoitoapua toivo, se on tietenkin ok. Tarjoudun silti, eli tarvittaessa olen käytettävissä.
3 kk vs 14 v... ehkä olis se joku kultainen keskitie. Itsekin olen halunnut hoitaa _vauvat_ itse, imetyksenkin vuoksi. Muttei siihen 14 vuotta mennyt.
Ehken tarkoittaa sitä, että jos ei alusta saakka opi olemaan hoidossa, sitä on vaikeampi opetella myöhemmin? Mun siskolla vähän tuo tilanne, oli tosi kiinni lapsissa ja kontolloi koko ajan muiden olemista lastensa kanssa. Se johti siihen, että läheiset otti etäisyyttä eikä tunkenut heidän elämäänsä. Myöhemmin sisko on valitellut, miten yksin ja ilman turvaverkkoja olivat.
Ei pienen vauvan tarvitse 'opetella' olemaan erossa äidistään, hyvänen aika.
ApMutta äidin olisi hyvä saada nukutuksi edes kerran kolmessa kuukaudessa.
Sen kuuluu mahdollistaa lapsen isä eikä mummu, jos kerran isä asuu samassa taloudessa.
Ei kuulu. Ihan yks hailee kuka sen mahdollistaa mutta äidinkin on saatava nukkua.
Siis mitä!? Tottakai toisen vanhemman kuuluu sen ensisijaisesti mahdollistaa! Kyllä meillä ainakin isä menee mummujen edelle. Ei tosiaan ole mikään "ihan sama". Eri juttu, jos kyseessä on yh-äiti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joo niin meilläkin oli hirmu kinuaminen ja vihjailu että suloinen vastasyntynyt voisi tulla yökylään mummon kainaloon. En todellakaan suostunut koska halusin täysimettää. Sitten kun yökyläily olisi oikeasti ollut mahdollista ja järkevää, lapsi nukkui kokonaisia öitä ja itse palasin töihin, niin eipä enää kiinnostanutkaan ottaa. Lapsi on nyt 2,5v eikä ole ollut kertaakaan mummolassa yötä, ja ihan muutaman kerran pari tuntia kerrallaan hoidossa...
Ehkä on vaan semmoinen retorinen kysymys, joka on kiva heittää ilmoille kun tietää ettei kuitenkaan joudu hoitamaan.
Tätä mietin itsekin. Valittelin anopin kuullen, että yksi kiinnostava tapahtuma jää väliin, koska vauvamme on siinä vaiheessa korkeintaan 3 kuukauden ikäinen. Anoppi totesi, että kyllähän sen ikäisen voi jo hoitoon jättää. Heitin siihen puoliksi vitsillä, että voisiko anoppi itse siis hoitaa lasta sen muutaman tunnin. Alkoi kunnon kiusaantunut kiertely ja kaartelu, ettei se taida hänelle sopia.
Kyseessä siis sama anoppi, joka ei suostu antamaan meille mitään omien lastensa lapsuudesta jääneitä tarvikkeita tai välineitä, koska niiden pitää olla heillä varalla, kun lapsenlapsi tulee hoitoon. Katsotaan, tuleeko niille koskaan oikeasti käyttöä.
Vierailija kirjoitti:
Elämäntilanteet ovat erilaisia. Ei kannata vetää yksioikoisia johtopäätöksiä siitä, etteikö vauvasta tulisi täysipäistä ihmistä, vaikka hän olisikin joskus mummolassa yökylässä. Tutkimusten mukaan vauva voi solmia kiintymyssuhteen useampaankin kuin kahteen (äiti ja isä) henkilöön.
Itse olin ensimmäisen lapsenlapsen syntyessä tiivisti mukana hänen elämässään. Lapsi oli meillä yökylässä ensimäisen kerran jo kuuden viikon ikäisenä ja säännöllisesti silloin tällöin siitä lähtien. Hyvin pärjättiin maitopullon kanssa ja hänestä on tullut ihana, tasapainoinen teini-ikäinen, joka käy yhä mielellään mummolassa.
Kolmen oman lapsen ja seitsemän lapenlapsen kokemuksessa sanoisin, että vauvasta erossa oleminen on joskus vaikeampaa äidille kuin vauvalle itselleen. Ketään ei kannata lähteä syyllistämään, jos hän vie vauvan hoitoon. Myös lapsissa on eroa siinä, miten he erossa olon vanhemmistaan kokevat. He ovat yksilöitä ihan pienestä asti.
Jos isoäiti pyytää vauvaa hoitoon, siihen voi suhtautua ilolla ja vastata ystävällisesti, ettei vielä halua jättää vauvaa, jos sitä ei kerran itse halua. Ei näistä lastenhoitoasioista kannata mitään suuria draamoja rakentaa. Lapset kyllä pärjäävät, kunhan aikuiset ovat keskenään sovussa ja yhteisymmärryksessä.
Voisiko se isoäiti vaan pitää aiheesta päänsä kiinni, kun on kerran jo kieltäytynyt kunniasta viedä muutaman viikon ikäinen rintaruokinnassa oleva vauva yökylään? Se isoäiti jankutuksellaan sen draaman tekee, miksi heillä on kauhea tarve päteä ja vääntää nuorempi sukupolvi toteuttaa omia mummoilufantasioitaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo niin meilläkin oli hirmu kinuaminen ja vihjailu että suloinen vastasyntynyt voisi tulla yökylään mummon kainaloon. En todellakaan suostunut koska halusin täysimettää. Sitten kun yökyläily olisi oikeasti ollut mahdollista ja järkevää, lapsi nukkui kokonaisia öitä ja itse palasin töihin, niin eipä enää kiinnostanutkaan ottaa. Lapsi on nyt 2,5v eikä ole ollut kertaakaan mummolassa yötä, ja ihan muutaman kerran pari tuntia kerrallaan hoidossa...
Ehkä on vaan semmoinen retorinen kysymys, joka on kiva heittää ilmoille kun tietää ettei kuitenkaan joudu hoitamaan.Tätä mietin itsekin. Valittelin anopin kuullen, että yksi kiinnostava tapahtuma jää väliin, koska vauvamme on siinä vaiheessa korkeintaan 3 kuukauden ikäinen. Anoppi totesi, että kyllähän sen ikäisen voi jo hoitoon jättää. Heitin siihen puoliksi vitsillä, että voisiko anoppi itse siis hoitaa lasta sen muutaman tunnin. Alkoi kunnon kiusaantunut kiertely ja kaartelu, ettei se taida hänelle sopia.
Kyseessä siis sama anoppi, joka ei suostu antamaan meille mitään omien lastensa lapsuudesta jääneitä tarvikkeita tai välineitä, koska niiden pitää olla heillä varalla, kun lapsenlapsi tulee hoitoon. Katsotaan, tuleeko niille koskaan oikeasti käyttöä.
Anoppi on hillonnut tarkasti kaikki lastensa vanhat tavarat koulukirjoista lähtien. Hän on niitä meille tunkenut, jopa ne lasten isällä yli 30 vuotta sitten käytössä olleet harsovaipat. Kauhea kitinä siitä, kun mikään ei kelpaa, kun en jokaista riepua ja rikkinäistä lelua halua ottaa vastaan. Ainoa asia josta meillä oikeasti on ollut iloa on olleet mieheni vanhat legot.
En ymmärrä miksi pitää kitistä. Voi tarjoutua auttamaan, mutta jos kaikkea apua ei haluta ottaa vastaan, siitä ei tarvitse sen enempää mainita. Itse en ole nyt 2-vuotiasta jättänyt vielä kertaakaan kenenkään hoitoon yöksi, enkä aio vielä hetkeen jättää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taas näitä paha anoppi-juttuja, vol 24 569.
Että jaksetaankin moittia anoppeja ja joskus omaa äitiäkin.
Vissiin noista haukkujista tulee joskus erinomaisia anoppeja. Tai sitten ei.
Ihan yli-ihania ja aivan parhaita äitejä ja kasvattajia ovat jo nyt.
Jonkun äidin lapsi sinne vankilaan joutuu kuitenkin rikoksistaan. Eipä sitä voi ennustaa, kun lapsi on vielä pieni.
Niin no. Joissakin vanhemmissa naisissa tuntuu olevan sellaisia, etteivät ymmärrä äidin ja vauvan tarpeita. Kyllä aika hölmö saa olla, jos pitää kinuta vain 3 kk ikäistä vauvaa yökylään, jotta vanhemmat saavat "parisuhdeaikaa". Siis vauvaa, joka syö pelkkää maitoa ja yleensä vielä tissistä ja on täysin vielä LUONNOLLISESTI kiinni äidissään. Kyllä monelle äidille riittää omaksi ajaksi vaikka se, että pääsee käymään parturissa tai lenkillä ja isä on sen aikaa vauvan kanssa. Toki mummukin voi tunnin, pari olla päivällä, mutta se on ihan maksimi.
Lisään vielä, että mahtaako näissä taustalla olla sitä, että heidän elämässään ei miehet juurikaan olleet vauvan kanssa ja enemmän lasten kanssa oli apuna joku naispuolinen?
Minunkin äidillä ja anopilla on ollut vähän sitä asennetta, että he joutuivat lähes yksin olemaan lasten kanssa, kun mies oli töissä eikä kaiketi tullut kuuloonkaan, että isän tullessa töistä kotiin äiti olisi tyyliin läpsystä vaihdossa lähtenyt yksin lenkille. Näin sitten taas on ollut meillä alusta saakka, että mies on mahdollistanut minulle omaa aikaa iltaisin ja viikonloppuisin. Ei ole tarvinnut muita apuun.
Voi olla. Mun anoppi on suureen ääneen ihmetellyt, miten hänen poikansa osaa esim vaihtaa vaipan tai on "yksin" mennyt lasten konserttiin. Sehän vasta kummallista olikin, että mun mies selvisi kahden taaperon kanssa pari yötä kotona, kun mä olin työmatkalla. Kovaäänisen moiteryöpyn sai, kun ei ollut kutsunut äitiään "häthi". Mieheni siihen totesi rauhallisesti, että ei hän ole hädässä ollut. Anoppi pitää miehiä, jopa poikaansa, niin tolloja, etteivät ymmärrä esim ruokkia nälkäistä lasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taas näitä paha anoppi-juttuja, vol 24 569.
Että jaksetaankin moittia anoppeja ja joskus omaa äitiäkin.
Vissiin noista haukkujista tulee joskus erinomaisia anoppeja. Tai sitten ei.
Ihan yli-ihania ja aivan parhaita äitejä ja kasvattajia ovat jo nyt.
Jonkun äidin lapsi sinne vankilaan joutuu kuitenkin rikoksistaan. Eipä sitä voi ennustaa, kun lapsi on vielä pieni.
Niin no. Joissakin vanhemmissa naisissa tuntuu olevan sellaisia, etteivät ymmärrä äidin ja vauvan tarpeita. Kyllä aika hölmö saa olla, jos pitää kinuta vain 3 kk ikäistä vauvaa yökylään, jotta vanhemmat saavat "parisuhdeaikaa". Siis vauvaa, joka syö pelkkää maitoa ja yleensä vielä tissistä ja on täysin vielä LUONNOLLISESTI kiinni äidissään. Kyllä monelle äidille riittää omaksi ajaksi vaikka se, että pääsee käymään parturissa tai lenkillä ja isä on sen aikaa vauvan kanssa. Toki mummukin voi tunnin, pari olla päivällä, mutta se on ihan maksimi.
Lisään vielä, että mahtaako näissä taustalla olla sitä, että heidän elämässään ei miehet juurikaan olleet vauvan kanssa ja enemmän lasten kanssa oli apuna joku naispuolinen?
Minunkin äidillä ja anopilla on ollut vähän sitä asennetta, että he joutuivat lähes yksin olemaan lasten kanssa, kun mies oli töissä eikä kaiketi tullut kuuloonkaan, että isän tullessa töistä kotiin äiti olisi tyyliin läpsystä vaihdossa lähtenyt yksin lenkille. Näin sitten taas on ollut meillä alusta saakka, että mies on mahdollistanut minulle omaa aikaa iltaisin ja viikonloppuisin. Ei ole tarvinnut muita apuun.
Voi olla. Mun anoppi on suureen ääneen ihmetellyt, miten hänen poikansa osaa esim vaihtaa vaipan tai on "yksin" mennyt lasten konserttiin. Sehän vasta kummallista olikin, että mun mies selvisi kahden taaperon kanssa pari yötä kotona, kun mä olin työmatkalla. Kovaäänisen moiteryöpyn sai, kun ei ollut kutsunut äitiään "häthi". Mieheni siihen totesi rauhallisesti, että ei hän ole hädässä ollut. Anoppi pitää miehiä, jopa poikaansa, niin tolloja, etteivät ymmärrä esim ruokkia nälkäistä lasta.
Tää on kyllä jännä. Mun äiti taas on vakaasti sitä mieltä, että tottakai miehetkin pärjää ja on sitä mieltä että voitaisiin viedä lapset papalle hoitoon, siis minun isälle, äitini ex-miehelle. Että kyllähän se nyt pärjää kun pärjäsi omien lastensakin kanssa. No, hän toki muistelee sitä miestä mikä isä oli 15v sitten ennen kuin erosivat, nykyään hän on entistä hajamielisempi ja väsyy pikkulapsiin nopeasti. Ja äiti meidät kyllä enimmäkseen hoiti silloin pienenäkin, isä oli viikot poissa kotoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo niin meilläkin oli hirmu kinuaminen ja vihjailu että suloinen vastasyntynyt voisi tulla yökylään mummon kainaloon. En todellakaan suostunut koska halusin täysimettää. Sitten kun yökyläily olisi oikeasti ollut mahdollista ja järkevää, lapsi nukkui kokonaisia öitä ja itse palasin töihin, niin eipä enää kiinnostanutkaan ottaa. Lapsi on nyt 2,5v eikä ole ollut kertaakaan mummolassa yötä, ja ihan muutaman kerran pari tuntia kerrallaan hoidossa...
Ehkä on vaan semmoinen retorinen kysymys, joka on kiva heittää ilmoille kun tietää ettei kuitenkaan joudu hoitamaan.Tätä mietin itsekin. Valittelin anopin kuullen, että yksi kiinnostava tapahtuma jää väliin, koska vauvamme on siinä vaiheessa korkeintaan 3 kuukauden ikäinen. Anoppi totesi, että kyllähän sen ikäisen voi jo hoitoon jättää. Heitin siihen puoliksi vitsillä, että voisiko anoppi itse siis hoitaa lasta sen muutaman tunnin. Alkoi kunnon kiusaantunut kiertely ja kaartelu, ettei se taida hänelle sopia.
Kyseessä siis sama anoppi, joka ei suostu antamaan meille mitään omien lastensa lapsuudesta jääneitä tarvikkeita tai välineitä, koska niiden pitää olla heillä varalla, kun lapsenlapsi tulee hoitoon. Katsotaan, tuleeko niille koskaan oikeasti käyttöä.
Näin vähän ohiksena, mutta eikö isä olisi pärjännyt lapsensa kanssa muutaman tunnin? En nyt kenellekään perheen ulkopuoliselle jättäisi pientä hoitoon, mutta isänsä kanssa on kyllä ollut, kun olen jossain käynyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo niin meilläkin oli hirmu kinuaminen ja vihjailu että suloinen vastasyntynyt voisi tulla yökylään mummon kainaloon. En todellakaan suostunut koska halusin täysimettää. Sitten kun yökyläily olisi oikeasti ollut mahdollista ja järkevää, lapsi nukkui kokonaisia öitä ja itse palasin töihin, niin eipä enää kiinnostanutkaan ottaa. Lapsi on nyt 2,5v eikä ole ollut kertaakaan mummolassa yötä, ja ihan muutaman kerran pari tuntia kerrallaan hoidossa...
Ehkä on vaan semmoinen retorinen kysymys, joka on kiva heittää ilmoille kun tietää ettei kuitenkaan joudu hoitamaan.Tätä mietin itsekin. Valittelin anopin kuullen, että yksi kiinnostava tapahtuma jää väliin, koska vauvamme on siinä vaiheessa korkeintaan 3 kuukauden ikäinen. Anoppi totesi, että kyllähän sen ikäisen voi jo hoitoon jättää. Heitin siihen puoliksi vitsillä, että voisiko anoppi itse siis hoitaa lasta sen muutaman tunnin. Alkoi kunnon kiusaantunut kiertely ja kaartelu, ettei se taida hänelle sopia.
Kyseessä siis sama anoppi, joka ei suostu antamaan meille mitään omien lastensa lapsuudesta jääneitä tarvikkeita tai välineitä, koska niiden pitää olla heillä varalla, kun lapsenlapsi tulee hoitoon. Katsotaan, tuleeko niille koskaan oikeasti käyttöä.
Näin vähän ohiksena, mutta eikö isä olisi pärjännyt lapsensa kanssa muutaman tunnin? En nyt kenellekään perheen ulkopuoliselle jättäisi pientä hoitoon, mutta isänsä kanssa on kyllä ollut, kun olen jossain käynyt.
Kyllä 3kk ikäinen voi olla tutun mummin hoidossa.
Ei meillä tuon ikäisen isä ollut edes päivällä kotona joten mummi hoiti kun mulla oli menoja.
Lisään vielä, että mahtaako näissä taustalla olla sitä, että heidän elämässään ei miehet juurikaan olleet vauvan kanssa ja enemmän lasten kanssa oli apuna joku naispuolinen?
Minunkin äidillä ja anopilla on ollut vähän sitä asennetta, että he joutuivat lähes yksin olemaan lasten kanssa, kun mies oli töissä eikä kaiketi tullut kuuloonkaan, että isän tullessa töistä kotiin äiti olisi tyyliin läpsystä vaihdossa lähtenyt yksin lenkille. Näin sitten taas on ollut meillä alusta saakka, että mies on mahdollistanut minulle omaa aikaa iltaisin ja viikonloppuisin. Ei ole tarvinnut muita apuun.