Lue keskustelun säännöt.
Vauvan mummot kinuavat vauvaa jatkuvasti yökyläilemään
Onko nykyään yleistäkin, että ihmiset laittavat pieniä vauvoja hoitoon yönyli esimerkiksi mummolaan? Minulla on 3kk ikäinen vauva ja jatkuvasti anoppi tai oma äitini kyselee, josko vauva tulisi yökylään, jotta saisimme miehen kanssa 'omaa aikaa' ja voisimme mennä johonkin hotelliin tai kylpylään. Olenko ainoa, jonka mielestä pienen vauvan paikka on vanhempien luona, eikä yökyläilemässä vieraiden ihmisten kanssa. En voisi kuvitellakaan olevani yötä erossa vauvasta, jotta pääsisin johonkin hotelliin viettämään 'parisuhdeaikaa'. Tätä ei tunnuta millään ymmärtävän vaan saan jatkuvasti kuulla, että olen liian kiinni vauvassa ja pitäisi välillä lähteä juhlimaan tai viettää aikaa miehen kanssa kaksin. Onko se outoa, että en kaipaa vauvavuonna mitään baarissa notkumista tai hotelliöitä miehen kanssa?
Kommentit (1177)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyisin vanhempien - lapsen äidin ja isän - odotetaan huolehtivan omista lapsistaan ja vastaavan lapsen ikätasoisiin tarpeisiin. Nyt ajatellaan asioista eri tavalla kuin 1960-1980-luvuilla, kun suurilla ikäluokilla on ollut lapsiperhevaihe.
Nykyään vauvojen ja lasten hyvin varhaista hoitoon jättämistä pidetään haitallisena muun muassa lapsentahtisen imetyksen ja turvallisen kiintymyssuhteen kehittymisen kannalta.
Suuret ikäluokat lähettivät lapsia pitkiksi ajoiksi sukulaisille hoitoon. Jopa alle kouluikäisiä lapsia ja pieniä koululaisia lähetettiin mummoloihin viikkokausiksi hoidettavaksi. Lapsia lähetettiin kaupungeista myös kesäsiirtoloihin. Kirjallisiin lähteisiin perustuvien tietojen mukaan lapset nukkuivat kesäsiirtolassa kerrossängyissä 46 hengen huoneissa. Monet lapset ikävöivät vanhempiaan ja kotiaan ja itkivät itsensä uneen. Kesäsiirtolassa oli ankara kuri ja lapsia kuritettiin henkisesti ja fyysisesti.
Nykyään kukaan tasapainoinen äiti ja isä ei laittaisi lastaan kuukaudeksi mummolaaan hoitoon tai lähettäisi lastaan kesäsiirtolaan kuritettavaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykään ei ole yleistä, ennen niiden mummojen ollessa äitejä se oli yleistä. Ei suoritettu äitiyttä, vaan oli ok antaa muidenkin hoitaa ja kasvattaa.
Nyt ymmärretään kiintymyssuhteen tärkeys. Silloin ei ymmärretty, millaisia traumoja omasta lähimmäistä hoitajasta erossaolo voi vauvalle aiheuttaa. Lukekaa vaikka kehityspsykologiaa.
Niin monet näistä nykyisistä vauvojen mummoista on kylläkin olleet 60-luvulla lapsia ja olleet siellä kesäsiirtoloissa ja omien mummojensa hoivissa tai ihan vaan heitteillä. Se sit näkyy häiriintyneenä käytöksenä. Ja ehkä jotkut eivät ole voineet omien vauvojensa kanssa elää sellaista toivomaansa vauva-arkea, kun on pitänyt tuupata jo pieni hoitoon, ja halutaan ottaa takaisin lapsenlasten kanssa?
Totta on, että esim 60/70/80/90-luvulla vielä kuskattiin lapset kesäksi, talvilomalla, pitkinä pyhäpäivinä, hiihtolomilla....maalle mummolaan ja vanhemmat saattoivat lähteä kaksistaan Kanarialle.
Ette voi uskoa niitä autoletkoja esim 6-tiellä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykään ei ole yleistä, ennen niiden mummojen ollessa äitejä se oli yleistä. Ei suoritettu äitiyttä, vaan oli ok antaa muidenkin hoitaa ja kasvattaa.
Nyt ymmärretään kiintymyssuhteen tärkeys. Silloin ei ymmärretty, millaisia traumoja omasta lähimmäistä hoitajasta erossaolo voi vauvalle aiheuttaa. Lukekaa vaikka kehityspsykologiaa.
Kiintymyssuhteiden. Ehkä tuo teoria vaatisi uusia tutkimuksia, olen läheltä seurannut kolme nuorta lapsiperhettä, joissa isät ovat olleet aidosti tasavertaisia vanhempia alusta asti.
Miksi sitä ei voisi olla myös lähellä asuva mummo?Isä on vanhempi. Mummo ei ole.
Ei se vauva sitä tiedä. Tärkeintä että on tuttu ja turvallinen aikuinen. Ei mitään väliä onko se mummi vai isä.
Isä on edelleenkin huoltaja ja perheenjäsen. Perheestähän tässä puhuttiin.
Mummi ei ole perhettä, vaikka kuinka tunkisi ja riehuisi. Hän on vain sukulainen, ulkopuolinen.
Silti se isä voi olla vieraampi kuin mummi.
Kaikille se mummi ei ole ulkopuolinen. Normaali ihminen ei riehu tai tunkeile.Ei voi olla.
Sinähän juurikin tuet mummin riehumista ja tunkeilua tällä lätinälläsi.
Tervepäinen mummi EI IKINÄ pyri vanhempien ja lapsen väliin. Ei ikinä.
En ole missään noin edes sanonut.
Miten se lähellä asuva mummu voi muka olla läheisempi kuin samassa taloudessa
asuva isä? Minä en voi ymmärtää miten asiat voisi olla tuossa pisteessä.[/quotAivan hyvin voi, sillä mummu nyt yleensä on hoivaava, välittävä, huolehtija ja ymmärtää ruokkia lapsia!
Isistä en niinkään tiedä, niillä nyt saattaa olla muita menoja tai urheilun katsomista tv:sä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyisin vanhempien - lapsen äidin ja isän - odotetaan huolehtivan omista lapsistaan ja vastaavan lapsen ikätasoisiin tarpeisiin. Nyt ajatellaan asioista eri tavalla kuin 1960-1980-luvuilla, kun suurilla ikäluokilla on ollut lapsiperhevaihe.
Nykyään vauvojen ja lasten hyvin varhaista hoitoon jättämistä pidetään haitallisena muun muassa lapsentahtisen imetyksen ja turvallisen kiintymyssuhteen kehittymisen kannalta.
Suuret ikäluokat lähettivät lapsia pitkiksi ajoiksi sukulaisille hoitoon. Jopa alle kouluikäisiä lapsia ja pieniä koululaisia lähetettiin mummoloihin viikkokausiksi hoidettavaksi. Lapsia lähetettiin kaupungeista myös kesäsiirtoloihin. Kirjallisiin lähteisiin perustuvien tietojen mukaan lapset nukkuivat kesäsiirtolassa kerrossängyissä 46 hengen huoneissa. Monet lapset ikävöivät vanhempiaan ja kotiaan ja itkivät itsensä uneen. Kesäsiirtolassa oli ankara kuri ja lapsia kuritettiin henkisesti ja fyysisesti.
Nykyään kukaan tasapainoinen äiti ja isä ei laittaisi lastaan kuukaudeksi mummolaaan hoitoon tai lähettäisi lastaan kesäsiirtolaan kuritettavaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykään ei ole yleistä, ennen niiden mummojen ollessa äitejä se oli yleistä. Ei suoritettu äitiyttä, vaan oli ok antaa muidenkin hoitaa ja kasvattaa.
Nyt ymmärretään kiintymyssuhteen tärkeys. Silloin ei ymmärretty, millaisia traumoja omasta lähimmäistä hoitajasta erossaolo voi vauvalle aiheuttaa. Lukekaa vaikka kehityspsykologiaa.
Niin monet näistä nykyisistä vauvojen mummoista on kylläkin olleet 60-luvulla lapsia ja olleet siellä kesäsiirtoloissa ja omien mummojensa hoivissa tai ihan vaan heitteillä. Se sit näkyy häiriintyneenä käytöksenä. Ja ehkä jotkut eivät ole voineet omien vauvojensa kanssa elää sellaista toivomaansa vauva-arkea, kun on pitänyt tuupata jo pieni hoitoon, ja halutaan ottaa takaisin lapsenlasten kanssa?
Totta on, että esim 60/70/80/90-luvulla vielä kuskattiin lapset kesäksi, talvilomalla, pitkinä pyhäpäivinä, hiihtolomilla....maalle mummolaan ja vanhemmat saattoivat lähteä kaksistaan Kanarialle.
Ette voi uskoa niitä autoletkoja esim 6-tiellä!
Silloin lapset oli myös ihan pienestä keskenään ulkoilemassa. Ja edellisten suhteiden lapset dumpattiin mummoloihin kokonaan. Minun kaverini oli äitinsä au-lapsi, asui mummolassa, äiti naimisissa, kaksi sisaruspuolta ja kerran vuodessa se äidin uusi perhe kävi tervehtimässä tätä au-lasta.
Matkaa oli autolla reilu tunti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykään ei ole yleistä, ennen niiden mummojen ollessa äitejä se oli yleistä. Ei suoritettu äitiyttä, vaan oli ok antaa muidenkin hoitaa ja kasvattaa.
Nyt ymmärretään kiintymyssuhteen tärkeys. Silloin ei ymmärretty, millaisia traumoja omasta lähimmäistä hoitajasta erossaolo voi vauvalle aiheuttaa. Lukekaa vaikka kehityspsykologiaa.
Kiintymyssuhteiden. Ehkä tuo teoria vaatisi uusia tutkimuksia, olen läheltä seurannut kolme nuorta lapsiperhettä, joissa isät ovat olleet aidosti tasavertaisia vanhempia alusta asti.
Miksi sitä ei voisi olla myös lähellä asuva mummo?Isä on vanhempi. Mummo ei ole.
Ei se vauva sitä tiedä. Tärkeintä että on tuttu ja turvallinen aikuinen. Ei mitään väliä onko se mummi vai isä.
Isä on edelleenkin huoltaja ja perheenjäsen. Perheestähän tässä puhuttiin.
Mummi ei ole perhettä, vaikka kuinka tunkisi ja riehuisi. Hän on vain sukulainen, ulkopuolinen.
Silti se isä voi olla vieraampi kuin mummi.
Kaikille se mummi ei ole ulkopuolinen. Normaali ihminen ei riehu tai tunkeile.Ei voi olla.
Sinähän juurikin tuet mummin riehumista ja tunkeilua tällä lätinälläsi.
Tervepäinen mummi EI IKINÄ pyri vanhempien ja lapsen väliin. Ei ikinä.
Kyllä hyvinkin voi pyrkiä jos ja kun huomaa, että on pakko puuttua epäkohtiin, jossa lasten etu kärsii. Onneksi on näitäkin mummoja, joilla on tervepäisyyttä puuttua asioihin ennen kuin tilanne menee liian pitkälle.
Taidat olla aika kärkäs näissä mielipiteissäsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykään ei ole yleistä, ennen niiden mummojen ollessa äitejä se oli yleistä. Ei suoritettu äitiyttä, vaan oli ok antaa muidenkin hoitaa ja kasvattaa.
Nyt ymmärretään kiintymyssuhteen tärkeys. Silloin ei ymmärretty, millaisia traumoja omasta lähimmäistä hoitajasta erossaolo voi vauvalle aiheuttaa. Lukekaa vaikka kehityspsykologiaa.
Kiintymyssuhteiden. Ehkä tuo teoria vaatisi uusia tutkimuksia, olen läheltä seurannut kolme nuorta lapsiperhettä, joissa isät ovat olleet aidosti tasavertaisia vanhempia alusta asti.
Miksi sitä ei voisi olla myös lähellä asuva mummo?Isä on vanhempi. Mummo ei ole.
Ei se vauva sitä tiedä. Tärkeintä että on tuttu ja turvallinen aikuinen. Ei mitään väliä onko se mummi vai isä.
Isä on edelleenkin huoltaja ja perheenjäsen. Perheestähän tässä puhuttiin.
Mummi ei ole perhettä, vaikka kuinka tunkisi ja riehuisi. Hän on vain sukulainen, ulkopuolinen.
Silti se isä voi olla vieraampi kuin mummi.
Kaikille se mummi ei ole ulkopuolinen. Normaali ihminen ei riehu tai tunkeile.Ei voi olla.
Sinähän juurikin tuet mummin riehumista ja tunkeilua tällä lätinälläsi.
Tervepäinen mummi EI IKINÄ pyri vanhempien ja lapsen väliin. Ei ikinä.
Kyllä hyvinkin voi pyrkiä jos ja kun huomaa, että on pakko puuttua epäkohtiin, jossa lasten etu kärsii. Onneksi on näitäkin mummoja, joilla on tervepäisyyttä puuttua asioihin ennen kuin tilanne menee liian pitkälle.
Taidat olla aika kärkäs näissä mielipiteissäsi.
Tervepäinen mummi ei ikinä tunge äidin ja tämän lapsen väliin.
Se on lapselle hyvin vahingollista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyisin vanhempien - lapsen äidin ja isän - odotetaan huolehtivan omista lapsistaan ja vastaavan lapsen ikätasoisiin tarpeisiin. Nyt ajatellaan asioista eri tavalla kuin 1960-1980-luvuilla, kun suurilla ikäluokilla on ollut lapsiperhevaihe.
Nykyään vauvojen ja lasten hyvin varhaista hoitoon jättämistä pidetään haitallisena muun muassa lapsentahtisen imetyksen ja turvallisen kiintymyssuhteen kehittymisen kannalta.
Suuret ikäluokat lähettivät lapsia pitkiksi ajoiksi sukulaisille hoitoon. Jopa alle kouluikäisiä lapsia ja pieniä koululaisia lähetettiin mummoloihin viikkokausiksi hoidettavaksi. Lapsia lähetettiin kaupungeista myös kesäsiirtoloihin. Kirjallisiin lähteisiin perustuvien tietojen mukaan lapset nukkuivat kesäsiirtolassa kerrossängyissä 46 hengen huoneissa. Monet lapset ikävöivät vanhempiaan ja kotiaan ja itkivät itsensä uneen. Kesäsiirtolassa oli ankara kuri ja lapsia kuritettiin henkisesti ja fyysisesti.
Nykyään kukaan tasapainoinen äiti ja isä ei laittaisi lastaan kuukaudeksi mummolaaan hoitoon tai lähettäisi lastaan kesäsiirtolaan kuritettavaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykään ei ole yleistä, ennen niiden mummojen ollessa äitejä se oli yleistä. Ei suoritettu äitiyttä, vaan oli ok antaa muidenkin hoitaa ja kasvattaa.
Nyt ymmärretään kiintymyssuhteen tärkeys. Silloin ei ymmärretty, millaisia traumoja omasta lähimmäistä hoitajasta erossaolo voi vauvalle aiheuttaa. Lukekaa vaikka kehityspsykologiaa.
Niin monet näistä nykyisistä vauvojen mummoista on kylläkin olleet 60-luvulla lapsia ja olleet siellä kesäsiirtoloissa ja omien mummojensa hoivissa tai ihan vaan heitteillä. Se sit näkyy häiriintyneenä käytöksenä. Ja ehkä jotkut eivät ole voineet omien vauvojensa kanssa elää sellaista toivomaansa vauva-arkea, kun on pitänyt tuupata jo pieni hoitoon, ja halutaan ottaa takaisin lapsenlasten kanssa?
Totta on, että esim 60/70/80/90-luvulla vielä kuskattiin lapset kesäksi, talvilomalla, pitkinä pyhäpäivinä, hiihtolomilla....maalle mummolaan ja vanhemmat saattoivat lähteä kaksistaan Kanarialle.
Ette voi uskoa niitä autoletkoja esim 6-tiellä!Silloin lapset oli myös ihan pienestä keskenään ulkoilemassa. Ja edellisten suhteiden lapset dumpattiin mummoloihin kokonaan. Minun kaverini oli äitinsä au-lapsi, asui mummolassa, äiti naimisissa, kaksi sisaruspuolta ja kerran vuodessa se äidin uusi perhe kävi tervehtimässä tätä au-lasta.
Matkaa oli autolla reilu tunti.
Tuttua on ja kun lapset saattoivat olla koko kesän rakkaudettomien ja väsyneiden isovanhempien luona ei se aina kyllä mitään kivaa ollut!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä siitä vauvasta riittää iloa mummoillekin ja myöhemmin tulet varmasti tarvitsemaan apua lapsen hoidossa kun hän saa jalat alleen. Kannattaa kertoa rehellisesti ettet vielä halua/raaski vauvaa antaa yökylään sitten kun on vähän isompi on mukava jos joku voi joskus hoitaa lastasi ja bonuksena hän saa hyvät välit isovanhempiin. Miksi teet asiasta ongelman? Sanot rehellisesti ettet vielä halua antaa vauvaa hoitoon normaali äiti ihminen sen kyllä ymmärtää.
Etkö osaa lukea? Ap:han kertoo sanoneensa moneen kertaan, mutta mummot vain vinkuu.
Tuollainen kaikkinainen rajattomuus ja sanomisten sivuuttamienn on hirvittävän ahdistavaa. Minä huomasin tässä asuntoa siivotessani, että aina kun tuli vastaan vaate tai tavara, joka lapsille on kärrätty toiveiden ja puheiden vastaisesti, laukaisi sellaisen automaattisen kuristavan tunteen kurkussa.
Onkohan tätä näkökulmaa jo käsitelty eli moni mummoikäinen eli vanhempi nainen on saanut tuntea nahoissaan arvonsa vähentyneen kaikilla mahdollisilla markkinoilla ja edessä oleva näkymä ei paljon mieltä virkistä. Sitten tulee lapsenlapsi. Mummo on kuin uudesti syntynyt ja siitä lapsesta pitää puhua joka puolella jokaiselle, jonka vaan kiinni saa ja lompakosta esitellään valokuvia ahkerasti. Seuraava vaihe on se, että mummo haluaa ehdottomasti näyttäytyä vauvan kanssa ja sehän ei onnistu, jos vauvaa ei saa vanhemmiltaan lainaksi. Ja mummon täytyy saada yhdessä vauvan kanssa käydä kaikilla mummon tuttavilla ja leikkipuistossa näyttäytymässä ja esiintymässä uudessa roolissaan. En epäile, etteikö mummo rakastaisi vauvaa, mutta osa näistä kiihkeistä vaatimuksista saada vauva äitinsä rinnoilta itselleen, vaikka siitä ei lapsen äidille olisi mitään hyötyä, saattaa olla mummon pelastautuminen siltä, mikä jo vääjäämättä oli uhkaamassa. Nyt on alkanut uusi elämä.
Minun tulee sääli näitä mummouteen hurahtaneita naisia. En tietenkään tarkoita niitä, jotka ihan tavallisesti rakastavat lapsenlapsiaan, vaan niitä, joille se mummous on yhtäkkiä kaikkein tärkein identiteetti. Saattavat olla vielä työikäisiä, ja yhtäkkiä se, että Minä Olen Mummo, menee kaiken muun edelle.
Millään tavalla normaalia ja luonnollistahan tuo ei ole, vaan sillä paikataan jotain sisäistä tyhjyyttä. Lajimme kehityshistoriassa kyllä suurimman osan aikaa mummolla on ollut vielä omakin vauva rinnoillaan, kun ensimmäinen lapsenlapsi on syntynyt. Mummouteen hurahtaminen ei siis ole millään tavalla luonnollista, kuten täällä jotkut hurmosmummot yrittävät selittää.
On kauheaa, jos ihmisellä ei ole muuta elämää kuin jonkun muun lapsi.
-------
Oma äitini on muuten kehittänyt tästä hurmosmummosta aivan oman, erikoisen alalajinsa. Äitini ei ole koskaan oikein pitänyt lapsista, vähän epäilen ettei minusta ja veljestänikään suuremmin. Hän haluaa että koti on aina kuin hotelli, siis siisti ja valkoinen. Lapset ei siihen sovi. Mutta koska on myös suorittaja ja Täydellinen Ihminen, piti olla myös Täydellinen Mummo. Joten ensimmäistä lastenlasta tituleerattiin "kuninkaaksi" ja palvottiin. Seuraava syntynyt oli tyttö, joten sitä palvottiin sitten vielä enemmän. Oli aika kiinnostavaa nähdä, miten tyttöä vaan palvottiin kaikesta, mistä minä sain lapsena remmiä.
Nyt tyttö on jo teini-iässä, ja mummo on aloittanut oudon koskettelu ja keikistely -touhun. Yrittää käyttäytyä, kuin olisi itsekin turhamainen teinityttö, vaikka ikään 70. Kamalaa katseltavaa. Minun silmääni mummon jatkuva kehuminen ja koskettelu alkaa olla jo asiatonta, mutta kun tyttö ei näytä välittävän eivätkä vanhempansa puutu, en ole sanonut mitään.
Omat lapseni syntyvät onneksi veljen lapsien jälkeen enkä ole antanut niitä äidille hoitoon. Sen vähän mitä niitä on hoidettu, ovat olleet anopilla, äidilleni sanoin selitykseksi että kun anoppi on eronnut ja yksinäinen, niin siksi vien sinne, enkä omalle äidilleni.
Vähän kuin mun anoppi. Omat lapset hoidatti omalla äidillään. Yhtä hyvää sanaa ei lapsistaan sano, ellei saa lastensa ominaisuuksia tai saavutuksia omaksi ansiokseen.
Lapsenlapset ovat rakkaita ja tärkeitä. Mukamas. Lasten tärkein tehtävä on totella ja istua sievästi katsomassa mummon valitsemaa ohjelmaa telkkarista. Aina pitää hymyillä nätisti kameralle, saa mummo sitten kuvia näytettäväksi seuraavassa juorukerhon kokoontumisessa. Lapsenlapset ovat kuin pokaali, joita näytellä. Aidosti mummo ei välitä. On saanut hoitaa,mutta silloinkin tärkeintä on antaa lasten levittää lelut pitkin lattiaa, sitten ottaa kuvia kuinka sotkuista miniän luona on. Sitten puhelinrumba, sinne pienet lapset keskenään leikkimään, kun ihan pitää metelin takia mennä toiseen huoneeseen että saa juoruta kuinka on _taas_ hoitamassa, vaikka itse on väkisin paikalle änkenyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykään ei ole yleistä, ennen niiden mummojen ollessa äitejä se oli yleistä. Ei suoritettu äitiyttä, vaan oli ok antaa muidenkin hoitaa ja kasvattaa.
Nyt ymmärretään kiintymyssuhteen tärkeys. Silloin ei ymmärretty, millaisia traumoja omasta lähimmäistä hoitajasta erossaolo voi vauvalle aiheuttaa. Lukekaa vaikka kehityspsykologiaa.
Kiintymyssuhteiden. Ehkä tuo teoria vaatisi uusia tutkimuksia, olen läheltä seurannut kolme nuorta lapsiperhettä, joissa isät ovat olleet aidosti tasavertaisia vanhempia alusta asti.
Miksi sitä ei voisi olla myös lähellä asuva mummo?Isä on vanhempi. Mummo ei ole.
Ei se vauva sitä tiedä. Tärkeintä että on tuttu ja turvallinen aikuinen. Ei mitään väliä onko se mummi vai isä.
Isä on edelleenkin huoltaja ja perheenjäsen. Perheestähän tässä puhuttiin.
Mummi ei ole perhettä, vaikka kuinka tunkisi ja riehuisi. Hän on vain sukulainen, ulkopuolinen.
Silti se isä voi olla vieraampi kuin mummi.
Kaikille se mummi ei ole ulkopuolinen. Normaali ihminen ei riehu tai tunkeile.Ei voi olla.
Sinähän juurikin tuet mummin riehumista ja tunkeilua tällä lätinälläsi.
Tervepäinen mummi EI IKINÄ pyri vanhempien ja lapsen väliin. Ei ikinä.
Kyllä hyvinkin voi pyrkiä jos ja kun huomaa, että on pakko puuttua epäkohtiin, jossa lasten etu kärsii. Onneksi on näitäkin mummoja, joilla on tervepäisyyttä puuttua asioihin ennen kuin tilanne menee liian pitkälle.
Taidat olla aika kärkäs näissä mielipiteissäsi.
Kerro esimerkki tällaisesta epäkohdasta. Äläkä nyt mitään liian ilmiselvää esimerkkiä ota, kuten että vauvaa hoidetaan tuhdissa humalassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykään ei ole yleistä, ennen niiden mummojen ollessa äitejä se oli yleistä. Ei suoritettu äitiyttä, vaan oli ok antaa muidenkin hoitaa ja kasvattaa.
Nyt ymmärretään kiintymyssuhteen tärkeys. Silloin ei ymmärretty, millaisia traumoja omasta lähimmäistä hoitajasta erossaolo voi vauvalle aiheuttaa. Lukekaa vaikka kehityspsykologiaa.
Kiintymyssuhteiden. Ehkä tuo teoria vaatisi uusia tutkimuksia, olen läheltä seurannut kolme nuorta lapsiperhettä, joissa isät ovat olleet aidosti tasavertaisia vanhempia alusta asti.
Miksi sitä ei voisi olla myös lähellä asuva mummo?Isä on vanhempi. Mummo ei ole.
Ei se vauva sitä tiedä. Tärkeintä että on tuttu ja turvallinen aikuinen. Ei mitään väliä onko se mummi vai isä.
Isä on edelleenkin huoltaja ja perheenjäsen. Perheestähän tässä puhuttiin.
Mummi ei ole perhettä, vaikka kuinka tunkisi ja riehuisi. Hän on vain sukulainen, ulkopuolinen.
Silti se isä voi olla vieraampi kuin mummi.
Kaikille se mummi ei ole ulkopuolinen. Normaali ihminen ei riehu tai tunkeile.Ei voi olla.
Sinähän juurikin tuet mummin riehumista ja tunkeilua tällä lätinälläsi.
Tervepäinen mummi EI IKINÄ pyri vanhempien ja lapsen väliin. Ei ikinä.
Kyllä hyvinkin voi pyrkiä jos ja kun huomaa, että on pakko puuttua epäkohtiin, jossa lasten etu kärsii. Onneksi on näitäkin mummoja, joilla on tervepäisyyttä puuttua asioihin ennen kuin tilanne menee liian pitkälle.
Taidat olla aika kärkäs näissä mielipiteissäsi.
Lasten etu kärsii? 3 kk ikäinen vauva kärsii, kun ei pääse mummulaan yökylään, kun huono äiti haluaa olla kotona vauvan kanssa eikä kaipaa mitään hotelliöitä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyisin vanhempien - lapsen äidin ja isän - odotetaan huolehtivan omista lapsistaan ja vastaavan lapsen ikätasoisiin tarpeisiin. Nyt ajatellaan asioista eri tavalla kuin 1960-1980-luvuilla, kun suurilla ikäluokilla on ollut lapsiperhevaihe.
Nykyään vauvojen ja lasten hyvin varhaista hoitoon jättämistä pidetään haitallisena muun muassa lapsentahtisen imetyksen ja turvallisen kiintymyssuhteen kehittymisen kannalta.
Suuret ikäluokat lähettivät lapsia pitkiksi ajoiksi sukulaisille hoitoon. Jopa alle kouluikäisiä lapsia ja pieniä koululaisia lähetettiin mummoloihin viikkokausiksi hoidettavaksi. Lapsia lähetettiin kaupungeista myös kesäsiirtoloihin. Kirjallisiin lähteisiin perustuvien tietojen mukaan lapset nukkuivat kesäsiirtolassa kerrossängyissä 46 hengen huoneissa. Monet lapset ikävöivät vanhempiaan ja kotiaan ja itkivät itsensä uneen. Kesäsiirtolassa oli ankara kuri ja lapsia kuritettiin henkisesti ja fyysisesti.
Nykyään kukaan tasapainoinen äiti ja isä ei laittaisi lastaan kuukaudeksi mummolaaan hoitoon tai lähettäisi lastaan kesäsiirtolaan kuritettavaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykään ei ole yleistä, ennen niiden mummojen ollessa äitejä se oli yleistä. Ei suoritettu äitiyttä, vaan oli ok antaa muidenkin hoitaa ja kasvattaa.
Nyt ymmärretään kiintymyssuhteen tärkeys. Silloin ei ymmärretty, millaisia traumoja omasta lähimmäistä hoitajasta erossaolo voi vauvalle aiheuttaa. Lukekaa vaikka kehityspsykologiaa.
Niin monet näistä nykyisistä vauvojen mummoista on kylläkin olleet 60-luvulla lapsia ja olleet siellä kesäsiirtoloissa ja omien mummojensa hoivissa tai ihan vaan heitteillä. Se sit näkyy häiriintyneenä käytöksenä. Ja ehkä jotkut eivät ole voineet omien vauvojensa kanssa elää sellaista toivomaansa vauva-arkea, kun on pitänyt tuupata jo pieni hoitoon, ja halutaan ottaa takaisin lapsenlasten kanssa?
Totta on, että esim 60/70/80/90-luvulla vielä kuskattiin lapset kesäksi, talvilomalla, pitkinä pyhäpäivinä, hiihtolomilla....maalle mummolaan ja vanhemmat saattoivat lähteä kaksistaan Kanarialle.
Ette voi uskoa niitä autoletkoja esim 6-tiellä!
Voi luoja. Ihan oltiin autoletkassa koko perhe matkalla mökille eikä todellakaan menty ilman lapsia minnekään Kanarialle, sinä hassuli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ne haluaa antaa teille mahdollisuuden naidanapsautella rauhassa?
Aika mielipuolista menoa, jos mummut miettii lastensa panemisia.
Ne haluaa lisää lapsenlapsia
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmeellistä on myös vihamielinen suhtautuminen isovanhempia kohtaan. Huomannut tämän täällä palstalla jo aiemmin. En minä ainakaan kenenkään lasta halua kaapata. Hoidan jos pyydetään ja omaan aikatauluun sopii. Olen kyllä tekemisissä lasteni ja lastenlasten kanssa, mutta hoitoon en kyllä kinua. En puutu muihinkaan asioihin, jollei pyydetä. Tosi outoa, jos näin joku toimii ja vielä oudompaa, ettei omalle äidille tai anopille voi asiasta sanoa, vaan itketään täällä.
Niin, sinä et ole (kaiken muun lisäksi) ehdottanut miniällesi joka pakkaa vaatteita äitinsä hautajaisiin kuukauden ikäisen (rintaruokitun) vauvan kanssa, että jätä vauva viikonlopuksi mummolle, että saatte juhlia rauhassa? Minunpa anoppi on. Siihen kun vielä lisätään kaikki muu painostaminen mitä hän harrastaa, niin ihmettele ihan rauhassa, miksi suhtaudutaan vihamielisesti.
Juhlia? Mit vit....
Sepä, juhlia. On mennyt jo muutama vuosi näistä juhlista mutta aina anopin sanojen muistaminen satuttaa. Vauva todellakin lähti toisen mummonsa hautajaisiin mukaan eikä pilannut kenenkään juhlia.
Hakemalla haet konfliktia missä sitä ei ole. Haluat ymmärtää väärin tahallaan sanan sukujuhla. Älä viitsi. Sulle tarjottiin apua että saatte viettää tilaisuuden surren äitiäsi. Juhla- sana ei tarkota bileitä automaattisesti. Onko uhrikompleksi sulla?
No jos tuo juhla-sanan käyttö ei ollut tahallista mitätöintiä tai provosointia, niin mitä se oli? Ihan vaan ystävällismielistä vittuilua? Miten se olisi auttanut, että äidin hautajaisten lisäksi olisi pienestä vauvastaan erossa viikonlopun?
Suomen kielestä puuttuu parempi sana, sukujuhla sana kattaa tarkoittamaan kaikki mahdolliset tilaisuudet missä sukua kutsutaan koolle. Hautajaiset, syntyärit, ristiäiset, rippijuhlat, jne. Älä tahallasi etsi riitaa.
Vai uskot tosissaan että anoppi ajatteli jonkun BILETTÄVÄN RIEMUITSEVAN äitinsä kuolemasta? Sulla on paha mielisairaus selvästi. Säälin sukuasi.
Juhlia tarkoittaa tuossa ASIAYHTEYDESSÄ viettää sukujuhlaa surren edesmennyttä. No voihan se olla pientä hänen elämän juhlistamistakin, toiset jopa toivovat tätä, ettei surra vaan muistellaan hyvillä mielin.
Teet nyt tästä sanasaivartelusta koko elämäsi keskiötä. Huh huh.on anopilla kestämistä.Juhlia tarkoittaa riemuitsemista, ilakoimista. Se on ihan väärä verbi ko. kontekstiin.
No kuka ottaa sen mitenkin. Voi ottaa tahallaan väärin. Tai vois kysyä selventäen, että mitä tarkoitit?
Asia olisi heti selvinnyt.ei ois tarvinnut loppuelämän ihmetellä vihaisena.
Ikäänkuin joku niin häijy olisi...? Sairasta.
No niin kuin kerroin tämä ei ole ainoa asia mitä anoppi on sanonut. Annoin 6 viikkoisen rauhallisen lapsen hänelle syliin (koska olen vain yrittänyt jaksaa mummoa) hän totesi vauvalle:" enää ei ole hätää, mummo hoitaa sinut, ei tarvita äitiä." Näitä kun aikansa kuuntelee, niin kyllä siinä tuntee monenlaisia tunteita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykään ei ole yleistä, ennen niiden mummojen ollessa äitejä se oli yleistä. Ei suoritettu äitiyttä, vaan oli ok antaa muidenkin hoitaa ja kasvattaa.
Nyt ymmärretään kiintymyssuhteen tärkeys. Silloin ei ymmärretty, millaisia traumoja omasta lähimmäistä hoitajasta erossaolo voi vauvalle aiheuttaa. Lukekaa vaikka kehityspsykologiaa.
Kiintymyssuhteiden. Ehkä tuo teoria vaatisi uusia tutkimuksia, olen läheltä seurannut kolme nuorta lapsiperhettä, joissa isät ovat olleet aidosti tasavertaisia vanhempia alusta asti.
Miksi sitä ei voisi olla myös lähellä asuva mummo?Isä on vanhempi. Mummo ei ole.
Ei se vauva sitä tiedä. Tärkeintä että on tuttu ja turvallinen aikuinen. Ei mitään väliä onko se mummi vai isä.
Isä on edelleenkin huoltaja ja perheenjäsen. Perheestähän tässä puhuttiin.
Mummi ei ole perhettä, vaikka kuinka tunkisi ja riehuisi. Hän on vain sukulainen, ulkopuolinen.
Silti se isä voi olla vieraampi kuin mummi.
Kaikille se mummi ei ole ulkopuolinen. Normaali ihminen ei riehu tai tunkeile.Ei voi olla.
Sinähän juurikin tuet mummin riehumista ja tunkeilua tällä lätinälläsi.
Tervepäinen mummi EI IKINÄ pyri vanhempien ja lapsen väliin. Ei ikinä.
Kyllä hyvinkin voi pyrkiä jos ja kun huomaa, että on pakko puuttua epäkohtiin, jossa lasten etu kärsii. Onneksi on näitäkin mummoja, joilla on tervepäisyyttä puuttua asioihin ennen kuin tilanne menee liian pitkälle.
Taidat olla aika kärkäs näissä mielipiteissäsi.Tervepäinen mummi ei ikinä tunge äidin ja tämän lapsen väliin.
Se on lapselle hyvin vahingollista.
Kyllä, jos tietää tyttärensä olevan myös tervepäinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykään ei ole yleistä, ennen niiden mummojen ollessa äitejä se oli yleistä. Ei suoritettu äitiyttä, vaan oli ok antaa muidenkin hoitaa ja kasvattaa.
Nyt ymmärretään kiintymyssuhteen tärkeys. Silloin ei ymmärretty, millaisia traumoja omasta lähimmäistä hoitajasta erossaolo voi vauvalle aiheuttaa. Lukekaa vaikka kehityspsykologiaa.
Kiintymyssuhteiden. Ehkä tuo teoria vaatisi uusia tutkimuksia, olen läheltä seurannut kolme nuorta lapsiperhettä, joissa isät ovat olleet aidosti tasavertaisia vanhempia alusta asti.
Miksi sitä ei voisi olla myös lähellä asuva mummo?Isä on vanhempi. Mummo ei ole.
Ei se vauva sitä tiedä. Tärkeintä että on tuttu ja turvallinen aikuinen. Ei mitään väliä onko se mummi vai isä.
Isä on edelleenkin huoltaja ja perheenjäsen. Perheestähän tässä puhuttiin.
Mummi ei ole perhettä, vaikka kuinka tunkisi ja riehuisi. Hän on vain sukulainen, ulkopuolinen.
Silti se isä voi olla vieraampi kuin mummi.
Kaikille se mummi ei ole ulkopuolinen. Normaali ihminen ei riehu tai tunkeile.Ei voi olla.
Sinähän juurikin tuet mummin riehumista ja tunkeilua tällä lätinälläsi.
Tervepäinen mummi EI IKINÄ pyri vanhempien ja lapsen väliin. Ei ikinä.
Kyllä hyvinkin voi pyrkiä jos ja kun huomaa, että on pakko puuttua epäkohtiin, jossa lasten etu kärsii. Onneksi on näitäkin mummoja, joilla on tervepäisyyttä puuttua asioihin ennen kuin tilanne menee liian pitkälle.
Taidat olla aika kärkäs näissä mielipiteissäsi.Tervepäinen mummi ei ikinä tunge äidin ja tämän lapsen väliin.
Se on lapselle hyvin vahingollista.
Kyllä, jos tietää tyttärensä olevan myös tervepäinen.
Mummi ei kuulu siihen äidin ja lapsen väliin koslaan.
Eikä hän myöskään ole mikään ylituomari joka arvioi muidwn äitiyttä ja sitten omin luvin päättää äidin huonoksi äidiksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja sit nää samat mammat laitetaan sen 1v päiväkotiin kun alkavat odottaa seuraavaa. Kun eivät jaksa. Sama vauva joka ei voi olla alle vuoden vanhana tuntiakaan mummolassa voi olla pari kuukautta myöhemmin päiväkodissa 8-10 tuntia vuorokaudessa 12 kuukautta vuodessa. Eikä tunnu missään
Päivähoitoon lapsi menee, kun vanhempi palaa töihin. Siihenkään ei se mummo liity mitenkään.
Mun työpaikalla, päiväkodissa pienten ryhmän 12 lapsesta kuudella on äiti kotona vauvan kanssa. Tämä 1-2v. Sisarus on hoidossa 8 tuntia tai yli päivittäin jotta isä voi tuoda työmatkalla hoitoon. Törkeimmät pitää hoidossa vaikka molemmat vanhemmat kotona.
Minunkin lapsi on ollut hoidossa (6h/pv) kun olin vauvan kanssa kotona. Siinä samalla opiskelin 4 kuukaudessa 35 opintopistettä, mutta en minä sitä päiväkodinhoitajille mainostanut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ne haluaa antaa teille mahdollisuuden naidanapsautella rauhassa?
Aika mielipuolista menoa, jos mummut miettii lastensa panemisia.
Ne haluaa lisää lapsenlapsia
Mun anoppi totesi minulle kun kuopuksen tulosta oli hänelle kerrottu, että miksi te toisenkin hankitte kun ette edes yhden kanssa pärjää? Inhosi ajatusta, että meille tulee toinenkin lapsi, vaikka esikoinen kuulemma oli tärkeä.
Mitä sitä nyt toisella, kun on jo yksi lapsenlapsi josta esitellä kuvia?
Lapset on jo isompia, silti tuo loukkasi syvältä. Vaikka en huushollannut anopin sääntöjen mukaan (käytän esim silitysrautaa), niin silti en ollut mitenkään pulassa lasteni kanssa.
Kun olin vauva, äitiysloma oli kaksi kuukautta. Niinpä olin jo aivan pienenä päivähoidossa monien muiden tavoin, äitini vuorotyön vuoksi hoitoviikot tosin olivat lyhyempiä. Tämän lisäksi vanhempani viettivät parisuhdeaikaa jolloin minä saatoin olla yli viikonkin eri paikkakunnalla asuvien ja siten harvoin tavattujen sukulaisten hoidossa. Nämä vierailut alkoivat ollessani yksivuotias.
Kyllä minusta töyspäinen kuitenkin tuli, olen elämääni tyytyväinen kahden koululaisen äiti, vaimo ja korkeakoulutettu asiantuntija. Totta on myös, että lapsena saamani syvän erotrauman jäljet eivät kaikesta työstöstä huolimatta ole kadonneet. Ne ilmenevät univaikeuksina, vahvana yksin pärjäämisen pakkona sekä vaihtelevana yli- ja alivireytenä, minkä olen oppinut tunnistamaan ja nimeämään vasta nyt viisikymppisenä. Mielen lisäksi nämä ovat kuormittavia myös kropalle.
En usko, että vanhempani osasivat lapsuudessani ymmärtää käytöksessäni mitään huolestuttavaa, vaikka ainakin alan asiantuntija olisi pystynyt näkemään jotkin reaktioni traumatyypillisinä.
Omille lapsilleni olen halunnut parempaa ja olen onnekas, koska pakkotilanteita ei tullut. He eivät olleet erossa molemmista vanhemmistaan alle kaksivuotiaaksi lainkaan ja senkin jälkeen erossaolo vanhemmista oli lyhytaikaista kouluikään saakka.
Kukin yksilö tietenkin sietää stressiä eri määriä, ja pienen vauvan parin tunnin tai taaperon pärjäämiseen viikon ilman vanhempiaan välille mahtuu monia vaihtoehtoja. Omia lapsia emme kuitenkaan halunneet koekaniineiksi, vaan he ovat saaneet irtautua vanhemmistaan omassa tahdissaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja sit nää samat mammat laitetaan sen 1v päiväkotiin kun alkavat odottaa seuraavaa. Kun eivät jaksa. Sama vauva joka ei voi olla alle vuoden vanhana tuntiakaan mummolassa voi olla pari kuukautta myöhemmin päiväkodissa 8-10 tuntia vuorokaudessa 12 kuukautta vuodessa. Eikä tunnu missään
Päivähoitoon lapsi menee, kun vanhempi palaa töihin. Siihenkään ei se mummo liity mitenkään.
Mun työpaikalla, päiväkodissa pienten ryhmän 12 lapsesta kuudella on äiti kotona vauvan kanssa. Tämä 1-2v. Sisarus on hoidossa 8 tuntia tai yli päivittäin jotta isä voi tuoda työmatkalla hoitoon. Törkeimmät pitää hoidossa vaikka molemmat vanhemmat kotona.
Mun lapsilla on ikäeroa 15 kk. Neuvolassa painostettiin jatkuvasti, että pitää viedä vanhempi lapsi päiväkotiin hoitoon, että oppii toimimaan ryhmässä kun mä oon vauvan kanssa kotona.
En vienyt lapsia päiväkotiin ennen kuin itse palasin töihin. Nuorempi oli tuolloin 2.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En todellakaan ole antanut 3 kk hoitoon, enkä antaisi. Yli 1 v odottaisin ja silloinkin riippuisi paljon lapsesta. En muista, millon omat lapseni ovat ekaa kertaa olleet yökylässä missään ilman vanhempiaan, ei sille ollut tarvetta kun olivat ihan pieniä. n. 3-vuotiaiaina ovat olleet, mutta en muista enää olivatko sitä ennen. Ja hyvin meni pikkulapsi aika ja parisuhde voi hyvin vielä 24 v. jälkeenkin :D
-
"En muista, millon omat lapseni ovat ekaa kertaa olleet yökylässä missään ilman vanhempiaan"
- Mä muistan, se oli riparileirin ekä yö kun vanhin oli ekaa kertaa yön poissa kotoa. Se 'vauvan ehdoilla meneminen' luonnollisesti alkoi synnytyksestä ja jatkui ja jatkui.. Samoin se, kun aviomies muuttui hajuttomaksi, näkymättömäksi ja osattomaksi köksäpiiaksi, jonka ainoa rooli oli tuoda talouteen rahaa ja huolehtia kaikesta muusta, kerran mentiin ensisijaisesti 'vauvan ehdoilla'.
Parin vuoden jälkeen huomasin, miten helposti työreissuilla löytyi lohduttajia ja se auttoikin kestämään ja sietämään tilannetta. Suosittelen muillekin vastaavassa tilanteessa oleville.
Lässyn lässyn. Mahdoitko olla hajuton vai p askan hajuinen..?
-
Ihan mielenkiinnosta, miksi henkilökohtainen hygienia tai sen mahdollinen puuttuminen on ensimmäinen lyömäaseesi? Onkos se omassa parisuhteessasi se ensimmäinen kynnys joka ylittää...?
Harhalaukaus tällä kertaa sinulta. Monesta asiasta voisit minut paremmin tuntevana kivittää, mutta heitot vaikka näpistelystä, homostelusta tai kehnosta henkilökohtaisesta hygieniasta eivät ole itselle arkoja asioita. Urheilullinen, tanssitaitoinen ja ainakin kohtalaisesti keskustelutaitoinen henkilö ei olisi saavuttanut sellaista menestystä lohtuvaimomarkkinoilla ja parketeilla, jos niin keskeinen asia kuin hygienia olisi pienimmässäkään määrin sakannut.
Onnea vaan kaikille mammoille, jotka yksipuolisella ja sanattomalla 'ilmoituksella' laittavat avioliiton narikkaan määräämättömäksi aikaa. En enää ihmettele erojen määrää
Onnea vaan miehelle, joka hankkii lapsen, muttei vaivaudu ottamaan itse selvää edes lapsen kehityksen alkeista, vaan pitää itsellään oikeuden olla kitisevä sylivauva.
-
??
-Hiukan hassua sönkötystä. Mihin tuo mielestäsi liittyy tässä topicissa?
Futistermein 'vastapallo':
Onnea vaan av-mammalle, joka hankkii miehen, muttei vaivaudu ottamaan itse selvää edes miehen ja parisuhteen kestavyyden ja jatkuvuuden alkeista, olettaessaan että tissitys ja vaipanvaihto pitävät toisellakin kaiken parisuhteessa tarvittavan sisällään.
Että viis äidin ja vauvan tarpeista, kunhan MIES saa sen mitä haluaa? Ja sillä tavoin ajattelit, että parisuhteet kestäisi?
-
"Olkinukke tai olkiukko (engl. straw man) on argumentointivirhe, jossa vastapuolen argumentti sivuutetaan esittämällä se vääristeltynä karikatyyrinä. Tällöin sanoja pannaan toisen suuhun ilman, että vastataan siihen, mitä toinen todellisuudessa väitti."
-
- Miten se nyt noin ihon alle menee? Tunnistitko toimintatapasi?
Ole kiitollinen, että sinulle on töitä.