Vauvan mummot kinuavat vauvaa jatkuvasti yökyläilemään

Vierailija kirjoitti:

Minusta on käsittämätöntä, että näin monen mielestä pieni imeväisikäinen pitäisi erottaa tuntikausiksi tai jopa yöksi ulkopuolisten hoitoon, jotta vanhemmat pääsisivät viettämään parisuhdeaikaa. Kyllä sitä ehtii myöhemminkin.

Ap

Vauva ei todellakaan tarvitse 1. vuonna vierasta hoitajaa, jos vanhemmat eivät kaipaa levähdystä. Yön yli noin pientä vauvaa ei pitäisi ollenkaan antaa hoitoon asiantuntijoidenkaan mielestä. 1 vuoden ikäinen voi tarvittaessa olla 1 yön pois kotoa vanhempien luota (hyvissä hoivissa), 2-vuotias 2 yötä ja 3-vuotias 3 yötä. Hyvä nyrkkisääntö.

Nykyihmiset laittavat jo vauvan tai 1-vuotiaan päiväkotiin ja sekin on kamalaa katseltavaa. Vauva jää ilman tarvittavaa hoivaa ja huomiota isoissa ryhmissä vähällä hoivaavien käsien määrällä. Vasta 3-vuotiaasta - aikaisintaan - laittaisin kaoottiseen päiväkotiin oman lapseni hoitoon. Lapsen ei ole hyvä pakotetusti väkipakolla oppia pärjäämään omillaan kun kehitys on kesken, siitä voi seurata vakavia ongelmia myöhemmässä vaiheessa, kun varhainen vuorovaikutus ei ole ollut kunnossa

T. Opettaja

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On vauvallekin uusi jännä kokemus, vähän niinkuin sirkusta. Ei aina kiukkuisen imettäjän kurttuinen naama.

Siis mitä mä juuri luin?? Kuinka typerä pitää olla, että viitsii kirjoittaa tuollaista? Ei mitään tietoa, saati ymmärrystä äidin ja vauvan välisestä kiintymyssuhteesta. Ap:n vauva on vielä sen ikäinen, ettei ymmärrä olevansa äidistä erillinen olento, ja äidin katoaminen näköpiiristä on vauvalle katastrofi.

En ymmärrä myöskään käsitettä "liian kiinni vauvassa". Kuulostaa siltä, että hurahtaneet mummot ovat saaneet ensimmäisen lapsenlapsen ja alkaa vimmattu päteminen ja kilpailu hoitamisesta, ja äidin syyllistäminen siitä, että hän hoitaa tehtäväänsä, kuten on tarkoitettukin. Äidin ja vauvan väliin ei pidä perheen ulkopuolisten tunkea väkisin tai syyllistämällä. 

Anopin mielestä se ensimmäinen lapsenlapsi oli kuin jätskipaketti, josta jaettiin paloja. Hänelle, hänelle ja hänelle, lapsen vanhemmat saivat pitää lasta ihan vähäsen, kun anopilla oli muuta puuhaa. Kaikkein tärkeintä oli, ettei se draaman pahis, toinen isoäiti, saisi mitään. Tai ainakaan ei yhtään enempää kuin anoppi. Järjetöntä kilpailua. Kaikessa. Jos mun äiti osti vauvalle uninallen, anoppi osti myös. Mutta ihan vähän isomman ja kalliimman. Äiti osti vauvalle bodyn, anoppi tyhjäsi jonkun kirppispöydän ja toi viisi. Ja muutamat potkuhousut. Siis ei mua haittaa vaikka olisi kirppikseltä, itsekin ostan kierrätettyjä. Mutta olisi tuonut edes puhtaita ja ehjiä.... joka ikisessä asiassa piti jollain tavalla keulia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta on käsittämätöntä, että näin monen mielestä pieni imeväisikäinen pitäisi erottaa tuntikausiksi tai jopa yöksi ulkopuolisten hoitoon, jotta vanhemmat pääsisivät viettämään parisuhdeaikaa. Kyllä sitä ehtii myöhemminkin.

Ap

Vauva ei todellakaan tarvitse 1. vuonna vierasta hoitajaa, jos vanhemmat eivät kaipaa levähdystä. Yön yli noin pientä vauvaa ei pitäisi ollenkaan antaa hoitoon asiantuntijoidenkaan mielestä. 1 vuoden ikäinen voi tarvittaessa olla 1 yön pois kotoa vanhempien luota (hyvissä hoivissa), 2-vuotias 2 yötä ja 3-vuotias 3 yötä. Hyvä nyrkkisääntö.

Nykyihmiset laittavat jo vauvan tai 1-vuotiaan päiväkotiin ja sekin on kamalaa katseltavaa. Vauva jää ilman tarvittavaa hoivaa ja huomiota isoissa ryhmissä vähällä hoivaavien käsien määrällä. Vasta 3-vuotiaasta - aikaisintaan - laittaisin kaoottiseen päiväkotiin oman lapseni hoitoon. Lapsen ei ole hyvä pakotetusti väkipakolla oppia pärjäämään omillaan kun kehitys on kesken, siitä voi seurata vakavia ongelmia myöhemmässä vaiheessa, kun varhainen vuorovaikutus ei ole ollut kunnossa

T. Opettaja

Nykyihmisiä painostetaan kaikin keinoin laittamaan lapset mahdollisimman pieninä hoitoon. Nyt mm. on kotihoidontukia pienennetty, neuvola painostaa jne.

Kuka hullu ottaisi vapaaehtoisesti 3 kk vauvan yöksi? Ja vielä molemmat isoäidit yhtä innokkaita? En usko.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On vauvallekin uusi jännä kokemus, vähän niinkuin sirkusta. Ei aina kiukkuisen imettäjän kurttuinen naama.

Siis mitä mä juuri luin?? Kuinka typerä pitää olla, että viitsii kirjoittaa tuollaista? Ei mitään tietoa, saati ymmärrystä äidin ja vauvan välisestä kiintymyssuhteesta. Ap:n vauva on vielä sen ikäinen, ettei ymmärrä olevansa äidistä erillinen olento, ja äidin katoaminen näköpiiristä on vauvalle katastrofi.

En ymmärrä myöskään käsitettä "liian kiinni vauvassa". Kuulostaa siltä, että hurahtaneet mummot ovat saaneet ensimmäisen lapsenlapsen ja alkaa vimmattu päteminen ja kilpailu hoitamisesta, ja äidin syyllistäminen siitä, että hän hoitaa tehtäväänsä, kuten on tarkoitettukin. Äidin ja vauvan väliin ei pidä perheen ulkopuolisten tunkea väkisin tai syyllistämällä. 

Anopin mielestä se ensimmäinen lapsenlapsi oli kuin jätskipaketti, josta jaettiin paloja. Hänelle, hänelle ja hänelle, lapsen vanhemmat saivat pitää lasta ihan vähäsen, kun anopilla oli muuta puuhaa. Kaikkein tärkeintä oli, ettei se draaman pahis, toinen isoäiti, saisi mitään. Tai ainakaan ei yhtään enempää kuin anoppi. Järjetöntä kilpailua. Kaikessa. Jos mun äiti osti vauvalle uninallen, anoppi osti myös. Mutta ihan vähän isomman ja kalliimman. Äiti osti vauvalle bodyn, anoppi tyhjäsi jonkun kirppispöydän ja toi viisi. Ja muutamat potkuhousut. Siis ei mua haittaa vaikka olisi kirppikseltä, itsekin ostan kierrätettyjä. Mutta olisi tuonut edes puhtaita ja ehjiä.... joka ikisessä asiassa piti jollain tavalla keulia.

Joillakin tosiaan pimahtaa päässä jotain, kun ensimmäinen lapsenlapsi syntyy. Aivan käsittämätöntä, onko heillä jäänyt jokin kaivelemaan omien lasten vauva-ajassa ja yrittävät nyt korjaavaa kokemusta lastenlapsen kautta vai mikä siinä on. Onneksi meidän lasten isovanhemmat on normaaleita, hoitavat mielellään silloin tällöin, mutta eivät tuppaudu, vaadi tai kilpaile.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta on käsittämätöntä, että näin monen mielestä pieni imeväisikäinen pitäisi erottaa tuntikausiksi tai jopa yöksi ulkopuolisten hoitoon, jotta vanhemmat pääsisivät viettämään parisuhdeaikaa. Kyllä sitä ehtii myöhemminkin.

Ap

Vauva ei todellakaan tarvitse 1. vuonna vierasta hoitajaa, jos vanhemmat eivät kaipaa levähdystä. Yön yli noin pientä vauvaa ei pitäisi ollenkaan antaa hoitoon asiantuntijoidenkaan mielestä. 1 vuoden ikäinen voi tarvittaessa olla 1 yön pois kotoa vanhempien luota (hyvissä hoivissa), 2-vuotias 2 yötä ja 3-vuotias 3 yötä. Hyvä nyrkkisääntö.

Nykyihmiset laittavat jo vauvan tai 1-vuotiaan päiväkotiin ja sekin on kamalaa katseltavaa. Vauva jää ilman tarvittavaa hoivaa ja huomiota isoissa ryhmissä vähällä hoivaavien käsien määrällä. Vasta 3-vuotiaasta - aikaisintaan - laittaisin kaoottiseen päiväkotiin oman lapseni hoitoon. Lapsen ei ole hyvä pakotetusti väkipakolla oppia pärjäämään omillaan kun kehitys on kesken, siitä voi seurata vakavia ongelmia myöhemmässä vaiheessa, kun varhainen vuorovaikutus ei ole ollut kunnossa

T. Opettaja

Nykyihmisiä painostetaan kaikin keinoin laittamaan lapset mahdollisimman pieninä hoitoon. Nyt mm. on kotihoidontukia pienennetty, neuvola painostaa jne.

Juuri näin. Ja päiväkotiarki on kamalaa. Lapsille niin kuin kasvattajillekin. vanhempien poistuttua väsyneet hoitajat tiuskivat asiattomista kasvaville ja kehittyville ihmisen aluille, jotka ovat täysin viattomia.

T. Ex-ammattikasvattaja

Vierailija kirjoitti:

Kuka hullu ottaisi vapaaehtoisesti 3 kk vauvan yöksi? Ja vielä molemmat isoäidit yhtä innokkaita? En usko.

Sitä itsekin ihmettelen, mutta kyllä näitä on. Tosin, saattaisi ne mummon vauvanhoitohalut karista aika äkkiä jos vauva ei olisikaan semmoinen kiva nukke jota hoivata, vaan levoton ja kärttyinen joka valvottaa koko yön :D eiköhän se ole kaikkien kannalta parempi että vanhemmat hoitaa vauvan ihan itse jos vaan suinkin jaksavat ja pystyvät. Lyhyitä pätkiä voi toki mummojen hoidossa olla, mutta yökylään sitten kun yöheräilyitä ei enää ole.

Komppaan aiempia. Aloittaja ajattelee lapsensa parasta. Toivottavasti voit olla lastesi kanssa kotona mahdollisimman pitkään, jotta eivät joudu pieninä puhumattomina päiväkotiin. Vanhemmat eivät näe kaikkea sitä arkea lasta tuodessa ja hakiessa, mitä päiväkodissa tapahtuu päivän aikana. On hyvä, jos voi hoitaa lasta kotona/isovanhemmat hoitavat kunnes lapsi osaa ilmaista tosi hyvin itseään ja kertoa mahdollisista kaltoinkohteluista päiväkodissa. Hoitajia on niin monenlaisia valitettavasti. Monet osaavat myös mielin kielin esittää mukavaa ja kilttiä vanhempien hakiessa lapsiaan kotiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuka hullu ottaisi vapaaehtoisesti 3 kk vauvan yöksi? Ja vielä molemmat isoäidit yhtä innokkaita? En usko.

Sitä itsekin ihmettelen, mutta kyllä näitä on. Tosin, saattaisi ne mummon vauvanhoitohalut karista aika äkkiä jos vauva ei olisikaan semmoinen kiva nukke jota hoivata, vaan levoton ja kärttyinen joka valvottaa koko yön :D eiköhän se ole kaikkien kannalta parempi että vanhemmat hoitaa vauvan ihan itse jos vaan suinkin jaksavat ja pystyvät. Lyhyitä pätkiä voi toki mummojen hoidossa olla, mutta yökylään sitten kun yöheräilyitä ei enää ole.

Monikin ottaa sen valvottavan ja kärttyisen vauvan yöksi hoitoon että vanhemmat saa levätä.

Ei 3kk ikäisen äiti voi olla liian kiinni vauvassa. Tai no, olisi kyllä hyvä jos antaisi isänkin hoitaa sitä ja joskus voisi tehdä hyvää käydä lenkillä tai kaupassa tms ilman vauvaa, mutta ei todellakaan tarvitse haluta mitään biletystä tai hotelliöitä. Mummot voisi tarjota hoitoapuaan lyhyemmiksi ajoiksi alkuun, yökyläilyn aika on sitten myöhemmin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuka hullu ottaisi vapaaehtoisesti 3 kk vauvan yöksi? Ja vielä molemmat isoäidit yhtä innokkaita? En usko.

Sitä itsekin ihmettelen, mutta kyllä näitä on. Tosin, saattaisi ne mummon vauvanhoitohalut karista aika äkkiä jos vauva ei olisikaan semmoinen kiva nukke jota hoivata, vaan levoton ja kärttyinen joka valvottaa koko yön :D eiköhän se ole kaikkien kannalta parempi että vanhemmat hoitaa vauvan ihan itse jos vaan suinkin jaksavat ja pystyvät. Lyhyitä pätkiä voi toki mummojen hoidossa olla, mutta yökylään sitten kun yöheräilyitä ei enää ole.

Monikin ottaa sen valvottavan ja kärttyisen vauvan yöksi hoitoon että vanhemmat saa levätä.

Ei kyllä kovin moni, yleensä just ne jotka eniten tarvitsisi apua ei sitä saa. Koska tosiaan, kuka haluaa hoitaa läpi yön huutavaa koliikkivauvaa... Mutta sehän on hienoa jos vaikeassa tilanteessa tullaan apuun. Ap:n tilanne vaan ei nyt ole sellainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuka hullu ottaisi vapaaehtoisesti 3 kk vauvan yöksi? Ja vielä molemmat isoäidit yhtä innokkaita? En usko.

Sitä itsekin ihmettelen, mutta kyllä näitä on. Tosin, saattaisi ne mummon vauvanhoitohalut karista aika äkkiä jos vauva ei olisikaan semmoinen kiva nukke jota hoivata, vaan levoton ja kärttyinen joka valvottaa koko yön :D eiköhän se ole kaikkien kannalta parempi että vanhemmat hoitaa vauvan ihan itse jos vaan suinkin jaksavat ja pystyvät. Lyhyitä pätkiä voi toki mummojen hoidossa olla, mutta yökylään sitten kun yöheräilyitä ei enää ole.

Monikin ottaa sen valvottavan ja kärttyisen vauvan yöksi hoitoon että vanhemmat saa levätä.

Ei kyllä kovin moni, yleensä just ne jotka eniten tarvitsisi apua ei sitä saa. Koska tosiaan, kuka haluaa hoitaa läpi yön huutavaa koliikkivauvaa... Mutta sehän on hienoa jos vaikeassa tilanteessa tullaan apuun. Ap:n tilanne vaan ei nyt ole sellainen.

Jos joku mulle läheinen olisi monta viikkoa nukkumatta huutavan lapsen kanssa, niin voisin mä yhden yön sen vauvan kanssa valvoa, vaikka en isoäiti olekaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuka hullu ottaisi vapaaehtoisesti 3 kk vauvan yöksi? Ja vielä molemmat isoäidit yhtä innokkaita? En usko.

Sitä itsekin ihmettelen, mutta kyllä näitä on. Tosin, saattaisi ne mummon vauvanhoitohalut karista aika äkkiä jos vauva ei olisikaan semmoinen kiva nukke jota hoivata, vaan levoton ja kärttyinen joka valvottaa koko yön :D eiköhän se ole kaikkien kannalta parempi että vanhemmat hoitaa vauvan ihan itse jos vaan suinkin jaksavat ja pystyvät. Lyhyitä pätkiä voi toki mummojen hoidossa olla, mutta yökylään sitten kun yöheräilyitä ei enää ole.

Monikin ottaa sen valvottavan ja kärttyisen vauvan yöksi hoitoon että vanhemmat saa levätä.

Ei kyllä kovin moni, yleensä just ne jotka eniten tarvitsisi apua ei sitä saa. Koska tosiaan, kuka haluaa hoitaa läpi yön huutavaa koliikkivauvaa... Mutta sehän on hienoa jos vaikeassa tilanteessa tullaan apuun. Ap:n tilanne vaan ei nyt ole sellainen.

"Kivat" vauvat kelpaa hoidettaviksi, mutta itkevät ja heräilevät ei. Surullista. Siinä näkee mummojen prioriteetit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuka hullu ottaisi vapaaehtoisesti 3 kk vauvan yöksi? Ja vielä molemmat isoäidit yhtä innokkaita? En usko.

Sitä itsekin ihmettelen, mutta kyllä näitä on. Tosin, saattaisi ne mummon vauvanhoitohalut karista aika äkkiä jos vauva ei olisikaan semmoinen kiva nukke jota hoivata, vaan levoton ja kärttyinen joka valvottaa koko yön :D eiköhän se ole kaikkien kannalta parempi että vanhemmat hoitaa vauvan ihan itse jos vaan suinkin jaksavat ja pystyvät. Lyhyitä pätkiä voi toki mummojen hoidossa olla, mutta yökylään sitten kun yöheräilyitä ei enää ole.

Monikin ottaa sen valvottavan ja kärttyisen vauvan yöksi hoitoon että vanhemmat saa levätä.

Ei kyllä kovin moni, yleensä just ne jotka eniten tarvitsisi apua ei sitä saa. Koska tosiaan, kuka haluaa hoitaa läpi yön huutavaa koliikkivauvaa... Mutta sehän on hienoa jos vaikeassa tilanteessa tullaan apuun. Ap:n tilanne vaan ei nyt ole sellainen.

On paljonkin ystävällisiä läheisiä jotka ottavat sen huutavan vauvan yöksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaapa omituiselta jos oikeasti on kyse "kinuamisesta", voiko myös olla kyse uutena äitinä kokemastasi suojelemishalusta, eli et halua/uskalla jättää vauvaa muiden hoitoon? Ymmärrettävää sekin, mutta itse (tosin vielä lapsettomana), luulisin tarkoituksenperien olevan hyviä - uudet vanhemmat usein tarvitsevat ja ansaitsevat vähän ns. "omaa aikaa", niin parisuhteen vuoksi, kuin myös itselleen.

Itse olen pariin otteeseen tarjoutunut hyvälle ystäväpariskunnalle (joka asuu ihan naapurikorttelissa, eikä heillä ole sukulaisia kaupungissa), että voin mielelläni hoitaa heidän vauvaa joko illan tai jopa yön yli jotta he voisivat tehdä jotain ihan vain keskenään. Tarjouksesta on kieltäydytty, ja en loukkaantunut siitä (he tietävät, että minulla on paljon kokemusta pienten lasten hoidosta), mutta hienosti perustelivat, että "heidän aikansa" on vauvan kanssa.

Tietenkin teette mikä teistä perheenä tuntuu parhaalta, mutta uskoisin, että apua tarjoavat ("kinuavat?", hirveä sana) tarkoittavat teille vain parasta. :)

Ei voi eikä tuossa mitään uutta ole, oikein todlela tyypillistä rajattomien isoäitien jyräävää käytöstä.

Ja ei, ei ole kyse perheen parhaasta, vaan mummojen omista itsekkäistä tarpeista.

Mummohan ei ole teidän perhettä. Miksi hän ajattelisikaan vieraan perheen parasta?[/quot

Tommonen huomautus nyt on vähän hölmö! Mummo on kyllä tärkeä osa perhettä, vaikka ei ydinperheessä ole se päättäjä mutta auttaja on. Monissa kulttuureissa erittäin rakastettu ja hoivattu mutta ehkei niinkään tässä luterilaisessa.

En tiedä olenko oikeassa mutta aikoinaan kauhistelin, kun itkeviä lapsia vietiin aamuvarhain päiväkoteihin. Asuimme päiväkodin lähellä ja tiuskivilla vanhemmilla oli kiire töihin. Ymmärrettävää mutta kolkkoa! Tulipa muutama vuosi seurattua sitä p-kodin kielenkäyttö touhua myös, tylyä käskytystä!

Nykyään lasten kohtelu aivan jotain muuta!

*EI* on riittävä vastaus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan se hyvä saada vauva säännöllisin väliajoin pois jaloista. Saa sitten mieskin vähän huomiota ja pääsee ehkä imemään tai imettäväksi kun äidillä on vapaat kädet. En tiedä onko mummo sen parempi tai pahempi kuin kukaan muukaan sukulainen. Jos ei ole dementiaa ja osaa pysytellä suhteellisen selvin päin niin voihan sitä harrastaa. On vauvallekin uusi jännä kokemus, vähän niinkuin sirkusta. Ei aina kiukkuisen imettäjän kurttuinen naama.

Sen kiukkuisen imettäjän kurttuinen naama on noin pienelle vauvalle koko maailma, rakkainta ja tärkeintä mitä on.

On se kyllä traumatisoivaa kanssa.

Itse en ole ikinä kinnunnu lapsenlapsiani yökylään varsinkaan noin vauvana. Sain hoitaa heitä ihan tarpeeksi ilman pyytämättäkkin.

Noin pienen vauvan on parempi vielä olla äidin omassa huomassa.  Kyllä sitä ehtii esim. vaikka puolenvuoden ikäisenä. Mummoille voi sanoa, että tervetuloa tänne meille vauvaa katsomaan ja hoitamaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaapa omituiselta jos oikeasti on kyse "kinuamisesta", voiko myös olla kyse uutena äitinä kokemastasi suojelemishalusta, eli et halua/uskalla jättää vauvaa muiden hoitoon? Ymmärrettävää sekin, mutta itse (tosin vielä lapsettomana), luulisin tarkoituksenperien olevan hyviä - uudet vanhemmat usein tarvitsevat ja ansaitsevat vähän ns. "omaa aikaa", niin parisuhteen vuoksi, kuin myös itselleen.

Itse olen pariin otteeseen tarjoutunut hyvälle ystäväpariskunnalle (joka asuu ihan naapurikorttelissa, eikä heillä ole sukulaisia kaupungissa), että voin mielelläni hoitaa heidän vauvaa joko illan tai jopa yön yli jotta he voisivat tehdä jotain ihan vain keskenään. Tarjouksesta on kieltäydytty, ja en loukkaantunut siitä (he tietävät, että minulla on paljon kokemusta pienten lasten hoidosta), mutta hienosti perustelivat, että "heidän aikansa" on vauvan kanssa.

Tietenkin teette mikä teistä perheenä tuntuu parhaalta, mutta uskoisin, että apua tarjoavat ("kinuavat?", hirveä sana) tarkoittavat teille vain parasta. :)

Ei voi eikä tuossa mitään uutta ole, oikein todlela tyypillistä rajattomien isoäitien jyräävää käytöstä.

Ja ei, ei ole kyse perheen parhaasta, vaan mummojen omista itsekkäistä tarpeista.

Mummohan ei ole teidän perhettä. Miksi hän ajattelisikaan vieraan perheen parasta?[/quot

Tommonen huomautus nyt on vähän hölmö! Mummo on kyllä tärkeä osa perhettä, vaikka ei ydinperheessä ole se päättäjä mutta auttaja on. Monissa kulttuureissa erittäin rakastettu ja hoivattu mutta ehkei niinkään tässä luterilaisessa.

En tiedä olenko oikeassa mutta aikoinaan kauhistelin, kun itkeviä lapsia vietiin aamuvarhain päiväkoteihin. Asuimme päiväkodin lähellä ja tiuskivilla vanhemmilla oli kiire töihin. Ymmärrettävää mutta kolkkoa! Tulipa muutama vuosi seurattua sitä p-kodin kielenkäyttö touhua myös, tylyä käskytystä!

Nykyään lasten kohtelu aivan jotain muuta!

Parasta on kun ihan ensimmäiseksi ymmärretään, missä ne perheen rajat on ja ymmärretään myös se että sen ko perheen aikuiset määrittävät mikä heistä on apua.

Eikä niin että mummeli itsekseen päättää olla perheenjäsen ja jyrää sitä apuaan sinne toisen perheeseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On vauvallekin uusi jännä kokemus, vähän niinkuin sirkusta. Ei aina kiukkuisen imettäjän kurttuinen naama.

Siis mitä mä juuri luin?? Kuinka typerä pitää olla, että viitsii kirjoittaa tuollaista? Ei mitään tietoa, saati ymmärrystä äidin ja vauvan välisestä kiintymyssuhteesta. Ap:n vauva on vielä sen ikäinen, ettei ymmärrä olevansa äidistä erillinen olento, ja äidin katoaminen näköpiiristä on vauvalle katastrofi.

En ymmärrä myöskään käsitettä "liian kiinni vauvassa". Kuulostaa siltä, että hurahtaneet mummot ovat saaneet ensimmäisen lapsenlapsen ja alkaa vimmattu päteminen ja kilpailu hoitamisesta, ja äidin syyllistäminen siitä, että hän hoitaa tehtäväänsä, kuten on tarkoitettukin. Äidin ja vauvan väliin ei pidä perheen ulkopuolisten tunkea väkisin tai syyllistämällä. 

Anopin mielestä se ensimmäinen lapsenlapsi oli kuin jätskipaketti, josta jaettiin paloja. Hänelle, hänelle ja hänelle, lapsen vanhemmat saivat pitää lasta ihan vähäsen, kun anopilla oli muuta puuhaa. Kaikkein tärkeintä oli, ettei se draaman pahis, toinen isoäiti, saisi mitään. Tai ainakaan ei yhtään enempää kuin anoppi. Järjetöntä kilpailua. Kaikessa. Jos mun äiti osti vauvalle uninallen, anoppi osti myös. Mutta ihan vähän isomman ja kalliimman. Äiti osti vauvalle bodyn, anoppi tyhjäsi jonkun kirppispöydän ja toi viisi. Ja muutamat potkuhousut. Siis ei mua haittaa vaikka olisi kirppikseltä, itsekin ostan kierrätettyjä. Mutta olisi tuonut edes puhtaita ja ehjiä.... joka ikisessä asiassa piti jollain tavalla keulia.

Meillä oli tuollaista, äitini oli jo veljeni perheelle täysi painajainen kytätessään sekuntikellon kanssa, paljonko veljen vaimon sisko sai hoitaa veljen poikaa ja mitä ne veljen vaimon sukulaiset teki ja toi.

Sama kuvio sitten meillä.

Sietämätöntä.