Onko täällä muita ihmisiä jotka haluaisivat vapaaehtoisesti syrjäytyä tästä yhteiskunnasta?

Vierailija kirjoitti:

Sitten kun syrjäytyy niin kokee kuuluvansa yhteiskuntaan kin saa tukirahoja yhteiskunnalta?

Ei ole tulorajoja näkynyt. En enää odota kuin kuolemaani

Minä olen haaveillut jostain kalastajanmökistä vaikka pohjoisessa Norjassa. Jättäisin kaiken taakseni.

Mutta ei mulla ole varaa. Olenpahan haaveillut.

Vierailija kirjoitti:

Et sä korvessakaan saa asua ellet omista maata ja maksa siitä veroja.

Se onkin sairasta. Joku sanoo että tuo kohta maata sun alla tarkoittaa sitä että sun pitää maksaa siitä jollekin...?

Vierailija kirjoitti:

Minä olen "erakoitunut", mutta omilla rahoilla. Sukulaisten ja ystävien kanssa olen tekemisissä, kun siihen on aika ja paikka.

Mäkin mietin että täytänkö kriteerin "syrjäytynyt yhteiskunnasta" kun en ole töissä, en työkkärin enkä kelan asiakas. Elän kuitenkin normaalia sosiaalista elämää, on puoliso ja kaverit ja liikun maailmalla. 

Minä!!! Olen ollut aina halukas erakoitumaan metsään ja seuraksi vaikka koira tai kaksi. Rukoilen Jumalaa ja toivon että tämä toteutuisi 🙏

Minä erakoiduin seitsemisen vuotta. Maalla syrjässä. Koira seurana. Oli vanha auto. Hyvin pärjäsin työttömyyskorvauksella. Kivaa aikansa. Nyt ei koiraa, ei autoa. Asun kirkonkylällä. Näen harvoija ihmisiä. Erakoitua voi vaikka kaupungissa. N60

Minua kiinnostaa myös vapaaehtoinen syrjäytyminen siten että asuisin yksin mökissä järven rannalla. Kauppa olisi kävelymatkan päässä ja yhteiskunta maksaisi toimeentulotukea.

Koiran voisin ottaa lemmikiksi sinne ja olisin mahdollisimman omavarainen siellä.

Nyt käyn töissä ja olen oravanpyörässä, tulee vain sellainen olo että käyn töissä siksi että muiden ihmisten hyvinvointi paranee ja tuntuu siltä että yhteiskunta hyväksikäyttää minua.

M31

Vierailija kirjoitti:

Minua kiinnostaa myös vapaaehtoinen syrjäytyminen siten että asuisin yksin mökissä järven rannalla. Kauppa olisi kävelymatkan päässä ja yhteiskunta maksaisi toimeentulotukea.

Koiran voisin ottaa lemmikiksi sinne ja olisin mahdollisimman omavarainen siellä.

Nyt käyn töissä ja olen oravanpyörässä, tulee vain sellainen olo että käyn töissä siksi että muiden ihmisten hyvinvointi paranee ja tuntuu siltä että yhteiskunta hyväksikäyttää minua.

M31

Orjinahan täällä ollaan rikkaille miehille.

Vierailija kirjoitti:

Yhteiskunta antaisi minulle vähän rahaa jolla eläisin ja saisin elää siellä omassa rauhassa ilman muita ihmisiä.

Ap

Miten tämä on yhteiskunnasta irrottautumista? Tämähän on sen täysi vastakohta.

Ei ole enää mitää jäljellä, kunpa kuolisin.

Ps. Mitään tukia en ole koskaan saanut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua kiinnostaa myös vapaaehtoinen syrjäytyminen siten että asuisin yksin mökissä järven rannalla. Kauppa olisi kävelymatkan päässä ja yhteiskunta maksaisi toimeentulotukea.

Koiran voisin ottaa lemmikiksi sinne ja olisin mahdollisimman omavarainen siellä.

Nyt käyn töissä ja olen oravanpyörässä, tulee vain sellainen olo että käyn töissä siksi että muiden ihmisten hyvinvointi paranee ja tuntuu siltä että yhteiskunta hyväksikäyttää minua.

M31

Orjinahan täällä ollaan rikkaille miehille.

Koen että olen orjana heille jotka saavat rahaa yhteiskunnalta tilleen. Minä en ole ikinä saannut rahaa yhteiskunnalta tililleni.

Tämän takia koen että yhteiskunta ei ole minua varten.

M31

Olen haaveillut siitä, että asuisin jossain syrjäseudulla ja pitkälti viljelisin itse elantoni. Jotain pientä hommaa tarvitsisin siihen kylkeen, kirjoittaminen kiinnostaa ja sitä harrastan, mutta elannon repiminen sillä tuntuu vaikealta. Mutta tarkoitan, että pärjäisin hyvin pienelläkin tienestillä. En haluaisi mitään tukia valtiolta, haluan siitä mahdollisimman eroon. Erakoksi en varmaan haluaisi, kaipaan jotain sosiaalisia kontakteja ja olen kiinnostunut maailman menosta. Mutta jotenkin tämä nykyelämä "digi sitä ja tätä ja palvelut huononee ja ihmiset voivat todella pahoin" ei houkuttele. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen "erakoitunut", mutta omilla rahoilla. Sukulaisten ja ystävien kanssa olen tekemisissä, kun siihen on aika ja paikka.

Mäkin mietin että täytänkö kriteerin "syrjäytynyt yhteiskunnasta" kun en ole töissä, en työkkärin enkä kelan asiakas. Elän kuitenkin normaalia sosiaalista elämää, on puoliso ja kaverit ja liikun maailmalla. 

Miten toi on mahdollista? Millä rahalla elät?

Suomessa ei saa edes rauhassa syrjäytyä.

Ainakin pohjoiseen muutto. Sen verran värikästä sakkia täällä etelässä ja omat lapset ei saa leikkiä ilman naapurin kengän nuolemista.

Vierailija kirjoitti:

Käytännön toteutus yksinasuvalle todella vaikeaa, jos pitää tukirahoilla pärjätä. Itsekö ajattelit kaiken ravinnon tuottaa? Jos pitää kaupassa päästä käymään ja muutenkin liikkumaan välillä tarvitaan auto jonka pitämiseen ei tuilla eläessä ole varaa.

On niitä erakkoja, joilla ei autoa ole. Polkupyörälläkin pääsee ja veneellä, hiihtäenkin. Autolliset eivät sovi erakoiksi. Kaupasta ei paljoa tarvita, jos elanto otetaan maasta, vedestä ja metsästä. Kauppareissu voi kestää kesällä vaikka viikon. Ei siellä joka kuukausi tarvitse ravata ja eipä erakoilla juuri ole rahojakaan kylillä lonsia, saati halua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua kiinnostaa myös vapaaehtoinen syrjäytyminen siten että asuisin yksin mökissä järven rannalla. Kauppa olisi kävelymatkan päässä ja yhteiskunta maksaisi toimeentulotukea.

Koiran voisin ottaa lemmikiksi sinne ja olisin mahdollisimman omavarainen siellä.

Nyt käyn töissä ja olen oravanpyörässä, tulee vain sellainen olo että käyn töissä siksi että muiden ihmisten hyvinvointi paranee ja tuntuu siltä että yhteiskunta hyväksikäyttää minua.

M31

Orjinahan täällä ollaan rikkaille miehille.

Itse olen ollut aina orjana köyhille miehille ja naisille.

Melkein puolet tuloista ovat vieneet jo 30 vuotta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen "erakoitunut", mutta omilla rahoilla. Sukulaisten ja ystävien kanssa olen tekemisissä, kun siihen on aika ja paikka.

Mäkin mietin että täytänkö kriteerin "syrjäytynyt yhteiskunnasta" kun en ole töissä, en työkkärin enkä kelan asiakas. Elän kuitenkin normaalia sosiaalista elämää, on puoliso ja kaverit ja liikun maailmalla. 

Miten toi on mahdollista? Millä rahalla elät?

Ehdinhän mä jo olla vuosikymmeniä töissä, kai siitäkin jotain jäi käteen, plus oon perinyt, velkaa ei ole yhtään ja asumiskulut minimaaliset. Eikä varhennettuun eläkkeeseen enää montaa vuotta.

Kaupungissa on helpompi erakoitua kuin maalla. Kaupungissa ketään ei kiinnosta pätkääkään sinun elämäsi.

Maalla supistaan ja tiedetään, kuka missäkin asuu ja miten elää ja saatetaan tulla kyläänkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua kiinnostaa myös vapaaehtoinen syrjäytyminen siten että asuisin yksin mökissä järven rannalla. Kauppa olisi kävelymatkan päässä ja yhteiskunta maksaisi toimeentulotukea.

Koiran voisin ottaa lemmikiksi sinne ja olisin mahdollisimman omavarainen siellä.

Nyt käyn töissä ja olen oravanpyörässä, tulee vain sellainen olo että käyn töissä siksi että muiden ihmisten hyvinvointi paranee ja tuntuu siltä että yhteiskunta hyväksikäyttää minua.

M31

Orjinahan täällä ollaan rikkaille miehille.

Itse olen ollut aina orjana köyhille miehille ja naisille.

Melkein puolet tuloista ovat vieneet jo 30 vuotta.

Eipä ne köyhät niitä päätöksiä tee tai myy tätä maata.