Onko täällä muita ihmisiä jotka haluaisivat vapaaehtoisesti syrjäytyä tästä yhteiskunnasta?

Niin no voihan täällä kaupungissakin olla ihan yksikseen käymättä töissä ja riennoissa, mutta minä olen kaivannut hiljaisuutta ja rauhaa jossain metsikössä vesistön äärellä. En koe kannattavani sitä, mihin yhteiskuntamme pyrkii, joten ei hirveästi kiinnosta sitä rahoittaakaan. En jaksa elämän kiihtymistä, jatkuvaa digitalisaation lisääntymistä, meterialismin, rahan ja statuksen tärkeyttä jne. Haluaisin keskittyä elämässä tärkeimpiin asioihin, enkä käyttää aikaani hyödyttömiin. Haluaisin enemmän aikaa olla ja nauttia. Yksin en olisi, sillä minulla on puoliso ja haaveissa lapset. Lasten kanssa tämmöistä ei tosin voi toteuttaa. En tiedä lähtisinkö haaveissani lopulta edes kokonaan yhteiskunnasta, mutta voisin lisätä paljon omavaraisuutta ja koittaa pärjätä vähemmällä. Kulttuurissamme on myös asioita, joista nautin, kuten on sitä kiva käydä joskus elokuvissa tai teatterissa. Enkä voisi luopua kaikista läheisimpieni näkemisestä. 

Mietin, että pääsisin jo helpommalla, jos en pyrkisi ylöspäin ja muuttaisin jonnekin kauemmas, pienempään kuntaan. 

Korona aikana yhteiskunta halusi minut syrjään yhteiskunnasta, päättäjät halusi meinasi evätä minulta jopa työnteon kun ne halusi koronapassia työpaikoille myös. En koe enää että yhteiskunta haluaa minun olevan osa tätä yhteiskuntaa joten vapaaehtoinen syrjäytyminen kiinnostaa.

Olen harkinnut jättäväni työni ja siirtyvän tukien varassa eläjäksi koska sitähän päättäjät halusi että teen.

Olen elänyt noin moneen otteeseen, aina kun olen saanut tarpeeksi säästöjä kasaan. Jos olisi varaa, eläisin niin loppuelämäni. En kyllä sitten haluaisi yhteiskunnan tukienkaan varassa olla, kyttäyksen alaisena. Omat varat, oma vapaa elämä.

Ostan oman saaren jostain ja teen siitä oman valtion, en halua kuulua tähän yhteiskuntaan.

Kunhan opintolaina on maksettu, aion hoitaa asiani niin, että joudun leikatulle toimeentulotuelle. Toistaiseksi tarvitsen koko perusosan, mutta kun opintolaina on maksettu pois, pystyn elämään sillä pienemmällä määrällä aivan riittävän hyvin. Vuosia on eletty jo nyt samalla summalla lainaa takaisin maksaessa, joten mikään ei muutu. Sosiaalityön ajan tuhlaaminen minuun on myös turhaa, koska se on aivan liian myöhäistä. Olisivat ottaneet huostaan silloin, kun siihen oli aihetta lapsena. Olisivat maksaneet asiallisen terapian silloin, kun sen aika oli. Nyt on liian myöhäistä ja olen loputtoman kyllästynyt ja haluan vain olla rauhassa. Aikoinaan anelin huostaanottoa ja hoitoa, mutta joku muu päätti, että en sellaista tarvitse enkä aio enää tuhlata elämääni asiasta tappeluun, koska ketään ei ole kiinnostanut tähänkään asti. Minuakaan ei tarvitse kiinnostaa loputtomiin.

No onhan sitä. En haluaisi osallistua kapitalistiseen talousjärjestelmään, koska se myrkyttää kaiken mihin koskee. Lisäksi koen itseni jo nyt yhteiskunnasta syrjäytetyksi - en syrjäytyneeksi koska itse en ole tehnyt mitään edistääkseni syrjäytymistäni, päin vastoin tehnyt kaikkeni sitä vastaan. Minua ei yksinkertaisesti huolita töihin, vaikka tekisin mitä. Kuitenkin minua syyllistetään tuilla elämisestä, vaikka se on ainoa vaihtoehtoni. En ole saanut hoitoa sairauksiini ja lopulta joutunut hakemaan apua omakustanteisesti yksityiseltä jos vain rahat on riittänyt. Tämän hallituksen aikana motivaatio yrittämiseenkin mennyt, enkä halua elämältä enää mitään muuta kuin olla rauhassa.

Miksi yhteiskunnan pitäisi kiinnostunut sinusta, jos sinä et ole kiinnostunut yhteiskunnasta? Miksi meidän tulisi maksaa sinun elämäsi, jos sinua ei kiinnosta osallistua itsesi elättämiseen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen "erakoitunut", mutta omilla rahoilla. Sukulaisten ja ystävien kanssa olen tekemisissä, kun siihen on aika ja paikka.

Mäkin mietin että täytänkö kriteerin "syrjäytynyt yhteiskunnasta" kun en ole töissä, en työkkärin enkä kelan asiakas. Elän kuitenkin normaalia sosiaalista elämää, on puoliso ja kaverit ja liikun maailmalla. 

Miten toi on mahdollista? Millä rahalla elät?

Puolison tuloilla tietenkin, kuten moni muukin.

Vierailija kirjoitti:

Miksi yhteiskunnan pitäisi kiinnostunut sinusta, jos sinä et ole kiinnostunut yhteiskunnasta? Miksi meidän tulisi maksaa sinun elämäsi, jos sinua ei kiinnosta osallistua itsesi elättämiseen?

Noin 30 v työuraa takana. Firetin, nyt vapaalla.

Ei tosiaan tämän yhteiskunnan suunta houkuta. Erakkona en ihan elele, töitä teen satunnaisesti, työkkärin listoilla en ole, enkä tukia ole hakenut.

Kolmeenkymmeneen vuoteen mahtuu muutama maksettu veroeuro, ja joka kerta kun käyn kaupassa, joku tienaa ja valtio saa verotuloja.

Onnekas olen ollut, kun toistaiseksi en ole paljon sairastellut, mutta sallittaneen tuolla työhistorialla jonkun tasoinen terveydenhuolto?

Viimeksi kävin yksityisellä, kelakorvaus olisi ollut 8€, jos olisin hakenut.

Kannattaa firettää, haaveet voi toteuttaa. Eikä se ylimääräinen pesämuna haittaa, vaikka vuosien mittaan työelämä veisikin mukanaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä haluaisin kuolla, tämä elämä on jo nähty, eipä ole ollut muuta kuin surua ja murhetta.

Lapsen kuolema pahin

Lapsen kuolema on pahin mahdollinen kokemus. Mutta silti ei voi luovuttaa, pakko vain puskea eteenpäin niin kauan, kuin elinpäiviä on annettu. Koskaan ei kuitenkaan voi tietää, mitä hyvää(kin) voi tapahtua tulevaisuudessa.

Miksi koet oikeudeksesi tulla kertomaan mitä kenenkin on pakko tehdä? Miksi sinä olet se ihminen joka kertoo muille mitä heidän on tehtävä? Niin?

Haaveilen välillä pikkuisesta varhaiseläkkeestä ja mökistä maalla, maks. 5 km jonkinlaisesta palvelusta kuten ruokakauppa, bussipysäkki, kirjastoauto.

Mutta oikeasti ole liian sosiaalinen, tulisin mökkihöperöksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä haluaisin kuolla, tämä elämä on jo nähty, eipä ole ollut muuta kuin surua ja murhetta.

Lapsen kuolema pahin

Lapsen kuolema on pahin mahdollinen kokemus. Mutta silti ei voi luovuttaa, pakko vain puskea eteenpäin niin kauan, kuin elinpäiviä on annettu. Koskaan ei kuitenkaan voi tietää, mitä hyvää(kin) voi tapahtua tulevaisuudessa.

Voi luovuttaa. Ei ole mikään pakko puskea mihinkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ongelma tulee esimerkiksi siinä, jos erakoitunut sairastuu vaikkapa sairauteen, jonka hoito on yhteiskunnalle valtavan kallista, kuten aivoverenvuotoon tai syöpään. Onko hän silloin irtisanoutunut myös julkisesta terveydenhuollosta, vai onko kohtuullista/pakollista kustantaa hänelle kaikki (esim. perussyöpähoitojen kohdalla kymmenientuhansien eurojen arvoiset) palvelut normaaliin tapaan? Entä jos erakon jalka murtuu, voiko silloin olettaa saavansa normipalveluita, täysin vastikkeetta?

Eli sun mielestä työttömien ei kuulu saada terveydenhoitoa suomessa?

Työttömät maksavat veroa, mutta aloittaja puhui erakoitumisesta eli jättäytymisestä täysin yhteiskunnan ulkopuolelle. Totta kai työttömien pitää saada terveydenhuoltoa ja niinhän he saavatkin. Myös pienyrittäjät, jotka ovat samassa tilanteessa työttömien kanssa tässä yhteydessä. Mutta ei ole niin yksinkertaista heittää vain hanskoja tiskiin ja todeta erakoituvansa, siitä on kyse. Silloin pitää pohtia, mitä kaikkea voi tapahtua ja millaisia palveluita on kohtuullista odottaa.

Miten sinä koet erakoituneen ihmisen olevan enemmän rasite yhteiskunnalle kuin ei-erakoituneen? Miten erakoitunut työtön maksaa työttömyysturvastaan vähemmän veroja kuin ei-erakoitunut työtön? En ymmärrä.

Itse en halua heittäytyä tukien varassa elämään, mutta haluan saada freelancer-työni sellaiseen kuntoon, että pystyisin sen varassa elämään rauhassa erakkona. En tajua miten erakoituminen on sellaisenaan keneltäkään muulta pois.

-eri

Kukapa sitä ei haluaisi asua kodikkaassa mökissä järven rannalla ja olisi terveenä eläkkeellä. Eipä sitä viitsisi työkaverien yrmynaamoja raahautua aamulla ihmettelemään, vaan joisi kupposen kuumaa ja leipasis vaikka unelmatortun ajankuluksi. Se 9lisi ihanaa erakon elämää vasta se.

Minä olen jo sosiaalisesti syrjäytynyt. Käyn kyllä töissä ja maksan asuntolainaa pois mutta muuta elämää minulla ei ole vaan olen "lukittautunut" kotiini. Jos työttömäksi päädyn niin sitten varmasti syrjäydyn täysin.

Olen mies, ikisinkku, lapseton ja yksinäinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ongelma tulee esimerkiksi siinä, jos erakoitunut sairastuu vaikkapa sairauteen, jonka hoito on yhteiskunnalle valtavan kallista, kuten aivoverenvuotoon tai syöpään. Onko hän silloin irtisanoutunut myös julkisesta terveydenhuollosta, vai onko kohtuullista/pakollista kustantaa hänelle kaikki (esim. perussyöpähoitojen kohdalla kymmenientuhansien eurojen arvoiset) palvelut normaaliin tapaan? Entä jos erakon jalka murtuu, voiko silloin olettaa saavansa normipalveluita, täysin vastikkeetta?

Eli sun mielestä työttömien ei kuulu saada terveydenhoitoa suomessa?

Työttömät maksavat veroa, mutta aloittaja puhui erakoitumisesta eli jättäytymisestä täysin yhteiskunnan ulkopuolelle. Totta kai työttömien pitää saada terveydenhuoltoa ja niinhän he saavatkin. Myös pienyrittäjät, jotka ovat samassa tilanteessa työttömien kanssa tässä yhteydessä. Mutta ei ole niin yksinkertaista heittää vain hanskoja tiskiin ja todeta erakoituvansa, siitä on kyse. Silloin pitää pohtia, mitä kaikkea voi tapahtua ja millaisia palveluita on kohtuullista odottaa.

Miten sinä koet erakoituneen ihmisen olevan enemmän rasite yhteiskunnalle kuin ei-erakoituneen? Miten erakoitunut työtön maksaa työttömyysturvastaan vähemmän veroja kuin ei-erakoitunut työtön? En ymmärrä.

Itse en halua heittäytyä tukien varassa elämään, mutta haluan saada freelancer-työni sellaiseen kuntoon, että pystyisin sen varassa elämään rauhassa erakkona. En tajua miten erakoituminen on sellaisenaan keneltäkään muulta pois.

-eri

Itse asiassa omavaraistaloudessa eläisi todennäköisesti paljon ekologisemmin, jättäisi vähemmän luonnon tuhoamisen kuormaa tuleville sukupolville - se olisi hyvä teko.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ongelma tulee esimerkiksi siinä, jos erakoitunut sairastuu vaikkapa sairauteen, jonka hoito on yhteiskunnalle valtavan kallista, kuten aivoverenvuotoon tai syöpään. Onko hän silloin irtisanoutunut myös julkisesta terveydenhuollosta, vai onko kohtuullista/pakollista kustantaa hänelle kaikki (esim. perussyöpähoitojen kohdalla kymmenientuhansien eurojen arvoiset) palvelut normaaliin tapaan? Entä jos erakon jalka murtuu, voiko silloin olettaa saavansa normipalveluita, täysin vastikkeetta?

Eli sun mielestä työttömien ei kuulu saada terveydenhoitoa suomessa?

Työttömät maksavat veroa, mutta aloittaja puhui erakoitumisesta eli jättäytymisestä täysin yhteiskunnan ulkopuolelle. Totta kai työttömien pitää saada terveydenhuoltoa ja niinhän he saavatkin. Myös pienyrittäjät, jotka ovat samassa tilanteessa työttömien kanssa tässä yhteydessä. Mutta ei ole niin yksinkertaista heittää vain hanskoja tiskiin ja todeta erakoituvansa, siitä on kyse. Silloin pitää pohtia, mitä kaikkea voi tapahtua ja millaisia palveluita on kohtuullista odottaa.

Suomessa jokaiselle taataan tietty elintaso valtion toimesta.

Ei taata, vai mitäköhän summaa tarkoitat? Tt-tukeakin voidaan leikata, joten on ihan hölynpölyä väittää, että kaikille taataan "tietty elintaso". 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ongelma tulee esimerkiksi siinä, jos erakoitunut sairastuu vaikkapa sairauteen, jonka hoito on yhteiskunnalle valtavan kallista, kuten aivoverenvuotoon tai syöpään. Onko hän silloin irtisanoutunut myös julkisesta terveydenhuollosta, vai onko kohtuullista/pakollista kustantaa hänelle kaikki (esim. perussyöpähoitojen kohdalla kymmenientuhansien eurojen arvoiset) palvelut normaaliin tapaan? Entä jos erakon jalka murtuu, voiko silloin olettaa saavansa normipalveluita, täysin vastikkeetta?

Eli sun mielestä työttömien ei kuulu saada terveydenhoitoa suomessa?

Työttömät maksavat veroa, mutta aloittaja puhui erakoitumisesta eli jättäytymisestä täysin yhteiskunnan ulkopuolelle. Totta kai työttömien pitää saada terveydenhuoltoa ja niinhän he saavatkin. Myös pienyrittäjät, jotka ovat samassa tilanteessa työttömien kanssa tässä yhteydessä. Mutta ei ole niin yksinkertaista heittää vain hanskoja tiskiin ja todeta erakoituvansa, siitä on kyse. Silloin pitää pohtia, mitä kaikkea voi tapahtua ja millaisia palveluita on kohtuullista odottaa.

Suomessa jokaiselle taataan tietty elintaso valtion toimesta.

Ei taata, vai mitäköhän summaa tarkoitat? Tt-tukeakin voidaan leikata, joten on ihan hölynpölyä väittää, että kaikille taataan "tietty elintaso". 

Millä ne yksinasuvat sitten asuvat jos ei käy töissä eikä yhteiskunta anna heille euroakaan?

Oikotiellä kohde 560181 olisi hyvä erakoitumispaikka. Sähkö olisi, mutta ilmankin pärjäisi.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen haaveillut jostain kalastajanmökistä vaikka pohjoisessa Norjassa. Jättäisin kaiken taakseni.

Mutta ei mulla ole varaa. Olenpahan haaveillut.

Meillä on mökki jossa on ennen asuttu. Sinne voisi hyvin vetäytyä vaikka vuodeksi. Ei se kovin metsässä ole, mutta tarpeeksi.