" Ettehän te tiedä lapsiperheen arjesta mitään" ¤" #)&%

vanhemmiltaan.

Ja kun tämä yksi touhuaa omiansa tai nukkuu, äipällä ja iskällä ei muuta kun omaa aikaa vaan...

Kolmen lapsen kanssa aika on kortilla, jokaiselle täytyy löytyä syliä, aikaa ja innostusta.



Tilanne nyt vaan on se että 1lapsi kerrotaankin kolmella....mitetippä se sama aika mitä käytäy yhteen lapseesi, niin kerroppa kolmella.

Vierailija:

vanhemmiltaan.

Ja kun tämä yksi touhuaa omiansa tai nukkuu, äipällä ja iskällä ei muuta kun omaa aikaa vaan...

Omaa aikaa vaan.. ? Kun meidän lapsi nukkuu, siivoan, pesen pyykkiä, silitän, teen ruokaa, leivon, teen pihahommia ym.

ja huudetaan kovaa. Tai leikitään kepeillä ulkona (lyömättä ketään). Valitettavasti tiedän useita tytön äitejä, jotka poikia päivittelevät, vaikka nämä eivät mitään kiellettyä tekisi. Yksi tällainen äiti sai myöhemmin vilkkaan pojan ja ääni taisi muuttua kellossa.

Vierailija:

Vierailija:

vanhemmiltaan.

Ja kun tämä yksi touhuaa omiansa tai nukkuu, äipällä ja iskällä ei muuta kun omaa aikaa vaan...

Omaa aikaa vaan.. ? Kun meidän lapsi nukkuu, siivoan, pesen pyykkiä, silitän, teen ruokaa, leivon, teen pihahommia ym.

ja yölläkin heräilevät. kotityöt tehdään samalla kun vatkataan vauvaa ja vahditaan uhmista 2 vuotiasta, joka lennättelee multia kukkakipoista. isommista en edes viitsi mainita.

mutta hei, se on tätä aikaa! välillä siitä ihan nauttii, jos on nukkunut enemmän kuin 5 tuntia :-DDD

Ehkä? vähän enemmän töitä kun sillä yhden väsyneellä äidillä?

Vierailija:

Vierailija:

vanhemmiltaan.

Ja kun tämä yksi touhuaa omiansa tai nukkuu, äipällä ja iskällä ei muuta kun omaa aikaa vaan...

Omaa aikaa vaan.. ? Kun meidän lapsi nukkuu, siivoan, pesen pyykkiä, silitän, teen ruokaa, leivon, teen pihahommia ym.

Vierailija:

ja huudetaan kovaa. Tai leikitään kepeillä ulkona (lyömättä ketään).

t: se yhden ainoan tytön äiti.

Kauhistuneisuus näkyy kauas.. Kun ei meidän Hilda-Matilda tee noin. Ei ikinä!

Vierailija:

ja huudetaan kovaa. Tai leikitään kepeillä ulkona (lyömättä ketään). Valitettavasti tiedän useita tytön äitejä, jotka poikia päivittelevät, vaikka nämä eivät mitään kiellettyä tekisi. Yksi tällainen äiti sai myöhemmin vilkkaan pojan ja ääni taisi muuttua kellossa.

Ja kun kolmen lapsen kanssa on monia harrastuksia, monet eri ystävät, monet surut ja ilot, paljon enemmän pyykkiä, paljon enemmän ruokaa, paljon enemmän sotkua ja siivoamista jne jne.



Kertokaa kahdella, kolmella tai neljällä työmääränne, yhden lapsen äidit!!!!

Kyllä silloin oli vielä paljon opettelua ja epävarmuutta jne. joten tuntui tosi rankalta. Toisen lapsen myötä muuttuu jo heti ote rennommaksi.



Mutta vastakommenttina tähän, ettei yksilapsiset saa neuvoa ketään, kun eivät mistään mitään tiedä. Oma esikoiseni ei ollut hankala, mutta hänen kanssaan oli omat tietyt vaikeutensa. Kolmen helpon lapsen äiti oli kyllä aina neuvomassa, että kuinka pitäisi tehdä, kun heilläkin aina tehty. Ei toiminut meillä, mutta kenenkähän sana keskusteluissa painoi - ei ainakaan sen jolla vasta yksi lapsi

Minulla kolme lasta ja kaikki tyystin erilaisia.

Samat konstit eivät ole tepsineet kaikkiin lapsiin. Jos joku kysyy, miten olemme jonkun jutun tehneet, kerron kyllä. Kolmesta eri tavasta joku saattaa löytää vinkkejä, jos haluaa.

Sillä jokainenhan on sen ensimmäisen lapsensa joskus saanut... jotkut kylläkin 2 tai 3 kerralla mutta ne ovat kuitenkin harvemmassa. Vai onko useampilapsisilla ollut joku sisäänrakennettu suurperheenäitiominaisuus jo syntyessään, kenties? Se on ihan totta että minäkään yhden lapsen äitinä en tiedä paljoakaan ison lapsiperheen elämästä mutta ei varmaan tarvitse tietääkään :)

Kun yhden lapsen äidillä on aina niin paljon työtä omasta mielestään. Ja ovat jo niin taitavia kasvattajia kun on se lapsikin ja kaikkea. Mä en ole taitava kasvattaja vaikka mulla on 3. Enkä mitenkään ylemmyydentuntoinen. Mutta sen voin sanoa että 3 alle 4-vuotiasta (tilanne nyt) on kyllä hitusen haastavampi työmäärällisesti ja muutenkin - kuin yhden alle 4-vuotiaan kanssa.



Yhden lapsen äidit aina valittaa kun on niin paljon kotitöitä. Se kuulostaa isomman perheen äidin korvissa hassulta. Ei voi mitään.



Ja sitten se marina että kun ei jää omaa aikaa kun mies tekee puolet kotitöistä ja on tuo lapsikin. Uloslähtö ja pukeminen on hankalaa jne. Entäs sitten kun niitä on 3 tai 4? Ei lähdettäis enää ulos ollenkaan kun on jo niin vaikeaa?

Naapurissa ei asunut lapsiperheitä. Tyttö nukkui 4 tunnin päiväunia ja mä ihan itkua tuhersin yksin tylsyyksissäni kotona.

Menin äkkiä töihin, kun vain lapsi kasvoi sen verran että sen kehtasi viedä...



Nyt on kolme lasta ja kaiholla muistelen noita aikoja... vaikkei se kivaa ollutkaan. Mutta kun olisi se kultainen keskitie!

Eihän noita kotitöitä ole juuri mitään, ei paljon enempää kuin ennen lastakaan. Joka paikkaan on helppo lähteä, ei tarvitse ruikuttaa jne... Jotain suurperheellistä se harmittaa ihan kamalasti.

Mua ainakin ottaa tosi lujaa päähän kuunnella sellasta.

Kun ihan oikeesti asioista tehdään vaikeita niiden olessa helppoja ja yksinkertaisia.



Monen lapsen kanssa mennään jo luojan kiitos helpomman kautta. Ei tarvitse vaatia täydellisyyttä.



Yhden lapsen äidit aika hermoheikkoja ja liian tarkkoja. suorastaan rasittavia...anteeksi vaan

Ensinnäkin kenenkään ei ole pakko tehdä kolmea tai neljää lasta, koska kyllähän sen jokainen täysjärkinen tajuaa, että työtä on silloin enemmän. Toisekseen aika kummallisia yhden lapsen äitejä te tunnette. Minulla on yksi poika ja on helppoa ja leppoisaa, ei ole paljon kotitöitä, eikä tulisi mieleenikään valittaa asioistani sellaiselle, jolla on enemmän kuin yksi lapsi. Jokainen tekee omat valintansa.

on kamalampaa, vaan ihan että tietääkö yhden lapsen äiti millaista on elämä keskivertolapsiperheessä, missä on sisaruksia. Eikä tietenkään tiedä. Eikä kukaan ensimmäisen lapsensa kanssa tiedä. Ei se ole kateutta eikä arvostelua vaan tosiasia. Eivät he tiedä niitä ilojakaan, täällä puhutaan nyt vain töistä.

Isompi on todella vaikea tapaus useimmiten. Pukeminen kestää 1,5 tuntia yleensä. Kiemurtelua lattialla ja mekkalointia. Niin isoa poikaa mahdoton käsitellä enää ja hermot menee kaikilla! Muistelen vaan kaiholla niitä unelma-aikoja kun esikoinen oli pieni ja todella halppo! Hiljaisesta ja rauhallisesta pojasta vaan on kuoriutunut suoranainen kauhukakara! Monet jotka muistaa meidät yksilapsisena seesteisenä perheenä eikä ole nähnyt meitä sen jälkeen varmasti yllättyisi nähdessään meidät nyt! Idyllistä ei voi puhuakaan enää.



Nuorimmainen on tosi voimakastahtoinen tapaus joka koittaa taistella jo nyt rajua isoveljeään vastaan. Kun jää aina esikoisen hampaisiin. Siinä ne päivät vilahtaa pitäessä noita erossa toisistaan kun ei yhteispelikään luonnistu tuon ikäisillä! Onhan se totuus että tyttöjen äideillä ei ole useinkaan samanlaista eikä sitä menoa voi ymmärtää. Pojat vaatii paljon enemmän kuria ja jos sattuu olemaan herkkänahkainen äiti tai isä niin kyllä siinä väsyy...

Kyllä jokaisessa vaiheessa on omat hankaluutensa. Ensimmäisen kanssa kaikki on uutta ja ihmeellistä, helposti just muiden kommenteista herkkään pahoittaa mielensä jne. Meillä ainakin tuntui että ekan lapsen kanssa oli kauhean vaikea lähteä edes kauppaan kun myöhemmin ei ollut mitään ongelmia raahata vauvan lisäksi kahta leikki-ikäistäkin mukana. Toisaalta työmäärä ON oikeasti suurempi kun lapsia enemmän ja tuolloin näkee myös sen, miten tosi erilaisia lapset voivat olla vaikka ihan samoilla opeilla kasvatetu. Kolmen lapsen äitinä toisaalta osaa nämä hyväätarkoittavat kommentit päästää toisesta korvasta ulos. Tosiasia on, että kaikki äidit saa neuvoja, ekan kohdalla niitä vielä kuunteleekin:)

joten en voi juurikaan kommentoida paitsi sen, että miten ihmeessä sitten muka kaikilla kolmen tai neljän lapsen äideillä on niin VALTAVAN rankkaa? Omassa lapsuudenperheessäni meitä on 4 lasta 3,5 vuoden sisään ja äitini mielestä meidän pikkulapsiaika oli todella ihanaa eikä mitenkään erityisen rankkaa! Toki oli myös onnekas, sillä me kaikki nukuimme ihan pienestä asti pitkät yöunet heräämättä, kotona kävi siivousapua jne. mutta silti ärsyttää tuollainen vastakkainasettelu, sillä jollakulla yhden lapsen äidillä voi olla yhtä rankkaa tai rankempaakin kuin jollakulla toisella kolmen lapsen äidillä. Riippuuhan se niin paljon lapsista, elämäntilanteesta jne. myös.