" Ettehän te tiedä lapsiperheen arjesta mitään" ¤" #)&%

Tyttöjen äidit ei oi ymmärtää millaista on, kun on poikia. Tämä on niin kauan totta, kunhan poikien äidit eivät lisäksi väitä, että tyttöjen vanhemmilla on helpompaa. Joskus voisin kuvitella, että toisin päin. Pojat ovat suorempia toiminnassaan ja todennäköisesti helpommin ennakoitavia. Tytöt osaavat myös tapella, paljon, ja lisäksi heillä on kyky ärsyttää toisiaan loputtomasti, pienillä vihjauksilla ja eleillä. Tyttöjen maailma on muutenkin paljon monimutkaisempi, eikä ne siellä kaupassa sievästi käyttäytyvät tytöt yleensä ole kotona lainkaan niin rauhallisia tai suloisia. Tietysti kaikenluoneteisa lapsia löytyy molemmista sukupuolista, se on ihan toinen juttu.

Toiseksi oli lasten kasvatus aikoinaan aivan erilaista kuin nykyään. Lapset komennettiin olemaan hiljaa, poissa aikuisten jaloista. Aikuisten oikeudet olivat pääasia ja lasten piti tyytyä osaansa.

Kyllä ne äidiltäsi alkaa irrota ne oikeat muistot. Kun pyykkipesu piti hakata jään läpi järvestä ja saippuatkin tehtiin itse.

Vierailija:

Mua ainakin ottaa tosi lujaa päähän kuunnella sellasta.

Kun ihan oikeesti asioista tehdään vaikeita niiden olessa helppoja ja yksinkertaisia.

Monen lapsen kanssa mennään jo luojan kiitos helpomman kautta. Ei tarvitse vaatia täydellisyyttä.

Yhden lapsen äidit aika hermoheikkoja ja liian tarkkoja. suorastaan rasittavia...anteeksi vaan

Tämä on valintojen maailma. Ei ole pakko tehtailla lapsia, niin ettei enää jaksa. Turha valittaa jos on itse aiheuttanut tilanteen.

Itse koen olevani parempi äiti ja mieheni parempi isä, kun emme tehtaile lapsia oman jaksamisen ja taloudellisen tilanteen yli.

Meillä on yksi lapsi 9 kk. Hän on ns. helppo lapsi, mutta siitä huolimatta olemme aina ajatelleet, että emme tee lapsia lyhyellä ikäerolla,vaan semmoinen viisi vuotta olisi sopiva väli. Tokikin eihän sitä tiedä saako sitä toista lasta, sehän ei ole meidän käsissä. Mutta jos Luoja suo...

Pointti on siis se, että kaikki voivat paremmin, kun ihmiset eivät tee lapsia, niin että eivät enää itse jaksa eivätkä pysty huolehtimaan lapsistaan. Ja se ei ole itse huolehtimista, että eletään sossun rahoilla.

Usein näkee monen pienen lapsen äitejä, jotka oikein säteilevät pahaa oloa ympäristöönsä pelkällä olemuksellaan. Eivät pidä itsestään huolta, ja huutavat lapsilleen pienimmästäkin syystä. Puhuvat tosi rumasti lapsilleen. Eihän niin voi puhua ihmisille! Ja ihmisiä lapsetkin on.

Hyvä ihmiset antakaa lapsia tulla vain sen verran kuin pystytte hoitamaan!

Typerää valittaa itse aiheutetusta tilateesta, että KUN VÄSYTTÄÄ!

En minä käsitä mikä vaikeuden ja väsymyksen kilpajuoksu tämä elämä on. Jokainen ihminen tajuaa että 3 tai 4 lasta vaatii enemmän kuin 1, siihen ei kovin pitkää matikkaa vaadita. Täälläkin kun joku miettii murheitaan niin aina ilmestyy yksi superäiti jolla on lapset 1,2,3,4,5 ja 6 v " että arvaas vaan kellä se rankkaa on" . Kuka käski tehdä ne kaikki?

" sinun elämäsi on paljon helpompaa kuin MINUN, etkä sinä ymmärrä mistään vaikeista asioista kuten MINÄ ymmärrän! Ja kyllä MINUN nelilapsinen perheeni on sitten paljon haastavampi kuin sinun nelilapsinen perheesi!

MINÄ MINÄ MINÄ!!! VAIKEAA VAIKEAA VAIKEAA!!! Meillä on arki paljon vaikeampaa ja kurjempaa kuin teillä!!! Ei teillä muilla ole mitään käsitystä lapsiperheen arjesta, kun teillä on vain kolme lasta, meillä on sentään viisi!!! En opettanut lapsiani kutsumaan minua äidiksi, ennen kuin sain kolmannen lapsen, koska kaksi lasta synnyttänyt nyt ei oikeasti ole vielä mikään äiti, kun vaippoja vaihtaessakin roikkuu isompi lapsi vain TOISESSA jalassa!!! Ymmärrättekö nyt kuinka naurettavan helppoa on elämä alle nelilapsisissa perheissä.

Enkä minä oikeastaan tätäkään itse kirjoittanut, vaan isoin lapseni tämän kirjoitti, kun sanelin, sillä eihän minulla ole enää neljän lapsen äitinä mitään omaa aikaa, kuten oli vielä kahden lapsen äitinä. Joten älkää kutsuko itseänne lapsiperheeksi ennenkuin teillä on 4 lasta !!! Tuliko selväksi !!!"



t. keskiverto av-mamma

Äitien on joskus hyväkin purputtaa rankkuutta esim. tällaiselle palstalle. Mitä haittaa siitä on kenellekään? Ei se niin vakavaa ole, kyllähän moni on puhunut myös ilosta tässä ketjussa. moni kuitenkin haluaa lapsille sisaruksen ja perheeseen toisen , kolmennen jne... lapsen. Se on rankkaa hetken aikaa, mutta kyllä se helpottuu kun lapset kasvaa. Tietysti tulee muita juttuja, mutta kaipa ala-asteikäiset pääsääntöisesti nukkuvat yöt, osaavat käydä vessassa, osaavat syödä itse, pukea itse jne...



Ei kai sitä elämää kuitenkaan voi suunnitella vain sen varaan, että on mahdollisimman helppoa. Jokainen useamman lapsen äiti tetää, että työmäärä tuplaantuu. Tosin sydänkin laajenee rakkauden määrästä.



Voi yhdenkin kanssa olla rankkaa. Itselläkin olevinanaan oli. Nyt noille muistoille lähinnä nauraa. Esm. kun kaksi lasta sairastuu, yövalvomista on tuplasti. Se on välillä rankkaa, ja valitus on paljon parempi purkautumiskeino kuin esm. lapsille huutaminen.



ja älkää te poikien äidit olettako, että tytöt ovat automaattisesti rauhallisia hiekkalaatikkoleikkijöitä. Ei meillä ainakaan. kaukana siitä.