Millaisten luuserien kanssa te oikein olette menneet perheen perustamaan?!

vuosien saatossa muuttuukin mistään piittaamattomaksi sohvaperunaksi? En valinnut tätä miestä, jonka sain, mutta kun en kristallipallojen päälle ymmärrä, niin en voinut tietää, miten elämä toista muokkaa.

Asia, jota olen ihmetellyt jo pitkään. Miksi tyydytään silkkaan paskaan? Miksei miehen tarvitse koskaan aikuistua ja alkaa kantaa vastuuta omasta elämästään? Miksi otetaan omalle kontolle iso ja hankala lapsi niiden oikeiden lasten lisäksi?



Täydellisyyttä ei tietenkään ole olemassakaan, mutta kai nyt tiettyjen perusasioiden kunnossa olemista voi vaatia? Esim. se, että mies tekee osansa kotitöistä, osallistuu omien lastensa kasvatukseen ja hoitoon jne. Mies, joka ei hakkaa ja jolla ei ole alkoholiongelmaa tai rikostaustaa ei vielä ole mikään hyvä mies, vaikka jotkut näin kuvittelevatkin. Hyvältä mieheltä vaaditaan vielä paljon muutakin.



Ja te, jotka valitatte, että mies muuttuu ja passivoituu. Miksi annatte sen tapahtua? Jos mies ei tee ruokaa vuorollaan, niin tilatkaa itsellenne pizza/tehkää itsellenne ruokaa ja ukko syököön mitä huvittaa tai kuolkoon nälkään jos on niin avuton ettei saa kaapista otettua syötävää. Jos ukko ei pese pyykkiä, niin peskää omanne ja jättäkää ukon vaatteet sinne pyykkikorin pohjalle homehtumaan. Pesköön aikuinen mies itse tai ostakoon uusia vaatteita jos ei saa vanhoja pestyä. Jos mies hassaa rahansa uuteen autoon vaikka piti säästää lomamatkaa varten, säästäkää oma osuutenne ja lähtekää matkalle yksin tai jonkun muun kanssa. Miehen oma vika, mitäs luisti sopimuksesta.



Miksi hitossa suostutte kannattelemaan aikuista ihmistä? Valitatte, että voi voi kun kaikille ei riitä niitä hyviä. No haloo, ei kai miehen tarvitse yrittää olla " hyvä" ja ottaa toista huomioon, kun akat tyytyvät mihin tahansa. Vähän sama kuin työelämässä - ei niitä palkankorotuksia tuosta vaan ropise, niitä pitää ihan itse vaatia.

Neljän lapsen äitinä opetin lapset nukahtamaan itse ilman nukuttamista ja iltasatujen lukemista. Luin heille päivällä ja touhusin heidän kanssaan tarpeeksi, ettei tarvinnut enää illalla erikseen nukuttaa ja lukea ja hössöttää. Lapset söivät iltapalan, pesivät hampaansa ja menivät nukkumaan.

Kyllä sitä on vain ihmeesti ehtinyt ne linnanjuhlatkin katsoa vuosien varrella, vaikka mies oli vuorotyössä ja monesti itsenäisyyspäivänä iltavuorossa.

niin mitä siinä vaiheessa pitäisi tehdä?



Erota siitä luuserista ja menettää se ainoakin hyvä mitä mieheltä on tullut eli raha?



Kai se on parempi normaalisti toimeentulevana käytännön yh:na elellä niin että lapset saa kuitenkin nähdä isäänsä, kuin erota, köyhtyä ja kantaa ihan kaikki vastuu itse, tehdä vielä lapset isättömiksi siinä samalla.

Oma mieheni on ap:n kuvaileman kaltainen, sen lisäksi hän tienaa todella hyvin, minkä vuoksi meillä ei ole koskaan rahariitoja ja mistä johtuen voimme tarjota sekä itsellemme etä lapsillemme mukavasti virikkeitä ja kivoja juttuja arkea pirirstämään, esimerkiksi matkoja, harrastuksia, kodinhoito- ja lastenhoitoapua jne. :) Ihmettelen yleensäkin naisia, jotka perustaa perheen todella pienituloisen tai ihan pa-miehen kanssa, jolla ei edes ole kunnianhimoa ansaita enemmän ja nostaa perheensä elintasoa. Naiset, vaatikaa miehiltänne enemmän!!! Älkää tyytykö mihin tahansa retaleisiin!!!

Mutta niin. Entisenä luuserin avovaimona ja nykyisenä lähes täydellisen miehen vaimona voin kertoa, mistä mikäkin johtui omalla kohdallani. Luuserin kanssa olin, koska syvällä sisimmässäni kuvittelin, että a) kaikki miehet on yhtä huonoja vaihtoehtoja ja b) minä en ansaitse parempaakaan. Aivan epäloogista, mutta mitä voi odottaa parikymppiseltä.



Aikanaan sain sitten tarpeekseni luuserista ja totesin, että parempi vaikka yksin kuin ääliön kanssa. Ihana vapaus! Sinkkuaikana tein ihan konkreettisen listan niistä ominaisuuksista, joita mieheltä haluan ja mitä ehdottomasti en halua. Mä olen realisti, enkä vaadi mieheltä täydellisyyttä, mutta kylläkin halua uudistua ja kunnioitusta.



Sainkin miehen, joka oli kehityskelpoinen. ;) On kotoisin perheestä, jossa äiti on tehnyt kaiken, mutta kunnon koulutuksella mies tekee meillä hienosti osansa kotitöistä. On vaatinut jonkun verran itkua ja nakutusta, mutta tulokset ovat kaikkien nähtävillä: unelmamies! Olen siis sitä mieltä, että kaikista miehistä ei ole kunnon miehiksi, mutta ei sen kunnollisuuden tarvitse äidinmaidostakaan tulla. Kun on kunnioitusta ja älyä, se riittää.

kunb haukutte miestänne niin tajutkaa jo että haukutte itseänne = olen idiootti kun nain tämän miehen :-)

Päivääkään en mainitsemannelaisia miehiä katselisi!

Vierailija:

Ihmettelen yleensäkin naisia, jotka perustaa perheen todella pienituloisen tai ihan pa-miehen kanssa, jolla ei edes ole kunnianhimoa ansaita enemmän ja nostaa perheensä elintasoa. Naiset, vaatikaa miehiltänne enemmän!!! Älkää tyytykö mihin tahansa retaleisiin!!!

Minä ihmettelen miehiä, jotka perustavat perheen takapajuisen, kouluttamattoman akan kanssa joka kieltäytyy menemästä töihin " lasten parhaaksi" ja hengaa kotona vuosikaudet ottamatta vastuuta perheen taloudesta. Puolet kotitöistä kuuluu tietysti sille työssä käyvälle miehelle, mutta naisen ei tarvitse ansiotöihin vaivatua. Miehet, vaatikaa naisiltanne enemmän!!!

Miksi kaikki eivät ole niin täydellisiä kuin minä itse olen, miksi elämä ei ole täydellistä muilla kun itsellänikin on...?

Tosin minä teen " suuret linjavedot" ehdottomasti yhdessä miehen kanssa, en yksin.

joko syystä



a) Hän ei ressukka edes tiedä mitä feministi tarkoittaa (se ei ole naisen vastine sovinistille)



b) Vain tyhmä haluaa itseään tallottavan, ja itselleen heikommat oikeudet.



Feminismi ei ole mitään miesten lyttäystä, vaan naisten tasa-arvoisten oikeuksien edellyttämistä. Ei siis naisille enemmän ja ekstraoikeuksia, vaan ne samat kuin miehille. ONko sitä niin vaikea käsittää?

Vierailija:

ja molemmilla voi olla erilaiset käsitykset siitä, mitä tarkoittaa, että mies osallistuu perheeseen.

Miten se mies ihan silleen ykskaks yllättäen alkaa taantua isoksi vauvaksi? Edelleen, jos ei suostu pesemään pyykkiään, älä sinäkään pese. Jos ei jaksa käydä kaupassa hakemassa itselleen kaljaa, älä hae sinäkään. Jos ei suostu hoitamaan lapsia, niin hitto, senkus painelet ovesta pihalle ja jätät muksut äijän hoteisiin. Kyllä tervepäinen mies ne tajuaa ruokkia ja vaatettaa. Ei ehkä ole niin upean kehittävää seuraa kuin sinä, mutta ei ne lapset siihen kuole jos joskus saavatkin ruuaksi mikropizzaa. Ja jos on pelko ettei mies todella jälkeläisistään huolehtisi, niin sitten on kyllä varmasti parempi näyttää ovea.



Mitä iloa lapsille on kiukuttelevasta hankalasta aikuisesta pennusta? Mitä lisäarvoa tällainen vätys tuo lasten elämään? (Ja ero ei tarkoita etteivätkö lapset isäänsä näkisi.) Mitä muuta lapset tällaiselta vellihousulta oppivat kuin että naisia saa kohdella kuin p*skaa ja äitiä ei tarvitse arvostaa pätkän vertaa? Haluatko todella lapsesi oppivan tällaisia arvoja? Tulevaisuudessa poikalapsista sitten tulee samanlaisia surkimuksia, jotka pompottavat omia naisiaan mennen tullen ja pissivät omaan pesään. Ja tyttäret alistuvat tällaisten luuserimiesten kotiorjiksi ja kierre vain jatkuu jatkumistaan.



Ja huomio! Se, että parisuhteessa ollaan tasa-arvoisia ja kumpikin tekee osansa yhteisistä hommista EI tarkoita sitä, että mies olisi " tossun alla" tai säälittävä ressukka. Eikö pikemminkin näissä suhteissa, joissa mies eväänsä liikauta se nainen ole se säälittävä tollo? Turha kuvitella, että miehiltä heruu kunnioitusta tällaiselle marttyyriprinsessalle. Päinvastoin, ovat tyytyväisiä kun ovat löytäneet jonkun hölmön passaamaan itseään.

Voi kurja sen miehen kohtaloa. Muutamat kyllä nauroivat sitä todella. Minä en sitä miestä nauranut, kun tiesin, että sitä oli lapsena hakattu orpona lastenkodissa ja viety luonto pois.

Mutta sitten sen vaimo löysi jonkun toisen miehen ja lähti sen mukaan.

Kyllä oli kaverilla suu messingillä ja nauru herkässä, kun pääsi eroon siitä naisesta. Taisin onnitellakin kaveria.

Jumala oli kai kuullut hänen rukouksensa.

Ei ole todella ihme. Kun pojilla ei ole miehen mallia ja naiset eivät päästä tallukoita miehiään perheen pään asemaan, joka kuuluu miehelle.

Siitä sitten perheen poika samaistuu vahvempaan vanhemmista ja tulee homoksi. Sitten on äidin kiva kertoa kun kysytään, että mikä pojasta tuli? No homo tuli.

kun äiti voi siihen päälle, että homo tuli, sanoa kuinka hyvin poika osaa tiskta ja imuroida, ihan kuin isänsäkin. Ja hyvä ettei mitään lätkää tai jalkapalloa pelaakaan, vaan Barbeilla leikkii ja tykkää kauniissa ja rohkeissa siitä Ridkestä (tai mikä lie) kuin minäkin. Mopoa tai autoa ei myös turhaan rassaa. Ei edes tahtonut mopoa niin... ja aina on kädet niin puhtaat kun tulee ulkoa.

Tätäkö te tahdotte pojistanne?!

kuin, että hänen pojastaan kasvaisi puhdaskätinen homo.

Oletteko todella sitä mieltä, että vain homot tekevät kotitöitä?? Luulin, että tuo asenne katosi maan päältä edellisten sukupolvien mukana...



Väitättekö ihan todella, että teette itse aivan yksin kaikki mahdolliset kotityöt, koska jos mies/poikalapsi osallistuu esim. imuroimiseen tai tiskaamiseen, hän on munaton homotossukka?



No, tämä kyllä selittää miksi kotona on niiiiiin rankkaa...

Vierailija:

AP- miksi kirjoitat noin tuomitsevaan sävyyn?

Moni mies on muuttunut parisuhteen aikana- kuten vaimonsakin.

Perhe-elämä elää ja muuttuu.

Olen tuntenut mieheni kanssa yli 20 v ja parisuhteeseen kuuluu tyyntä ja myrskyä- kriisit tulevat ja menevät. Täydellinen puoliso saattaa myös muuttua- sairastumista, lasten sairautta, taloudellisesti parempia ja huonompia aikoja tulee ja menee-...perheen työnjako on vain osa totuutta- toki puolison tulee tukea toinen toistaan- kuten maanviljelijän vaimon puheenvuorosta oivallisesti käy esille.

Yhtä köyttä- yhdistys eli samaan hiileen puhaltaminen lienee paras metodi toimivalle parisuhteelle-!

Hyvää Joulua kaikille-

ja katsokaa Dr Philin parisuhdeohjelmia (TV 4 joka arkipv klo 17.30-18.30) ja lukekaa hänen kirjojaan, jos ehditte.

PS. Suvaitaan erilaisuutta- ja te joilla on asiat ok-

tukekaa Naiset toinen toisianne.

Niitä on paljon, jotka tarvitsevat apua-esimerkiksi lastenhoitoapua!

Kun itsellä on asiat hyvin, voi auttaa toisia!:)

Tässä yllä hänen hieno kirjoituksensa ^

On täysin totta, että pitkässä parisuhteessa elämäntilanteet vaihtelevat - ja se vaatii kumpaiseltakin osapuolelta paljon, pitää osata mukautua alati muuttuviin olosuhteisiin. Hyvä parisuhde perustuukin (myös) siihen, että keskusteluyhteys toimii! Ei ole niin vähäpätöistä asiaa etteikö siitä kannattaisi toisen kanssa keskustella, tarkistaa vallitsevaa tunneilmapiiriä aika ajoin - toisen ajatuksia kun ei voi koskaan tietää, ellei kysy suoraan ja saa suoraa vastausta.

Miksi tyytyä mieheen (kumppaniin) jonka kanssa kommunikaatioyhteys ei pelaa? Tämä on ongelma niin monessa parisuhteessa myöskin! Maailmat eivät kohtaa alkuunkaan, ja toinen (yleensä juuri se mies) huitelee missä tykkää, ja toinen (liian usein se nainen) paikkailee toisen jättämää aukkoa arjen askareissa - ja ihmettelee miksi toinen ei osallistu.

Parisuhteen dynamiikka elää ja mukautuu päivittäin, ja sitä rakennetaan nimenomaan arjessa! Ei auta, että kerran vuodessa lähdetään yhdessä lomamatkalle, missä parisuhde sujuu (tai ongelmat vielä entisestään kärjistyvät!) Minä myös olen taipuvainen ajattelemaan, että näissä " mies vain muuttui" tapauksissa, suhdetta ei ole osattu hoitaa - jossakin kohtaa on lähdetty menemään pieleen, ei olla osattu kysyä oikealla kohtaa simppeliä kysymystä: " mikä sinulla on?" " Miksi käyttäydyt noin?" Jos mies sinua arvostaa, hän kyllä on mukana rakentamassa suhdetta kanssasi - ja edelleen kyllä pidän kiinni siitä, että tämä arvostus tai sen puute, on nähtävissä jo suhteen alkuaikoina, jos vain tälläisiä asioita herkistyy " tarkkailemaan" . Minä luulen, että enemmänkin ongelma onkin juuri siinä etteivät ihmiset aktiivisesti pohdiskele tälläisiä asioita, ja sitten jälkeen päin ihmetellään.. tälläistä minä en ymmärrä, eikä siihen löydy (valitettavasti) myöskään empatiaa. Tärkeää on oivaltaa juuri se pointti, että jokainen aikuinen on todellakin oman elämänsä aktiivinen toimija! Itsellä on vastuu ja velvollisuus omasta onnellisuudesta / onnettomuudesta, ja sen eteen voi ja PITÄÄ tehdä paljon - ei vain passiivisesti odottaa, että joku toinen sen tarjoaa hopeatarjottimella.

117 kanssa samaa mieltä olen siitä, että kannattaa kyllä katsoa dr Phil:iä ; ) - etenkin siinä mielessä, että tarkkailkaapa miten joka ikisessä tilanteessa se mies ottaa vaimonsa huomioon, arvostaa hänen mielipiteitään ilmeisen korkealle ja kuinka se heidän keskinäinen vuorovaikutuksensa ym. rakentuu. Se nainen (Phil:in vaimo) todellakin pitää paikkansa! Ei ole mikään alistuja, vaan ottaa rohkeasti oman paikkansa parisuhteessa - häntä on helppo miehen kunnioittaa.

Ap.

Tästä juuri huomaa sen, että se kodin malli on miehen suhteen todella keskeisellä sijalla - ikäänkuin siitä ei päästäisi ylitse koko elämän aikana! Itse ainakin huomasin aikaisemmissa suhteissani, että se jossakin mielessä " laumauttaa" miehen toimimaan yhden ja saman kaavan mukaisesti lopun elämänsä. Enkä ole koskaan kuullut / nähnyt, että yksikään mies olisi päässyt tästä kaavasta irti = /.



Sinunkin miehesi uskoo, että hänen tapansa olla (se kotoa vahvistettu malli) on se ainoa oikea tapa toimia, ja jos teillä on miehesi kanssa poikia yhdessä, voit olla melko varma, että sama malli siirtyy eteenpäin (samanlailla kuin perheen tytöille siirtyy eteenpäin ajatus siitä, että on ok, että perheessä nainen kantaa yksin vastuun näistä hommista). Se on selkäytimessä ikäänkuin kirjoittamattomana sääntönä.



Ap.