Millaisten luuserien kanssa te oikein olette menneet perheen perustamaan?!

Ajatelkaa edes tyttäriänne...

Vierailija:

Sääli teitä joiden avioliitto ei ole kumppanuutta, ja ihan oikeasti kunnollisia rehellisiä mukavia ihmisiä on miehissäkin. Opettakaa tyttärenne ainakin uskomaan niin ja menemään naimisiin vain miehen kanssa jota voi oikeasti kunnioittaa.

noita perhekeskeisiä miehiä. Eli vaihtoehtona on olla sinkkuna tai vähemmän täydellisen miehen kanssa perheellisenä.



Sitä paitsi, ei kaikkea vaan etukäteen nää. Minä esim. kuvittelin itsestäni ennen lapsia, että pidän vaan minimiäitiyslomat ja sitten vedän uraputkea entiseen malliin. No, mustapa sukeutui aivan erilainen ihminen lasten myötä ja pidän lasten kanssa olemista nyt todella tärkeänä asiana. Ei mieheni olisi millään voinut arvata, millasen muumimamman kanssa alkoi lapsia värkätä. Onneksi se hyväksynyt mussa tapahtuneen todella ison muutoksen ja avioliitto jatkuu onnellisena.



Monella ystävälläni on se tilanne, että mies on vaikuttanut perhekeskeiseltä, on tehnyt liiton alkuvuosina kotitöitä jne. Sitten on ura lähtenyt vetämään ja kotirintamajutut unohtuneet. Mistäpä sitä arvaisi, että mies, joka ekan lapsen kanssa piti vuoden hoitovapaan, muuttuu uratykiksi, joka käy kotona kääntymässä ja viettää lasten kanssa vaan laatuaikaa lomilla ja harrastuksissa eikä osallistu siihen välillä tylsäänkin arkitouhuun.



Ja miehissä vaan on paljon vähemmän valioyksilöitä kun naisissa. Mulla on naisystävissä paljon todella fiksuja, lämpimiä, osaavia, itsestään huolehtivia tyyppejä. Samantasoisia miehiä on paljon, paljon vähemmän. Mistä sitten johtuu, en tiedä.

AP- miksi kirjoitat noin tuomitsevaan sävyyn?



Moni mies on muuttunut parisuhteen aikana- kuten vaimonsakin.

Perhe-elämä elää ja muuttuu.



Olen tuntenut mieheni kanssa yli 20 v ja parisuhteeseen kuuluu tyyntä ja myrskyä- kriisit tulevat ja menevät. Täydellinen puoliso saattaa myös muuttua- sairastumista, lasten sairautta, taloudellisesti parempia ja huonompia aikoja tulee ja menee-...perheen työnjako on vain osa totuutta- toki puolison tulee tukea toinen toistaan- kuten maanviljelijän vaimon puheenvuorosta oivallisesti käy esille.



Yhtä köyttä- yhdistys eli samaan hiileen puhaltaminen lienee paras metodi toimivalle parisuhteelle-!



Hyvää Joulua kaikille-

ja katsokaa Dr Philin parisuhdeohjelmia (TV 4 joka arkipv klo 17.30-18.30) ja lukekaa hänen kirjojaan, jos ehditte.



PS. Suvaitaan erilaisuutta- ja te joilla on asiat ok-

tukekaa Naiset toinen toisianne.

Niitä on paljon, jotka tarvitsevat apua-esimerkiksi lastenhoitoapua!



Kun itsellä on asiat hyvin, voi auttaa toisia!:)

Mutta eihän nuo kaupunkilaistammat käsitä että aina ei sitä kunnioitusta, ahkeruutta ja puolison arvostamista mitata tiskirätin heiluttamisella!

Vierailija:

Esim. mun mies ei koskaan auta siivoamisessa MUTTA asumme isossa maalaistalossa, mies on sivutoiminen maanviljelijä ja käy vielä raskaassa ruumiillisessa päivätyössä. Sen lisäksi lämmittää taloa, talvella tekee traktorilla lumityöt, kesällä ajaa nurmikot jne, korjaa taloa, korjaa autot, tekee ympäripyöreitä päiviä etenkin kesällä puintien ja muiden maataloustöiden aikaan ja tulee rättiväsyneenä illalla kymmeneltä nukkumaan että jaksaa taas kuudeksi töihin. Ei tulisi mieleenkään pyytää häntä siivousavuksi tai tekemään ruokaa vaan tunnen itseni välillä laiskaksi kun en tee muutakuin kotityöt päivätöiden lisäksi.

Vähän erilainen tilanne siis meillä kun jollakin kaupungin kerros/rivitaloasunnossa asuvalla perheellä jossa mies tulee siististä sisätöistä salkun kanssa kello neljä kotiin. Ehkä silloin voi vaatiakin avuksi ruoan laitossa.

todennäköisesti nämä samat luuserimiehen omaavat naiset kasvattavat pojistaan samanlaisia luuserimiehiä.



Minulla ja miehelläni on myös tosi vahva kumppanuus ja kunnioitus. Enkä ole mikään pirttihirmu, vaikka saan olla kotona oma itseni ja myös antaa kuulua, jos joku asia risoo.



Mies ei ole minusta ainakaan meillä mitenkään tossun alla.

Eniten ihmettelen aina vastauksia, jossa joku täydellinen äiti-ihminen tylyttää väsynyttä kirjoittajaa siitä, että vaimona sinun kuuluukin hoitaa koti, lapset ja työ ja raataa yötä päivää. Ison osan mielestä tämä taitaa oikeasti olla se naisen malli. Ja kasvattavat varmaan tyttärensä samanlaisiksi.

Vähän erilainen tilanne siis meillä kun jollakin kaupungin kerros/rivitaloasunnossa asuvalla perheellä jossa mies tulee siististä sisätöistä salkun kanssa kello neljä kotiin. Ehkä silloin voi vaatiakin avuksi ruoan laitossa.

[/quote]

No mun mies tulee tähän kaupungissa olevaan rivitaloon klo 18 jälkeen iltaisin, ihan hyvin silti ehtii. Tokihan sun mies kuulostaa perhekeskeiseltä, teidän elämä on ihan erilaista ja hommia on paljon enemmän. Ap:n pointti taisi olla siinä, ettei jotkut miehet tee mitään, makaavat vaan tavallisen duunin (?) jälkeen sohvalla, dokailevat ja tötöilevät kuin ylikasvaneet teinit.

Minulla kävi vain tuuri oman mieheni kanssa, en silloin tietoisesti valikoinut mitään " perhemiestä" ... Minulla kuitenkin on se käsitys, että ns. normaali, täysjärkinen mies on kuitenkin aika sympaattinen ja hoitaa oman osansa perheessä.



En voi kuvitellakaan, millaista on kun mies ei esim. suostu hoitamaan lapsia hetkeäkään, ei osaa ja halua laittaa ruokaa tai nysvää tietokoneella tai kavereiden kanssa illat pitkät vaikka on perhe ja lapsia. Näitä juttuja on täällä ollut. Minusta sellainen ihminen kuulostaa suorastaan häiriintyneeltä. En jaksa uskoa että se ainakaan mikään normaali mies on, en ainakaan tunne ketään tuollaista pösilöä.



Ja aina jaksatte vatvoa näitä pettämisjuttuja. Jos pettää niin sitten pettää, ei se asia vatvomisella parane.

Ehkäpä ap:n mielestä miehellä on sovinistigeeni syntyjään, ja Kunnon Nainen testauttaa sen heti ekojen treffien jälkeen geenitestillä.



Oikeesti: eihän miehen kanssa kotitöistä ja lastenhoidosta mitään riitaa synny silloin, kun kumpiakaan ei vielä ole!!!



Työnjako ja sen epätasapaino syntyvät vuosien mittaan, kun perheen roolit lähtevät kasvamaan vinoon. Nainen ehkä alussa omaksuu perinteisen hemmottelijan roolin ja äitiyslomalla ja hoitovapaalla tekee kaiken, kun kerta " mies kantaa rahat kotiin ja on töissä pitkät päivät" . Mutta sitten se arki paukahtaa päälle, kun töihinpaluu koittaa, ja mies EDELLEEN odottaa, että nainen tekee kaiken.



Tää on elävää elämää, ap. Sun elämänfilosofiasi on yhtä älykästä kuin Valittujen Palojen parisuhdeohjeet.

Vierailija:

Minulla kävi vain tuuri oman mieheni kanssa, en silloin tietoisesti valikoinut mitään " perhemiestä" ... Minulla kuitenkin on se käsitys, että ns. normaali, täysjärkinen mies on kuitenkin aika sympaattinen ja hoitaa oman osansa perheessä.

Mä taas olin jo etukäteen päättänyt, etten ota itselleni sellaista luuseria kuin oma isäni oli ollut, ennen kuin häipyi. Onneksi mutsi kasvatti mut ajattelemaan näin, niin ei tarvi kärsiä jotain luuseria.

tehnytkä' än viittä lasta sen ensimmäisen vastaantulijan kanssa, enkä myöskään ole koskaan ollut sitä naistyyppiä, joka TAHTOO niin kovasti uskoa, että kaikki mitä se renttuäijä selittää, kaikki rakkaudentunnustukset on ihan varmasti totta. EI väliä viakka se juo viinaa ja hakkaa, sehän RAKASTAA!



Mulle on aina pmerkannut miehessä teot eniten, ja sen takia mulla on kin ihana mies, ja hyvä elää meidän perheessä. Ja sen takia olen ap:n kanssa samaa mieltä.

Vierailija:

kukaan teistä idiooteista ei vastannut, että MIKSI HELVETISSÄ NIITÄ LAPSIA PITÄÄ TEHDÄ NOIDEN LUUSERIMIESTEN KANSSA??? OLETTEKO NIIN HELVETIN TYHMIÄ? ajatteletteko ollenkaan lastenne tulevaisuutta? hyvä miehen malli joo, äiti raataa yötä päivää ja ukko makaa. ja kun on tehnyt sen yhden lapsen, ja huomannut että äijästä ei ole avuksi, MIKSI TE ÄÄLIÖT TEETTE VIELÄ TOISEN JA KOLMANNEN LAPSEN?

ja näin, teidän takianne teidän ihanista kullannuppupojistanne kasvaa tulevaisuuden ääliösovinisteja meidän normaalien ihmisten riesaksi.

Opettele keskustelemaan asiallisesti, ei toisia haukkuen. Paha epäilys on että sinä siellä kasvatat kaltaisiasi pienokaisia, oli ne sitten tyttöjä tai poikia. Voi lapsiressut!

Ja sellaistahan mahdollisuutta ei ole, että olisi miehiä, jotka ihan omasta aloitteestaan kokisivat velvollisuudekseen ja OIKEUDEKSEEN tasavertaisen vanhemmuuden ja sen myötä myös tasavertaisen kodinhoidon?

Säälittää teidän pienet maailmat...tietäisittepä vaan.

Vierailija:

Vaimo ei anna jos ei muistanut imuroida. Seksiä pihdataan milloin mistäkin syystä kun joku ei mennyt pikkurouvan mielen mukaan. Aikansa kotona soviteltuaan kyllästyvät ja hakevat muuta seuraa muualta. Jaksaa taas kotona esiintyä mallikelpoisena isukkina. Ja äidin pikku apulaisena:-)

Tietäisittepä vaan.

Vierailija:

Ja he väittävät että hyvät miehet pettävät.

Eli kannattaa ottaa mahdollisimman huono mies jota kukaan muu ei huoli niin ei ainakaan pääse pettämään???=)

Ei ole mun miehen suvussakaan kukaan eronnut, vaikka siellä hommat hoidetaan tasavertaisesti. Vaari noi tulla yksin meille hoitamaan lapsia ja keitellä ne vellitkin, miehisyys ei siinä suvussa ole koskaan ollut kiinni tuollaisista asioista.

Oma mieheni hoitaa lapsia ja kotia siinä missä minäkin. JOs ei hoitaisi, niin meille olisi jo tullut se ero. Mulla ei ole mitään tarvetta katsella mitään nuljaskaa nurkissa maleksimassa ja kaljaa kittaamassa.

Vierailija:

just joo.. ja mä oon sitä mieltä että suomen avioerotilastojen lukemat johtuu just tuosta että nykyajan miehet on kaikki sellaisia alistettuja, velliperseisiä tossusankareita joita akka määrää..

Ennen kun mies oli mies ja nainen nainen oli asiat ihan toisin.. Mä tiedän monta sellaista paria jossa mies laittaa ruoat, hoitaa lapset, akka kun napsauttaa sormia niin johan äijä kuorii perunoita.. eipä mene kauaa kun nainen kaipaa " omaa aikaa, muutosta arkeen, miehistä miestä" .. " kaikki on niin tasapaksua ja tylsää" .. ja mies kyllästyy kun muutaman vuoden täydellistä perheenisää leikittyään kaipaakin sitä omaa aikaa, vapautta käydä edes yhdellä oluella.. johan alkaa salarakkaita olemaan..

Tiedän myös monta paria joiden avioliitto on kestänyt kun mies hoitaa miehen tehtävät ja nainen naisen, sitten joskus kun mies auttaa kotijutuissa se tuntuu naisesta juhlalta.. Voi olla tasapainoinen ja onnellinen suhde ilman että äijä kuljee akan takana tiskirätti kourassa..

Meidän suvussa ei ole kukaan aviopari eronnut, mutta isää lainatakseni " meidän suvussa ei oo äijät velliä keitelleetkään"

JOS joku äijä kitkerän katkerana ylläpitää kulissia, ja sen jälkeen vehtaa jonkun pimun kanssa, niin enpä usko, että sellaisessa liitossa on hirveästi kunnioitusta ollutkaan. Vaikka ulospäin kaikki olisi hienosti.



Nyt oli puhe oikeasti hyvistä miehistä, ei mistään alistetuista tossukoista, tai kulissiliitoista.

mutta minusta ei kyllä ap:n mieskään kovaan täydelliseltä kuulosta. Mies joka " ei edes vilkuile muita" , kuulostaa minusta epänormaalilta ja se, että antaa puolison päättää perheen suuret linjaukset, niin eihän sekään hyvä ole. Yhdessä asiat tulisi päättää.



Mutta usein tällä palstalla mietin ihan samaa kuin AP, ovatko ihmiset oikeasti niin tyhmiä??? Eivätkö he yhtään mieti kenen kanssa perheen perustaa? Eikö ennen vakavaa parisuhdetta ja lapsia ole edes jonkinlaisia tavoitteita ja kriteerejä asetettuna sille omalle kumppanille, lasten isälle ja elämälle? Jos on, niin miksi niitä ei edes haluta saavuttaa vaan tyydytään johonkin huonompaan. Johonkin kivaan ja ihan mukavaan.



Omassa lähipiirissäkin on ikävä kyllä muutama nainen, jotka näkevät miehen pitkänkin yhdessäolon jälkeen vain ruusunpunaisten lasien läpi, miestä ja parisuhdetta ei ollenkaan osata/haluta katsella realistisesti. Sitten se jossain vaiheessa rysähtää kaikki käsiin. Aikuisille mun mielestä on jokseenkin sama (omasta tyhmyydestään saa ja pitääkin kärsiä), mutta surettaa että lapsetkin pitää sitten mennä hankkimaan ennenkuin tajutaan millasen ihmisen kanssa sitä oikeesti elelläänkään.

ihan munaton mies kun antaa sun päättää kaiken. Sähän olet itsekäs pirttihirmu. Sääli miestäsi.

Näyttäkäähän kohta, jossa täällä on haukuttu ympäripyöreitä päiviä tekeviä miehiä laiskoiksi luusereiksi? Tais taas olla ihan teidän omien pikku korvien välissä.

Vierailija:

Mutta eihän nuo kaupunkilaistammat käsitä että aina ei sitä kunnioitusta, ahkeruutta ja puolison arvostamista mitata tiskirätin heiluttamisella!

Vierailija:

Esim. mun mies ei koskaan auta siivoamisessa MUTTA asumme isossa maalaistalossa, mies on sivutoiminen maanviljelijä ja käy vielä raskaassa ruumiillisessa päivätyössä. Sen lisäksi lämmittää taloa, talvella tekee traktorilla lumityöt, kesällä ajaa nurmikot jne, korjaa taloa, korjaa autot, tekee ympäripyöreitä päiviä etenkin kesällä puintien ja muiden maataloustöiden aikaan ja tulee rättiväsyneenä illalla kymmeneltä nukkumaan että jaksaa taas kuudeksi töihin. Ei tulisi mieleenkään pyytää häntä siivousavuksi tai tekemään ruokaa vaan tunnen itseni välillä laiskaksi kun en tee muutakuin kotityöt päivätöiden lisäksi.

Vähän erilainen tilanne siis meillä kun jollakin kaupungin kerros/rivitaloasunnossa asuvalla perheellä jossa mies tulee siististä sisätöistä salkun kanssa kello neljä kotiin. Ehkä silloin voi vaatiakin avuksi ruoan laitossa.

Minun silmissäni vellihousu

-pelkää tarttua kauhaan ja opetella laittamaan ruokaa

-pelkää tarttua imuriin ja osallistua kodin siistinä pitämiseen

-pelkää jäädä omien lastensa kanssa yksin ja osallistua lasten hoitoon

Vierailija:

Provosoiva alku, myönnän - mutta silti, ihan oikeasti!

Minua väsyttää jo lukea juttuja miehistä / puolisoista, jotka eivät tee arjessa mitään auttaaksensa, eivät hoida lapsia, jättävät teidät yksin asioidenne kanssa (henkisesti vaille tukea), eivät keskustele, ovat huonoja rakastajia tms.

Miksi olette hankkineet lapsia tilanteeseen, mikä on noin sietämätön? Miksi te naisina asetatte itsenne sellaiseen asemaan, missä teitä ei kunnioiteta?

Tässä komppaan ap:tä!

Ps. Oma mieheni siivoaa ja kokkaa meillä, siinä välissä leikittää lapset, puhuu kanssani melkein mistä vaan haluan, ottaa minut kaikessa huomioon, on uskollinen (ei edes silmäile muita naisia), antaa minun päättää perheen suuret " linjan vedot" ja ennen kaikkea ANTAA MINUN OLLA OMA ITSENI; ymmärtää ja tukee.

Enkä yhtään vähempään olisi tyytynytkään. Miksi te tyydytte?

Suhteenne kuulosta hyvin epätasapainoiselta, mutta toiseen suuntaan. Mitä sinä teet? Mitä hienoa on siinä, että vain sinä vetelet linjoja ja päätät. En voisi ikinä olla tuollaisessa parisuhteessa. Miehesi kärsii ihan varmasti. Sinä vain olet niin tärkeää suurine linjoinesi, ettet huomaa sitä. Onko miehesi näitä maan hiljaisia?

Itselläni on tasapainoinen suhde, jossa asiat keskustellaan yhdessä. Jakaminen on mielestäni ihana ja tärkeä asia parisuhteessa. Nyt kun olen kotona, niin teen suurimman osan kotitöistä, tottakai. Miksi vain vetelehtisin täällä, kun isot ovat koulussa ja seurana maailman ihanin 2-vuotias? Syksyllä menen töihin ja sitten taas jaetaan kotityöt vanhaan malliin. molemmat saa sanoa, mitä mieluiten tekisi ja siltä pohjalta lähdetään. Suuret linjat maalaillaan yhdessä keskustellen ja pohtien kompromissejä tehden.

Vierastan tuota ap:n asennetta, että kaikki saavat hyvän parisuhteen asettamalla riman korkealle ja että sen hyvän kumppanin hankkiminen on joku saavutus, josta voi olla ylpeä.



Minulla on ihan nuo samat kriteerit miehen suhteen kuin ap:llä ja perheen perustaminen on aina ollut tärkein tavoitteeni elämässä. Ja olen edelleen sinkku :)))



Nyt kun hedelmälliset vuodet hupenevat kovaa kyytiä on kohta tehtävä päätös sen suhteen, olenko kenties valmis hyväksymään vähemmän täydellisen kumppanin ja tukemaan ja rakastamaan häntä kaikkine vikoineen ja puutteineen, vai jatkanko elämääni yksin. Minusta onnellisen parisuhteen ja onnellisen elämän salaisuus on siinä, että tekee parhaansa niistä lähtökohdista, jotka on annettu. Kovin suuria vaatimuksia ei voi asettaa kenellekään muulle kuin itselleen.



Minusta tällaisten asioiden äärellä tulisi olla nöyrä. Hyvän kumppanin löytäminen on aika pitkälti myös sattuman sanelemaa. Vähemmänkin täydellisen kumppanin kanssa voi olla onnellinen, jos on sellaisen valinnan tehnyt. Minusta se on itse asiassa paljon kunnioitettavampaa.