Puoliso ei halua pariterapiaan
Olen koko kesän koittanut houkutella puolisoa pariterapiaan, koska molemmat haluaisi, että hommat sujuisi, eikä tarvitsisi erota. Puoliso ei suostu kuitenkaan terapiaan. Eli ero sitten? Ei ne asiat tästä paremmaksi tule.
Kommentit (55)
Vierailija kirjoitti:
Käytiin ex-mieheni kanssa pariterapiassa siinä eron hetkillä, mutta oli kyllä niin täydellistä rahan haaskausta, etten ymmärrä, miten se terapia kenenkään suhdetta voisi millään lailla pelastaa. Oli vielä vahvasti suositeltu parisuhdeterapeutti, joten oletettiin, että sieltä jotain jäisi käteen.
"Käykää yhdessä suihkussa, mutta ette saa kosketella toisianne"
VMP!
Minä olin todella tyytyväinen, kun lähdin pariterapiaan, koska sain sieltä varmuuden eroon. Se olis viimeinen niitti meidän suhteelle.
Jos toinen on tehnyt jo päätöksen erota niin hän ei halua terapiaan. Mutta voi sinne yksinkin mennä. Auttaa silti.
Niin. Ei ne paremmaksi tule. Ehkei toinen edes yritä muuttua tai keskustella. Et ilmeisesti ole vaativaa tyyppiä kuitenkaan.
Kun menettää kumppaninsa kunnioituksen ja ihailun, niin sitä ei mikään pariterapia pysty pelastamaan.
Kun jo pitkään kotona on vallinnut halveksunnan ilmapiiri (Lukekaa ja googlatkaa muuten aiheesta "Parisuhteen neljä apokalyptista ratsastajaa") niin on helpompaa antaa kaiken vain mennä.
Sitten kun on eronnut, vasta ymmärtää sen, mitä kaikkea siinä menetti, mutta noin ihmisen psyyke toimii.
Silti itse ihailen ja kadehdin niitä, jotka elävät pitkässä suhteessa, ja osaavat ohjata sitä laivaa, ja pitää kumppanistaan huolta. Näitä asioita pitäisi opettaa koulussa, mutta ainakaan omana aikanani ei opetettu.
Opetettiin kyllä miten lapset tulevat, miten valkokastike tehdään, miten äänestämässä käydään, jne. Mutta ei sanaakaan siitä, miten elää toisen ihmisen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Aivan turhia tuollaiset pariterapiat
No ei ole. Itse sain varmuuden pariterapiasta, että kyllä tässä täytyy nyt erota.
Toista ei voi pakottaa terapiaan, siitä ei ole mitään hyötyä. Molempien pitää haluta sinne. Ja näin harvoin on, että molemmat sitä haluaa. Se on usein se toinen, kun taas toinen alkaa vänkäämään vastaan.
Teidän pitää vaan erota. Ei siinä muu auta.
Olisiko pariterapia huonoin tai siis tehottomin terapian muoto? Kuulostaa rahastukselta. En tiedä yhtään tapausta että suhde olisi pelastunut pariterapian ansiosta, vaan päinvastoin. Joko se on ollut täysin hyödytön tai sitten johtanut eroon. Jälkimmäinen toki voi olla hyväkin asia, jos asianosaiset ei sitä itse tajua. Kannattaa tunkea tuhansia euroja siihen, että joku kertoo sen heille. Tai jotain.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ollaan oltu pitkään yhdessä. 12 vuotta. Tuntuu surulliselta, että ei muka enää ole mitään keinoa pelastaa tätä kaikkea.
Miksi vuosien takia pitäisi joku suhde pelastaa, jos huonosti menee kuitenkin?
Itse koen, että olen panostanut tähän niin paljon. Meillä on myös kaksi lasta. Paljon yhteisiä unelmia. En vain näe syytä, miksi heittää kaikki hukkaan, jos ei edes yritä sitä viimeistä korttia.
Yksin et pysty suhdetta pelastamaan etkä toista mihinkään ratkaisuyrityksiin pakottamaan. Surullista on, mutta ehkä ero olisi lopulta myös helpotus, jos yhdessä on huono olla.
Näin on. Ei eroaminen ole helppoa, mutta joskus on pakko vaan myöntää että se ei toiminutkaan. Mitä nopeammin prosessin saa käyntiin, sitä nopeammin toipuminen voi alkaa. Nämä pariterapiat ei auta mitään, koska se mikä on tuhoon tuomittu, ei muuksi muutu.
Ehkä sopii "jumittajille" jotka ei koskaan keskustele keskenään mistään tärkeästä?
Jos ei toinen halua, ei voi pakottaa. Silloin parempi erota. Sinne terapiaan voidaan mennä myös toteamaan, et on ehkä parempi jatkaa erillään.
Vierailija kirjoitti:
Toista ei voi pakottaa terapiaan, siitä ei ole mitään hyötyä. Molempien pitää haluta sinne. Ja näin harvoin on, että molemmat sitä haluaa. Se on usein se toinen, kun taas toinen alkaa vänkäämään vastaan.
Teidän pitää vaan erota. Ei siinä muu auta.
Vaihtoehtoja on 2. Erota tai jatkaa kuten nyt, onnettomana
Olen vain sietänyt tätä kaikkea liian pitkään
Oletteko koskaan miettinyt, että meidät kasvatetaan naisten voimin ja kielletään kaikki rajuus/toksisuus jo lapsena. Ehkä yläasteella tulee eka miesopettaja ja fudistreeneissa jumalodaan valkkuja.
Alkaa kyllästyttää sosiaalityöntekijöiden puolueellisuus ( mude oli -hän joutui ongelmiin, kun puolusti miehiä ) ja pariterapia. Saanko arvata - hän on nainen.
Kyllä me puhutaan, mutta jatkuva tunteessa vellominen ei ole meidän juttu. Tehdään päätös, käsitellään se ja sitteen eteenpäin.
Välillä mietin, miten paljon kaikki muuttuu vuosien aikana. Yhteinen sävel ei olekaan enää yht äkkiä yhteinen.
Meille pariterapiasta oli iso apu, pelasti avioliiton. Olemme olleet 30+ vuotta yhdessä.
Jos kaikki keinot käytetty, eikä terapiaan suostu niin olisko aika luovuttaa
Vierailija kirjoitti:
Aivan turhia tuollaiset pariterapiat
Oltiin vuosia sitten perheterpiassa.
Siellä vaimo sitten nosti esiin asioita joista keskusteltiin.
Kuitenkin kun oltiin kotona, niin vaimo ei halunnut/kyennyt keskustelemaan yhtään mistään. Hän ei nostanut mitään aiheita esiin. Jaksoi sitten kuitenkin keksiä terapiaan aina näitä aiheita:)
Ei kai muillakin ole tämmöistä? Että on vaan keksittyä tarinaa ja keksittyjä ongelmia. Jos kerran on ongelma niin kai sitä voisi kotona käsitellä ja koittaa korjata.
Mistä aiheista haluasit ap keskustella?
Miksi haluat keskustelulle "yleisön"?
Ajatteletko, että yhdessä terapeutin kanssa, saat miehesi muuttamaan mielipiteitään ja käytäntöjään?
Ajatellaan että miehesi yhtäkkiä suostuisikin keskustelemaan asioista. Miellyttäisikö tämä, vai keksisitkö tilalle jotain muuta valittamisen aihetta?
Onko mahdollista että kumppanisi ei vaan kiinnosta sinua enää ja hän on helppo uhri koska on keskivertomies ja kommunikointivalmiudet melko heikot. Terapiatarinalla vaan haluat vakuuttaa itseäsi siihen että olet oikeassa ja syytön ja saat mielenrauhan siltä kun pakkaat tavarasi ja jätät kumppanisi?
Vierailija kirjoitti:
Mistä aiheista haluasit ap keskustella?
Miksi haluat keskustelulle "yleisön"?
Ajatteletko, että yhdessä terapeutin kanssa, saat miehesi muuttamaan mielipiteitään ja käytäntöjään?
Ajatellaan että miehesi yhtäkkiä suostuisikin keskustelemaan asioista. Miellyttäisikö tämä, vai keksisitkö tilalle jotain muuta valittamisen aihetta?
Onko mahdollista että kumppanisi ei vaan kiinnosta sinua enää ja hän on helppo uhri koska on keskivertomies ja kommunikointivalmiudet melko heikot. Terapiatarinalla vaan haluat vakuuttaa itseäsi siihen että olet oikeassa ja syytön ja saat mielenrauhan siltä kun pakkaat tavarasi ja jätät kumppanisi?
En tiedä, mutta meillä ainakin mies alkoi huutamaan ja hajottamaan raivopäisenä mun tavaroita sekä pitämään tämän jälkeen pitkiä mykkäkouluja, kun yritin puhua suhteen ongelmista. Halusin, että voisimme oikeasti keskustella ongelmista yhdessä, kun mies ei ulkopuolisen henkilön läsnäollessa uskaltanut käyttää näitä minun "mykistämiskeinoja".
Eroonhan tietenkin sitten kuitenkin päädyttiin, mutta hieman turvallisemmin, kun terapiassa oltiin käyty.
Me olimme pariterapiassa ja se oli sitä, että puoliso kertoi oman kantansa ja odotti terapeutin olevan samaa mieltä. Vähän kuin kaksi lasta riitelemässä ja vaatimassa, että vanhempi sanoo viimeisen sanan.