Mitä tehdä kun mies ei jaksa lapsiperhearjen vaatimuksia?

Ap ihailen sitä rakkautta jota osoitat miestäsi kohtaan ja uskon että teillä on molemmilla puolisoilla vahvaa rakkautta ja kumppanuutta toisianne kohtaan.

Miehesi tuntuu yrittävän parhaansa ja osaat arvostaa sitä.

Pyritte selvästi tukemaan toisianne parhaanne mukaan.

Usein kun on tietyssä tilanteessa pitkään tulee sokeaksi niille vaihtoehdoille mitä on. Siksipä ajattelin lähestyä asiaa kysymysten muodossa:

Jos ajattelet elämäänne viiden vuoden päästä, millaisena näet sen? Entä kymmenen vuoden kuluttua?

Millaisen elämän haluaisit teidän perheelle viiden vuoden kuluttua? Entä 10 vuoden kuluttua? Ja miksi haluaisit sellaisen elämän?

Mikä ero noissa skenaarioissa on?

Mitä pitäisi tehdä tai muuttua, että elämä menisi enemmän jälkimmäisen suuntaan?

Loppujen lopuksi elämä tuntuu helpoimmalta kun sen pystyy hyväksymään sellaisena kun se on. Kenelläkään ei ole täydellistä elämää, puolisoa tai lapsia. Tärkeää on olla läsnä läheisille ja tehdä parhaansa siinä hetkessä.

Paljon voimia ja rakkautta!

Vierailija kirjoitti:

Ap ihailen sitä rakkautta jota osoitat miestäsi kohtaan ja uskon että teillä on molemmilla puolisoilla vahvaa rakkautta ja kumppanuutta toisianne kohtaan.

Miehesi tuntuu yrittävän parhaansa ja osaat arvostaa sitä.

Pyritte selvästi tukemaan toisianne parhaanne mukaan.

Usein kun on tietyssä tilanteessa pitkään tulee sokeaksi niille vaihtoehdoille mitä on. Siksipä ajattelin lähestyä asiaa kysymysten muodossa:

Jos ajattelet elämäänne viiden vuoden päästä, millaisena näet sen? Entä kymmenen vuoden kuluttua?

Millaisen elämän haluaisit teidän perheelle viiden vuoden kuluttua? Entä 10 vuoden kuluttua? Ja miksi haluaisit sellaisen elämän?

Mikä ero noissa skenaarioissa on?

Mitä pitäisi tehdä tai muuttua, että elämä menisi enemmän jälkimmäisen suuntaan?

Loppujen lopuksi elämä tuntuu helpoimmalta kun sen pystyy hyväksymään sellaisena kun se on. Kenelläkään ei ole täydellistä elämää, puolisoa tai lapsia. Tärkeää on olla läsnä läheisille ja tehdä parhaansa siinä hetkessä.

Paljon voimia ja rakkautta!

Lasten elatus ja kasvatus sekä muut vaaditut resurssit eivät hoidu tyhjällä miespuolueellisella lässytyksellä.

Vierailija kirjoitti:

Ap ihailen sitä rakkautta jota osoitat miestäsi kohtaan ja uskon että teillä on molemmilla puolisoilla vahvaa rakkautta ja kumppanuutta toisianne kohtaan.

Miehesi tuntuu yrittävän parhaansa ja osaat arvostaa sitä.

Pyritte selvästi tukemaan toisianne parhaanne mukaan.

Usein kun on tietyssä tilanteessa pitkään tulee sokeaksi niille vaihtoehdoille mitä on. Siksipä ajattelin lähestyä asiaa kysymysten muodossa:

Jos ajattelet elämäänne viiden vuoden päästä, millaisena näet sen? Entä kymmenen vuoden kuluttua?

Millaisen elämän haluaisit teidän perheelle viiden vuoden kuluttua? Entä 10 vuoden kuluttua? Ja miksi haluaisit sellaisen elämän?

Mikä ero noissa skenaarioissa on?

Mitä pitäisi tehdä tai muuttua, että elämä menisi enemmän jälkimmäisen suuntaan?

Loppujen lopuksi elämä tuntuu helpoimmalta kun sen pystyy hyväksymään sellaisena kun se on. Kenelläkään ei ole täydellistä elämää, puolisoa tai lapsia. Tärkeää on olla läsnä läheisille ja tehdä parhaansa siinä hetkessä.

Paljon voimia ja rakkautta!

Meni vähän ohi. Mitä mies tarkalleen tekee kun "tekee parhaansa"? Ja miten mies tukee ap:ta?

Kun minusta vähän näyttää että mies on taakka ap:lle. Ei kykene hoitamaan omaa osuuttaan ja lisäksi pakottaa ap:n murehtimaan miehen jaksamista. Ja vielä ihan normaalissa tilanteessa. Perhe elää normaalia arkea, mutta toinen aikuisista ei selviä vaan roikkuu kumppanin niskassa.

Kysymys kirjoitti:

Pitikö niitä lapsia tehdä monta ennen kuin tietää jaksaako haluatko niitä hoitaa.

Luuletko että lapsi tehdään ja suunnitellaan jotenkin?

Niitä syntyy kuin omenoita syksyllä puuhun. Ei koskaan voi tietää kuinka monta niitä tulee.

Sinulla on aika ihmeellinen näkemys elämästä että lapsia tehdään ja niitä voi säännellä jotenkin.

Onko miehesi ylipainoinen? Jos, niin laihdutus parantaa jaksamista, kun koko ajan ei tarvitse kantaa mukanaan 10/20/30 kilon ylimääräistä kuormaa.

Poistakaa elämästä "kaikki ylimääräinen".

Miehen on katsottava totuutta silmiin ja kevennettävä työkuormaa. Pakko.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkäisy kuntoon ettei tule enempää lapsia vahingossakaan ja katkea kamelin selkä. Työn keventäminen, joko osa-aika tai jättää työn osalta itsensä kehittämisen tauolle ja tekee vain rutiinihommia. Arjen keventäminen ja rauhoittaminen yhdessä suunnitellen.

Toisilla on ehkäisyt kunnossa mutta lapsia vain tulee, kun hedelmällisyys on niin hyvä ja parit ovat muita kymmeniä kertoja elinvoimaisempia. Emme mekään mieheni kanssa halunet kuutta lasta, mutta niitä nyt vain siunaantuu ehkäisystä huolimatta.

Mies on jo viisikymppunen ja juoksee kolmesti viikossa töiden jälkeen maratoonin ja käy ahkerasti salilla. Molemmat ollaan aina oltu muita ihmisiä elinvoimaisempia ja tästä syystä todennäköisesti lapsiakin syntyy.

Viimeisimmän synnytin 44 vuotiaana.

Turha mainostaa ehkäisyä kun ei se voimakkaimmille yksilöille toimi niin hyvin. Kondomitkaan ei kestä hirveän pitkään. Meillä on miehen kanssa hyvin aktiivinen seksielämä.

Ette vaan osaa käyttää ehkäisyä. Ei se petä monta kertaa yhdellä parilla oikein käytettynä.

Kyllä se pettää jos on hedelmällinen. Ei edes e-pillerit ole voimakkaimmilla yksilöillä 100% varma.

Kondomit menee rikki kun kunnolla panee. Ne ei tosiaan kestä kovaa menoa.

Toisaalta mitä sitä amatööreille kertoo, kun ette te tiedä panemisesta mitään ja siitä millaista on olla muiat fyysisesti ylivertaisempi hedelmällisyydessä ja noin muutenkin.

Ap;n mies on lajinsa kuningasiässä eikä jaksa tavallista elämää. Nykyään on liha heikkoa kun ei jaksa.

Yhtä hyvin voisi kuolla pois. Miten ne eläimet jaksaa luonnossa`?

Kannattaisko porukan aloittaa kuntoilu että jaksaisitte paremmin elämää?

Heikot elontiellä horjuu

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten olisi keskustelu?

Tätä tehdään jatkuvasti, mutta nyt kaipaan konkreettisia vinkkejä, miten auttaa miestäni? Ap.

Meillä on auttanut hommien selkeyttäminen. Silloin tajuaa, että itse tekemistä ei ehkä olekaan niin järjettömästi, vaan kaoottisuus lisää nimenomaan henkistä kuormitusta. Eli ei tehdä asioita lennosta tyyliin kumpi sillä hetkellä sattuu ehtimään, vaan jaoimme esim. lasten iltapuuhat ja nukuttamiset vuoroihin, samoin kuskaamiset. Silloin toinen tietää, että toinen hoitaa, ja itse voi tehdä omia juttuja. Vuorossa oleva taas tietää suunnilleen monelta hommat loppuu, ja tieto siitä helpottaa. Nämä ollaan merkattu ihan kalentereihin aina pariksi viikoksi eteenpäin, niin pystyy vaikka varaamaan treenitunnin tai sopimaan kahvit kaverin kanssa. Tässä tapauksessa siis tieto ei lisää tuskaa, vaan vähentää taakkaa, kun tietää, milloin saa hengähtää.

Meillä tämä tehtiin alun perin sen takia, että itsestä tuntui, että ei ollut hetkenkään hengähdystä. Pysyin vuoronjaossa myös tiukkana siinä, että kun on oma vuoro rentoutua, ei mies tule kyselemään, että missä on Pirjojessican sukkahousut, ja monelta Perttihenrikin muskari nyt olikaan (saatoimme toki vaihtaa vuoroja jos tuli jotain yllättävää). Mies siis oppi myös itsenäiseen toimintaan lastenhoidossa aika nopeasti siinä, ja on nykyään aika ylpeä siitä.

Mä en olisi ylpeä siitä että puolisoni kasvattaa mua kuin lasta. Mutta kyllä, nämä asiat pitäisi olla jo raskausaikana täysin selvitettyjä.

Ihan yhdessä tämä soviittiin, ja hän oli se, joka kaivoi kalenterin esiin. Mies on myöntänyt, että olisi todennäköisesti sälyttänyt vastuun minulle, ellei olisi ollut pakko opetella asioita itse. Jos näitä vuoroja ei olisi, luistaisi kuin koira veräjästä, ja tiedostaa sen. Jotkut ovat luonteeltaan sellaisia, että toimivat paremmin, kun on jotkin asetetut raamit, ja me asetettiin ne yhdessä. Nyt hoitaa lapsia enemmän kuin hyvin. Ilman tätä järjestelyä emme luultavasti olisi enää yhdessä.

Osa ihmisistä on nimenomaan luonteeltaan seuraajia, jotka tarvitsevat selkeät ohjeet ja raamit siihen, että mitä tehdään, milloin ja mihin mennessä. Seuraajille sopivat parhaiten rutiinit ja aikataulut, ja mielellään joku vähän kovistelemaan siihen väliin, että tämä asia pitää nyt hoitaa ja piste (esim. pomo, asiakas, viranomainen, esimies, puoliso, vanhempi jne.) Iällä ei ole tämän kanssa tekemistä.

Lähipiiristäni löytyy monta aikuista ADHD:ta ja autistia, joille tämä rutiinien noudattaminen ja kaavamaisuus on vielä entistäkin tärkeämpää. Muuten leviää pakka, kirjaimellisesti ja fyysisesti, eivätkä saa mitään aikaiseksi, eivät osaa levätä, kuormittuvat normaalista elämästä potenssiin tuhat, eivät osaa organisoida jne. Heille pitää olla ulkoa tullut ohje - vaikka se kalenteri - ja sen mukaan pitää tehdä asiat.

Vierailija kirjoitti:

Kysymys kirjoitti:

Pitikö niitä lapsia tehdä monta ennen kuin tietää jaksaako haluatko niitä hoitaa.

Luuletko että lapsi tehdään ja suunnitellaan jotenkin?

Niitä syntyy kuin omenoita syksyllä puuhun. Ei koskaan voi tietää kuinka monta niitä tulee.

Sinulla on aika ihmeellinen näkemys elämästä että lapsia tehdään ja niitä voi säännellä jotenkin.

Jos aikuinen ihminen ei itse kykene suunnittelemaan/toteuttamaan kantokykynsä mukaista lapsilukua niin HOLHOUKSEEN!

Miehelleni lapsiperhe-elämän hektisyys, arjen pyörittäminen ja lasten tarpeisiin vastaaminen on alkanut käymään liian rankaksi. Hän ei yksinkertaisesti jaksa mitään perhe- ja työelämästä tulevia vaatimuksia, vaan tarvitsisi paljon vapaa-aikaa niistä toipuakseen. Yritän _hänelle_ mahdollisuuksien mukaan tarjota vapaamatkustuksen, mutta oikeasti pikkulapsiarjen pyörittäminen on aikamoista työtä aamusta iltaan, johon kyllä useimmiten kolmen lapsen kanssa tarvitaan kaksi aikuista. Mieheni käy säännöllisesti harrastuksissa ym. mutta tarvitsisi päiviinsä muutenkin paljon lepoa. Tämä _kaikki  tapahtuuisi  minun kustannuksella_ eikä minulla ole mahdollisuuksia harrastaa tai levähtää juuri ollenkaan. Haluaisin kuitenkin mieheni voivan hyvin, sillä muuten hän on kovin kiukkuinen meille kaikille. En tiedä mitä tehdä!

Vaihtoehtoja ei ole enää kuin 2: pistät mieslapsen ruotuun tai pihalle ja sittenpä teet ihan kaiken ihan yksin.

Miksi ap kysyt kun alat vain jankata että kaikki on hyvin ja puolustella selkärangatonta uliamebaukkoasi?

Miksi kukaan on tehnyt tuollaisen miehen kanssa kolme lasta? Eikö jo viimeistään toisen jälkeen ollut nähtävissä, että miehelle ykkösenä on aina hän itse? Hänen harrastukset ja jaksaminen on etusijalla, vaimon on vaan pärjättävä kun hänen lepo on tärkeintä. Eroa suosittelen minäkin, 50/50 sopimuksella. Näin molemmat saavat aina joka toisen viikon lepoa.

Niin kauan kun mies saa kiukuttelullaan tahtonsa läpi ja koko taakan veks niin jaksaa kyllä känkkäränkkäillä.

Vierailija kirjoitti:

Jätä hänet, ansaitset parempaa.

Tämähän se tuntuu olevan monilla ainut ratkaisu kaikkiin tilanteisiin, vaikka asiaa voisi yrittää korjata pitäen ydinperheen kasassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jätä hänet, ansaitset parempaa.

Tämähän se tuntuu olevan monilla ainut ratkaisu kaikkiin tilanteisiin, vaikka asiaa voisi yrittää korjata pitäen ydinperheen kasassa.

Sovitaan näin sitten. Älä jätä uulia vaan vedä kivirekeä perässäsi ja pyöritä sirkus yksin, et ansaitse parempaa.

Vierailija kirjoitti:

Miten olette tehneet jo 3 lasta pienillä ikäeroilla? Luulisi, että olisi jo esikoisen kanssa huomannut, mitä jaksaa ja mitä ei?

Ap:han sanoi olevansa aikaansaavasta perheestä. Riittäisikö hänelle yksi lapsi tai kaksi isolla ikäerolla. Ei, kyllä tekemisen meininki pitää näkyä tälläkin saralla.

Sitten kärvistellään ja ihmetellään, kun itseä ja etenkin puolisoa väsyttää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jätä hänet, ansaitset parempaa.

Tämähän se tuntuu olevan monilla ainut ratkaisu kaikkiin tilanteisiin, vaikka asiaa voisi yrittää korjata pitäen ydinperheen kasassa.

Kun ongelma on miehen, ei sitä voi kukaan muu korjata kuin mies itse. Jos hän ei kestä normaalia arkea, apua on saatavilla jos hän itse sitä hakee. Ap:n mukaan mies ei kuitenkaan halua hakeutua mielenterveysavun pariin.

Jos mies ei kestä arkea, mikä muu silloin on ratkaisu kuin se, että hän viettää elämänsä erillään siitä porukasta, jota ei arkeensa halua? Mies kuitenkin kestää töitä ja harrastuksiaan. Sitten hän saisi keskittyä niihin ilman häiritsevää perhearkea eikä ap:n tarttisi keskittyä miehen paapomiseen.

Toinen vaihtoehto olisi, että mies hakisi pääkopalleen ammattiapua, mutta se ei miehelle käy.

Joko palstan riivinraudat on päässeet lyömään miestä kuin vierasta sikaa?

Vierailija kirjoitti:

Joko palstan riivinraudat on päässeet lyömään miestä kuin vierasta sikaa?

Ei kun silitellään miespolon päätä ja lähetetään jaxuhali. On se rankkaa olla isä, joka ei jaksa perhettään. Ehkä keksitään uusi keino piristää miesvauvaa.

Ap:n pitää vaan venyä vielä vähän enemmän. Ja sitten vielä vähän lisää. Ja ja ja...

Vierailija kirjoitti:

Joko palstan riivinraudat on päässeet lyömään miestä kuin vierasta sikaa?

Mikä tarve kellään normijärkisellä oman arkensa kestävällä naisella olisi moiseen. Kantaa nyt vaan itse oman vastuunsa.