Tuntuuko teistä siltä, että terapia on haitallista?

Vierailija kirjoitti:

Joskus terapia epäonnistuu ja terapiassa käyneestä kuoriutuu ilkeä ja sadistisesti läheisiään kohteleva tyyppi.

Tämä on yleensä narsistien näkemys kun se uhri on ajettu terapiaan ja sen sijaan että se leimaantu hulluks se alkoikin pitää puoliaan, jonka narsisti tietysti kokee epäreiluna ja sadistisena yleisellä tasolla, yksityiskohdista ei tosin sovi puhua vai mitä? : )

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joskus terapia epäonnistuu ja terapiassa käyneestä kuoriutuu ilkeä ja sadistisesti läheisiään kohteleva tyyppi.

Tämä on yleensä narsistien näkemys kun se uhri on ajettu terapiaan ja sen sijaan että se leimaantu hulluks se alkoikin pitää puoliaan, jonka narsisti tietysti kokee epäreiluna ja sadistisena yleisellä tasolla, yksityiskohdista ei tosin sovi puhua vai mitä? : )

Tai sitten piilonarsistista tulee terapian myötä avoimesti manipuloiva narsisti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joskus terapia epäonnistuu ja terapiassa käyneestä kuoriutuu ilkeä ja sadistisesti läheisiään kohteleva tyyppi.

Tämä on yleensä narsistien näkemys kun se uhri on ajettu terapiaan ja sen sijaan että se leimaantu hulluks se alkoikin pitää puoliaan, jonka narsisti tietysti kokee epäreiluna ja sadistisena yleisellä tasolla, yksityiskohdista ei tosin sovi puhua vai mitä? : )

Tai sitten piilonarsistista tulee terapian myötä avoimesti manipuloiva narsisti.

Onko sulla mitään dataa väitteesi tueksi?

On ihan tutkittu fakta, että terapialla on runsaiden hyötyjen lisäksi myös haittoja. Näihin kuuluu mm. se, että osalla ihmisistä terapiassa käyminen aiheuttaa valemuistoja tai turhien traumojen kaivelua. Siis että asioista, jotka eivät ole olleet traumoja, saavat ne mittasuhteet kaivelun ja vatvomisen myötä. Lisäksi tottakai terapeuttienkin joukkoon mahtuu aina kusipäitä tai käy niin, ettei terapeutin ja asiakkaan kemiat kohtaa, minkä seurauksena voi olla monenlaista mielipahaa aiemman päälle.

Lienee kuitenkin selvää, että suurelle ihmisjoukolle yleistettynä terapian hyödyt voittaa haitat kirkkaasti. Yksilöiden kohdalla tilanne voi olla eri, mutta kansanterveyttä aatellen terapia on hoitokeinona kovasti tarpeen.

Voihan se olla haitallistakin, jos on ammattitaidoton terapeutti tarjoamassa vääränlaista terapiaa. Muuten yleensä hyödyllistä tai vähintään neutraalia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joskus terapia epäonnistuu ja terapiassa käyneestä kuoriutuu ilkeä ja sadistisesti läheisiään kohteleva tyyppi.

Tämä on yleensä narsistien näkemys kun se uhri on ajettu terapiaan ja sen sijaan että se leimaantu hulluks se alkoikin pitää puoliaan, jonka narsisti tietysti kokee epäreiluna ja sadistisena yleisellä tasolla, yksityiskohdista ei tosin sovi puhua vai mitä? : )

Tai sitten piilonarsistista tulee terapian myötä avoimesti manipuloiva narsisti.

Onko sulla mitään dataa väitteesi tueksi?

Vaikkapa tämä

https://www.narsisminuhrientuki.fi/blogi/piilo-vai-julkinarsisti/

Riippuu täysin terapeutista. Jotkut osaa, jotkut ei.

Ja toisin kuin muilla terveydenhuollon aloilla, sitä ei oikein sivusta huomaa jos joku töppäilee jatkuvasti. Jos normaali lääkäri vahingossa amputoi potilaan vaikka tarkoitus oli poistaa patti, niin siitä nousee haloo. Mutta kun psykiatrian puolella joku tekee saman luokan mokan, sitä ei huomata.

Vierailija kirjoitti:

Ainakin minun nuorena käymäni psykodynaaminen terapia oli haitallista. Terapeutti syyllisti minua kaikesta, esimerkiksi koulukiusatuksi joutumisesta ja kaltoinkohdelluksi tulemisesta kotona. Terapeutti myös väitti, ettei liikunnalla ole merkitystä henkisen hyvinvoinnin kannalta. Lisäksi hän halusi että jatkan seurustelua miehen kanssa joka kohteli minua huonosti. Vapaan assosiaation menetelmä, jossa kerrotaan omista mielleyhtymistä, aiheutti minulle sen että ajatteluni muuttui epäloogisemmaksi ja hyppivämmäksi. Vieläkin vuosien jälkeen yritän korjata terapian aiheuttamia tuhoja.

En tiedä millä puoskarilla olet käynyt mutta ei terapiassa mitään elämänohjeita anneta eikä sieltä sellaisia edes saa tarjota. 

Kuten muutkin ovat sanoneet, riippuu todella paljon terapeutista. Minulle on tullut vastaan paljon terapeutteja, jotka ovat lokeroineet minut hankalaksi ihmiseksi jo pelkästään diagnoosin kuultuaan ja olettaneet jokaisen elämässäni tapahtuneen vastoinkäymisen johtuneen minusta ja minun luonteestani.



Toisaalta taas on tullut vastapainoksi niitä terapeutteja, jotka myötäilevät jokaista sekopäistä ajatustasi, eivätkä ikinä kehtaa haastaa ajatusmaailmaasi. Näiden kahden tyylin välillä kun löysi sen kultaisen keskitien, oli terapiasta jopa oikeasti apua. 

Vierailija kirjoitti:

Kuten muutkin ovat sanoneet, riippuu todella paljon terapeutista. Minulle on tullut vastaan paljon terapeutteja, jotka ovat lokeroineet minut hankalaksi ihmiseksi jo pelkästään diagnoosin kuultuaan ja olettaneet jokaisen elämässäni tapahtuneen vastoinkäymisen johtuneen minusta ja minun luonteestani.



Toisaalta taas on tullut vastapainoksi niitä terapeutteja, jotka myötäilevät jokaista sekopäistä ajatustasi, eivätkä ikinä kehtaa haastaa ajatusmaailmaasi. Näiden kahden tyylin välillä kun löysi sen kultaisen keskitien, oli terapiasta jopa oikeasti apua. 

Tämäpä. Se keskitien löytäminen auttaa parempaan elämään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei, kaikki henkiset opit ja nimenomaan traumojen hoitaminen nimenomaan haluaa että ihminen tekee tän. Se on vähän sama ku anteeksantaminen, ihminen vapautuu omasta tuskastaan mitä on kantanu pitkiä aikoja. 

Toki sen voi tehdä itsekin ei siihen tarvitse mitään liukuhihnaterapeuttia. 

Henkiset opit ja terapeutti joka ei ole perehtynyt traumaterapiaan, tekevät enemmän hallaa kuin auttavat. Lisäksi traumaattisen tapahtuman uudelleen läpikäyminen keskustellen saattaa aiheuttaa trauman kertaantumisen eikä tosiaankaan trauman purkamista. Samoin samankaltaisille kokemuksille altistuminen. Traumaterapia on oma erityisalansa terapioiden joukossa ja ammattitaitoisia tarumaterapeutteja tarvittaisiin huomattavasti enemmän, kuin heitä tällä hetkellä on.

Etenkin ns. henkisyyden opettajat, jotka leikkivät psykologia ja mi

Kiinnostaisi tietää minkälaisia henkisiä oppeja olet kokeillut?

No ei henkisiä oppeja mielestäni kokeilla vaan ne liittyvät elämän- ja maailmankatsomukseen sekä uskomuksiin. En tässä erityisemmin erittele, mutta ottaen huomioon trauman syntyvän tilanteessa, joka ylittää psyykkisen kestokyvyn, mutta josta ei pääse pois ja johon ei pysty vaikuttamaan, ovat silloin mm. opit siitä että jää paikoillesi ja luota siihen, että tällä on tarkoitus ja korkein parhaasi on jotakin muuta kuin tahtomasi, erittäin vahingollisia. Eli toistetaan edelleen voimattomuuden kokemusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Terapia on IHANAA! Saan kertoa seksikkäälle miehelle kaikista pikkuasioista kuin ne olisivat maailman tärkeimpiä eilä hön KOSKAAN sano vastaan. 

 

Lisäksi olen saanut naisvaltaisessa työyhteisössä enemmän arvostusta kerrottuna käyväni terapiassa. 

 

 

Minä taas raavaana tosimiehenä teen kaikkeni välttääkseni terapiaa. Sen sijaan puran kaiken oman sisäisen pahan oloni ja traumani kumppaniini ja lapsiini tai keneen tahansa vieraaseen ihmiseen, joka sattuu paikalle. 

Juuri näin! Miehet eivät tajua miten KAUHEAA on elää ylisukupolvisen invalidisoivat trauman kanssa! Se kissan kuolema pikkutyttönä tulee mieleen kymmenen kertaa päivässä ja vie katatoniseen tilaan!

No sehän osu ja upposi :')

-eri

Onko haitallista olla jonkun sadistisen psykopaatin sörkittävänä, jolla on vielä koulutus ja monen vuoden kokemus siihen hmm no ei varmaankaan.. 

Lähipiirin ihmiset ovat terapian myötä menneet huonompaan kuntoon.

Suurin osa tuntemistani terapian käyneistä käpertyy itseensä. He olettavat, että heidän tunteensa ja ajatuksensa ovat myös muista äärimmäisen kiinnostavia ja muut jaksavat niitä kuunnella ja niistä keskustella. Rehellisesti sanoen moni on valtavan itsekeskeisiä.

Lisäksi esim. töissä pitäisi jatkuvasti tehdä päätöksiä sillä perusteella, millaisia tunteita joku asia herättää ja millaisia voimavaroja kullakin on. 

 

Tuntuu, että terapiassa opitaan tunnistamaan omia tunteita. Sitä ei opita, mitä niille tunteille pitää tehdä tai miten niiden kanssa eletään. Tai että muillakin voi olla tunteita ja ajatuksia, jotka ovat läsnä samassa tilanteessa.

Traumaterapiassa on valtava ero sillä, nähdäänkö asiakas uhrina ja kohteena, vai henkilönä, jolla on paljon voimavaroja ja toimijuutta.

Ei ole kokemusta. Olen ajatellut sitä aina turhana rahanhukkana, mutta voihan se olla haitallistakin.

Mulle oli paljon apua psykodynaamisesta 

Vierailija kirjoitti:

Traumaterapiassa on valtava ero sillä, nähdäänkö asiakas uhrina ja kohteena, vai henkilönä, jolla on paljon voimavaroja ja toimijuutta.

Tämä . Lisäksi se ettei traumaa sekoiteta identiteettiin vaan ymmärretään ettei ihminen ole se mitä hänelle on tehty tai minkä kohteeksi joutunut vaan oma erillinen persoonallisuutensa.

Ei terapian tuloksellisuudesta mitään vedenpitävää tieteellistä näyttöä ole ainakaan saatu ja olemassa, samaan tapaan kuin sciencessa on saatu. Uskonto sekin!

Ainakin terapiaan pakottaminen on haitallista. Kerran tuli lasu, kun en halunnut psykologille. Traumatisoiduin siitä kokonaisjutusta vähintään yhtä paljon kuin alkuperäisestä asiasta.