Gallup: Montako joululahjaa lapselle? Hintahaitari? ev
Kommentit (75)
Tämä on niin mielenkiintoinen aihe. Mä kannatan enemmän sitä, että annetaan lapsille sellainen kohtuullinen määrä joululahjoja ja pitkin vuotta sitten jotain pientä ja tarpeellista (myös leluja). Itse sain lapsena just jouluna hirveästi lahjoja (aina varmaan jotain 30 pakettia, joista puolet oli jotain turhaa sälää). Vielä pari vuotta sittenkin sain joululahjoja yhteensä varmaan 15, kun muut (oltiin miehen vanhemmilla ja siellä oli miehen perhe) sai ehkä 2/hlö. Vähän hävetti... No, toi ole ennen lapsia ja nykyään mun äiti sitten ostaa meidän lapsille sitä sälää, vaikka olen joka joulu sanonut, ettei osta mitään turhaa.
Mutta Nipolle vastaus, miksi musta on perempi, että lahjoja annetaan pitkin vuotta. Tai itse asiassa me annetaan lapsille 2 krt/vuosi lahjoja, muuten ne pitkin vuotta annettavat tavarat ovat vain hmm... tavaroita. Meidän kuopuksella on synttärit helmikuussa. Musta ois aika kohtuutonta, että kun hän on isompi ja ymmärtää jotain leluista/lahjoista, tulisi uusien lelujen/tavaroiden saantiin 10 kk tauko! Esikoisella on synttärit kesällä, joten hänelle voitais periaatteessa antaakin tavaroita vain 2 krt/vuosi. Tarkoitan tolla sitä, että jos tyttömme vaikka joskus reilu 3-vuotiaana (nyt ikää on 10 kk) ihastuu johonkin kivaan leluun vaikkapa kaverillaan tai kerhossa ja kovasti toivoisi sitä itselleen, niin ei mulla ois sydäntä sanoa hänelle, että " Justhan sulla oli kuukausi sitten synttärit. Nyt joudut odottamaan 9 kk ennen kuin on joulu ja voit pyytää lelun joululahjaksi" . Enkä tarkoita, että ostettais lapsille kaikki heidän haluamansa tavarat aina ja heti, mutta kyllä mä ainakin mun 3,5-v pojastani näen, mitä leluja hän oikeasti ja kovasti toivoisi.
Me ollaan siis ostettu pojalle aina leluja pitkin vuotta ja annettu niitä sitä mukaan. Suurin osa on tarttunut mukaan kirppikseltä. Itse asiassa ostan kirppikseltä AINA jos vaan löydän pojalle pikkuautoja (kirppikseltä löytyy parhaimmat) ja kirjoja. Myös pelejä olen ostanut pojalle paljon kirppikseltä, mutta nyt niitä on niin paljon, etten enää osta. Poika alkoi leikkiä noilla pikkuautoilla joskus vajaa 1,5-vuotiaana (tai silloin annettiin niitä hänelle ekan kerran) ja ne on ollut siitä lähtien eli yli 2 vuotta lempileluja. Leikkii niillä melkein aina. Tiedän, että olisi onnellinen vaikkapa kahdesta pikkuautosta, mutta kyllä noilla saa paremmat liikenneruuhkat, autokilpailut, jonot yms. aikaan kuin kahdella autolla. Ja koska noi pikkuautot maksaa kirppiksellä vain n. 20-50 senttiä, ostan niitä siksi sieltä aina kun hyviä löydän. Tai jostain alesta tai tarjouksesta. Kirjoja ostan myös ympäri vuoden, vaikka lainataan paljon myös kirjastosta. Poika rakastaa lukemista! Muutenkin ostetaan just jotain vuoden aikoihin liittyviä leluja ilman synttäreitä tai joulua, esim. palloja, hiekkaleluja, saippuakuplia. No, pojalla on synttärit kesällä, mutta entä te, joiden lapsella on syntymäpäivä vaikka marraskuussa, niin ettekö osta hänelle jotain kivoja kesäleluja keväällä/kesällä, kun silloin ei ole synttärit tai joulu?
Yksi tärkein syy, miksi en jemmaa kaikkia noita vuoden aikana ostamiani leluja ja kirjoja ja anna niitä kaikkia jouluna/synttäreillä, on se, että siitä tulee " lahjaähky" . En mäkään syö suklaata 10 kiloa pelkästään jouluna, vaan syön sitä ympäri vuoden pieniä määriä =) Mua jo valmiiksi hirvittää se lahjapaperin auki repiminen ja uuden lahjaan kimppuun hyökkääminen, mitä meidän poika saattaa jouluna tehdä. Tai yrittää ehkä tehdä, koska en kyllä anna hänen sitä tehdä, vaan lahjat aukaistaan rauhassa ja sitten kun ei enää kiinnosta, niin loput voi tosiaan laittaa jemmaan ja antaa vaikka viikon päästä.
Nyt on kello niin paljon, että pakko lähteä nukkumaan...
Hyvää joulua kaikille tasapuolisesti lahjaröykkiöiden koosta huolimatta!
Ja vähän sama syy kuin edellisellä. Esikoisen (4v) synttärit on 6 päivää ennen joulua ja kuopuksen (9kk) helmikuussa, joten lelujen antoa ei viitsi keskittää noihin juhliin. Esikoiselle järjestimme ekan kerran kaverisynttärit ja hän sai pinon leluja, joilla ei ole leikitty vielä lainkaan. Ja aikaisempina jouluina lahjoista on löytynyt pari mielenkiintoista, joilla on leikitty pitkälle kevääseen, vasta sen jälkeen muille leluille on tullut käyttöä. Itse ostan mieluummin leluja tarpeeseen kuin varalle.
Aika usein olen antanut uuden lelun ennen pitkää matkaa. Isovanhempamme asuvat 8 tunnin ajomatkan päässä ja olen huomannut matkan sujuvan kaikkein rattoisimmin, kun lapsella on ollut mielenkiintoista puuhasteltavaa. Meillä esikoinen tutkii aina kauppareissuilla leluhyllyt tarkkaan ja kertoo mitä milloinkin haluaa, mitään kohtauksia hän ei ole koskaan järjestänyt. Hänelle kelpaa selitys, että ostetaan sitten kun lähdetään mummolaan (2-3 kertaa vuodessa).
Minä mietin tuota pitkin vuotta ostamista (ja antamista). Meidän kaupoissa ei ole sellaisia leluja, joita paljoa ihailla; käymme siis " leluköyhissä" ruokamarketeissa. Kirppiksiä tai kaupunkikierroksia emme oikeastaan tee, siis minä ja lapset, ' noin huvin vuoksi' tai muistakaan syistä - eipä niitä kirppiksiä täällä niin ole tai kaupunkia, mitä kiertää.
Isompiin marketteihin tai ostoskeskuksiin osumme noin neljästä kuuteen kertaa vuodessa. Tosin juuri näillä reissuilla saattaa jotain tarttua tassuun ja lapsi sen saa. Toisaalta, ostoskeskuskäynnit osuvat usein johonkin reissuun ja tapahtumia on jo niin, että uusia leluja ei " hoksata" haluta. Ja kun ihmisten ilmoille tullaan, käydään yhdessä syömässä ravintolassa ja näin annetaan lapselle elämyksiä, vaikka ei sitten kierrettäisikään lelukaupan kautta.
Ja kirjoja lapset saavat pitkin vuotta, mutta minä en laske niitä lelulahjoiksi. Uudeksi leluksi ajattelen siis nukkea, rautatietä, auto tms. kirja ei minusta siinä mielessä ole lelu. Ja kun nyt mietin, niin pitkin vuotta voi tulla tutuilta aina jotain, mikä on heillä " pieneksi jäänyt" .
Mutta minusta myös tuntuu siltä, että kotihoidossa lapsemme eivät osaa tahtoa monia erilaisia leluja, kun he eivät niitä näe. Päiväkodissa olisi varmasti monenlaista lelua, mitä tahtoa ja päiväkotikavereilta tulisi tutuksi myös erilaiset lelut.
Meidän 2v2kk ikäinen poika saa meiltä vanhemmilta korttipakan! Siis sellaisen, missä korteissa on autojen kuvia. Siinä kaikki. Senkin osti mies vaikka minä sanoin, että me ei sitten osteta mitään.
Miksi sitten näin julmasti toimimme:)? Pojalla on 5 kummia, molemmat mummut ja papat elää sekä toiselta puolen isomummun sisarukset elävät. Näiltä kaikilta plus vielä varmasti muutamalta muulta poika tulee varmasti saamaan yhden paketin/ihminen. Eli tuleehan noistakin jo n. 15 pakettia. Minusta siinäkin on liikaa joskin jo viime jouluna lahjat olivat hyviä ja tarpeellisia.
Viime jouluna mies osti pojalleen lahjan, joka taisi olla suosituin koko pakettiröykkiöstä;) Soittopeli oli pojan makuun. Mutta myös moni muu oli ostanut lahjoja meidän pojalle ja veljeni pojalle, jolla ikää 3kk enemmän kuin omallani. Ja tästä veljeni pojasta näkyi viime jouluna ihan selvä kyllästyminen ja hermostuminen siihen lahjojan paljouteen. Hermostui hetken paketteja aukoessaa ja poistui olohuoneesta leikkimään vanhoilla leluilla!!!
Kohtuus kaikessa tässäkin asiassa. Meidän pojalla on vajausta leluvarastossa mutta ajattelin, että me vanhemmat sitten ostamme joulun jälkeen jotain lapsellemme, jos leluvarasto kaipaa edelleen päivitystä.
Kyllä mäkin aika hämmentyneenä luin viestiketjua kun kuvittelin ostaneeni pojalle (2 v 4 kk) paljon lahjoja.. Olen ostanut muutaman paketin joista löytyy pari autoa (hintaluokka 10-15 euroa/kpl), parkkitalo (35 euroa) ja palapeli (5 euroa) sekä kassakone (11 euroa). Toinen mummi on ostanut oloasun ja palapelin ja toinen Nalle Puh DVD:n. Kummeilta tulee yleensä joku kirja (viime vuotinen kirja on ollut niin luettu, että osaan jo sanat ulkoa :D).
Joulu on mielestäni paljon muutakin kuin hirmuinen lahjavuori. Itse olen nauttinut aina kynttilöiden loisteesta, hyvistä ruuista, saunomisesta ja yhdessä olosta. Toki paketit kuuluvat lapsella jouluun, mutta ainakin oman poikani ikäiselle riittää muutama paketti eikä niiden tarvitse mielestäni olla järjettömän kalliita. :)
Joku kyseli perusteita, miksei lapselle voisi ostaa paljon lahjoja. Itselläni painaa asiassa jonkun verran se, että lapsen ei tarvitse oppia siihen, että saa jo pienestä pitäen hirmuiset määrät tavaraa. Toiseksi se, että kulutamme jo nyt niin paljon luonnonvaroja, ettei jälkipolvelle jää kohta mitään jäljelle. Tekee pahaa ajatella, miten paljon enemmän tavaraa on nykyään kaatopaikoilla, kuin mitä omassa lapsuudessa -70 -luvulla. Mutta jokainen tehköön omalla tavallaan.
Rauhallista Joulua kaikille joka tapauksessa! :)
Selvennettäköön omaa käytäntöämme vielä sen verran, että eivät meilläkään lapset nyt ihan hillitöntä määrää paketteja jouluna saa. Isommat näyttävät saavan kaikenkaikkiaan (muiden lahjat mukaanluettuna) noin 16 pakettia per nenä ja pienin alle 10. Itsekään en valtavasta pakettien määrästä pidä juuri siksi, että varsinkaan pienempänä lapset eivät jaksa niitä paketteja aukoa. Niinpä pyrinkin panostamaan pakettien kokoon ja saatan laittaa samaan pakettiin useampia lahjoja ikäänkuin " setiksi" ja sitten ne pienemmät jutut laitan tosiaan jo joulukalenteriin. Itse siis ostan mieluummin yhden ison legopakkauksen kuin monta pientä erillisiin paketteihin, lapsihan ei niin ymmärrä pakettien laatua tai varsinkaan hintaa, vaan lukumäärä on määräävä tekijä.
Kyllä meilläkin ostetaan lelujakin joskus pitkin vuotta (lasten synttärit ovat helmi-, huhti- ja toukokuussa), mutta tehdään tosiaan samalla tavalla kuin joku muukin tässä ketjussa eli ei niin hirveästi mainosteta niitä eikä varsinkaan paketoida tai anneta lahjoja, vaan ostetaan ikäänkuin tarpeeseen. Tällä toivon voivani vähän vaikuttaa siihen, että lapset eivät niin helposti mieltäisi saavansa kaikkea mahdollista. Meillä lapset myöskin saavat esittää toiveita haluamistaan leluista ja usein ne huomioidaan, mutta lopullisen päätöksen jostain hankinnasta tekevät aina vanhemmat. Kaupan hyllyn edessä vonkumalla lapset eivät ole koskaan saaneet mitään.
Pyrin myöskin panostamaan laatuleluihin. Meillä on ihan älyttömästi duploja, legoja, Brion junarataa, muutamaa rakennussarjaa, Fisher Pricea, Playmobilejä, jne. Sen sijaan ns. rihkamaleluja ei ole käytännössä ollenkaan - jos lapset saavat niitä jostakin, niin usein ne " katoavat" äidin toimesta jossain vaiheessa huomaamatta tai sitten ne menevät rikki nopeasti ja heitetään roskiin. Lapsemme eivät myöskään esim. koskaan saa hampurilaispaikasta lelua tms. Toki nyt kun lapset ovat isompia on " ollut pakko" hankkia joitakin ns. trendileluja koska lapset niitä haluavat vaikka en itse niistä niin välitäkään.
Itseäni ärsytti lapsena se, että meillä oli vähän kaikenlaista, mutta ei mitään riittävästi joten olen yrittänyt pitää huolta siitä, että niitä sarjoja mitä on, on sitten riittävästi kunnon leikin aikaansaamiseksi.
näitä kavereiden muksuja katsonut/kummilapsia niin aika harva osaa sanoa mitä oikeasti toivoo. Miehen lasten kanssa huomasin, että ennen joulua luetaan ahkerasti lelukuvastoa ja sen mukaan sitten halutaan jotain ja joka lukukerran jälkeen mieli muuttuu. Tilanne on vähän sama kun mä luen jotain postimyyntikuvastoa ja jos samalla täyttäisin tilauslomaketta niin tulisi aika iso tilaus. Parin päivän päästä kun lukee lehteä uudestaan niin eipä sitten tarvitsekaan mitään enää tilata.
Mä olen ostanut pojalle fisher pricen lentokoneen ja kaapissa tosin ovat jo taaperokärry sekä puupalikoita. Pojalla on synttärit kahden kuukauden päästä joten kaippa hän silloinkin saa kummeiltaa paketteja. Nuo lelut mitä hänellä nyt on (helistimiä, vauvajuttuja) eivät enää kiinnosta. Olen ne ostanut hänelle kirpparilta, mutta tämän ikäisten juttuja ei enää saa tai ovat jo kovasti leikittyjä.
Itse olen ajatellut, että ostaisimme hänelle aina jonkun isomman jutun mikä olisi sitten kestävä ja kiva. Toinen mitä olen ajatellut suosia, niin että ostaisimme juhannukseksi jonkun lahja. Näille isommille olemme ostaneet kesä-lahjan ja he osaavat sitä jo odottaakin.
Mutta kukin perhe tekee omalla tyylillään.
Minun lista löytyykin tuolta eka sivulta.
Piti kuitenkin alkaa kirjoitteleen uudelleen.
Eli minusta leluja voi olla liian paljon, jos ne ovat jotenkin lapsen kasvua henkisesti ja fyysisesti kehittäviä. Eli palapelit, legot, kirjat, nuken vaatteet yms on minusta ok suurinakin määrinä. Sellaiset nuket jotka puhuu taikka tietokoneet yms on meillä pois listoilta. Otan paristot heti pois jos joku sen tyyppinen juttu meille jonkun muun toimesta ilmestyy. Kannatan ennemmin sitä, että lapsi kuulee ne äänet mielikuvituksensa ansiosta, eikä nuken suusta tulevina.
Poikien leluista autot on ihan hyviä jos niissäkin ne turha ylimääräinen on pois. Eli ne kauko-ohjattavat yms säästäisin kyllä ainakin sinne kouluikään asti, ennen kuin niitä ostaisin. Sitä ennen saa itse päristellä ja keksiä itse keinoja niitä liikuttaa " kaukaa" .
Liian nykyaikaiset lelut on meillä out, mutta muut ns. tavalliset lelut on meille tervetulleita. Joskus ostetaan joka viikko jotain jos löytyy kivaa ja hyödyllistä lapselle leikkeihin, eli meillä uusien lelujen saanti ei ole rajoittunut vain juhlapäiviin.
Eli heti kirjoitusvirhettä oli tekstissä...
Piti lukea että leluja EI voi olla liikaa, mikäli ne on jotenkin kehittäviä...
-Fisher Price maatila
- 2 duplo-pakkausta (trukki-setti ja puuha-pete-paketti)
-Muumi-kirja
-Brion pieni kilpa-auto
-housut +paita
Mitään krääsää emme halua hänelle ostaa, ja esim- nuo legot ja kirjat ovat meistä sellaisia että niitä ei ole koskaan liikaa ja ovat kehittäviä sekä pitkäikäisiä leluja.
En siis ole tajunnut kuinka hullua menoa tässä maassa nykyään on! Vaikka helsinkiläinen olenkin ja kulutushysterian keskellä kasvanut, niin ei voi muuta kuin järkyttyä näitä viestejä lukiessa! Ihmisen itsekkyys on kyllä räjähtänyt sellaisiin mittoihin että huh huh! eikö olisi parempi lahja jokaiselle maailman lapselle ajatella lapsien tulevaisuutta ja tulevia sukupolvia, jättää uusiutumattomista luonnonvaroista väsätyt muovihökötykset ostamassa ja se hurja energiamäärä mikä niiden valmistukseen menee? Tai ainakin joku tolkku säilyttää ja suhteellisuudentaju! Tällä menolla maapallolta loppuu elämä ennenkuin ne teidän ja meidän kaikkien muovikääreet ja kaatopaikoilla lojuva muu materia on muuttunut miksikään.
Itse olemme ostaneet lapsillemme 4 ja 3 v kirppikseltä yhden uudenveroisen barbin ja yhden dinosauruksen. Tulevat saamaan isovanhemmilta ja kummilta toivon mukaan yhdet paketit mikä sekin tekee jo 5 pakettia mikä on enemmän kuin tarpeeksi kun huone pursuaa ennestäänkin jo leluja joilla ei edes leikitä.
Joulumieli on kyllä kaukana siitä miten sitä nykyään vietetään, ei voi muuta sanoa. Materialistista, itsekästä kulutusjuhlaa -sekö se on parasta mitä joulusta saa irti? Voi itku.
Pahoittelen kirjoitusvirheitä... Eli " Eikö olisi parempi lahja jokaiselle maailman lapselle ajatella lapsien tulevaisuutta ja tulevia sukupolvia, jättää uusiutumattomista luonnonvaroista väsätyt muovihökötykset ostamaTTa ja se hurja energiamäärä mikä niiden valmistukseen menee kuluttamatta? "
Ja ei millään pahalla toi viesti, mutta mitä ihmettä teidän ihmisten päässä liikkuu..? Ymmärrättekö te ollenkaan että jokaisella kulutusvalinnalla on merkitystä, jokaista ostosta tehdessänne te voisitte vaikuttaa siihen, millaisessa maailmassa teidän lapsenne ja lapsenlapsenne tulevat elämään? Ja omalla toiminnalle te vaikutatte lastenne arvomaailmaan, eikä toi lahjavuoren alle todellisten arvojen hukuttaminen voi olla mikään ihanne...
-itseltä junarata (n.40¿)
-mieheltä kahden dvd:n paketti Nalle Puhia (n.20¿)
ja musta tää on ihan sopiva määrä sillä muilta tulee paketteja 7-8 kpl lisää eli molemmilta kummeilta, mummolta (mummi laittoi rahana ja tarkoitus oli ostaa sillä lahja mutta kun poika oli mukana ostoksilla niin eipä sitä juuri salaa voinut ostaa joten otettiin käyttöön heti..), miehen lapsilta ja tädeiltään.
Itse tykkään kanssa että se pakettimäärä jäisi alle 10 koska muuten käy niin ettei mikään jaksa pidemmän päälle kiinnostaa avaushetkellä kun pitää hurjassa tahdissa repiä kaikki auki. Itse ostelen pojalle pikkulahjoja ympäri vuoden rahatilanteen mukaan ilman sen erityisempää syytä. Siksi meillä ei ainakaan panosteta juuri jouluun että silloin pitäisi olla hurja lahjaröykkiö.
5-vuotiaalle:
* piirto-nalle
* My Little Pony joulu-dvd
* Helinä Keiju-lautapeli
* Looping Louie-lautapeli
2-vuotiaalle:
* Löytökoira
* Bamse-dvdboksi
* Pipsa Possu-pehmolelu
* Marie-kissa- pehmolelu
Ja yhteiseksi Pipsa Possun talo ja Playmobil-farmi.
Lisäksi vino pino lahjoja isovanhemmilta ja muilta sukulaisilta. Veikkaisin, että yhteensä varmaan n. 15 lahjaa/ lapsi.
- ei ole varaa ostaa suuria lahjamääriä
- ei ole tilaa suurelle määrälle leluja
- lapsi saa varmasti paljon lahjoja sukulaisiltamme.
Tärkein syy on kuitenkin se, että emme halua lapsemme pienestä saakka tottuvan / turtuvan ylenpalttisiin lahjamääriin. En tiedä tutkimustuloksista, mutta uskon kyllä, että turtumusta ja merkitysten häviämistä voi tapahtua, jos lahjoja / leluja on tosi paljon. Jokainen tietysti itse määrittelee niiden paljouden tai vähyyden, ja meillä taitaa olla aika niukka linja. : ) Lapsemme on lisäksi vielä niin pienikin (1v8kk), ettei ole vielä osannut esittää toivomuksiaan - sitten isomman lapsen todellisia lahjatoiveita varmasti haluaakin (mahdollisuuksien mukaan) toteuttaa ihan erilaisella (en kuitenkaan tarkoita, että määrällisesti erilaisella) tavalla. Ts. uskon, että on ihan oikeasti ihanaa antaa lapselle jotain sellaista, jolla on hänelle todella merkitystä.
On joka tapauksessa ollut hyvä seurata tätä keskustelua. Erityisesti olen jäänyt miettimään Nipon kysymystä siitä, onko parempi että lapsi saa leluja tms pitkin vuotta vaiko " keskitetysti" ja odotetusti jouluna ja syntymäpäivinä. Luulen, että ainakaan vielä en itse osaisi ennakoida niin hyvin tämän pienen esikoisemme " tarpeita" tai kiinnostuksen kohteita, että pystyisin vaikka nyt jouluna antamaan hänelle seuraavaksi puoleksi vuodeksi sopivia lahjoja. Tähän asti olemme ostaneet lapsellemme aika vähän ja harvoin leluja, ja lähinnä hänen kiinnostuksiaan ja kehitystään seuraillen (esim. duploja, pari palapeliä, kirjoja). En usko, että tällä menetelmällä tytöllemme on vielä ehtinyt kehittyä käsitystä siitä, että leluja saa milloin vaan. Tämä on kuitenkin asia, jota on kyllä ihan hyvä jatkossa miettiä!