Millaisia vastoinkäymisiä sinulla on elämässä ollut?

yksi keskenmeno

jouduin väkivaltarikoksen uhriksi toisen raskauden aikana ja melkein kuoltiin molemmat. onneksi ei kuitenkaan.

- alkoholisti ja vaikeaa masennusta sairastava isä

- muutin alaikäisenä kotoa pakoon ahdistavaa tilannetta, sen jälkeen alkoholinkäyttöä, väkivaltaisia kumppaneita, hyväksikäyttöä, yksi muutaman vuoden kestänyt avioliitto > ero

- Oma vaikea masennus



Nyt minulla on kunnon terapia ja lääkkeet masennukseen, kauheat ajat tuntuvat olevan ohi, on pari lasta ja ihana mies. Osaan olla kiitollinen jokaisesta päivästä jonka saan olla onnellinen ihanan perheeni kanssa :)

oma sairas lapsi, joka ei tule koskaan selviämään omillaan.



Kurja lapsuus ja juoppovanhemmat löytyy myös (nykyisellään menetteleävt)



Sisrusteni elämänsä tuhoamisen seuraaminen sivusta enkä voi tehdä mitään :(

, äidilläni mt-ongelmia kun olin lapsi --> ero ---> äiti kuoli kun olin 6 v.



Itselläni menee elämässä ainaki ulkoisesti ja materiaalisesti hyvin.

- Jouduin kiusatuksi/syrjityksi jo ennen kouluikää ja koulussa

- Olen melkein koko ikäni sairastanut OCD:tä eli pakko-oireista häiriötä

- Sairastuin myös paniikkihäiriöön jossain vaiheessa

- Refluksitautiin sairastuin ollessani 21 v.

- Työttömyyttä jo 4 vuotta putkeen

vuoksi pilalle :(. Samoin itselläni. Väkivaltainen suhde joka alkoi kun olin vielä ihan kakara (18) ja mies 28. Raskas ero tappouhkauksineen, miehen uhkauksia kesti melkein seitsemän vuotta ja samalla minulla raskas yksinhuoltajan arki, työttömyys, rahahuolet, luottotietojen menetys, vanhempien sairastuminen, äidin omaishoitajana toimiminen ja oma sairastumiseni masennukseen. Nyt elämä alkaa helpottua. Ikä 43 v.

kateelisuutta...



48 v

lasteni isä, elämäni rakkaus aiheutti esim, nämä:



mustia silmiä, paljon hajonnutta omaisuutta, kaksi lasta huostaan teini-iässä, musersi opiskeluni täysin ja vihdoin opiskeltuani ammatin, sai järjestettyä minulle potkut keksityillä tarinoillaan esim.



Miten tuollaisista voi toipua jossakin terapiassa esim?

oon 29v,

teini-iässä 2v kestäneet syöpähoidot, onneksi menestyksekkäät, mutta aiheuttivat diabeteksen ja kohdun ulkoinen raskaus, jonka seurauksena toinen munatorvi piti poistaa.



Muuten on elämä kohdellut ihan hyvin :)

-nuoruustyypin diabetes

-koulukiusattu luokilla 2-6

-pikkuveljeni 14v on narkomaani ja olen saannut monta uhkausviestiä hänen ystäviltään että tappavat perheeni polttavat taloni yms yms



ja monia muita mutta ehkä jätän kertomatta..

- synnyin huulihalkioisena -> puolet elämästä pidetty hammasrautoja ja kaksi leikkausta kestetty

- keliakian toteaminen kun olin 5v

- kuulonaleneman toteeminen 5- vuotiaana

- koulukiusaaminen ala-asteella

- masennuksen puhkeaminen kun olin 16v, yhä sitä sairastan

- masennuksen vuoksi keskenmennett opinnot: lukio jäi kesken puoli välissä vaikka taistelin siinä yli kaksi vuotta, lähihoitajaopintoja jaksoi 1½v. mutta nyt keskeytyy nekin ja siirryn YRITTÄÄ opiskelee merkonomiksi

- ikisinkkuus; olen niin ruma etten ole kelvannut vielä yhdellekään pojalle/miehelle

- kuolleena syntyneet haaveet, suurin haave olisi suurperhe ja kotiäitiys, sopisi mulle paremmin kuin työelämä nykymaailman raastavassa meiningissä -> rumuuteni takia en vaan tiiä löydänkö ikinä ketään.



Ikää tulee tänä vuonna täyteen vasta 20 vuotta.

No, onhan mun elämä silti ihan ok'ta ollut

Kaikki on kääntynyt voitoksi.

-isän alkoholismi, vanhempien loputon riitely, josta kaikki tiesivät, mutta kukaan ei puuttunut

-isä kuoli kun olin 18v

-kärsin masennuksesta ja syömishäiriöistä

-äidin alkoholismi (on ehkä ollut aiemminkin, mutta jäi pahemman juopon varjoon) johon nyt aikuisena olen yrittänyt puuttua, mutta yllättäen äidin mielestä alkoholinkäyttö on ihan hallinnassa vaikkei esim viime lomalla päästetty lentokoneeseen...



kotona opittu kulissi on tietenkin hienosti pystyssä, joten muiden silmissä olen ihan tavallinen hyvin toimeneentuleva yliopisto-opiskelija.

- Sisaruksen "töppäilyt" (varastaminen, juominen, huumeiden käyttö)

- Läheisen kuolema

- Papan sairastuminen

- Pikkuveljen sairastuminen vakavasti --> aivokasvain, oli paine niin suuri kallon sisällä et lähellä oli ettei hän kuollut.

täytyy sanoa, että jotkut asiat otan rankasti, kun olen luonnostaan vähän herkkä. Aina olen jotenkin hengissä kuitenkin selvinnyt.



Tässä vähän listaa, varmasti unohtuu paljon, kun on niin monia juttuja:



-isän alkoholismi

-äidin mielenterveysongelmat

-lastenkotiin 5-vuotiaana

-päiväkoti-, lastenkoti- ja koulukiusaus (onneksi ei fyysistä)

-lastenkodissa näki ja koki kaikenlaista, mm. laidasta laitaan hoitajia ja muita asukkeja... huumeidenkäyttäjiä, ADHD-tapauksia, vammaisia, hyväksikäytettyjä jne. ja kaikki sullottu yhteen (ei mielestäni mikään hyvä ympäristö lapselle kasvaa, varsinkin jos on se hiljainen, niin kukaan ei huomaa). Hyväksikäytetyksikin tulin seksuaalisesti, kaiken kaikkiaan kamala kokemus koko paikka.

-masennus ja pakonomainen ahmiminen (joka ei kiinnosta ketään, kun olen läski, laiha varmaan olisi saanut apua syömisongelmaan)

-ystävän itsemurha teininä

-teiniraskaus (joo, oma vika) ja abortti

-kaikenlaista sairauttakin ollut lapsesta saakka, muttei mitään hengenvaarallista

-monenlaista poikaystävää ja avomiestä, pettäjiä, alkoholisteja, mielenterveysongelmaisia ym.

-avomies tappoi itsensä, ja hyvin hankalaa oli elämä sitä ennenkin, oli alkoholi-, huume- ja mielenterveysonglmia hänellä

-lapset olen aika lailla yksin hoitanut, sukulaiset jääneet etäisiksi lastenkotiajan takia ja ystäviä en osaa hankkia/ovat kiireisiä ym. Olen siis yksinäinen.



En nyt jaksa enempää kirjoittaa. Lyhyesti sanottuna: aina on tuntunut elämä vaikealta.

täytyy sanoa, että jotkut asiat otan rankasti, kun olen luonnostaan vähän herkkä. Aina olen jotenkin hengissä kuitenkin selvinnyt.

Tässä vähän listaa, varmasti unohtuu paljon, kun on niin monia juttuja:

-isän alkoholismi

-äidin mielenterveysongelmat

-lastenkotiin 5-vuotiaana

-päiväkoti-, lastenkoti- ja koulukiusaus (onneksi ei fyysistä)

-lastenkodissa näki ja koki kaikenlaista, mm. laidasta laitaan hoitajia ja muita asukkeja... huumeidenkäyttäjiä, ADHD-tapauksia, vammaisia, hyväksikäytettyjä jne. ja kaikki sullottu yhteen (ei mielestäni mikään hyvä ympäristö lapselle kasvaa, varsinkin jos on se hiljainen, niin kukaan ei huomaa). Hyväksikäytetyksikin tulin seksuaalisesti, kaiken kaikkiaan kamala kokemus koko paikka.

-masennus ja pakonomainen ahmiminen (joka ei kiinnosta ketään, kun olen läski, laiha varmaan olisi saanut apua syömisongelmaan)

-ystävän itsemurha teininä

-teiniraskaus (joo, oma vika) ja abortti

-kaikenlaista sairauttakin ollut lapsesta saakka, muttei mitään hengenvaarallista

-monenlaista poikaystävää ja avomiestä, pettäjiä, alkoholisteja, mielenterveysongelmaisia ym.

-avomies tappoi itsensä, ja hyvin hankalaa oli elämä sitä ennenkin, oli alkoholi-, huume- ja mielenterveysonglmia hänellä

-lapset olen aika lailla yksin hoitanut, sukulaiset jääneet etäisiksi lastenkotiajan takia ja ystäviä en osaa hankkia/ovat kiireisiä ym. Olen siis yksinäinen.

En nyt jaksa enempää kirjoittaa. Lyhyesti sanottuna: aina on tuntunut elämä vaikealta.

Siis minulle on aina toitotettu tuota masennusta, mutta olen alkanut epäilemään ADHD:ta tms. Tiedä sitten... mutta vaikeaa on ihan tavallinen arki.

edelinen vielä... Olihan siinä sitten se kohdunulkoinen raskauskin, johon melkein kuolin. Loputtomiin varmasti tulisi lisää juttua, jos alkaa miettimään.

-Vanhempien ero ollessani 3-vuotias. Siitä seurasi se että tapasin isääni joskus ja jouluna. Ei minkäänlaista isä-tytärsuhdetta ja edelleenkin olen vaivautunut ja ujo isäni seurassa.

-Isäpuoleni, joka oli ihan hirveä tyyppi. Ei onneksi fyysistä väkivaltaa, mutta henkistä senkin edestä. "Minun on oltava puhumatta kerta olen niin tyhmä." Vielä tänäkin päivänä olen mieluummin hiljaa ja teen niin kuin käsketään kuin tuon mielipiteeni esiin.

-Ystäväni isäpuoli ehdotteli törkeyksiä eräs yökyläreissu.

-Teiniaikainen poikaystäväni petti parhaan ystäväni kanssa minua. Nykyään erittäin vaikea luottaa yhtään kehenkään tai mihinkään.

-Opiskeluaikainen villi elämä ja sen seurauksena masennus, joka tuntuu taas puskevan esille. Jos nyt koskaan olen siitä edes parantunut.



Olen miettinyt otanko kaiken liian vakavasti, mutta minkäs teet. Ja ikää huimat 23.

koulukiusaaminen

insesti

masennus, II-suuntainen

jätetyksi tuleminen

opiskeluiden keskeyttäminen

työpaikkakiusaaminen, seksuaalinen häirintä

lapsen ongelmat

-Koulussa kiusattiin

-Väkivaltainen isä

-Olen ruma ja on pienet tissit

-Tosi huono itsetunto