Lue keskustelun säännöt.
Kova kaipuu 80-luvulle, muistelen päivittäin
25.08.2023 |
Varmaan jotain ikään (45-liittyvää) tosin olen aina tykännyt ja muistellut 80-lukua. Erityisesti vuodet 85-89 ovat kultaisina muistoissa.
Nyt, kun iäkäs äitini sairastui muistisairauteen niin hänen kanssaan tulee paljon muisteltua lapsuuteni aikaa eli 80-lukua. Ja 80-luvun muistelemiseni muutenkin syveni lähes päivittäiseksi äidin sairastumisen myötä, kun lohduttaudun muistelemalla hyviä aikoja, kun itse olin lapsi, lapsuuden maisemat maaseudulla, kun omat isovanhemmat vielä elivät, sekä kaikki sukulaiset ja mökkien mummot kylällä, ja tietysti äiti oli vielä terve ja oma ihana itsensä. Se oli ihanaa aikaa! Tuntuu haikealta, ettei sitä aikaa voi mitenkään saada takaisin. Jos olisi mahdollisuus niin siirtyisin empimättä siihen aikaan.
Kaikki sen ajan lelut, ruoat, karkit, vaatteet, tavarat, julkkikset, tv-ohjelmat, sarjat, elokuvat, musiikki, maisemat, sen ajan kaupat ym. ovat muistoissa ja katson kaikki ajasta kertovat dokumentit. Viimeisin ajatus tai lääke tähän 80-luvun nälkään on alkaa keräilemään noita sen ajan tavaroita jos tekisi kotiin pienen museon niistä. Ihan torissakin on niitä tavaroita, olen katsellut. Kirjat, sarjakuvat, elektroniikka-pelit ym. Olisi kiva kuulla onko muita kaltaisiani 80-luvun muistelijoita? Ja onko teillä jokin asia erikseen vaikuttanut tuohon muistelemiseen, kuten minulla äitini sairastuminen?
Kommentit (35)
Jos mulla on tuollainen kaipuufiilis, niin teen illalla sellaisen lentomatkan mielikuvituksessa, jossa menen paikasta toiseen siellä kasarilla. Muistelen tarkasti kaikkia yksityiskohtia, pihan kiviä, karmeja, kenkiä eteisessä, kotia, läheisiä, tilanteita ja liidän vain. Se on ihanaa.
Meillä on kuitenkin muistomme aarteina tallessa ja ne on ihan yhtä arvokkaita ja oikeita kuin tämäkin hetki ja todellisuus. Olet kaiken sen kokenut ja se on olemassa, vaikkakin hieman kauempana, mutta se on silti sinussa.
Tietenkään uusia vastaavia tapahtumia ei tule ja se on harmi. Elämä on nyt niin erilaista. On kännykät ja telkussa tuhat kanavaa. Vaatteita kaupat täynnä ja kaikkea on ihan liikaa. Koneita ja tekniikkaa. Pitää osata sitä ja tätä ja olla ajan hermolla. Ihmiset on kiireisiä ja tehokkaita. Kyllä sitä kaipaa jotain siitä elämän yksinkertaisuudesta. Toisaalta mikä estäisi luomasta omasta elämästä sellaista? Vähentää kaikkea ja tekee elämästä simppeliä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ajassa oli paljon toivoa ja tosiaan yhteisöllisyyttä. Maaseudulla tällaisia:
-"Kenenkä poikia/tyttäriä te ootte?" kysyi moni vanhempi ihminen.
-Naapureiden kanssa oltiin paljon enemmän, vanhemmat keskenään ja lapset keskenään.
-Kylään tultiin hyvin usein vain lähtemällä käymään kokeilemaan onko kotona. Kun ei ollut kännykkää eikä nettiä, oli vähemmän etäviestintää.
-Joskus riitojakin ratkottiin julkisesti aikuisten välillä eli riitelypaikalle tuli naapurista ja jopa ohi kulkevia seuraajia ja saatettiin erikseen käydä pyytämässä apuvoimia riitaan naapurista. Muistan ainakin pari tällaista. Vain aikuiset tekivät näin.
-Etenkin miehet kokoontuivat turisemaan keskenään aivan sattumalta.
-Koko naapurusto oli mukana talkoohommissa tai ainakin pistäytyi juttelemassa talkooväen kanssa.
-Tervehdittiin ohi kulkevia pyöräilijöitä ja jalankulkijoita, myös invamopoa käyttänyt sotaveteraani nosti aina juhlallisesti meille lapsille kättään ja hymyili ohi ajaessaan.
-Enimmäkseen oltiin sopuisasti myös naapurien ja tuttavien kesken ja nauruakin löytyi.
Muita muistoja:
-Ulkovessoja oli vielä siellä täällä ja sanomalehti WC-paperina.
-Monet naiset, etenkään keski-ikäiset ja vanhemmat, eivät käyttäneet housuja ja etenkään farkkuja. Monella oli usein hame päällä. Lapsilla kuitenkin oli farkut.
Vielä tämä:
-Tupakan haju kotona oli aika yleistä jos perheessä joku tupakoi. #23
Olen varma, että kuolinvuoteellani siirryn mielessäni juuri tuohon aikaan. Onneksi sen sai elää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En muista 80-luvusta muuta kuin He-Manin.
Minäkin muistan Master-ukot niin kuin me niitä sanoimme. Eli Masters of Universe tai jotain sellaista. He-Man, Skeletor ainakin tulee mieleen. Niitä oli aika paljon ja olivat todella suosittuja.
-Ap
Se tunne, kun lapsena sai uuden Masters-ukkelin ja kaivoi sen pakkauksesta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos mulla on tuollainen kaipuufiilis, niin teen illalla sellaisen lentomatkan mielikuvituksessa, jossa menen paikasta toiseen siellä kasarilla. Muistelen tarkasti kaikkia yksityiskohtia, pihan kiviä, karmeja, kenkiä eteisessä, kotia, läheisiä, tilanteita ja liidän vain. Se on ihanaa.
Meillä on kuitenkin muistomme aarteina tallessa ja ne on ihan yhtä arvokkaita ja oikeita kuin tämäkin hetki ja todellisuus. Olet kaiken sen kokenut ja se on olemassa, vaikkakin hieman kauempana, mutta se on silti sinussa.
Tietenkään uusia vastaavia tapahtumia ei tule ja se on harmi. Elämä on nyt niin erilaista. On kännykät ja telkussa tuhat kanavaa. Vaatteita kaupat täynnä ja kaikkea on ihan liikaa. Koneita ja tekniikkaa. Pitää osata sitä ja tätä ja olla ajan hermolla. Ihmiset on kiireisiä ja tehokkaita. Kyllä sitä kaipaa jotain siitä elämän yksinkertaisuudesta. Toisaalta mikä estäisi luomasta omasta elämästä sellaista? Vähentää kaikkea ja tekee elämästä simppeliä.
Ihanasti kirjoitettu! Liikutuin lähes kyyneliin tästä Niin tuttua tuo muistoissa lento paikasta toiseen, kaikkia yksityiskohtaisesti muistellen. Itse saatan kuunnella jotain musiikkia ja olla pitkänkin aikaa tuollaisella muistelu-matkalla.
-Ap
Vaikka sinne voisi palata, aika menisi silti eteenpäin ja se paha nykyhetki olisi vastassa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ajassa oli paljon toivoa ja tosiaan yhteisöllisyyttä. Maaseudulla tällaisia:
-"Kenenkä poikia/tyttäriä te ootte?" kysyi moni vanhempi ihminen.
-Naapureiden kanssa oltiin paljon enemmän, vanhemmat keskenään ja lapset keskenään.
-Kylään tultiin hyvin usein vain lähtemällä käymään kokeilemaan onko kotona. Kun ei ollut kännykkää eikä nettiä, oli vähemmän etäviestintää.
-Joskus riitojakin ratkottiin julkisesti aikuisten välillä eli riitelypaikalle tuli naapurista ja jopa ohi kulkevia seuraajia ja saatettiin erikseen käydä pyytämässä apuvoimia riitaan naapurista. Muistan ainakin pari tällaista. Vain aikuiset tekivät näin.
-Etenkin miehet kokoontuivat turisemaan keskenään aivan sattumalta.
-Koko naapurusto oli mukana talkoohommissa tai ainakin pistäytyi juttelemassa talkooväen kanssa.
-Tervehdittiin ohi kulkevia pyöräilijöitä ja jalankulkijoita, myös invamopoa käyttänyt sotaveteraani nosti aina juhlallisesti meille lapsille kättään ja hymyili ohi ajaessaan.
-Enimmäkseen oltiin sopuisasti myös naapurien ja tuttavien kesken ja nauruakin löytyi.
Muita muistoja:
-Ulkovessoja oli vielä siellä täällä ja sanomalehti WC-paperina.
-Monet naiset, etenkään keski-ikäiset ja vanhemmat, eivät käyttäneet housuja ja etenkään farkkuja. Monella oli usein hame päällä. Lapsilla kuitenkin oli farkut.
Ihania muistoja ja muistan itsekin nuo kaikki asiat maaseudulta eli tuttuja olivat. Tuli niin elävästi mieleen invamopolla kylätietä (päällystämätön) pitkin ajeleva papparainen ja tuo, että kenenkäs tyttöjä/ poikia sinä olet? Ja siihen sitten reippaasti vastattiin vanhempien nimi ja siitä yleensä seurasi jonkinmoinen sukuselvitys, kun sukulaisia muisteltiin ja käytiin läpi. Jotenkin niin herttaista! Käytöstapoja arvostettiin silloin. Kohtelias, reipas, avulias ja rehellinen piti olla, erityisesti vanhoja ihmisiä kohtaan ja heitä kunnioitettiin.
-Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En muista 80-luvusta muuta kuin He-Manin.
Minäkin muistan Master-ukot niin kuin me niitä sanoimme. Eli Masters of Universe tai jotain sellaista. He-Man, Skeletor ainakin tulee mieleen. Niitä oli aika paljon ja olivat todella suosittuja.
-ApSe tunne, kun lapsena sai uuden Masters-ukkelin ja kaivoi sen pakkauksesta <3 En edes yritä kuvailla.
Leluja arvostettiin silloin enemmän. Ei niitä
joka päivä saanutkaan. Jouluna ja synttärinä saattoi käydä onnekkaasti, että sai mieluisan lahjan ja sellainen toivottu lelu oli aarre!
-Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kasarilla ihan normi, että naiset oli rinnat paljaana rannoilla ja puistoissa ottamassa aurinkoa 😋
Muistelen usein 80-lukua. Paljolti sen takia, että kuuntelen vieläkin sen ajan musiikkia. Muistan joidenkin levyjen ilmestymisvuodet jopa. Jotenkin kesät -84 , -85 ja -86 ovat jääneet mieleen. Scorpions - Love at first sting, heinätyöt maalla, Aurinkojaffa, Taisteluplaneetta Galactica, Maradonan kultainen käsi, nappulakengät, Eput, Popeda....tällaista välähtelyä muistoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
oi ihana kasari, mustiin pukeutuvia nuoria niittivöineen, neonvärejä, sifonkihuivit, olkatoppaukset, Dallas, Dynastia, Yver Rocherilta tilattiin meikkejä. Pojilla farkkuliivejä, tytöillä isot kampaukset. Ihanaa kun sain olla silloin lapsi ja nuori.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
MIami Vice oli ihana :) se musiikki. Ei ollut mitään salkkareita tai big brothereita. Naiset oli naisia ja miehet miehiä.
Silloin elämällä saattoi olla pohja ja jatkuvuus, tai ainakin tunne niistä.
Nykyisessä pirstaloidussa sekohimmelissä tarpeeksi syytä lapsettomuuteen ja muuhunkin.