Onko täällä joku synnyttänyt luomusti?

pää jo tuntui ja näkyikin kuulemma.

Tietysti kävi kipeää, mutta kestin, koska olin päättänyt kestää. Jälkeenpäin oli riemukas olo ja puhkuin voimaa ja itsevarmuutta.



Kipuja lievitti vyöhyketerapia, kävely, suihku ja kylpy.



t. 2

Kätilö sanoi, että koita vähän ponnistaa ja siinä oli tyttö valmis. Toinen kesti sentään 3h ja synnytyshuoneessakin ehdin olla toista tuntia. Olihan se kivuliasta, mutta ei nyt sentään helvettiä. 3 taisin olla

ponnistaessa vuoroin ilokaasua vuoroin happea maskista, ei ollut tarvetta eneempään ja tulokas yli 4kg. Yliaikaiskäynnistys, murunen kohdunsuulle.

Toisen syntymässä olikin sitten käytössä kipupiikit, kaurapussit, kohdunkaulapuudute ja epiduraali... ainakin. Alle 4kg tulija, luomusti käynnistyi, mut oksitosiini vauhditti puolesta matkasta.



niin ne on vaan erilaisia

oli helppoa,joskus vielä olisi kiva kokea " oikea" synnytys.

Kuumavesipullo oli kyllä yhdessä vaiheessa.



Kokoajan kotona odotin, että tuskat pahenisivat sietämättömiksi (kun joku oli antanut hyvän neuvon lähteä sairaalaan vasta sitten kun ei enää kestä olla kotona), joten sairaalaan päästyäni olin jo 6-7cm auki, ja vauva syntyi siitä n. 40min kuluttua.

Viimeiset 5min ennen ponnistusta olivat kaameat, sitä ennen jotenkuten kesti keskittymällä hengitykseen ja supistusten välillä olevaan kivuttomaan sekuntiin...

Mutta luonto päätti toisin. Poika syntyi syöksysynnytyksellä kotona. Ensimmäisestä supistuksesta siihen, että poika syntyi kesti vain 45min.

Synnytys sinällään oli kyllä niin positiivinen kokemus, vaikka vähän tramaattinen, että päätin olla seuraavalla kerralla ottamatta mitään. En kyllä vanno, mutta sen näkee sitten.

jonka kokonaiskesto oli alle viis tuntia, kivunlievityksinä suihku, kävely, liike ja kauratyyny. Eniten kivunlievityksenä hyödytti liike. Synnytyksen kulkuun ei puututtu millään tavalla.



Mielestäni ilokaasu ei kuulu luomusynnytykseen, eikä myös käynnistetty synnytys ole luomusynnytys.

niin todetaan tai kysytän et " en saanut mitään kivunlievitystä" , kun tarkoitetaan lääkkellistä kivunlievitystä. Ei _mitään_ kivunlievitystä tarkoittaisi minun käsittääkseni sitä, että synnyttävä nainen makaa selällään hiljaa paikallaan läpi koko touhun.

Liikkuminen ja äänen käyttö ovat tehokkaita kivunlievittäjiä. Niiden lisäksi on vielä tukku muita " luomukeinoja" , joilla voi lievittää kipua ja helpottaa synnyttäjän oloa.

Itse synnytin kakkosen luomusti, kivunlievittäjinä mm vesi (vauva syntyi veteen), äänen käyttö, hieronta, akupainanta ja homeopatia. Eihän se kivutonta ollut, ei lähimainkaan, mutta miellän tämän synnytyksen vähemmän kivuliaaksi kuin esikoisen, jossa otin epiduraalin (ja makasin sängyssä)

Todellakin tulivat eivätkä ihmetelleet =) Keskimmäisen kohdalla se oli pienoinen järkytys, koska olin suunnitellut kaikki mahdolliset kipulääkkeet, kuopuksen luomuus oli oma valinta, joskaan en siinäkän olisi mitään ehtinyt saada.

Minulla on kivuton avautumisvaihe. Siinä vaiheessa kun kivut sitten tulivat (kun olen 8 cm auki), niin kaikki on liian myöhäistä. Ilokaasua kyllä kokeilin, mutta se ei vaikuttanut minuun mitenkään.

ja toisessa ilokaasua, ja toinen oli paljon helpompi. Syitä oli ainakin se, että puudutus epäonnistui osittain ja se, että 1. synnytyksessä olin ihan paniikissa. Se oli henkisesti rankka kokemus.

2 kertaa luomusti, kummallakaan kerralla en kerennyt saada mitään. Eka synnytyksessä epiduraali kerettiin kyllä valmistella mutta siihen se jäi. Ja taitaapi tää lapsiluku olla tässä.

Kolmannen laskettu aika oli 10 päivää sitten (syntyis jo!) ja jos käynnistykseen menee, niin aion ottaa puudutteita. Jos lähtee syntymään itsestään niin katsotaan miten menee, ja jos on tarvetta niin otan kivunlievitystä. Kakkosesta ei ollut tarvetta, kun kipu ei missään vaiheessa ollut sietämätöntä tai edes erityisen kovaa!

Minun synnytyskivut ovat olleet lyhytkestoisia, koska synnytykset on olleet nopeita ja ei ole edes käynyt mielessä lääkkeellinen kivunlievitys. Eka oli hätäsektio vahaisilla viikoilla.

Vierailija:

niin todetaan tai kysytän et " en saanut mitään kivunlievitystä" , kun tarkoitetaan lääkkellistä kivunlievitystä. Ei _mitään_ kivunlievitystä tarkoittaisi minun käsittääkseni sitä, että synnyttävä nainen makaa selällään hiljaa paikallaan läpi koko touhun.

Mikään kivulievityskeino ei ole toista vähempiarvoisempi, ja mikä sopii yhdelle, ei sovi toiselle. Itselläni esim. ilokaasu on lievittänyt kipua paremmin kuin epiduraali, ja nauran partaani kun ihmiset taivastelevat että sain vain ilokaasua. Ei se ole mikään " vain" ilokaasu, hemmetti!

Ihmettelen myös kommentteja, joiden mukaan synnyttäjä " ei ehdi saada mitään kivunlievitystä" . Ei sellaista synnytystä olekaan, jossa ei ehtisi vähintään hengitellä tai saada hierontaa. Ilokaasukin on kädenmitan päässä eli saatavilla 99,9 prosenttiin synnytyksistä.

Ei mikään brassailun syy, minulla vain oma tekniikka ja korkea kipukynnys. Ilman kivunlievitystä synnytykset nopeampia.

Hyvä, lääkkeellistä kvunlievitystä. Keskarin kanssa olin sairaalassa yliaikauuden vuoksi kun supparit alkoi. Niitä kesti puolitoista tuntia, kunnesa minua sattui todella paljon ja lähdin kävelemään kohti salia. Loppumatkan konttasin. Kun kätilö ehti paikalle, vauvan pää näkyi jo. Oli yö, eli henkilökuntaa ei ollut hirveästi eikä kätilö todellakaan ehtinyt hakea mitään kivunlievitystä eikä ilokaasu siinä vaiheessa juuri auta (ainakaan minulla, tiedön esikoisesta). Poika oli syntynyt viiden minuutin päästä.



Sitten on näitä joilla vauva syntyy ei-suunnitellusti kotiin, autoon jne. Ei siinä paljon ilokaasuja haella. Jos muuten vertaan ilokaasua ja epiduraalia niin minusta niistä ei voi puhua samana päivänä, ainakaan mun kohdalla. Ilokaasu ei vienyt multa mitään kipuja, sai olon vain känniseksi, epiduraali poisti kaikki kivut.

Lievityksenä oli ammen lämmin vesi ja muutama henkäys ilokaasua. Synnytyksen kulkuun ei tarvinnut puuttua millään tavalla, eteni omalla painollaan kolmessa tunnissa. Eka ja kolmas olivat sitten ihan muuta kuin luomua.

ja voin kyllä melkeinpä sanoa, että en olisi kestänyt jos en olisi saanut mitään kivunlievitystä. Ennen epiduraalia kokeilin ilokaasua ja auttoi vähän, mutta ei läheskän tarpeeksi.



Ihmiset myös kokevat kivun niin eri lailla. Jotkut synnyttävät ilman kipulääkkeitä helpommin kun toiset, siitä yksinkertaisesta syystä että kaikkia ei vaan satu yhtä paljon. Ja jotkut ehkä sitten hallitsevat itse kivun paremmin.



Itse kokeilin tuota epiduraalia ja luojan kiitos se auttoi...