Onko täällä joku synnyttänyt luomusti?

Se tarkoittaa ilman *lääketieteellistä* kivunlievitystä. Liikkuminen, vesi, hieronta, ääni, kosketus yms. ovat hyviä kivunlievitysmenetelmiä myös vaikka ovatkin luomumenetelmiä.



Nythän on todettu, että epiduraalipuudutus ei olekaan täysin riskitön, vaan se lisää mm. operatiivisten synnytysten riskiä. Tästä kirjoitettiin vähän aikaa sitten Mediuutisissa. Suomessa lääketieteellisten kivunlievitystoimenpiteiden riskeistä on pitkään vaiettu täysin, eikä niistä vieläkään puhuta paljon mitään. Tuntuu tosi kummalta, että riskittömät luomukeinot (jotka auttavat monilla, joskaan eivät kaikilla) ovat suomalaisessa keskustelussa niin paitsiossa, kun lääketieteellisistä kivunlievityskeinoista ei hyödy kukaan sellaisessa tilanteessa, jossa luomukeinotkin olisivat auttaneet, jos niistä olisi tiedetty.

voimin 2 vrk, niin arvaa, kumman valitsen...?



T. 2 X Luomu

Toisella kertaa ei ehtinyt saada mitään. Oli aika hurja kokemus, mutta jälkiolo oli mahtava, kun heti virkeänä ym.

ja hienoja kokemuksia olivat, koska tahansa menisin uudelleen mutta meille kolme lasta riittää...synnyttää kyllä voisin mutta tämän enempää en taida jaksaa luotsata aikuiseksi saakka :).



mulle on ihan sama, onko joku synnyttänyt luomusti tai lääkkeillä, mulle tämä oli oikea tapa ja jollekin toiselle lääkitys sopii paremmin, siinä se.

Olen synnytttänyt toisen lapsen ilman yhtään mitään kivunlievitystä. Siis ei edes mitään pehmeämpiä keinoja esim. hieronta, agua rakkulat jne.

t: äiti 22v

Niin vaan kävi, en suunnitellut mitään ja lykkäsin lievityksiä pidemmälle siihen kun tuntuisi etten mitenkään enää jaksa. Sitten saikin jo ponnistaa, ja vauva syntyi.

kummatkin todella nopeita. ekassa olisin ottanut jos olisi ehditty antaa mutta toinen oli kyllä lähes kivuton. ainakin siltä osin ettei tullut edes mieleen pyytää mitään kun ei sattunut niin paljon.

Kuulun ilmeisesti sitten siihen 0,1%:iin, jolla ei se ilokaasukaan ollut kädenulottuvilla. Tyttö syntyi vauhdilla ambulanssiin ja mitään en saanut ja paikallani jouduin makaamaan. Lisäksi kipua pahensi tiessä olleet kuopat, jotka tuntuivat jokainen kuin puukoniskulta supistuksen ollessa päällä.



Heh, kuulunkohan minä sitten niihin synnyttäjiin, jotka eivät saaneet mitään kivunlievitystä?

" hallitsija" , siis voi olla aktiivinen ja kuunnella omaa kehoa ja toimia parhain päin. En olisi mistään hinnasta (okei, tietysti jos vauvalla tai mulla oikeasti hätä) halunnut neuloja selkärankaan ja kanyyleita ja tippoja ja katetreja ja muita pikku mukavuuksia hankaloittamaan synnytystä.



Ei sillä, muut tehkööt kuten tykkää, mutta ei se luomusynnytys ole mitään kamalaa. Pikemminkin voimia antavaa ja itsetuntoa nostavaa, elämän syvimmän kokemuksen kokemista ihan täysillä.

ilman epiduraaleita tai muita lääkkeitä. Miksen saisi olla?

Minä muistan jokaisen kohdan synnytyksistäni, enkä ollut missään pöllyissä. Kaikki meni täysin omalla tahdillaan, eikä mitkään lääkkeet päässeet vaikuttamaan synnytyksien kulkuun.



Lähes jokaisella joka on ottanut ilokaasut ja epiduraalit on samanlainen synnytyskertomus " ...sitten tuntui, että kuolen niihin kipuihin ja sain epiduraalin, sitten nukahdin, ja kun heräsin niin saikin alkaa ponnistaa, ja sitten vauva syntyi..." .

Minusta on mukavaa, että muistan jokaisen jutun ja kätilöiden keskustelut jne, enkä ole vain ilokaasupäissäni nukkunut.

Tietenkin ymmärrän myös sen, ettei läheskään kaikki edes tahdo siitä sen kummempia muistoja, vaan ihan tyytyväisinä menevät sumussa synnytyksen yli. Itse en vain niin tahtoisi tehdä.

Tämä äiti kuuluu myös siihen 0.01 prosenttiin, jolla ilokaasu ei ollut käden ulottuvilla. Ja synnytin ihan yliopistollisessa sairaalassa. Kätilö vaan alkoi koota sitä laitetta ilmeisesti alusta alkaen että piti alkaa jo ponnistamaan.

mitään kivunlievistystä en ehtinyt saada, en lääkkeellistä enkä muutakaan. Oikea vauhtisynnytys oli ja pahat 2-asteen repeämät tuli. Pahinta oli kun neuloivat ilman mitään puudutusta, synnytys itsessään ei ollut emättimen ja välilihan ompelun jälkeen oikein mitään. n. 40 tikkiä piti laittaa ja aikaa kului reilu tunti. Jaksan ihmetellä tätä aina. Jos tulis vaikka päähän reikä niin sitä varmaan ei parin tikin takia ommeltais ilman puudutteita. Kipulääkettäkin sain vasta kolme pv synnytyksen jälkeen.



Ja ei, en todellakaan kävellyt sen jälkeen virkeänä pois salista, kuten monet muut luomusynnyttäjät kertoivat tehneensä. En edes istunut kuukauteen...

ja sitten ei ehditty enää antamaan mitään. Luulin OIKEASTI kuolevani, taju lähti jo kerran kivun takia ja muistan katsoneeni synnytyssalin kelloa, se oli 14.00 ja ajattelin, että nyt vedän viimeisen henkäyksen ja minun loppuni tuli tässä. Jotenkin kummassa taju palautui osittain ja lapsi syntyi 14.20 ja terveenä.



Pitkään olin sitä mieltä että ei koskaan enää. Kuopus syntyi onnistuneen epiduraalin ansiosta, ihana kokemus, sen perusteella voisin synnyttää vielä vaikka 5 kertaa =)

Ei ehditty antamaan. Olin kyllä yli kolme tuntia sairaalassa. Kätilö vain oli niin auttamattoman saamaton ja minä liian kiltti vaatimaan. Seuraavalla kerralla pidän kyllä puoleni.

Synnytys oli onneksi suht lyhyt, kuusi tuntia.

Tiedän nyt että selviän ilman kivunlievitystä, mutta haluan kyllä seuravalla kerralla epiduraalin. Esikoisen synnytys oli paljon parempi kokemus.

Kyllä näistä oli epiduraalisynnytys ehdottomasti kivuttomin ;) Vaikka hengissä niistä kolmesta luomustakin selvittiin

Ap

ei keritty mitään antamaan. järisyttävä kokemus.

Siis eikö mitään lievitystä? Eiks se oo yhtä helvettiä?!!



t. 2 x epiduraalilla synnyttäny

Ja tekisin sen myöskin seuraavan kerran jos semmoinen tilanne vielä tulee...