Kertokaa mistä kaikesta tunnistaa 40-50-vuotiaan ikäkriiseilijän?

Vierailija kirjoitti:

Näin se on, että mitä tahansa 40-50-vuotias tekee, niin se ärsyttää ja tulkitaan ikäkriisiksi. Varsinkin naiset eivät voi tehdä mitään oikein. Jos voivottelee vaivoja, on tätiytynyt, jos kokee olevansa hyvässä kunnossa niin on ikäkriiseilijä defenssien vallassa.

Moottoripyöräily, matkustelu, korpeen muuttaminen, maraton ja muu liikunta, ulkonäöstä huolehtiminen - kielletty.

Mutta jos ei noita tee niin on tätiytynyt kissanmummo :/

Itse en jaksa enkä halua miettiä. 47-vuotiaana en ole keksinyt miten vaihtaa vaatetyyliä niin varmaan olen muiden silmissä ikäkriiseilijä kun pukeudun samoin kuin kolmekymppisenä. Kropassa olo on sama kuin 16-vuotiaana, mutta enpä sitä kellekään huutele koska sekin tulkittaisiin ikäkriisinä.

Oikeaa kriisiä iästä mulla ei ole koskaan, mutta välillä tuntuu että koko maailmalla on, ja varsinkin naisen ikävuosia ruoditaan, analysoidaan, pelätään ja vihataan ihan luonnottomalla tavalla. Mä pistän hupun päähän ja hiippailen varjoissa.

Kuulostaa siltä, että olet ikäkriisin kourissa. Otat loukkauksena ketjun, jossa on paljolti itseironisia huomioita omasta ja lähipiirin ikäkriiseilystä. Suosittelen löysäämään pipoa ja antamaan piutpaut yhteiskunnan vaatimuksille.

On ihan hyvä tiedostaa, jos ja kun itsellä ikäkriisiä pukkaa. Ei sitten tule tehtyä typeriä juttuja esim. esivaihdevuosien hormoniheilahteluissa. Fakta kuitenkin on, että keski-ikäistyminen tapahtuu ryminällä juuri siinä 40-50 iässä. Oma vanheneminen alkaa tuntua ja näkyä ihan konkreettisesti. Se ei ole paha asia, sillä ainoa vaihtoehto on nuorena kuoleminen. Moni pakenee vanhenemista kaiken maailman hurahduksiin, vaikka järkevämpää olisi vain hyväksyä oma vanhenemisensa eikä kuvitella olevansa vielä ah, niin nuori. Elämäntapoja on kyllä hyvä muuttaa terveellisemmäksi, ja se onkin usein positiivisen ikäkriisin seuraus. Ikäkriisi kun ei aina tarkoita jotain itsesäälissä rypemistä, vaan positiivista itsensä ja kuolevaisuutensa ymmärtämistä sekä sen mukaan toimimista. Ja itselleen on aina hyvä vähän myös nauraa. Ei tää niin vakavaa ole.

Vierailija kirjoitti:

Näin se on, että mitä tahansa 40-50-vuotias tekee, niin se ärsyttää ja tulkitaan ikäkriisiksi. Varsinkin naiset eivät voi tehdä mitään oikein. Jos voivottelee vaivoja, on tätiytynyt, jos kokee olevansa hyvässä kunnossa niin on ikäkriiseilijä defenssien vallassa.

Moottoripyöräily, matkustelu, korpeen muuttaminen, maraton ja muu liikunta, ulkonäöstä huolehtiminen - kielletty.

Mutta jos ei noita tee niin on tätiytynyt kissanmummo :/

Itse en jaksa enkä halua miettiä. 47-vuotiaana en ole keksinyt miten vaihtaa vaatetyyliä niin varmaan olen muiden silmissä ikäkriiseilijä kun pukeudun samoin kuin kolmekymppisenä. Kropassa olo on sama kuin 16-vuotiaana, mutta enpä sitä kellekään huutele koska sekin tulkittaisiin ikäkriisinä.

Oikeaa kriisiä iästä mulla ei ole koskaan, mutta välillä tuntuu että koko maailmalla on, ja varsinkin naisen ikävuosia ruoditaan, analysoidaan, pelätään ja vihataan ihan luonnottomalla tavalla. Mä pistän hupun päähän ja hiippailen varjoissa.

Tältä minustakin tuntuu. Nyt 4kympin kynnyksellä olen joko näkymätön tai sitten se, jota katsotaan kieroon vain siksi, että satun olemaan olemassa. Ihan sama, miten pukeudun, aina on väärin. Jos laitan tennarit, pidetään ikäkriiseilijänä ja tyylittömänä. Jos laitan juhliin korkkarit, tulee siitäkin sanomista, etenkin nuoremmilta naisilta.

Itsekin pukeudun samoin kuin 10 vuotta sitten, koska en tiedä, miten muutenkaan pukeutuisin. Tai tiedän kyllä, miten haluaisin pukeutua, mutta french chic ei oikein pääse oikeuksiinsa, jos on 30 kiloa ylipainoa niin kuin minulla. Eli ensin pitäisi laihtua, että voisi muuttaa tyyliä "aikuisemmaksi" tai oikeastaan iättömämmäksi. Kai sekin tulkittaisiin ikäkriiseilynä, jos nyt onnistuisin laittamaan kroppani kuntoon.

Mulle on sinänsä ihan sama, mitä muut minusta ajattelevat, mutta onhan se outoa, että kun nainen tulee tiettyyn ikään, muut ihmiset kokevat oikeudekseen arvostella hänen jokaista hengenvetoaankin. Ihan mielenkiintoista olisi kuulla, mitä esimerkiksi te kolmekymppiset naiset sallisitte meille nelikymppisille, jos mielipiteenne meitä hituakaan kiinnostaisi? Miten ja millaisia meidän pitäisi mielestänne olla, ettemme ärsyttäisi teitä ihan joka käänteessä kaikella mitä teemme tai jätämme tekemättä?

Sehän on niin , että siinä vaiheessa ei enää olla ns putkessa: koulut, ura, liitto, lapset. Kun tossa iässä yleensä jää aikaa ja rahaa ja alkaa tuntea itsensä ja tekee just mitä haluaa. Tämä näyttäytyy monelle sellaiselta, että yritetään olla nuoria. Ei se niin mene, vaan tehdään sitä mitä halutaan. Pitäisikö sitä jotenkin pukeutua jonkun muotin mukaan? Miksi nuoret suo toisilleen vapauden ja julistaa sitä, että pitäisi saada olla sellainen kuin on, mutta yhtäkkiä sitten vanhempana ei saisikaan olla? Ja jos on jonkun mielestä säälittävää  yritystä, niin sitten on. Ihan normaaleja ikävaiheita ihminen käy elämässään ja onneksi nykyään saa olla aika vapaasti kaikissa ikävaiheissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näin se on, että mitä tahansa 40-50-vuotias tekee, niin se ärsyttää ja tulkitaan ikäkriisiksi. Varsinkin naiset eivät voi tehdä mitään oikein. Jos voivottelee vaivoja, on tätiytynyt, jos kokee olevansa hyvässä kunnossa niin on ikäkriiseilijä defenssien vallassa.

Moottoripyöräily, matkustelu, korpeen muuttaminen, maraton ja muu liikunta, ulkonäöstä huolehtiminen - kielletty.

Mutta jos ei noita tee niin on tätiytynyt kissanmummo :/

Itse en jaksa enkä halua miettiä. 47-vuotiaana en ole keksinyt miten vaihtaa vaatetyyliä niin varmaan olen muiden silmissä ikäkriiseilijä kun pukeudun samoin kuin kolmekymppisenä. Kropassa olo on sama kuin 16-vuotiaana, mutta enpä sitä kellekään huutele koska sekin tulkittaisiin ikäkriisinä.

Oikeaa kriisiä iästä mulla ei ole koskaan, mutta välillä tuntuu että koko maailmalla on, ja varsinkin naisen ikävuosia ruoditaan, analysoidaan, pelätään ja vihataan ihan luonnottomalla tavalla. Mä pistän hupun päähän ja hiippailen varjoissa.

Tältä minustakin tuntuu. Nyt 4kympin kynnyksellä olen joko näkymätön tai sitten se, jota katsotaan kieroon vain siksi, että satun olemaan olemassa. Ihan sama, miten pukeudun, aina on väärin. Jos laitan tennarit, pidetään ikäkriiseilijänä ja tyylittömänä. Jos laitan juhliin korkkarit, tulee siitäkin sanomista, etenkin nuoremmilta naisilta.

Itsekin pukeudun samoin kuin 10 vuotta sitten, koska en tiedä, miten muutenkaan pukeutuisin. Tai tiedän kyllä, miten haluaisin pukeutua, mutta french chic ei oikein pääse oikeuksiinsa, jos on 30 kiloa ylipainoa niin kuin minulla. Eli ensin pitäisi laihtua, että voisi muuttaa tyyliä "aikuisemmaksi" tai oikeastaan iättömämmäksi. Kai sekin tulkittaisiin ikäkriiseilynä, jos nyt onnistuisin laittamaan kroppani kuntoon.

Mulle on sinänsä ihan sama, mitä muut minusta ajattelevat, mutta onhan se outoa, että kun nainen tulee tiettyyn ikään, muut ihmiset kokevat oikeudekseen arvostella hänen jokaista hengenvetoaankin. Ihan mielenkiintoista olisi kuulla, mitä esimerkiksi te kolmekymppiset naiset sallisitte meille nelikymppisille, jos mielipiteenne meitä hituakaan kiinnostaisi? Miten ja millaisia meidän pitäisi mielestänne olla, ettemme ärsyttäisi teitä ihan joka käänteessä kaikella mitä teemme tai jätämme tekemättä?

Nyt olen kyllä aidosti hämmentynyt. Olen itsekin nelikymppinen eikä kukaan koskaan ole nyrpistellyt nenäänsä pelkälle paikallaololleni tai sanonut rumasti pukeutumisestani. Siis tuolla oikeassa elämässä, livekohtaamisissa. Jos joku niin tekisi, niin en ottaisi itseeni vaan ajattelisin, että se toinen on huonokäytöksinen mulqqu. Ja sellaisten mielipiteistä ei kannata välittää.

Ei minua ärsytä yhdenkään keski-ikäisen pukeutumistyyli, urheiluharrastus, viikonloppuisin ulkona käyminen tai moottoripyörän hankkiminen. Ei tosin myöskään vaikka virkkausharrastus, kotona viihtyminen tai puutarhan hoito. Eikä se, jos oma ikä ahdistaa. Se, mikä joissain heissä kummastuttaa, on tarve päällepäsmäröidä nuorempia ja yleistää omat elämänkokemukset yleispäteviksi ohjenuoriksi. Vrt. "Kun MINÄ koen asiat tällä tavalla, niin kyllä SINÄKIN tulet kokemaan ne tässä iässä samalla tavalla". Samoin ulkonäön kommentointi yleensä mahdollisimman ikävään sävyyn tai sinkkuudesta, lapsettomuudesta ym. keljuilu on moukkamaista käytöstä. Nuoret nähdään jonain stereotyyppisenä "nuorisona", joita pitää vähän ojentaa ja joille pitää luennoida elämän peruskysymyksistä, koska eiväthän ne muuten niistä mitään ymmärrä. Monesti tällä tavalla käyttäytyvät pitävät itseään vielä jotenkin kypsinä ja elämää ymmärtävinä. Jos sitä kypsyyttä ja elämänkokemusta on, niin pitäisi myös osata käsitellä iän tuomia ahdistuksia ja turhautumisia muuten kuin kaatamalla ne nuorempien niskaan.

Kaikki vanhenee, se kannattaa pitää mielessä. Ja jokainen pukeutuu miten tykkää. Aira Samulin ei pukeudu, kun mummot mutta on myös sanonut , että hän ei ole nuori, eikä edes yrtiä olla nuorempi. 

Antakaa ihmisten olla, älkääkä lokeroiko oman päänne mukaan . Kiitos.

Vierailija kirjoitti:

Ei minua ärsytä yhdenkään keski-ikäisen pukeutumistyyli, urheiluharrastus, viikonloppuisin ulkona käyminen tai moottoripyörän hankkiminen. Ei tosin myöskään vaikka virkkausharrastus, kotona viihtyminen tai puutarhan hoito. Eikä se, jos oma ikä ahdistaa. Se, mikä joissain heissä kummastuttaa, on tarve päällepäsmäröidä nuorempia ja yleistää omat elämänkokemukset yleispäteviksi ohjenuoriksi. Vrt. "Kun MINÄ koen asiat tällä tavalla, niin kyllä SINÄKIN tulet kokemaan ne tässä iässä samalla tavalla". Samoin ulkonäön kommentointi yleensä mahdollisimman ikävään sävyyn tai sinkkuudesta, lapsettomuudesta ym. keljuilu on moukkamaista käytöstä. Nuoret nähdään jonain stereotyyppisenä "nuorisona", joita pitää vähän ojentaa ja joille pitää luennoida elämän peruskysymyksistä, koska eiväthän ne muuten niistä mitään ymmärrä. Monesti tällä tavalla käyttäytyvät pitävät itseään vielä jotenkin kypsinä ja elämää ymmärtävinä. Jos sitä kypsyyttä ja elämänkokemusta on, niin pitäisi myös osata käsitellä iän tuomia ahdistuksia ja turhautumisia muuten kuin kaatamalla ne nuorempien niskaan.

"Ei tosin myöskään vaikka virkkausharrastus, kotona viihtyminen tai puutarhan hoito." tämä ns. "mummoiluhan" on nykyään hyvin monen nuoren juttuja. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen 40 ja  some vilisee tuttavien maratonkuvia! Ei tällaista ollut 10 vuotta sitten. Eli sanoisin, että ikäkriisin varma merkki on maratonille treenaus ja sen huipentuma on somekuvat juoksulta.

Tähän lisättynä se, että muistetaan aina kehua, kuinka ollaan nyt paremmassa kunnossa kuin koskaan aiemmin. Miten kroppa on paremmassa tikissä kuin parikymppisenä oli.

Voihan se pitää paikkansakin. Kyllä minä ainakin lähes 70kg painossa ja vuosia urheiltuani olen paljon paremmassa kunnossa kuin olin parikymppisenä sohvaperunana jolloin painoin lähes 120kg

Vastaavasti: 20 vuotiaana krooninen sairaus pahana, kivuttomia päiviä en olis osannut edes kuvitella. Nyt 25 vuotta myöhemmin käytännössä kivutonta elämää takana viimeiset 15 vuotta. Että joskus näinkin. 

Ajattelen, että ikäkriisi voi olla myös positiivinen kokemus, jos sen sellaisena ottaa tai hyödyntää. Keski-iän kynnyksellä on hyvä pohtia, miten elämä on mennyt tähän saakka ja mitä toivoisi tulevaisuudelta. Moni toivoo mahdollisimman tervettä loppuikää, joten urheiluharrastus on luonteva valinta. Hupaisaksi homma menee siinä vaiheessa, jos alkaa uskotella itselleen olevansa viisikymppisenä tikimmässä kunnossa kuin parikymppisenä. No timmimpi ja parempikeuhkoinen voi olla, jos oli nuorena lihava sohvaperuna, mutta kyllähän ihminen ikääntyy kaikin tavoin. Toisaalta ei moisesta hupaisuudesta sinänsä haittaakaan ole. Jokaisessa ikävaiheessa on ne omat kotkotuksensa, jotka myöhemmin ehkä hiukka hymyilyttää.

Omat ikäkriisin tunnusmerkkini: maalle muuttaminen, urheiluharrastuksen aloittaminen ja vaatteiden materiaaleilla hifistely.

Tuntemieni naisten kohdalla on somessa näkynyt seuraavaa:

Halutaan tehdä julkaisu omista synttäreistä, mutta ollaan täysin hiljaa ikävuosien määrästä. Sitten jos joku mainitsee iän, niin siitä loukkaannutaan. Paras oli, kun +40 v iässä ollut työkaverini sai someensa kommentin eräältä tutulta nuorelta "onnea keski-ikäiselle!" Loukkaantui ja poisti kommentin.

Minä haluan olla ihan ylpeästi ikäiseni, enkä koe tarvetta esittää nuorempaa kuin olen.

Vierailija kirjoitti:

Tuntemieni naisten kohdalla on somessa näkynyt seuraavaa:

Halutaan tehdä julkaisu omista synttäreistä, mutta ollaan täysin hiljaa ikävuosien määrästä. Sitten jos joku mainitsee iän, niin siitä loukkaannutaan. Paras oli, kun +40 v iässä ollut työkaverini sai someensa kommentin eräältä tutulta nuorelta "onnea keski-ikäiselle!" Loukkaantui ja poisti kommentin.

Minä haluan olla ihan ylpeästi ikäiseni, enkä koe tarvetta esittää nuorempaa kuin olen.

Miksi niitä synttäreitä pitää edes tuoda esille, jos ei halua kertoa täyttämiensä ikävuosien määrää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä huomasin 25-30 v iässä, että muutamat 40-50 v ikäkriiseilevät naiset olivat todella ilkeitä minulle työpaikalla. Pilkkasivat minussa kaikkea mahdollista, irvailivat mm. sinkkuudestani ja naureskelivat, että odotapa kun tulet tähän ikään niin et voi syödä kahvin kanssa pullaa lihomatta (olen ja olin tuolloin normaalipainoinen). Ihan älyttömiä kommentteja, kun eivät liity työhön mitenkään. Sulkivat minut myös ulkopuolelle hyvin tehokkaasti, kun "ei meillä ole sinkun lapsettoman kanssa mitään yhteistä".

Sitten taas 50+ iässä on ollut oikein ihania työkavereita, jotka eivät todellakaan puhuneet minulle noin. Eikä heitä haitannut, että elämäntilanteemme oli erilainen. En ymmärrä, miksi juuri tuossa 40-50 v iässä tuota ikäkriiseilyä näkyi työkavereilla. Ehkä osalla on tuolloin sen verran raskasta elämässä (ikääntyvät/kuolevat vanhemmat, kotona teinejä, työelämässä raskasta jne), että purkavat kuormituksensa muihin.

Nämä nuorempiaan nälvivät ovat yleensä heitä, joiden itsetunto on rakentunut ulkonäön (=hoikkuuden) ja miesten huomion varaan. Sen vuoksi purkavat ikäkriisiahdistustaan nuorempiin naisiin. Heille nuorempi ja hoikempi nainen on aina uhka, joka vie miehet. Sinkkuudesta kettuilulla yrittävät saada sinut tuntemaan olosi epäonnistuneeksi ja vialliseksi, jotta et vain kuvittelisi olevasi mikään viettelijätär. Ei heille tule koskaan mieleen, että ehkä sillä nuorella naisella on ihan muut prioriteetit elämässään kuin miehet ja ulkonäkö. Eivät he kykene niin laaja-alaiseen ajatteluun, koska hahmottavat kaiken vain omien kokemustensa ja ajatusmaailmansa kautta.

Tämä! Nuori nainen yritetään saada epävarmaksi. Ihan turhaan: ei sitä nuorta naista kiinnosta noiden keski-ikäisten naisten aviomiehet/tuon ikäiset sinkkumiehet. Minä olin vajaa 10 v sitten työelämän alussa 25-vuotiaana. Pari työpaikan naisista otti minut juuri tuolla tavalla silmätikuksi. Surin tuota asiaa silloin. Jälkikäteen olen vasta valokuvia katsellessa tajunnut, että olin tuolloin oikeasti tosi nätti. Olin laihtunut, lapsenpyöreyskin oli hävinnyt kasvoilta ja olin iloinen erään vaikean elämänvaiheen jäätyä taakse. En käsitä vieläkään, miksi noiden naisten piti käyttäytyä minua kohtaan noin ilkeästi.

Vierailija kirjoitti:

Tuntemieni naisten kohdalla on somessa näkynyt seuraavaa:

Halutaan tehdä julkaisu omista synttäreistä, mutta ollaan täysin hiljaa ikävuosien määrästä. Sitten jos joku mainitsee iän, niin siitä loukkaannutaan. Paras oli, kun +40 v iässä ollut työkaverini sai someensa kommentin eräältä tutulta nuorelta "onnea keski-ikäiselle!" Loukkaantui ja poisti kommentin.

Minä haluan olla ihan ylpeästi ikäiseni, enkä koe tarvetta esittää nuorempaa kuin olen.

Olen "vasta" 33-vuotias, mutta olen ottanut toisenlaisen politiikan. Olen päättänyt, että kerron aina ylpeästi ikäni, jos ikä tulee puheeksi. En piilottelee ikääni ja syntymäpäivästäni kertoessa reippaasti kerron, minkä verran vuosia on mittarissa. Saman asenteen haluan pitää ikääntyessäni. Vanheneminen ei ole häpeä, vaan kunnia-asia, jota ei kaikille suoda.

Haiskahtaa siltä, että kriisiä jotenkin halveksuttaisiin. Parhaimmillaan se on kasvukokemus. Enemmän ihmettelen niitä joille ei koskaan ikäkriisiä tule. Niinkö täysillä ja täydellisesti se elämä on eletty, ettei mikään syvällisesti kaiverra? Jos niin, niin kiva juttu. Kaikki ei ole yhtä onnekkaita.

Vierailija kirjoitti:

Haiskahtaa siltä, että kriisiä jotenkin halveksuttaisiin. Parhaimmillaan se on kasvukokemus. Enemmän ihmettelen niitä joille ei koskaan ikäkriisiä tule. Niinkö täysillä ja täydellisesti se elämä on eletty, ettei mikään syvällisesti kaiverra? Jos niin, niin kiva juttu. Kaikki ei ole yhtä onnekkaita.

Kriisissä ei ole mitään vikaa. Siinä sen sijaan on, jos sen kriisin vuoksi kohdellaan muita ihmisiä ikävästi. Osa vielä kiistää minkäänlaisen kriisin olemassaolon ja silti kiukuttelee muille omaa pahaa oloaan.

Yritetään pitäytyä kiinni jossain sellaisessa, joka on jo mennyttä.

Ei tajuta, että nuorilla on omat juttunsa ja keski-ikäinen on nuorten näkökulmasta auttamatta eri sukupolvea, niin kuin onkin.

"Tahattomat" pylly/tissikuvat somessa

Mies eroaa ja ostaa moottoripyörän.

Nainen eroaa ja leikkauttaa yläluomet.

Vierailija kirjoitti:

Itse olen 40 ja  some vilisee tuttavien maratonkuvia! Ei tällaista ollut 10 vuotta sitten. Eli sanoisin, että ikäkriisin varma merkki on maratonille treenaus ja sen huipentuma on somekuvat juoksulta.

Oli. Juoksu ja tapahtumiin osallistuminen oli todella trendikästä 10 vuotta sitten :)

Kyllä me nelikymppiset juostiin ne maratonit jo silloin!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuntemieni naisten kohdalla on somessa näkynyt seuraavaa:

Halutaan tehdä julkaisu omista synttäreistä, mutta ollaan täysin hiljaa ikävuosien määrästä. Sitten jos joku mainitsee iän, niin siitä loukkaannutaan. Paras oli, kun +40 v iässä ollut työkaverini sai someensa kommentin eräältä tutulta nuorelta "onnea keski-ikäiselle!" Loukkaantui ja poisti kommentin.

Minä haluan olla ihan ylpeästi ikäiseni, enkä koe tarvetta esittää nuorempaa kuin olen.

 

Miksi niitä synttäreitä pitää edes tuoda esille, jos ei halua kertoa täyttämiensä ikävuosien määrää?

Miksi sinua kiukuttaa se, että et saa tietää jonkun somekaverisi tarkkaa ikää?