Kertokaa mistä kaikesta tunnistaa 40-50-vuotiaan ikäkriiseilijän?
Tuntuu, että joillekkin ikääntyminen aiheuttaa vallan taantumisen melkein teini-ikäisten maailmaan
Kommentit (80)
Haluaa toteuttaa kaikki haaveet mitkä on vuosien varrella jääneet toteuttamatta. On katkera vanhemmilleen. Hengaa ja kaveeraa omien lasten ja niiden kavereiden kanssa. Haukkuu oman ikäisiään naisia, varsinkin heidän pukeutumista. Ostaa omat vaatteen teinirytkykaupoista.
Vierailija kirjoitti:
Syyttelevät vanhempiaan kun aikuiselämässään on tullut pettymyksiä.
Jos aikuinen ihminen syyttää vanhempiaan, on se merkki siitä ettei siinä vanhempi - lapsi-suhteessa todellakaan ole kaikki hyvin tai edes normaalisti. Tuskin ollut koskaan.
Yksi tuttu puhuu vaan painosta, ulkonäöstä ja iästä. Ja ikää alkaa olla. Tekisi mieli sanoa että juna meni jo ...
Lapset aikuisia, lähestyn viittäkymppiä ja jopa lääkäri piti kolmivitosena.
Vartalo tiukempi kuin puolta nuoremmilla, 8 vuotta nuoremmilla enemmän uurteita kasvoissa.
Kai minä sitten nuorekas olen, ihan luonnostaan.
Vierailija kirjoitti:
Yksi tuttu puhuu vaan painosta, ulkonäöstä ja iästä. Ja ikää alkaa olla. Tekisi mieli sanoa että juna meni jo ...
Jos sä oot 34, mutta menisit nelivitosesta ja tuttusi näyttää omaa ikäänsä nuroemmalta, niin sinulla se juna meni. :D
Mulla näkyy ainakin niin, että kasvatin pitkät hiukset 10 vuoden tauon jälkeen, laihdutin takaisin normaalipainoon ja aloin käyttää taas korkokenkiä. Näin sitä otetaan naisellisuuden rippeitä haltuun, kun hedelmällisyys vähenee. 40+ on ikää.
Järjetön kuntouilu alkaa ruokavalioneen
Avioero
Uutta puolisoa haetaan
Tässä esim tuttavastani täyttää just 50 vee
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pukeutuu kuin teinit... reikäfarkkuihin. Ostaa moottoripyörän ja ottaa tatuoinnin. Ehkä myös lävistyksen.
Ja näyttää vielä entistäkin enemmän ikäiseltään. Moottoripyörät on lähinnä vanhusten juttu.
Ei nämä muutenkaan ole teinien juttuja vaan asioita, joita on haaveillut nuorempana mutta ei ole ennen ollut rahaa, aikaa, tilaisuutta tms.
Vierailija kirjoitti:
Syyttelevät vanhempiaan kun aikuiselämässään on tullut pettymyksiä.
Törkeä kommentti.
Vierailija kirjoitti:
Somettaa ulkoilu- ja matkailukuvia.
Nämä ovat meidän keski-ikäisten harrastuksia, onko siinä jotain pahaa?
No sellainen teinimäisyyteen palaaminen pukeutumisessa ja poseeraamisessa, jotkut duck face yritykset valokuvissa jne, mitä perustellaan naisenergialla tai jollain tälläsellä feminiinisyydellä, tää on mun 30v naisen mielestä ehkä pahin.
Monet tuntuu myös eroavan 40 ikävuoden jälkeen, kun on alettu seurustella parikymppisenä. Tavallaan olen kateellinen(tai jotakin?) siitä että toisilla oli yhteinen pitkä parisuhde ja yhdessä rakennettu perhe ja elämä, sitten sitä ei arvosteta ja se heitetään romukoppaan. Itse en vielä ole vakiintunut tähän ikään mennessä vaikka niin olin toivonut, niin siksi vähän turhauttaa kun tuntuu etteivät osaa arvostaa sitä mitä oli ja että muka se sinkkuelämä ja yksin eläminen on nyt ihanaa. Voin sanoa ettei se pidemmän päälle ole. Mutta toisaalta jos itsekin olisin pariutunut parikymppisenä minuna, niin todennäköisesti olisin aivan vääränlaisessa parisuhteessa nyt 10 vuotta myöhemmin, mutta mahdolliset lapset ehkä pieniä vielä joten se ero koittaisi sitten lähempänä neljääkymppiä..
Toiseksi eniten ärsyttää lukea näitä ikäkriiseilevien naisten voimaantumistarinoita (ai että inhoan sanaa voimaantuminen), kuinka nyt on löytynyt se ja se puoli itsestä ja minä itse sitä ja tätä, nyt vihdoin uskallan tehdä ja sanoa, huoh. Tässäkin ärsyttää se että miten muka kukaan pystyy olemaan vuosia niin ettei mieti omia tuntemuksiaan, mielenkiinnonkohteitaan tai tarpeitaan ihan jo matkan varrella. Vähän ehkä itseä pelottaa että millainen minusta sitten tulee 10v päästä ja mihin olen hurahtanut?!
Nuorena kuvittelin, että elämä jatkuu loputtomasti, eikä ollut kiire minkään tekemisellä. Nyt täytyy saada rukseja bucket listiin. Mulla se on kyllä aika eri näköinen kuin oletettavasti teineillä, mutta kai tätä silti epätoivoiseksi voi nimitellä.
Vierailija kirjoitti:
No sellainen teinimäisyyteen palaaminen pukeutumisessa ja poseeraamisessa, jotkut duck face yritykset valokuvissa jne, mitä perustellaan naisenergialla tai jollain tälläsellä feminiinisyydellä, tää on mun 30v naisen mielestä ehkä pahin.
Monet tuntuu myös eroavan 40 ikävuoden jälkeen, kun on alettu seurustella parikymppisenä. Tavallaan olen kateellinen(tai jotakin?) siitä että toisilla oli yhteinen pitkä parisuhde ja yhdessä rakennettu perhe ja elämä, sitten sitä ei arvosteta ja se heitetään romukoppaan. Itse en vielä ole vakiintunut tähän ikään mennessä vaikka niin olin toivonut, niin siksi vähän turhauttaa kun tuntuu etteivät osaa arvostaa sitä mitä oli ja että muka se sinkkuelämä ja yksin eläminen on nyt ihanaa. Voin sanoa ettei se pidemmän päälle ole. Mutta toisaalta jos itsekin olisin pariutunut parikymppisenä minuna, niin todennäköisesti olisin aivan vääränlaisessa parisuhteessa nyt 10 vuotta myöhemmin, mutta mahdolliset lapset ehkä pieniä vielä joten se ero koittaisi sitten lähempänä neljääkymppiä..
Toiseksi eniten ärsyttää lukea näitä ikäkriiseilevien naisten voimaantumistarinoita (ai että inhoan sanaa voimaantuminen), kuinka nyt on löytynyt se ja se puoli itsestä ja minä itse sitä ja tätä, nyt vihdoin uskallan tehdä ja sanoa, huoh. Tässäkin ärsyttää se että miten muka kukaan pystyy olemaan vuosia niin ettei mieti omia tuntemuksiaan, mielenkiinnonkohteitaan tai tarpeitaan ihan jo matkan varrella. Vähän ehkä itseä pelottaa että millainen minusta sitten tulee 10v päästä ja mihin olen hurahtanut?!
Aika katkeraa tekstiä.
Yltiöpäinen biletys jauhojengin kanssa, miehen vaihtaminen ja pukeutuminen kuin teini.
Bilettää omien lasten kanssa