En päässyt nuorena ammattiin johon halusin ja nyt sukulainen opiskelee samaan ammattiin

Vierailija kirjoitti:

En nyt ole kostamassa. Mistä sellaista luulette. Kysyin asiallisen kysymyksen

Ap

Mikä sinua katkeroittaa? Miten se on sinulta pois, että sukulaisesi opiskelee ko. ammattiin?

Koita ajatella vaikka niin, että et olisi enää muutenkaan tuolla alalla, jos kerran sinulla on joku sairaus mikä sen työn estää. Katkeraa sekin olisi ollut, vaihtaa alaa kesken kaiken. 

Itse olisin nuorena halunnut poliisiksi, mutta silloin oli pituusraja. Sille ei vaan voinut mitään. Myöhemmin se toki poistui, mutta olin jo eri alalla. 

Vierailija kirjoitti:

Lopulta kaikki alat alkavat tuntua arkipäiväisiltä, kun niitä kauan tekee työkseen. Ulkopuolinen voi ajatella, että onpa glamouria, mutta jokaiseen hohdokkaimpaan alaan liittyy aina haittapuolia. Mikään ei ole jatkuvasti täydellistä. 

Tämä. Mikäli perusluonne on katkeroituva ja kateellinen, jolle lasi on aina puoliksi tyhjä kun samaan aikaan näkee sen toisilla aina puoliksi täynnä,  niin mikään opiskelu tai ammatti ei sitä olotilaa parantaisi. Tuollaisella asenteella ei koskaan osaa olla kiitollinen siitä mitä on saavuttanut, vaan aina katkeroitunut siitä mitä muilla on.