En päässyt nuorena ammattiin johon halusin ja nyt sukulainen opiskelee samaan ammattiin

Vierailija kirjoitti:

Tulee mieleen vain vähän ammatteja, joissa on ikäraja. Ura armeijassa, ammattiurheilija, valokuvamalli? Mitä muita edes on? 

rajavartijat ja kaikki muutkin armeijan käymistä vaativat

Mun mies pääsi opiskelemaan alaa, jota minäkin halusin opiskella, mutta en päässyt. Mä en ole ikinä ollut katkera mun miehelle siitä, kun ei hänen opiskelunsa ole minulta pois. Kateellinen olen ollut ja vihainen itselleni siitä, että miksi minun pitää olla tyhmä. Itseinhosta eroon pääseminen on todella hidas prosessi, kun paha tapani on arvottaa itseäni työmenestyksen perusteella.

Vierailija kirjoitti:

Mun mies pääsi opiskelemaan alaa, jota minäkin halusin opiskella, mutta en päässyt. Mä en ole ikinä ollut katkera mun miehelle siitä, kun ei hänen opiskelunsa ole minulta pois. Kateellinen olen ollut ja vihainen itselleni siitä, että miksi minun pitää olla tyhmä. Itseinhosta eroon pääseminen on todella hidas prosessi, kun paha tapani on arvottaa itseäni työmenestyksen perusteella.

Ohis jännä juttu mutta tutkitusti monelle nuorelle (lukio päättävälle) miehelle opintomenestymisen kannalta on hyvä, jos heillä on rinnalla tyttöystävä kun taas nuorille naisille tilanne saattaa olla useammin päinvastainen.

Ylioppilaskirjoitusten jälkeen poika pääsee paikalliseen ammattikorkeaan opiskelemaan mutta ei yrityksestään huolimatta pääse "heti" haluamaansa yliopistopaikkaan, niin tyttöystävä on valmis tsemppaamaan ja kannsutamaan poikaystäväänsä, että hän pääsisi haluamaansa opiskelupaikkaan.yliopistolla, jos poikaystävä on valmis ja halukas yrittämään uudemman tai uudempia kertoja.

Vastaavasti nuori nainen saa opiskelupaikan yliopistolta haluamaltaan alalta samana keväänä, Alalta, jota poikaystävänsä kutsuu käsienheiluttelualaksi.

- Samalla poikaystävänä saattaatoivoa tai empimättä ehdottaa, että hänen tyttöystävä luopuisi tuosta yliopistopaikastaan ja jäisi hänen luokseen ja tulisi myös kotipaikkakunnan ammattikorkeaan opiskelemaan, vaikka sairaanhoitajaksi, joilla on parempi työllisyyskin.; vähät siitä, että tuo yliopistopaikka on alaa, josta tyttöystävä itse on kiinnostunut.

 Poikaystävä uskottelee että jos tai kun tuo tyttöystävän ala  on hänelle (tyttöystävälle) vasta toiseksi kiinnostavin ala kun tyttöystävä sai paikan diplomi-insinööri n.n koulutus ohjelmasta vaikka on aina puhunut ja halunnut lääkikseen ja nyt lääkikseen  pääsy jäi parin pisteen päähän,  niin poikaystävä saattaa ehdottaa, että tyttöystävänsä opiskelisi ensin sairaanhoitajaksi ja sitten jos vielä kiinnostaisi, niin tyttöystävä voisi yrittää hakea uudestaan lääkikseen (ja unohtaa nyt ainakin sinne yliopistolle menon).    

Vierailija kirjoitti:

Tulee mieleen vain vähän ammatteja, joissa on ikäraja. Ura armeijassa, ammattiurheilija, valokuvamalli? Mitä muita edes on? 

Harmi, ettei Ap halua avata enemmän sitä, miksei ala ole enää mahdollinen. Olisi helpompi auttaa kun tietäisi, onko se ihan oikeasti poissuljettu. 

Tanssijaksi ja oopperalaulajaksi ei kannata ryhtyä enää kolmikymppisenä. Monien ammattien uusvalintaa varttuneemmalla iällä ehkäisee myös ihan talous: kun ihmisellä on lapsia huollettavana, vuosien opiskelu ainoana tulona opintotuki tai edes aikuisopintotuki ei oikeasti ole valittavissa oleva vaihtoehto. Ei ne lapset syö sitä, että tämä on sijoitus äidin/isän tulevaisuuteen.

Monella uralla on tietysti niin, että keski-ikäisenä aloittaessaan ei enää ehdi niin pitkälle kuin jos olisi aloittanut nuorena. Mutta ehtii silti hyvinkin tekemään sitä unelmiensa työtä ja olemaan hyödyksi yhteiskunnalle ja iloksi itselleen.

No älä kutsu kylään, älä soittele, katkaise yhteydenpito, estä somessa - onhan näitä keinoja näyttää, että sun nenälle ei hypitä.

Keksi joku harrastus missä voisit loistaa tai mikä oli lapsuuden lempi juttu/haave vaikka ratsastus tms vuorikiipeily. Taiteet, saven valaaminen.

Nyt täytyy kyllä myöntää etten jaksanut lukea ollenkaan ja veikkaan ongelmasi olevan jotain täyttä hevonvitunpaskaa.

Mene suihkuun ja nukkumaan. Huomenna töihin. Muuta neuvoa ei tule.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mies pääsi opiskelemaan alaa, jota minäkin halusin opiskella, mutta en päässyt. Mä en ole ikinä ollut katkera mun miehelle siitä, kun ei hänen opiskelunsa ole minulta pois. Kateellinen olen ollut ja vihainen itselleni siitä, että miksi minun pitää olla tyhmä. Itseinhosta eroon pääseminen on todella hidas prosessi, kun paha tapani on arvottaa itseäni työmenestyksen perusteella.

Ohis jännä juttu mutta tutkitusti monelle nuorelle (lukio päättävälle) miehelle opintomenestymisen kannalta on hyvä, jos heillä on rinnalla tyttöystävä kun taas nuorille naisille tilanne saattaa olla useammin päinvastainen.

Ylioppilaskirjoitusten jälkeen poika pääsee paikalliseen ammattikorkeaan opiskelemaan mutta ei yrityksestään huolimatta pääse "heti" haluamaansa yliopistopaikkaan, niin tyttöystävä on valmis tsemppaamaan ja kannsutamaan poikaystäväänsä, että hän pääsisi haluamaansa opiskelupaikkaan.yliopistolla, jos poikaystävä on valmis ja halukas yrittämään uudemman tai uudempia kertoja.

Vastaavasti nuori nainen saa opiskelupaikan yliopistolta haluamaltaan alalta samana keväänä, Alalta, jota poikaystävänsä kutsuu käsienheiluttelualaksi.

- Samalla poikaystävänä saattaatoivoa tai empimättä ehdottaa, että hänen tyttöystävä luopuisi tuosta yliopistopaikastaan ja jäisi hänen luokseen ja tulisi myös kotipaikkakunnan ammattikorkeaan opiskelemaan, vaikka sairaanhoitajaksi, joilla on parempi työllisyyskin.; vähät siitä, että tuo yliopistopaikka on alaa, josta tyttöystävä itse on kiinnostunut.

 Poikaystävä uskottelee että jos tai kun tuo tyttöystävän ala  on hänelle (tyttöystävälle) vasta toiseksi kiinnostavin ala kun tyttöystävä sai paikan diplomi-insinööri n.n koulutus ohjelmasta vaikka on aina puhunut ja halunnut lääkikseen ja nyt lääkikseen  pääsy jäi parin pisteen päähän,  niin poikaystävä saattaa ehdottaa, että tyttöystävänsä opiskelisi ensin sairaanhoitajaksi ja sitten jos vielä kiinnostaisi, niin tyttöystävä voisi yrittää hakea uudestaan lääkikseen (ja unohtaa nyt ainakin sinne yliopistolle menon).    

Tuosta tulee mieleen se, miten parisuhteissa toisen sairastuttua vakavasti esim. syöpään naiset jäävät hoitamaan ja huolehtimaan sairastuneesta miehestä, mutta jos sairastunut on nainen, on hyvin todennäköistä että mies katkaisee suhteen, ottaa eron ja häipyy jättäen naisen sairastamaan yksin.

Miten sinun sukulaisesti pääsy alalle koskettaa sinua yhtään mitenkään? Eihän hän ole vienyt siellä sinun paikkaasi. Mihin tuo sinun mainitsemasi katkeruus kohdistuu?? Kenelle olet katkera??

Luovutitko Ap jo vuosia sitten ja nyt havahduit, kun joku toinen pääsi alalle?

Montako kertaa jätit hakematta, kun oli mahdollisuus?

Mikset enää voisi hakea?

Terapiaa suosittelen. Ja tosiasioiden tunnustamista relistisen minäkuvan kautta.

Varmaan se katkeruus on osalla ihmisistä ihan siellä omien korvien välissä. Kaikilla on varmaan elämässä ollut haaveita, jotka eivät ole toteutuneet. Itse olen vain todella onnellinen että nuori sukulainen saa opiskelupaikan. En osaa olla katkera. Kaikillahan on mahdollisuus, se on ihan itsestä kiinni jos ei sitä käytä tai ei rahkeet riitä. Ei se ole sen nuoren syy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tulee mieleen vain vähän ammatteja, joissa on ikäraja. Ura armeijassa, ammattiurheilija, valokuvamalli? Mitä muita edes on? 

Harmi, ettei Ap halua avata enemmän sitä, miksei ala ole enää mahdollinen. Olisi helpompi auttaa kun tietäisi, onko se ihan oikeasti poissuljettu. 

Tanssijaksi ja oopperalaulajaksi ei kannata ryhtyä enää kolmikymppisenä. Monien ammattien uusvalintaa varttuneemmalla iällä ehkäisee myös ihan talous: kun ihmisellä on lapsia huollettavana, vuosien opiskelu ainoana tulona opintotuki tai edes aikuisopintotuki ei oikeasti ole valittavissa oleva vaihtoehto. Ei ne lapset syö sitä, että tämä on sijoitus äidin/isän tulevaisuuteen.

Monella uralla on tietysti niin, että keski-ikäisenä aloittaessaan ei enää ehdi niin pitkälle kuin jos olisi aloittanut nuorena. Mutta ehtii silti hyvinkin tekemään sitä unelmiensa työtä ja olemaan hyödyksi yhteiskunnalle ja iloksi itselleen.

On surullista kun niin moni miettii opiskelua, korjaan kiinnostuksensa ylläpitämist ja mahdollista eteenpäin viemistä van niin, että miten paljon sen kautta voi ansaita ja saada mahd. rahaa, Sen sijaan, että pelkästään se, että saa ja voi käyttää aikaansa sellaisen asian parissa, josta on kiinnostunut ja kuka ties saa myös iloa ja nautintoa mutta ei nimenomaisesti rahaa ja varallisuutta pitäis luopua.

- Esimerkkinä musiikki. Ei kaikista musiikkia harrastavist atule seuraavaa Sibliusta tai Katri Helenaa mutta kyllä musiikkia silti voi nauttia ja iloita.

Tai kuinka moni teknillis-luonnontieteistä intoileva diplompi-inssi tai kauppatieteilijänä sellaisina esiintyvät halveksii heitä, jotka opiskelevat heidän ilmaisua lainaten jotain käisen heiluttelualaa; ikään kuin perus diplomi-insinööri olisi seuraava tieteen Nobel -voittaja. Ja ekonomi keksinyt uuden kansantaloudellisen kaavan jolla velat muuttuvat saataviksi.   

Itsemurha toimii näissä tilanteissa paljon paremmin kuin se burana.