Kannattaako pyytää anteeksi vuosien jälkeen?
Käyttäydyin huonosti erästä ihmistä kohtaan liityyen työasioihin. En enää tapaa ko.henkilöä kuin vahingossa, jos silloinkaan. Emme ole millään tavalla sellaisia työkavereita, ketkä keskustelisi vapaa-ajalla.
Nyt vuosien jlk olen nähnyt hänet muutamasti juurikin sattumalta ja alkanut hävettämään oma käytös. Mietin pitäisikö vielä muutamankin vuoden jlk pyytää anteeksi omaa käytöstä.
Onko turhaa, tuskin edes muistaa asiaa? Vai otanko yhteyttä, kerron että toimin väärin ja saan ainakin oman ryhtini kuntoon. Toisaalta mietin että antaa olla, kaikkihan joskus mokaa.
Kommentit (80)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tottakai pyydät jos siltä tuntuu. Se vain osoittaa ihmisyytesi ja halusi korjata vääryys. Älä kuuntele näitä katkeria ihmisiä täällä palstalla.
Vastareaktio voi olla sitten mitä tahansa. Joskus kannattaa kuunnella hyviä neuvoja.
Mitä väliä sillä vastareaktiolla on jos toinen haluaa puhdistaa omantuntonsa? oletko sinä hölmö?
Sen koko anteeksipyynnön idea on se että tämä vääryttä tehnyt ihminen saa rauhan itsensä kanssa, sillä ei edes ole mitään tekemistä sen asian kanssa miten se toinen sen ottaa. Se toinen ihminen voi ottaa sen miten haluaa. Vaikea ymmärtää?
Miksi toista osapuolta kiinnostaisi se, että kiusaaja saisi rauhan sielulleen? Väkivalta muuten lopettaa vidduilun.
Kuuntele nyt hölmö kun mä selitän yksinkertaisesti. Jos sä et oo koskaan valmis pyytämään anteeksi tai antamaan anteeksi virheitä mitä itse olet tehnyt tai toinen on tehnyt, sä et voi ikinä päästää irti siitä asiasta. Sä kannat sitä omassa alitajunnassasi koko elämäsi ajan.
Se on tärkeetä osata tehdä se eikä katkeroitua ja itkeä palstalla.
Toinen osapuoli on saattanut mennä jo eteenpäin, eikä sitä kiinnosta jonkin idiootin huono omatunto.
Jos se ihminen on kerta mennyt eteenpäin niin mikä ongelma on sanoa että saat anteeksi?
Ookko nää hölmö?
On ongelma sanoa, jos ei sitä tarkoita. Miksi kiusaaja sanoi ja/tai teki asioita, joita nyt muka kainosti haluaisi pyydellä anteeksi? Ei kiinnosta kenenkään mulqun omatunnon kiillottaminen.
No se on ihan eri asia. Mutta vaikkapa tässä tapauksessa oma huono käytös on jäänyt vaivaamaan joten miksi ei tarkoittaisi sitä jos pyytää anteeksi?
On ongelma sanoa saat anteeksi, jos sitä ei tarkoita. Opettele lukemaan.
Mä en ole katkeroitunut tms mutta en vaan tajua miksi joku pyytäisi anteeksi jotain ikivanhaa asiaa mikä on varmasti jo käsitelty? Jotenkin tuntuisi tosi oudolta ja tulisi käsitys että toinen ei ole päässyt elämässään eteenpäin.
Vinkki, anteeksi pyytäjälle voi sanoa vaikkapa kiitos anteeksipyynnöstä, jollei sillä hetkellä osaa sanoa, että annan anteeksi.
Hyvät käytöstavat! Jos tiukasti kritisoit muita kiusaamisesta ja huonosta käytöksestä, niin ettet vain itse olisi vajonnut samalle tasolle? Tai itse asiassa anteeksi pyytäjä ei ole jäänyt sille tasolle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tottakai pyydät jos siltä tuntuu. Se vain osoittaa ihmisyytesi ja halusi korjata vääryys. Älä kuuntele näitä katkeria ihmisiä täällä palstalla.
Vastareaktio voi olla sitten mitä tahansa. Joskus kannattaa kuunnella hyviä neuvoja.
Ihmettelen sitä, että joidenkin mielestä ei kannattaisi pyytää anteeksi, ja että on jo etukäteen päätetty, että turha tulla pyytämään anteeksi. Minusta anteeksi pyytäminen ja anteeksi antaminen ovat ihan parhaita juttuja ja kuuluvat ihmisyyteen. Kukapa ei joskus olisi tehnyt virheitä? Ei se, että pyytää anteeksi, mitätöi väärää tekoa, eikä tee sitä jälkäteen oikeaksi. Päinvastoin, se osoittaa, että ihminen on mieltänyt tekonsa vääräksi ja katuu sitä. Toinen voi sitten vain esim kiittää anteeksipyynnöstä ja vaikka sanoa, että hyvä, että ymmärrät tekosi vääräksi. Taikka sanoa, että antaa anteeksi, esim koska et silloin ymmärtänyt tekosi seurauksia. Taikka voi kertoa, miltä paha käytös tuntui.
Jos joku olisi systemaattisesti kiusannut minua työelämässä, olisi aivan turha tulla pyytelemään mitään anteeksi. Sellaista ei anneta milloinkaan anteeksi.
Jaa. Sinulla on oikeus toki olla tuollainen. Mutta ei se sinusta parempaa ihmistä tee, todellakaan.
Jep. Anteeksipyyntökään ei tee kiusaajasta parempaa. Kiusaaja on aina kiusaaja, tietää sen itsekin ja teot ei anteeksi pyytämällä poistu.
No itse asiassa juuri se tekee. Silloin hän on oikeasti tajunnut toimineensa väärin eikä enää tee niin uudestaan. Se joka ei tajua pyytää anteeksi, ei myöskään usein tajua tekojensa vakavuutta ja seurauksia muille.
Eikö tee? Mistä sen tiedät?
No ihan yleisen elemänkokemuksen mukaan se joka tajuaa tehneensä väärin tekee epätodennäköisemmin jatkossa saman kuin se joka ei tajua.
Vierailija kirjoitti:
Mä en ole katkeroitunut tms mutta en vaan tajua miksi joku pyytäisi anteeksi jotain ikivanhaa asiaa mikä on varmasti jo käsitelty? Jotenkin tuntuisi tosi oudolta ja tulisi käsitys että toinen ei ole päässyt elämässään eteenpäin.
No sitähän ei voi tietää onko se käsitelty molemmin puolin jos asiasta ei keskustella.
Jos olet rohkea, pyydät anteeksi koko työyhteisön edessä. Jos olet pelkuri, luimistelet menemään kuten tähänkin asti. Veikkaan jälkimmäistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anteeksi pyytäminen helpottaa vain tekijän vastuuta mutta ei poista sitä mitä toinen on kokenut
Eikö myös sille kärsineelle osapuolelle ole hyvä tietää, että esim kiusaaja nyt aikuisena ymmärtää, että teki väärin?
Anteeksipyytäjähän antautuu vastaanottamaan myös toisen vihan. Ei hän oleta, että toinen välttämättä antaa anteeksi.
Muutenhan tässä ollaan ihmiset loputtomassa vihan kierteessä, jollei pahoja tekojaan saa pyytää anteeksi, eikä edes yritetä puolin ja toisin asettua toisen asemaan.
Tämähän se on, mutta asia pitää ilmaista niin, että anteeksipyytäjä _ymmärtää_ tehneensä todella väärin, ja loukanneensa. Minä olen saanut narsistisia muka-anteeksipyyntöjä, jotka ovat ihan täyttä lisäkiusaamista itsessään, tyyliin; olen pahoillani että sinusta _tuntuu_että olen kiusannut. Ja tämä oli todella pahan luokan kiusaamista, vuosia.
Kuolisi, saatana.
Tämän lisäksi haluaisin myös jonkinlaisen selityksen/analyysin _miksi_ kiusasi juuri minua. Mikä laukaisi tai triggeröi sielun pahuuden.
Minulta on pyydetty anteeksi vuosien jälkeen. Kyllä se kevensi mieltäni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anteeksi pyytäminen helpottaa vain tekijän vastuuta mutta ei poista sitä mitä toinen on kokenut
Eikö myös sille kärsineelle osapuolelle ole hyvä tietää, että esim kiusaaja nyt aikuisena ymmärtää, että teki väärin?
Anteeksipyytäjähän antautuu vastaanottamaan myös toisen vihan. Ei hän oleta, että toinen välttämättä antaa anteeksi.
Muutenhan tässä ollaan ihmiset loputtomassa vihan kierteessä, jollei pahoja tekojaan saa pyytää anteeksi, eikä edes yritetä puolin ja toisin asettua toisen asemaan.
Tämähän se on, mutta asia pitää ilmaista niin, että anteeksipyytäjä _ymmärtää_ tehneensä todella väärin, ja loukanneensa. Minä olen saanut narsistisia muka-anteeksipyyntöjä, jotka ovat ihan täyttä lisäkiusaamista itsessään, tyyliin; olen pahoillani että sinusta _tuntuu_että olen kiusannut. Ja tämä oli todella pahan luokan kiusaamista, vuosia.
Kuolisi, saatana.
Tämän lisäksi haluaisin myös jonkinlaisen selityksen/analyysin _miksi_ kiusasi juuri minua. Mikä laukaisi tai triggeröi sielun pahuuden.
Se, että kiusasi juuri sinua, ei välttämättä eikä edes todennäköisesti johtunut juuri sinusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anteeksi pyytäminen helpottaa vain tekijän vastuuta mutta ei poista sitä mitä toinen on kokenut
Eikö myös sille kärsineelle osapuolelle ole hyvä tietää, että esim kiusaaja nyt aikuisena ymmärtää, että teki väärin?
Anteeksipyytäjähän antautuu vastaanottamaan myös toisen vihan. Ei hän oleta, että toinen välttämättä antaa anteeksi.
Muutenhan tässä ollaan ihmiset loputtomassa vihan kierteessä, jollei pahoja tekojaan saa pyytää anteeksi, eikä edes yritetä puolin ja toisin asettua toisen asemaan.
Tämähän se on, mutta asia pitää ilmaista niin, että anteeksipyytäjä _ymmärtää_ tehneensä todella väärin, ja loukanneensa. Minä olen saanut narsistisia muka-anteeksipyyntöjä, jotka ovat ihan täyttä lisäkiusaamista itsessään, tyyliin; olen pahoillani että sinusta _tuntuu_että olen kiusannut. Ja tämä oli todella pahan luokan kiusaamista, vuosia.
Kuolisi, saatana.
Tämän lisäksi haluaisin myös jonkinlaisen selityksen/analyysin _miksi_ kiusasi juuri minua. Mikä laukaisi tai triggeröi sielun pahuuden.
Se, että kiusasi juuri sinua, ei välttämättä eikä edes todennäköisesti johtunut juuri sinusta.
Höpö höpö. Kiusattu (aikuisena) valikoituu aina triggeröinnin seurauksena. Kyllä pitää olla sen verran itsereflektointikykyä että käsittelee asian ensin pohjia myöten, ja sen jälkeen tulee rehellisesti käymään läpi tilannetta ja katumaan. Muussa tapauksessa anteeksipyynnöllä voi pyyhkiä takalistoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tottakai pyydät jos siltä tuntuu. Se vain osoittaa ihmisyytesi ja halusi korjata vääryys. Älä kuuntele näitä katkeria ihmisiä täällä palstalla.
Vastareaktio voi olla sitten mitä tahansa. Joskus kannattaa kuunnella hyviä neuvoja.
Mitä väliä sillä vastareaktiolla on jos toinen haluaa puhdistaa omantuntonsa? oletko sinä hölmö?
Sen koko anteeksipyynnön idea on se että tämä vääryttä tehnyt ihminen saa rauhan itsensä kanssa, sillä ei edes ole mitään tekemistä sen asian kanssa miten se toinen sen ottaa. Se toinen ihminen voi ottaa sen miten haluaa. Vaikea ymmärtää?
Miksi toista osapuolta kiinnostaisi se, että kiusaaja saisi rauhan sielulleen? Väkivalta muuten lopettaa vidduilun.
Kuuntele nyt hölmö kun mä selitän yksinkertaisesti. Jos sä et oo koskaan valmis pyytämään anteeksi tai antamaan anteeksi virheitä mitä itse olet tehnyt tai toinen on tehnyt, sä et voi ikinä päästää irti siitä asiasta. Sä kannat sitä omassa alitajunnassasi koko elämäsi ajan.
Se on tärkeetä osata tehdä se eikä katkeroitua ja itkeä palstalla.
Hyvin sanottu ja täysin totta. Ihme vauva tämä yksi täällä kuka väittää muuta.
Minulta tuli koulukiusaaja pyytämään anteeksi useamman vuoden jälkeen. Kiusaaminen ei ollut kovin rajua, eli mitään hirveitä traumoja siitä ei ollut jäänyt. Siitä huolimatta arvostin anteeksipyyntöä todella paljon. Tästä on nyt yli 10 vuotta ja kyllä se muutti käsitystäni hänestä ihmisenä.
Haluan itsekin pyytää anteeksi jos olen jotain loukannut, sekä olla valmis kuulemaan hänen tunteensa/ näkemyksensä ilman itsepuolustelua. Minulle ajatukset, että "kaikki mokaa, turha pyytää anteeks" tai "anteeksipyyntö on vain oman sädekehän kiillotusta varten" ovat hyvin vieraita.
Kuusi pitkää vuotta koulukiusattuna, rikkimenneenä ja syvästi traumatisoituneena en pitäisi siitä, jos kiusaajani tulisivat vuosien jälkeen pyytelemään anteeksi. Omaa omatuntoa siinä lepytellään, halu tuntea itsensä paremmaksi ihmiseksi.
Jätä se kiusaamasi ihminen rauhaan "anteeksipyynnöiltäsi". Häpeä mitä teit, mene elämässäsi eteen päin ja kasva ihmisenä. Sitoudu siihen, että et enää kiusaa ketään ja jos vaikka työpaikallasi havaitset, että joku koko ajan jätetään ulkopuolelle, pyydä hänet aina mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Ainakin koulukiusatut taitavat usein ajatella, että kiusaajalta vuosien jälkeen tuleva anteeksipyyntö vain pahentaa asiaa. Kiusatut usein ovat ehtineet jo käsitellä asian ja anteeksipyyntö sitten saattaa avata jo käsiteltyjä haavoja. Ja enemmänhän anteeksi pyydetään ihan vain itsensä ja oman omatunnon vuoksi eli, että itselle tulisi parempi mieli, ei siksi, että haluttaisi anteeksi pyynnön kohteelle parempi mieli.
Jos joskus ihan muista asioista juttelet hänen kanssaan, ehkä siinä tilanteessa voi sanoa "anteeksi, että olin inhottava ihminen silloin". Mutta muuten jättäisin sanomatta.
Me mietittiin tätä juuri yhden myös koulukiusatun kaverini kanssa. Oma kantani on se että en antaisi anteeksi vaan sanoisin vastauksena pari vuosia hautunutta asiaa, joita en uskaltanut sanoa nuorempana päin näiden naamaa. Vuosia kestänyt kiusaaminen ryösti minulta niin monta normaalien ihmisten elämään kuuluvaa asiaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anteeksi pyytäminen helpottaa vain tekijän vastuuta mutta ei poista sitä mitä toinen on kokenut
Eikö myös sille kärsineelle osapuolelle ole hyvä tietää, että esim kiusaaja nyt aikuisena ymmärtää, että teki väärin?
Anteeksipyytäjähän antautuu vastaanottamaan myös toisen vihan. Ei hän oleta, että toinen välttämättä antaa anteeksi.
Muutenhan tässä ollaan ihmiset loputtomassa vihan kierteessä, jollei pahoja tekojaan saa pyytää anteeksi, eikä edes yritetä puolin ja toisin asettua toisen asemaan.
Tämähän se on, mutta asia pitää ilmaista niin, että anteeksipyytäjä _ymmärtää_ tehneensä todella väärin, ja loukanneensa. Minä olen saanut narsistisia muka-anteeksipyyntöjä, jotka ovat ihan täyttä lisäkiusaamista itsessään, tyyliin; olen pahoillani että sinusta _tuntuu_että olen kiusannut. Ja tämä oli todella pahan luokan kiusaamista, vuosia.
Kuolisi, saatana.
Tämän lisäksi haluaisin myös jonkinlaisen selityksen/analyysin _miksi_ kiusasi juuri minua. Mikä laukaisi tai triggeröi sielun pahuuden.
Se, että kiusasi juuri sinua, ei välttämättä eikä edes todennäköisesti johtunut juuri sinusta.
Höpö höpö. Kiusattu (aikuisena) valikoituu aina triggeröinnin seurauksena. Kyllä pitää olla sen verran itsereflektointikykyä että käsittelee asian ensin pohjia myöten, ja sen jälkeen tulee rehellisesti käymään läpi tilannetta ja katumaan. Muussa tapauksessa anteeksipyynnöllä voi pyyhkiä takalistoa.
Aikuisten osalta varmaankin näin. Lasten osalta minusta ei tarvita mitään varsinaista syytä, että joku valikoituu kiusaamisen uhriksi.
Tai ehkä se, että useimpiahan vähän kiusataan, myös niitä kiusaajia. Lällätetään, napataan penaali, nimitellään, ei oteta mukaan, tönitään. Ehkä kyse on siitä, että joku siinä tilanteessa ei jää kiusatun rooliin.,
Vierailija kirjoitti:
Ainakin koulukiusatut taitavat usein ajatella, että kiusaajalta vuosien jälkeen tuleva anteeksipyyntö vain pahentaa asiaa. Kiusatut usein ovat ehtineet jo käsitellä asian ja anteeksipyyntö sitten saattaa avata jo käsiteltyjä haavoja. Ja enemmänhän anteeksi pyydetään ihan vain itsensä ja oman omatunnon vuoksi eli, että itselle tulisi parempi mieli, ei siksi, että haluttaisi anteeksi pyynnön kohteelle parempi mieli.
Jos joskus ihan muista asioista juttelet hänen kanssaan, ehkä siinä tilanteessa voi sanoa "anteeksi, että olin inhottava ihminen silloin". Mutta muuten jättäisin sanomatta.
Olisin ikionnellinen, jos joku minua koulussa kiusannut pyytäisi anteeksi. Jopa näin vuosikymmenten jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Kiitos teille, näin teen. Annan anteeksi itselleni ilman myöhäisiä anteeksipyytelyjä.
Hyvää vkla kaikille!
Älä anna anteeksi itsellesi, ennen kuin olet pyytänyt anteeksi toiselta.
En todellakaan ole mikään kiusaaja ja olin vaan aika tyly tälle henkilölle. Olin silloin vaan niin kuormittunut ja oli kaikkia vaikeuksia elämässä.
Nyy jos lähden anteeksipyynöä tekemään niin olisiko paha jos kirjoitan whatsuppiin hänelle viestin?
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tottakai pyydät jos siltä tuntuu. Se vain osoittaa ihmisyytesi ja halusi korjata vääryys. Älä kuuntele näitä katkeria ihmisiä täällä palstalla.
Vastareaktio voi olla sitten mitä tahansa. Joskus kannattaa kuunnella hyviä neuvoja.
Vastareaktio riippuu siitä onko anteeksipyyntö vilpitön.
Totta, kannatan kyllä Hammurabin lakia. Silmä silmästä, varkaalta käsi irti jne. Suomessa kuvitellaan että kaikki on hyvitetty yhdellä sanalla, vaikka olisi pilattu ihmisen elämä kokonaan.