La promesa-salaisuuksien kartano

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi pikkuprinssi hylkää Martinan vaikka oli niin innoissaan tästä? 

Puutarhajuhlat onkin oikeasti vain Antonion vanhempien "koe" Martinalle. Antonio kertoo juhlien jälkeen, että Martina ei läpäissyt koetta ja hänen vanhempansa eivät hyväksy Martinaa hänen puolisokseen. Hän ei voi toimia vanhempiensa mielipidettä vastaan. Carvajalka antaa Martinalle mittavan tukon rahaa hyvitykseksi ja lähtee kartanosta.

Mitä Martina sitten tekee väärin? 

 

Sitä voi kysyä Catalinalta. Hehän tappelivat lopulta melkein koko ajan.

Martina heistä säyseämpi, Catalina korottaa enemmän vaan ääntään. Molemmat pyrkivät uudistuksiin.

Catalina on kuitenkin markiisin ja kartanonomistajan tytär ja se näkyy hänen käyttäytymisessään, tiedostamatta tai tiedostaen. Martina on vain kartanon siipien suojassa elävä sukulaistyttö. Siitä huolimatta, että hänen äitinsä voitti korttipelissä osuuden kartanosta.

Martina on myös Catalinaa reippaasti nuorempi ja alkanut aikuistumaan ihan vasta viime aikoina. Mitä nuorempia ollaan, sitä enemmän ikäero vaikuttaa.

Tietyllä tapaa pidän Martinaa järkevämpänä, Catalina suorastaan uhkuu taistelua ja kaikki muut ovat väärässä.

Catalinan kaltaiset rohkeat, taistelevat, oman uhrinsa antaneet naiset on olleet todella tarpeen, jotta olosuhteita ja asenteita on saatu muuttumaan. 

Mutta voidaanko sanoa, että hän uhrasi jopa itsensä lastensa hyväksi katoamalla ties minne?

Kuten joku täällä totesi, Catalinan kaltaisia lujia uudistajia tarvittiin aikoinaan, jotta epäoikeuksia saatiin poistettua. Monet kuitenkin joutuivat uhraamaan itsensä ja ehkä läheisensäkin näissä kapinoissa.

Vierailija kirjoitti:

Alkaa tulla selväksi, miksi Teresa ja Mauro ovat eronneet:

Tunneälykäs ja -älytön yhdessä ei ole toimiva konsepti. 

Mauro leikki ja leikitteli Teresan ja tämän tunteiden kanssa. Se tuntuu vieläkin helvetin pahalta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhdellä kaapuun puetulla oli se sormus? Kenellä? Alonsollako ainoastaan. Lorenzo oli kyllä mukana, mut keitä muita? Ei kai paronilla sitä sormusta ollut? Mysteeriä 🤔

Alonso ei ollut mukana siinä kidnappauksessa . Paroni osti sen sormuksen mutta en tiedä milloin.

Ja keneltä?

 

Jos Alonson sormus on myyty rahapulassa paronille?

Ehkä. Tai sittemmin Leocadialle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Huh, älä nyt noin sano. Olen jo kuuskymppinen ja täynnä elämäniloa. En koe vielä tämän ikäisenä, että minä tai ikätoverini olisivat nyt kuollessaan "elänyt varsin pitkän elämän"."

 

Kyse taisi olla siitä mihin ikään tohon aikaan elettiin. Itsekin olisin jo vanha jos eläisin 1913. Olen 54.

Eihän tuohon aikaan tarvinnut olla kummoinenkaan tauti tai sairaus, johon sitten vaan kuoltiin, kun lääketiede ei ollut kovin kehittynyttä.

Köyhempi sakki ei saanut edes sitä vähemmän kehittynyttä lääketieteen apua + joutuivat raatamaan itsensä henkihieveriin työnteolla. 

Paljon kuoltiin synnytyksiin ja jo ihan lapsena. 

Jos olit suht terve ja paremmista oloista kotoisin, niin saatoit elää ihan vanhaksikin asti.. 

 

Mitä luksusta!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sexy mies tuo Mauro.

Saattaa olla myös miehiin päin...

Välimeren maiden miehistä suurimmalla osalla on kokemuksia myös miesten kanssa.

Se kuuluu heidän kulttuuriinsa ja vaimot hyväksyvät sen myös.

Italiassa oli aikoinaan elokuvateattereita, joissa näytettiin enimmäkseen vanhoja musta/valkoelokuvia ja

nämä teatterit olivat miesten kohtauspaikkoja.

Jaa-a. Totta vai tarua? Mene ja tiedä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uusi palvelija Vera ihastuu Lopeen. 

Minä olisin Lopena jättänyt Lujánien kartanon ja mennyt kokiksi johonkin madridilaiseen huippuravintolaan.

Lopellakin on se tollomainen ajattelu, että kartanon isäntäväki muka välittää palkollisistaan sydämellisesti.