Kolme vanhempaa kertoo, miten riman laskeminen näkyy arjessa - Meillä ei harrasteta pyjamia, se säästää aikaa aamuisin Voisitko sinä ja koko perhe paremmin, jos lasket rimaa hiukan?

Eikö ne nyt saanut yhtään miesoletettua kertomaan, miten heidän rima on niin matalalla, että akkaoletettukin lähti?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä tätä skitsoilua "päiväkotivaatteissa nukkumisesta". Miten se eroaa siitä, että nukut samoissa lakanoissa useamman yön?

Meillä taaperoikäiselle vaihdetaan iltaisin pesun jälkeen puhtaat vaatteet, joilla menee seuraavana päivänä päiväkotiin. Eli siis käytännössä paita ja legginsityyppiset housut. Joskus harvoin ne pitää vielä aamulla vaihtaa, jos on tullut hiki tai vahinko. Näin pienellä kuitenkin päivävaatteet on yhtä mukavia mitä yövaatteetkin, eikä ne miksikään nukkuessa mene ja monesti vaihdetaan ruokailujen yhteydessä muutenkin pitkin päivää. Eskarilainen taas käyttää jo mukavampaa yöpukua ja muita vaatteita sitten päivällä.

Ei se mitään skitsoilua ole. Onhan ne vaatteet lähempänä ihmistä kuin ne lakanat, ne menevät vasten ihmisen taipeita, peräaukkoa. Ihminen hikoilee yöllä ja se hiki jää vaatteisiin. Ne yön yli nukutut vaatteet ovat jopa kosteat.

Tämä on nimenomaan sitä skitsoilua. Lyön vetoa, että valtaosa tätä kauhisteleva ei vaihda omia lakanoitaan joka kerta esimerkiksi seksin jälkeen, saati nukkuu kaikki edellä mainitsemasi alueet peitettynä. Eikä lapset hikoile samalla tavalla mitä aikuiset, siihenkin on syy, miksi deodorantin käyttö aloitetaan vasta myöhemmin.

Ja ihminen hikoilee ihan yhtä lailla päivällä, et sinä silti varmaan lounastauolla vaatteita vaihda, mikä siitä nyt tekee niin kauheaa, että se lapsi vaihtaa ne vaatteet vasta päiväkodissa, kun aamupuuro on rinnuksilla?

Asia on ihan eri sitten, kun puhutaan isommista lapsista ja aikuisista, jotka oikeasti hikoilevat ja viettävät koko päivän myös samoissa vaatteissa. Pikkulapsilla joiden vaatteet vaihtuvat päivän aikana moneen otteeseen muutenkin tällä ei ole yhtään mitään merkitystä.

Ihan ihme horinaa. Vietätkö itse päiväsi samoissa vaatteissa, joissa nukuit edellisen yön? Kyse on täsmälleen samasta asiasta. Ei millään tavalla verrattavissa mihinkään muuhun.

Käytätkö sinä samanlaisia vaatteita, mitä taaperot? Minun päivävaatteissani ainakin olisi aika epämukava nukkua, mutta vapaapäivänä voisin hyvinkin olla kotona pyjamassa sinne päiväuniaikaan, ja vaihtaa vasta sitten puhtaat.

Tämä on myös todella erikoinen argumentti, kun sitten kuitenkin tosiaan menee seuraavana yönä niihin samoihin lakanoihin nukkumaan, ja todennälöisesti ei kuitenkaan missään koko vartalosukassa, vaan jonkin verran (hikoilevaakin) ihoa osuu varmasti kankaaseen...

Mitä ihmettä taas? Nyt ei ole kyse siitä, että ihminen on vapaapäivänä puolillepäivin pyjamassa vaan siitä, että lähtee samoissa vaatteissa päiväkotiin, kouluun, töihin tms. kuin nukkui edellisen yön.

Hikoileeko ihminen siis yöllä enemmän, jos on seuraavana päivänä menossa johonkin, vai?

Kai nyt huomaat itsekin, että kauhistelet asiaa vain siksi, että se poikkeaa tietystä tavasta, joka sinulla on, eikä sillä ole mitään varsinaista syytä.

Ja tässä nyt tosiaan on edelleen kyse pääasiassa taaperoista, joiden vaatteet vaihdetaan monta kertaa päivässä, vaikka se ei tapahdukaan välttämättä ennen päiväkotiin lähtöä...

Hohhoijaa, aamulla taaperolle laitetaan puhtaat vaatteet eikä niitä sen jälkeen päivällä vaihdeta ellei merkittävästi likaannu siellä päiväkodissa.

Sitä varten siellä päiväkodissa lapsella pitäisi olla varavaatteet. Ei ne varavaatteet ole peruste lähettää sitä lasta päiväkotiin yövaatteissa.

Vierailija kirjoitti:

Jokainen tekee kuten itselle sopii. Ihmisillä on eri elämäntilanteita ja voimavaroja. Joillain on erittäin haastava asiantuntijatyö ja taapero kotona. Joku toinen tekee sitten helppoa työtä osa-aikaisena ja on vielä sukua lähellä auttamassa.

Turha tuomita ketään, kunhan lapsia ei kaltoinkohdella. Tärkeintä on, että vanhemmat ovat henkisesti läsnä lasten kanssa ollessa, juttelevat lapsille, kuuntelevat heidän juttuja ja leikkivät ja hassuttelevat yhdessä.

En tuomitse ketään, mutta asiat voi tehdä itselle helpoiksi. Siivooja, robotti-imuri, vähemmän tavaroita, pyykki- ja leikkikopat joka huoneeseen, valmisuoraa salaateista lähtien, selvät päiväkoti-/kouluvaatteet, vartti viikkosiivoukseen päivässä jne. Hyvin helppoa ja apua voi ostaa, jos ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Nyt en ihmettele, miksi on niin paljon ongelmia nuorilla. Kotikasvatius on laiskaa, hutiloivaa ,sinnepäin, epäjohdonmukaista, välinpitämätöntä, ihan sama periaatteita. Herätkää vanhemmat! On teidän vastuullanne opettaa elämää ja elämisen tavat lapsille.

Ei nykynuorten mt-ongelmat liity kodin siisteyskäsityksiin ihan noin suoraan. Tärkeämpää on kodin ilmapiiri, onko välittämistä, miten lapsi kohdataan, jne. 

***

Esim oma mummini, syntynyt 1910-luvulla, oli juurikin tän tapainen boheemi että pöydät ja tasot lainehti maalaus- ja harrastusvälineitä.  Mutta lapset sai juosta ja pitää hauskaa, ei niin väliksi vaikka kukkapenkit meni.

Samalla tavalla talouttaan on pitänyt tämän mummon neljä tytärtä (nyt jo 70-80-vuotiaita) ja ainakin iso osa ellei kaikki heidänkin tyttärensä. 

Ja ihan jokainen nainen on ollut työssäkäyvä ja ns kunnollinen, kasvattanut lapset oikeaan ja väärään, ahkeruuteen, koulut käyty ja työhön tottakai. Ihminen voi olla ahkera ja tunnollinen, vaikka se ahkeruus ei kohdistuisikaan keittiön tasojen puhtaana pitämiseen. Lapsille ei ole tehnyt huonoa, että heidän aiheuttamiin sotkuihin ei puututa heti kovalla kädellä. Missään sukupolvessa ei ole näitä ns syrjäytyneitä.

...Mummi oli yrittäjä, piti vaateliikettä, aikana jolloin suuri osa kaupunkilaisrouvista olivat kotona lasten kanssa. Silläkin mittapuulla vähän erilainen rouva. 

Mutta jännä kyllä, miten se naisen ja äidin mitta sata vuotta myöhemminkin liittyy kodin siivoamiseen. Ihan kuin ei oltaisi opittu, että äitiys on vallan muutakin kuin siivoamista, tavaroiden järjestelyä. 

Mitä tämä paljon puhuttu laatuaika on? Eikö sitä laatuaikaa olisi kivempi viettää, kun ympärillä ei ole kaaosta eikä tarvitse haistella bioroskiksesta kantautuvaa katkua?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

aika pahasti lyö yli kommentointi kun yhden perheen pyjaman käyttämättömyydestä tai toisen keittiön siivoamisrutiinista vedetään yhtäläisyysmerkit lasten pahoinpitelyyn tai vielä kamalampiin. Jotain suhteellisuuden tajua voisi näihin yrittää. Ensinnäkin kiihkeät rutiinien ja siisteyden ystävät kehittävät näistä kolmesta esimerkistä mielessään yhden kamalan kaaosperheen jossa elämä luisuu hallinnasta joka sektorilla. Kun nimenomaan jutussa jokainen oli kertonut jotain juttuja joista arjen paineissa joustaa. Samaan aikaan perheissä käydään töissä, päiväkodissa ja koulussa, harrastetaan, laitetaan kotiruokaa, huolehditaan lapsista ja lemmikeistä, vietetään aikaa perheenä jne. Siinä ei ole kerrassaan mitään pahaa että tuodaan ilmi se että välillä/jostain voi höllätä. Teinin huone, päiväkoti-ikäisen pyjama tai valvotun yön jälkeiset keittiörutiinit. Tärkeintä on ettei vanhemmat tiuski ja pingota. Jos vanhemmat suhtautuvat tilanteisiin tyynesti ja huumorilla ei lapsi pidä vaatekasaa lattialla jonain järkyttävänä katastrofina. Yhdessä se siitä siivotaan kun ehditään.

Tärkeintä ei ole ettei pingoteta, tärkeintä olisi opettaa lapsille normaalin elämän malli, eikä mitään kaatopaikalla asumista. 

Normaalin elämän malli on esimerkiksi sitä että kun yksi lapsista on sairaana (luultavasti diabeetikon hoitomuodon vaihto ei ole kovin yksinkertainen juttu, en tunne asiaa, mutta omat lapset on olleet osastohoidossa viikon kerrassaan niin osaan kuvitella sen vaikutuksen kodinhoitoon, huom kotiapua ei tuolla perusteella saa ja terveetkin lapset on jotenkin hoidettava) niin kotitöistä voi joutua joustamaan. Normaalin elämän malli on sitäkin että jossain huoneessa voi olla pyykkiteline (kaikilla ei ole erillistä kodinhoitohuonetta :) johon se piilotetaan), teinit eivät ole itseohjautuvia siivousaskareissa (se on pientä "kapinaa" ja kuuluu normaaliin elämään), ja päiväkoti-ikäisten kanssa kokkaillaan eineksistä silloin kun se on aikataulun kannalta välttämätöntä. Ei käy minulla järkeen se että näistä vedetään yhtäkuin merkit tapauksiin jossa vanhemmat ovat surmanneet lapsensa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Menee kyllä yli ymmärryksen tuo että ei "harrasteta" pyjamia. Voisiko tämä äiti itse toimia näin, en usko. Pakkohan ne vaatteet on vaihtaa (toivottavasti) iltapesun yhteydessä (meillä lapset ainakin päikyn jälkeen niin töhnäsiä ettei tosikaan) joten eihän tässä oikeesti säästä kuin sen 2minuuttia aamulla. Ymmärrän että joskus lasten aamuvenkoilu ottaa päähän, mutta ei meillä 99% ajasta ole mitään ongelmaa kun lapsi on vaatteiden pukemisen sisäistänyt aamurutiineihin.

Ja ymmärrän sen, että lasten kanssa halutaan viettää aikaa mutta kyllä se nyt vaan on aikuisena hoidettava kodin siisteys (lapset tietty voi ottaa mukaan ikätason mukaan). Kyllä se lapsi ihan oikeasti voi leikkiä sen 10min yksin kun siivotaan aterian jälkeen jäljet. Ei ole kiva asua likaisessa kodissa kenenkään.

Sulla on varmaan helpot ja suht aamuvirkut lapset. Kokeilee samaa usean aamu-unisen rutisijan kanssa, jotka ei oikeasti jaksa tehdä mitään aamuisin ja kaikki kiukuttaa.

Itse koin helpommaksi pestä viikonloppuisin enemmän pyykkiä kuin tapella kolmen aamu-unisen päiväkotilaisen kanssa. Joka ilta lapset kävi suihkussa ja sen päivän vaatteet laitettiin kaikki pyykkiin. Suihkun jälkeen päälle uudet puhtaat seuraavan päivän vaatteet. En ymmärrä miten tämä olisi jotenkin hirveän ällöä tai epähygienistä. Lapsi on kuitenkin aina puhdas.

Tiedän perheitä, joissa ollaan paljon epähygieenisempiä lasten suhteen. Lapset kulkee monta päivää samoissa vaatteissa, pesulla käydään pari kertaa viikossa ja hiuksia ei pestä sampoolla ikinä, kun eivät muka mene likaiseksi. Mietin myös, että miten tällaiset lapset oppii ikinä mitään rutiineja hygieniasta huolehtimisen suhteen. Teineistä viimeistään huomaa missä perheissä opetetaan kunnollista hygieniakäyttätymistä ja missä ei. Omat lapset on teinejä nyt, eikä ikinä ole tarvinnut taistella mistään suihkuun menemisistä tai muista hygieniaan liittyen.

Laitat ne lapsesi liian myöhään nukkumaan. Siksi valittavat kun eivät saa nukkua tarpeeksi. Ota vanhemmuutesi haltuun niin loppuu valittaminen.

Arvasin, että tulee tällainen vastaus. Kahdella lapsella kolmesta oli luontaisesti myöhäinen unirytmi. Yritimme koko päiväkotiajan saada lapsia nukahtamaan ajoissa, mutta harvemmin nämä kaksi saivat unta ennen kymmentä. Joka ilta sama rumba, vaikka oltaisiin menty sänkyyn mihin aikaan. Kaikki kokeiltiin unikouluista ja muista lähtien.

Tuollaisia kommentteja kirjoittaa vain luontaisesti hyvin nukkuvien aamuvirkkujen vanhemmat. Kannattaisi olla vain hiljaa kiitollinen eikä levittää myrkkyä omalla ylimielisyydellään muihin.

Mun lapset ovat aamutorkkuja, silti saatiin vaihdettua pyjamat päivävaatteisiin, pestyä hampaat, naama ja peffa ja lapset heitettyä päiväkotiin 6.45 joka ikinen arkiaamu. Oli niin takaraivossa tuo rutiini, että ei juuri ollut ongelmia. Poikkeuksia ei sallittu eikä lapsia maaniteltu, että laittaisitkos Pipsa paidan nyt päällesi, vaan sanottiin että nyt puet. Hyvin johdonmukaista käytöstä vaatii vanhemmilta, mutta eikö se ja rutiinit ole nykyään paheksuttuja? Parempi vain kitistä kuinka vaikeaa on kun [tähän kootut tekosyyt].

Sama meillä.

Yleensä vielä mies hoiti meillä kaksoset päiväkotiin ja sitten eskariin, koska aloitti työt myöhemmin aamusta kuin minä.

Ja putkiaivoinen nepsy-mies kehitti tyttärien kanssa vedenpitävän rutiinin, johon takuulla kuului pesut, hampaiden pesut, vaatteiden vaihdot, ja tarkka ulkovaatteeisiin pukeutuminen. Eivätkä ikinä myöhästyneet. Autossa kuuntelivat rokkia radiosta ja isänsä sivisti lapsiaan 70-luvun heavy rock-genrestä.

Nyt lukio-ikäiset tyttäret vieläkin muistelevat yhteisiä aamujaan isänsä kanssa, oli kuulemma kivaa ja ne automatkat hauskoja.

Mies on edelleen putkiaivoinen nepsy, mutta luotettavuudessaan ja organisaatiokyvyssään perheemne kallio. Kesyttää keittiön kaaoksen ja edelleen tytärten mielestä automatkat iskän kanssa ovat kivoja. Sivistävät nykyisin toisiaan eri musiikkityyleistä.

Hieman ohis-kommentti, mutta uskoakseni tämä on se, mikä monilla on pielessä, rutiineja pelätään, töitä ei jaeta, lapset ovat jokin erillinen entiteetti, johon on vaikea suhtautua, eikä nähdä, että perhe on yksikkö, jossa lapsiltakin vaaditaan. Tietenkin ikätasoisesti, mutta se alkaa aivan pienestä, esim siitä, että totutellaan päivän rytmiin, ollaan mukana kotitöissä jne. Joka ikinen hetki ei ole laatu-aikaa, joskus arki on vaan arkea. Sekin voi kuitenkin olla kivaa ja myönteistä. Hyvä lapsille nähdä, että isä kolaa pihaa klo 6 aamulla, että päästään liikkeelle ja lapset sillä välin osaavat jo ainakin aloittaa ulkovaatteiden pukemisen. Tietävät, että kohta hypätään autoon ja rock on!

Jutun otsikko olisi voinut olla:

Vietämme laatuaikaa kaatopaikalla

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän tässä mitään kiirettä ollut, pelkkää laiskuutta.

Kauanko menee vaatteen heittämisessä pyykkikoriin, verrattuna lattialle? Ennemmin huoneisiin/käytävään pyykkikorit.

Kauan terve ihminen tyhjentää tiskikonetta? Kaksi minuuttia?

Kauanko kulhon laittaa tiskikoneeseen, verrattuna tiskialtaaseen? No ei ole kyllä ajasta kiinni.

Kauanko lapsi pukee aamulla/puet lapsen? Viisi minuuttia ja kolmen rivi vaatetettu. Tuskin ne nimittäin toppahaalarissa tai kuriksissa sentään nukkuu. Sitä paitsi on varmaan supertunkkaista olla samoissa vaatteissa yö ja päivä. Pesevätköhän hampaitakaan?

Paljon kauemmin kaikessa menee, kun asiat ovat rempallaan. Pyykkikorista pyykit koneeseen, minuutti. Lattioilta pyykit koneeseen, vartti.

Tiskivuoren selvitys, tunti. Tiskikone päälle valmiiksi tasaisesti latautuneena, 20 sek?

Laiskuutta on kiva selitellä, mutta ei pitäisi ikinä alentua siihen, että väittää antavansa sillä muille jotakin. Se on säälittävää oman vetelyytensä pönkittämistä muiden kustannuksella.

Sillä vaalealla naisella, Päivillä, oli diabetes-lapsi ja sanoi että on väsynyt kun lääkemuutos rikkoi yöt tms ja "siivotaan kun jaksetaan ja tärkeintä että pää pysyy pinnalla". Niin puhuu ihminen, joka oikeasti on jo aika lopussa, jos yrittää vain pitää pään pinnalla.

Se ei j*malauta ole laiskuutta, että on erityinen lapsi, ja aikuinen tekee lapsen vuoksi ympärivuorokautista hoivatyötä ja oletettavasti käy myös töissä sen lisäksi.

Mene itseesi. 

Miten paljon vaativampaa on laittaa likainen lautanen tiskokoneeseen kuin tiskialtaaseen?

Jos tiskikone vielä pyörii niin ei sinne mitään laiteta. Silloin kertyy koko perheen tiskit siihen tasoille ja pöydille. Onko tällainen skenaario täysin tuntematon? Päivin kuvassa koneen täyttö oli jäänyt kesken. 

Eikä ihme, jos on pieniä lapsia. Tällä Päivillä oli ainakin 2-vuotias. Voi olla vaikka miten valvontaa vaativia lapsia jaloissa, muitakin kuin se diabeetikko, jolloin ainoat hetket kotitöille on ilta kun lapset nukkuu. Jos silloin itse enää jaksaa.

Kuinka paljon on kokemusta sairaan lapsen hoidosta? 

Ihan järkyttävää nokkimista, vaikka hänellä on syy että miksi ei ole jaksanut siivota.

Lopussahan hän sanoi, että "valitsee iltasadun eikä siivoamisen". Jossain kohtaa täytyy antaa itselleen löysää, jos ei pää muuten pysy pinnalla. Silloin kun ihminen uupuu, kaikki ei-pakollinen jää. Se vaan menee niin. 

Harmi että empatian taso on nolla. 

Toivottavasti teistä kukaan ei tee perhetyötä, no tuskin, siinä pitäisi välittää kanssaihmisistä että sellaiseen lähtee. 

Vanhanaikaisena ihmisenä minulla on sellainen outo logiikka, että tiskikone laitetaan päälle siinä vaiheessa, kun se on täynnä eikä sinne todennäköisesti ole tulossa astioita noin tuntiin eli aterian jälkeen. Sitten se tyhjennetään vaikka seuraavan ruuanlaittokerran ohessa ja kas - ei astioita tiskialtaaseen odottelemaan! Lisäksi olen niitä outoja äitejä, jotka tekevät kotitöitä lasten kanssa, jopa 2v osaa osallistua tiskikoneen tyhjentämiseen.

Elämä on juuri niin vaikeaa kuin sen haluaa olevan! Jos haluaa ulkoistaa lapsensa kodista ei tietenkään tee kotitöitä heidän kanssaan vaan öisin. Päivällä vuorovaikutetaan ja ollaan läsnä, vaikka lapsi elämässään tarvitsisi myös taitoja tehdä asioita, ei vain olla.

Meillä 4 v lapsi rientää innoissaan tiskikoneen ääreen auttamaan kun se pitää laittaa päälle (saa laittaa hanan päälle ja painaa nappia). Laittaa myös mielellään omat astiansa sinne ja aterimien laatikkoon laittaminen on myös hänen suosikkitouhua. Yleensäkin pienet lapset ovat tohkeissaan, jos saavat auttaa aikuisia ja tuntevat itsensä isoksi. Yhdessä videossahan lapsi oliki kokkailussa mukana, mikä on oikeasti hyvä tapa laskea sitä rimaa: lapsi ei ole vaatimassa seuraa tai riekkumassa jossain, tai istutettu ruudun ääreen, vaan tuo on arvokasta yhdessä oloa.

Joo pienet lapset on tohkeissaan, mutta hidastavat aikuisen tekemistä. Isommat saisivat jo jotain aikaankin, mutta se into katoaa jonnekin viimeistään teini-iässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

aika pahasti lyö yli kommentointi kun yhden perheen pyjaman käyttämättömyydestä tai toisen keittiön siivoamisrutiinista vedetään yhtäläisyysmerkit lasten pahoinpitelyyn tai vielä kamalampiin. Jotain suhteellisuuden tajua voisi näihin yrittää. Ensinnäkin kiihkeät rutiinien ja siisteyden ystävät kehittävät näistä kolmesta esimerkistä mielessään yhden kamalan kaaosperheen jossa elämä luisuu hallinnasta joka sektorilla. Kun nimenomaan jutussa jokainen oli kertonut jotain juttuja joista arjen paineissa joustaa. Samaan aikaan perheissä käydään töissä, päiväkodissa ja koulussa, harrastetaan, laitetaan kotiruokaa, huolehditaan lapsista ja lemmikeistä, vietetään aikaa perheenä jne. Siinä ei ole kerrassaan mitään pahaa että tuodaan ilmi se että välillä/jostain voi höllätä. Teinin huone, päiväkoti-ikäisen pyjama tai valvotun yön jälkeiset keittiörutiinit. Tärkeintä on ettei vanhemmat tiuski ja pingota. Jos vanhemmat suhtautuvat tilanteisiin tyynesti ja huumorilla ei lapsi pidä vaatekasaa lattialla jonain järkyttävänä katastrofina. Yhdessä se siitä siivotaan kun ehditään.

Tärkeintä ei ole ettei pingoteta, tärkeintä olisi opettaa lapsille normaalin elämän malli, eikä mitään kaatopaikalla asumista. 

Jaha, "normaali". Kuka meistä sen määrittelee, mikä on "normaali"? Kodin tavaroiden järjestykselle ei ole olemassa mitään virallisterveellistä normaalia, kuten vaikka ruokavaliolle tai unen määrälle on määritelty. 

Pitäisi vähän päästä irti tuosta käsityksestä, että se miten minä teen, on NORMAALIA ja siitä poikkevat ovat outoja tai tyhmiä, eivätkä tajua mikä on NORMAALIA. 

Sellainen ajattelutapa on tosi poissulkevaa, kapeakatseista, tuomitsevaa. 

Normaali on ihan määriteltävissä oleva, ja se että yksilö ajattelee oman tyylinsä olevan ainoa oikea, on tosi kaukana oikeasta. 

Minun äiti oli aika lailla samanmoinen kuin tuon jutun ensimmäinen ja kolmas nainen. Ja kaikki lapset kasvoivat keskiluokkaiseen elämään, töihin, kukaan ei syrjäytynyt, ei mun äidin lapsenlapsistakaan näytä syrjäytyjiä tulevan. Itse olen tykännyt pitää tarkempaa järjestystä kotona kuin äitini, mutta tajuan senkin että olemme ihmisinä erilaisia. Hänellä oli miljoona rautaa tulessa ja moni asia aina kesken ja levällään. Minä olen paljon rauhallisempi, enkä haali tekemistä enemmän kuin ehdin hoitaa. 

Tällä sakilla ei ollut rimaa ollenkaan, minusta tuntuu etteivät jaksa ollenkaan yrittää ja lapset kasvavat sekasorrossa velttouden ilmapiirissä. Ei aina tarvitse olla kotiruokaa tai koti tiptop puhdas, mutta näistä saa vaikutelman ettei nämä toteudu koskaan.

Vierailija kirjoitti:

Mitä tämä paljon puhuttu laatuaika on? Eikö sitä laatuaikaa olisi kivempi viettää, kun ympärillä ei ole kaaosta eikä tarvitse haistella bioroskiksesta kantautuvaa katkua?

Tuossa elämänvaiheessa laatuaikaa on esimerkiksi kuuden tunnin katkeamaton yöuni. Ja juttu on niin, että latuaikaa hyvin siivotussa kodissa ei ole, koska jos käyttää aikansa siivoamiseen, sitä ei vaan jää enää mihinkään laatuaikaan.

Ihmeellistä siivoamisen palvontaa täällä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

aika pahasti lyö yli kommentointi kun yhden perheen pyjaman käyttämättömyydestä tai toisen keittiön siivoamisrutiinista vedetään yhtäläisyysmerkit lasten pahoinpitelyyn tai vielä kamalampiin. Jotain suhteellisuuden tajua voisi näihin yrittää. Ensinnäkin kiihkeät rutiinien ja siisteyden ystävät kehittävät näistä kolmesta esimerkistä mielessään yhden kamalan kaaosperheen jossa elämä luisuu hallinnasta joka sektorilla. Kun nimenomaan jutussa jokainen oli kertonut jotain juttuja joista arjen paineissa joustaa. Samaan aikaan perheissä käydään töissä, päiväkodissa ja koulussa, harrastetaan, laitetaan kotiruokaa, huolehditaan lapsista ja lemmikeistä, vietetään aikaa perheenä jne. Siinä ei ole kerrassaan mitään pahaa että tuodaan ilmi se että välillä/jostain voi höllätä. Teinin huone, päiväkoti-ikäisen pyjama tai valvotun yön jälkeiset keittiörutiinit. Tärkeintä on ettei vanhemmat tiuski ja pingota. Jos vanhemmat suhtautuvat tilanteisiin tyynesti ja huumorilla ei lapsi pidä vaatekasaa lattialla jonain järkyttävänä katastrofina. Yhdessä se siitä siivotaan kun ehditään.

Tärkeintä ei ole ettei pingoteta, tärkeintä olisi opettaa lapsille normaalin elämän malli, eikä mitään kaatopaikalla asumista. 

Jaha, "normaali". Kuka meistä sen määrittelee, mikä on "normaali"? Kodin tavaroiden järjestykselle ei ole olemassa mitään virallisterveellistä normaalia, kuten vaikka ruokavaliolle tai unen määrälle on määritelty. 

Pitäisi vähän päästä irti tuosta käsityksestä, että se miten minä teen, on NORMAALIA ja siitä poikkevat ovat outoja tai tyhmiä, eivätkä tajua mikä on NORMAALIA. 

Sellainen ajattelutapa on tosi poissulkevaa, kapeakatseista, tuomitsevaa. 

Normaali on ihan määriteltävissä oleva, ja se että yksilö ajattelee oman tyylinsä olevan ainoa oikea, on tosi kaukana oikeasta. 

Minun äiti oli aika lailla samanmoinen kuin tuon jutun ensimmäinen ja kolmas nainen. Ja kaikki lapset kasvoivat keskiluokkaiseen elämään, töihin, kukaan ei syrjäytynyt, ei mun äidin lapsenlapsistakaan näytä syrjäytyjiä tulevan. Itse olen tykännyt pitää tarkempaa järjestystä kotona kuin äitini, mutta tajuan senkin että olemme ihmisinä erilaisia. Hänellä oli miljoona rautaa tulessa ja moni asia aina kesken ja levällään. Minä olen paljon rauhallisempi, enkä haali tekemistä enemmän kuin ehdin hoitaa. 

Hyvä teille.

Nykyään hyvin moni nuori ei osaa siivota tai tehdä ruokaa. Vuokranantajat ovat helisemässä näiden sottapyttyjen kanssa. Missä vika?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

aika pahasti lyö yli kommentointi kun yhden perheen pyjaman käyttämättömyydestä tai toisen keittiön siivoamisrutiinista vedetään yhtäläisyysmerkit lasten pahoinpitelyyn tai vielä kamalampiin. Jotain suhteellisuuden tajua voisi näihin yrittää. Ensinnäkin kiihkeät rutiinien ja siisteyden ystävät kehittävät näistä kolmesta esimerkistä mielessään yhden kamalan kaaosperheen jossa elämä luisuu hallinnasta joka sektorilla. Kun nimenomaan jutussa jokainen oli kertonut jotain juttuja joista arjen paineissa joustaa. Samaan aikaan perheissä käydään töissä, päiväkodissa ja koulussa, harrastetaan, laitetaan kotiruokaa, huolehditaan lapsista ja lemmikeistä, vietetään aikaa perheenä jne. Siinä ei ole kerrassaan mitään pahaa että tuodaan ilmi se että välillä/jostain voi höllätä. Teinin huone, päiväkoti-ikäisen pyjama tai valvotun yön jälkeiset keittiörutiinit. Tärkeintä on ettei vanhemmat tiuski ja pingota. Jos vanhemmat suhtautuvat tilanteisiin tyynesti ja huumorilla ei lapsi pidä vaatekasaa lattialla jonain järkyttävänä katastrofina. Yhdessä se siitä siivotaan kun ehditään.

Tärkeintä ei ole ettei pingoteta, tärkeintä olisi opettaa lapsille normaalin elämän malli, eikä mitään kaatopaikalla asumista. 

Normaalin elämän malli on esimerkiksi sitä että kun yksi lapsista on sairaana (luultavasti diabeetikon hoitomuodon vaihto ei ole kovin yksinkertainen juttu, en tunne asiaa, mutta omat lapset on olleet osastohoidossa viikon kerrassaan niin osaan kuvitella sen vaikutuksen kodinhoitoon, huom kotiapua ei tuolla perusteella saa ja terveetkin lapset on jotenkin hoidettava) niin kotitöistä voi joutua joustamaan. Normaalin elämän malli on sitäkin että jossain huoneessa voi olla pyykkiteline (kaikilla ei ole erillistä kodinhoitohuonetta :) johon se piilotetaan), teinit eivät ole itseohjautuvia siivousaskareissa (se on pientä "kapinaa" ja kuuluu normaaliin elämään), ja päiväkoti-ikäisten kanssa kokkaillaan eineksistä silloin kun se on aikataulun kannalta välttämätöntä. Ei käy minulla järkeen se että näistä vedetään yhtäkuin merkit tapauksiin jossa vanhemmat ovat surmanneet lapsensa.

Tämä. Sehän on nimenomaan sitä normaalia elämää, että tulee yllättäviä tilanteita, kuten sairastumisia, tai aina ei ehdi siivota, tai että teini kapinoi eikä tee just kuten pitää jne. Ei kukaan elä elämäänsä kukkakedolla hypellen ilman mitään kompastuksia.

Tämän normaalin määritelmän olen kuullut lasun sossulta (tuttava, ei käynyt meillä työasioissa :D ) (niille kommenttina, jotka aikaisemmilla sivuilla ehdotteli jo lasun tekemistä näistä kodeista) 

Montako sekuntia pyjaman tai muun yövaatteen riisuminen kestää?

Sehän on ainoa aika mikä tuossa säästyy ,koska jokatapauksessa aamuisin puetaan puhtaat vaatteet päälle sekä yleensä käydään myös aamupesulla.

Aamutoimet kestää 30 minuuttia,alasti nukkumisesta säästyy 5-20 sekuntia?

Arvostan toki kellontarkkoja ihmisiä,mutta olisiko puoliminuuttia aikaisempi herätys mahdoton ajatus?

Jos on,niin ihan ajansäästövinkkinä,kannattaa jättää asuntoon yöksi valot päälle,niin ei kulu aikaa niiden päälle laittamiseen aamuisin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä tämä paljon puhuttu laatuaika on? Eikö sitä laatuaikaa olisi kivempi viettää, kun ympärillä ei ole kaaosta eikä tarvitse haistella bioroskiksesta kantautuvaa katkua?

Tuossa elämänvaiheessa laatuaikaa on esimerkiksi kuuden tunnin katkeamaton yöuni. Ja juttu on niin, että latuaikaa hyvin siivotussa kodissa ei ole, koska jos käyttää aikansa siivoamiseen, sitä ei vaan jää enää mihinkään laatuaikaan.

Ihmeellistä siivoamisen palvontaa täällä.

Siivoaminen vie max 30 min päivässä. Sinä istut sen ajan helposti av-palstalla tai muualla somessa viettämässä laatuaikaa, etkä lastesi kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä tämä paljon puhuttu laatuaika on? Eikö sitä laatuaikaa olisi kivempi viettää, kun ympärillä ei ole kaaosta eikä tarvitse haistella bioroskiksesta kantautuvaa katkua?

Tuossa elämänvaiheessa laatuaikaa on esimerkiksi kuuden tunnin katkeamaton yöuni. Ja juttu on niin, että laatuaikaa hyvin siivotussa kodissa ei ole, koska jos käyttää aikansa siivoamiseen, sitä ei vaan jää enää mihinkään laatuaikaan.

Ihmeellistä siivoamisen palvontaa täällä.

Totta, joskus on huomannut, kun on täytynyt pitää koti tiptop-kunnossa vaikka juhlia tms varten; koti on siivottu edellisenä iltana ja ihan kirjaimellisesti kuljen juhlapäivän aamuna vielä rätti kädessä. Lemmikit ja lapset tietty aiheuttaa, että aina jossain repsottaa vaikka just kulki siitä ohi, mutta joo, laatuaikaa ei oikeasti jää, jos pitää olla tiptop. Se on jatkuvaa viilaamista ja puunaamista ja järkkäämistä. 

Yllättän moni elää oikeasti näin, ja kuitenkin fb pullistelee kuvia "laatutekemisistä" lasten kanssa. Kun tietää, että nämä henkilöt ei anna lapsen edes ottaa ruokaa itse, ettei putoa pöydälle / lattialle. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Menee kyllä yli ymmärryksen tuo että ei "harrasteta" pyjamia. Voisiko tämä äiti itse toimia näin, en usko. Pakkohan ne vaatteet on vaihtaa (toivottavasti) iltapesun yhteydessä (meillä lapset ainakin päikyn jälkeen niin töhnäsiä ettei tosikaan) joten eihän tässä oikeesti säästä kuin sen 2minuuttia aamulla. Ymmärrän että joskus lasten aamuvenkoilu ottaa päähän, mutta ei meillä 99% ajasta ole mitään ongelmaa kun lapsi on vaatteiden pukemisen sisäistänyt aamurutiineihin.

Ja ymmärrän sen, että lasten kanssa halutaan viettää aikaa mutta kyllä se nyt vaan on aikuisena hoidettava kodin siisteys (lapset tietty voi ottaa mukaan ikätason mukaan). Kyllä se lapsi ihan oikeasti voi leikkiä sen 10min yksin kun siivotaan aterian jälkeen jäljet. Ei ole kiva asua likaisessa kodissa kenenkään.

Sulla on varmaan helpot ja suht aamuvirkut lapset. Kokeilee samaa usean aamu-unisen rutisijan kanssa, jotka ei oikeasti jaksa tehdä mitään aamuisin ja kaikki kiukuttaa.

Itse koin helpommaksi pestä viikonloppuisin enemmän pyykkiä kuin tapella kolmen aamu-unisen päiväkotilaisen kanssa. Joka ilta lapset kävi suihkussa ja sen päivän vaatteet laitettiin kaikki pyykkiin. Suihkun jälkeen päälle uudet puhtaat seuraavan päivän vaatteet. En ymmärrä miten tämä olisi jotenkin hirveän ällöä tai epähygienistä. Lapsi on kuitenkin aina puhdas.

Tiedän perheitä, joissa ollaan paljon epähygieenisempiä lasten suhteen. Lapset kulkee monta päivää samoissa vaatteissa, pesulla käydään pari kertaa viikossa ja hiuksia ei pestä sampoolla ikinä, kun eivät muka mene likaiseksi. Mietin myös, että miten tällaiset lapset oppii ikinä mitään rutiineja hygieniasta huolehtimisen suhteen. Teineistä viimeistään huomaa missä perheissä opetetaan kunnollista hygieniakäyttätymistä ja missä ei. Omat lapset on teinejä nyt, eikä ikinä ole tarvinnut taistella mistään suihkuun menemisistä tai muista hygieniaan liittyen.

Laitat ne lapsesi liian myöhään nukkumaan. Siksi valittavat kun eivät saa nukkua tarpeeksi. Ota vanhemmuutesi haltuun niin loppuu valittaminen.

Arvasin, että tulee tällainen vastaus. Kahdella lapsella kolmesta oli luontaisesti myöhäinen unirytmi. Yritimme koko päiväkotiajan saada lapsia nukahtamaan ajoissa, mutta harvemmin nämä kaksi saivat unta ennen kymmentä. Joka ilta sama rumba, vaikka oltaisiin menty sänkyyn mihin aikaan. Kaikki kokeiltiin unikouluista ja muista lähtien.

Tuollaisia kommentteja kirjoittaa vain luontaisesti hyvin nukkuvien aamuvirkkujen vanhemmat. Kannattaisi olla vain hiljaa kiitollinen eikä levittää myrkkyä omalla ylimielisyydellään muihin.

Mun lapset ovat aamutorkkuja, silti saatiin vaihdettua pyjamat päivävaatteisiin, pestyä hampaat, naama ja peffa ja lapset heitettyä päiväkotiin 6.45 joka ikinen arkiaamu. Oli niin takaraivossa tuo rutiini, että ei juuri ollut ongelmia. Poikkeuksia ei sallittu eikä lapsia maaniteltu, että laittaisitkos Pipsa paidan nyt päällesi, vaan sanottiin että nyt puet. Hyvin johdonmukaista käytöstä vaatii vanhemmilta, mutta eikö se ja rutiinit ole nykyään paheksuttuja? Parempi vain kitistä kuinka vaikeaa on kun [tähän kootut tekosyyt].

Sama meillä.

Yleensä vielä mies hoiti meillä kaksoset päiväkotiin ja sitten eskariin, koska aloitti työt myöhemmin aamusta kuin minä.

Ja putkiaivoinen nepsy-mies kehitti tyttärien kanssa vedenpitävän rutiinin, johon takuulla kuului pesut, hampaiden pesut, vaatteiden vaihdot, ja tarkka ulkovaatteeisiin pukeutuminen. Eivätkä ikinä myöhästyneet. Autossa kuuntelivat rokkia radiosta ja isänsä sivisti lapsiaan 70-luvun heavy rock-genrestä.

Nyt lukio-ikäiset tyttäret vieläkin muistelevat yhteisiä aamujaan isänsä kanssa, oli kuulemma kivaa ja ne automatkat hauskoja.

Mies on edelleen putkiaivoinen nepsy, mutta luotettavuudessaan ja organisaatiokyvyssään perheemne kallio. Kesyttää keittiön kaaoksen ja edelleen tytärten mielestä automatkat iskän kanssa ovat kivoja. Sivistävät nykyisin toisiaan eri musiikkityyleistä.

Hieman ohis-kommentti, mutta uskoakseni tämä on se, mikä monilla on pielessä, rutiineja pelätään, töitä ei jaeta, lapset ovat jokin erillinen entiteetti, johon on vaikea suhtautua, eikä nähdä, että perhe on yksikkö, jossa lapsiltakin vaaditaan. Tietenkin ikätasoisesti, mutta se alkaa aivan pienestä, esim siitä, että totutellaan päivän rytmiin, ollaan mukana kotitöissä jne. Joka ikinen hetki ei ole laatu-aikaa, joskus arki on vaan arkea. Sekin voi kuitenkin olla kivaa ja myönteistä. Hyvä lapsille nähdä, että isä kolaa pihaa klo 6 aamulla, että päästään liikkeelle ja lapset sillä välin osaavat jo ainakin aloittaa ulkovaatteiden pukemisen. Tietävät, että kohta hypätään autoon ja rock on!

Tässä ehkä on se ydin: putkiaivoinen mies ja ne rutiinit. Meillä sama.

T. Tuo aiempi kahden aamutorkun äiti

Andreas kirjoitti:

Montako sekuntia pyjaman tai muun yövaatteen riisuminen kestää?

Sehän on ainoa aika mikä tuossa säästyy ,koska jokatapauksessa aamuisin puetaan puhtaat vaatteet päälle sekä yleensä käydään myös aamupesulla.

Aamutoimet kestää 30 minuuttia,alasti nukkumisesta säästyy 5-20 sekuntia?

Arvostan toki kellontarkkoja ihmisiä,mutta olisiko puoliminuuttia aikaisempi herätys mahdoton ajatus?

Jos on,niin ihan ajansäästövinkkinä,kannattaa jättää asuntoon yöksi valot päälle,niin ei kulu aikaa niiden päälle laittamiseen aamuisin.

Toi on käyty tässä ketjussa jo aiemmin läpi (ymmärrän kyllä ettei joka sivua kukaan lue). Jos on useampi päiväkoti-ikäinen eli uhmaikäinen, niin ei ole kyse jostain sekuntien säästöstä. Kokeile joskus pukea vaikka kolme unista känkkäränkkää 1-4 vuotiasta. Saattaapa mennä kokonainen tunti pelkkään pukemiseen, etenkään jos kaikki ei ole päiväkuivia eli vaipanvaihto ja pyllyn pesu ja pukeminen alusta. 

Minulla oli kaksi uhmista yhtäaikaa, en tehnyt noin että samat vaatteet, mutta ymmärrän niitä jotka tekevät. 

Taas täällä mennään tuohon tiptop-höpinään. Katsoitteko sitä linkin juttua ollenkaan? Siinä ei ollut huolehdittu edes perusjutuista, kuten tiskien viemisestä tiskikoneeseen. Ne lojui pitkin poikin keittiötä, roskiskaappi oli auki ja pullollaan roskia, tiskikoneen luukku täysin auki, vaatteita pitkin lattiaa... Ei se ole mitään tiptop-pingottamista ja jatkuvaa rätti kädessä olemista, että nuo hoitaa. Ei retuperän ainoa vaihtoehto ole mikään kiiltävä ja desinfiointiaineelta haiseva korkeakiiltovalkoinen koti. Pieni sekasotku ei haittaa, eikä joka ikistä murua tarvitse rynnätä heti siivoamaan. Mutta jos edes ihan perusjutut hoitaisi, niihin menee ehkä 30 min päivässä, niin ollaan jo pitkällä.