Kolme vanhempaa kertoo, miten riman laskeminen näkyy arjessa - Meillä ei harrasteta pyjamia, se säästää aikaa aamuisin Voisitko sinä ja koko perhe paremmin, jos lasket rimaa hiukan?

Siis sotkun keskellä eläminenhän on stressaavaa, ei rentoa. Varsinkaan lapsille. Jo 2-vuotias osaa siivota omat jäljet jos opettaa ja pukea. Ei voi olla niin vaikeaa. Ja missä isät? Meillä siivoaa mies.

Minulta jäi varmaan jutun ydin jotenkin ymmärtämättä. Miksi riman laskemista on se, että ollaan puhtaasti laiskoja ja typeriä? Ei meilläkään harrasteta pyjamia, meillä puetaan sellainen päälle yöksi, koska sellainen päällä on ainakin lapsistani mukava nukkua. Kesällä nukkuvat ilmankin. Sama monessa muussakin jutun asiassa eli eikö oikeasti tiskejä voi laittaa tiskikoneeseen yhdessä lasten kanssa, onko oikeasti oltava koko ajan läsnä eli katsekontaktissa sen sijaan, että tehtäisiin yhdessä.

Vierailija kirjoitti:

Missä isät? Taas joku äitien itsensäruoskimisjuttu. Huoh.

Ei isät harrasta tällaista paskaa. En jaksanu itekään kattoa ku pari ekaa. Sit loppu mielenkiinto. Paljon saadaan aina melua tyhjästä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän tässä mitään kiirettä ollut, pelkkää laiskuutta.

Kauanko menee vaatteen heittämisessä pyykkikoriin, verrattuna lattialle? Ennemmin huoneisiin/käytävään pyykkikorit.

Kauan terve ihminen tyhjentää tiskikonetta? Kaksi minuuttia?

Kauanko kulhon laittaa tiskikoneeseen, verrattuna tiskialtaaseen? No ei ole kyllä ajasta kiinni.

Kauanko lapsi pukee aamulla/puet lapsen? Viisi minuuttia ja kolmen rivi vaatetettu. Tuskin ne nimittäin toppahaalarissa tai kuriksissa sentään nukkuu. Sitä paitsi on varmaan supertunkkaista olla samoissa vaatteissa yö ja päivä. Pesevätköhän hampaitakaan?

Paljon kauemmin kaikessa menee, kun asiat ovat rempallaan. Pyykkikorista pyykit koneeseen, minuutti. Lattioilta pyykit koneeseen, vartti.

Tiskivuoren selvitys, tunti. Tiskikone päälle valmiiksi tasaisesti latautuneena, 20 sek?

Laiskuutta on kiva selitellä, mutta ei pitäisi ikinä alentua siihen, että väittää antavansa sillä muille jotakin. Se on säälittävää oman vetelyytensä pönkittämistä muiden kustannuksella.

Sillä vaalealla naisella, Päivillä, oli diabetes-lapsi ja sanoi että on väsynyt kun lääkemuutos rikkoi yöt tms ja "siivotaan kun jaksetaan ja tärkeintä että pää pysyy pinnalla". Niin puhuu ihminen, joka oikeasti on jo aika lopussa, jos yrittää vain pitää pään pinnalla.

Se ei j*malauta ole laiskuutta, että on erityinen lapsi, ja aikuinen tekee lapsen vuoksi ympärivuorokautista hoivatyötä ja oletettavasti käy myös töissä sen lisäksi.

Mene itseesi. 

Miten paljon vaativampaa on laittaa likainen lautanen tiskokoneeseen kuin tiskialtaaseen?

Vierailija kirjoitti:

Yök mitä koteja ja tapoja!

Tuo vaikuttaja oli kuvauksissakin rasvaisilla hiuksilla, ei yllätä ettei ymmärrä miksei aamusta ole kiva mennä yövaatteilla hoitoon. Seurauksena lapset haisevat, nukkuvat epämukavasti ja vaatteet kuluvat vauhdilla. Mutta joo, säästäähän se aikaa sen 5-10 minuuttia aamusta.

Diabeetikkolapsen äiti tarvitsee apua. Koti alkaa olla turvallisuusriski lapselle, ja hygieniä on olematon. Hirvitti myös valmisruokien kehuminen, koska ne harvoin sopivat pikkudiabeetikoille. Kyseenalaistan myös, eikö edes vaatteita saa kerättyä lattioilta, jos on kuitenkin aikaa ja jaksamista tulla studioon kertomaan elämästään?

Kaikki nämä äidit ovat kyllä laittautuneet itse, mutta kodit aikamoisia pommeja. Lapset syövät valmisruokaa, kodeissa lojuu pyykit ja roskat lattioilla. Vaan aikaa säästyy- mihin?

Heidät oli joku stailannut kuvaukseen. Se ei liity mitenkään heidän koteihin.

Silloin kun kuvasivat itseään kodeissaan, ei ollut meikkiä eikä ollut laitettu. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Missä isät? Taas joku äitien itsensäruoskimisjuttu. Huoh.

Koska isät ei vastaa mistään perheessä niin siksi isiä ei näytetä.

Im just a dad, anywhere else I would be mad.

Sori, oli pakko. 😆

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikissa näissä kuvissa näkyy olevan ihan helvetisti liikaa tavaraa, vaatekaapit pursuilee vaatteita ja keittiön tasoilla lojuu miljoona kippoa ja kuppia. Jännä, että sitä ei ole osattu vähentää, vaikka tavoitellaan helppoa elämää.. Sotkun ja lian keskellä eläminen ei säästä kenenkään aikaa, päinvastoin. Sillä nyt ei ole mitään merkitystä, että mistä synttärikakku ja ruoka tulee, mutta lapsille pitäisi opettaa hygieniaa. Minusta on surullista eikä yhtään voimauttavaa tuo sotku.

Minulle tavarasta eroon hankkiutuminen on ylivoimaisesti vaikeinta kotitöissä. Roskat toki laitan roskiin, mutta sitten sellainen mahdollisesti käyttökelpoinen tavara jää roikkumaan. Lehdet, joita ehkä vielä luen, lastenvaatteet, jotka voisi kierrättää, omat vaatteet, joita voisi myydä. 

Minä taas omasta näkökulmastani totean, että meillä asuu viisihenkinen perhe kolmiossa. Viiden kilon säkkiin on vaikea ahtaa kymmentä kiloa pottuja, ja niinpä sitä tavaraa on. En halua lasteni olevan niitä, joille päiväkodin myyjäisten arpajaisissa perheen aikuinen sanoo, että meillehän sitä roinaa ei tule.

Me olemme sikäli onnekkaita, että voisimme asua isomminkin. Olemme kuitenkin valinneet aivan konkreettisesti läsnäolon, eli perheen molemmat vanhemmat tekevät lyhennettyä työaikaa, jotta voisimme olla enemmän lasten kanssa läsnä. Hintana on sitten asunnon pieni koko.

Vielä vähemmän heittelisin kiviä niiden suuntaan, jotka asuvat ahtaasti olosuhteiden pakosta.

Missä lukee, että minä asun jossain kartanossa? Meillä on kolmiossa lähinnä yksiöön sopiva keittiö, ja ratkaisuna kaappitilan vähyyteen on ollut se, että tavaraa laitetaan pois niin paljon, että kaikki mahtuu kaappeihin. Kukaan ei tarvitse tuollaista vaate- ja tavaravuorta mitä noissa kuvissa näkyy, eikä todella näytä olevan säilytystilastakaan puutetta. Selittelyä.

Niin, montako teillä siellä kolmiossa asuu, minkä ikäisiä olette ja mitä harrastatte?

Rima on näemmä jo niin alhaalla, ei alemmaksi enää saa. Nyt ymmärrän sen, ettei ketään päästetä asuntoihin jos joku sattuisi poikkeamaan, kuten ennen tehtiin extempore. 

Suosittelisin ensisijaisesti tekemään lapsia vain sellaisen määrän ja sellaisilla ikäeroilla, että ne jaksaa ja ehtii pitää tilanteenmukaisissa, puhtaissa vaatteissa ja että heille ehtii tehdä ruokaa ja huolehtia sen monipuolisuudesta, ml. kasvikset.

Mulle ei ihan auennut miksi tämä tumma, silmälasipäinen nainen sotki kotiaan. Lapsi on joka toinen viikko hänen luonaan ja isäviikoillakin naisen ollessa yksin, kämppä on ihan sekaisin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikissa näissä kuvissa näkyy olevan ihan helvetisti liikaa tavaraa, vaatekaapit pursuilee vaatteita ja keittiön tasoilla lojuu miljoona kippoa ja kuppia. Jännä, että sitä ei ole osattu vähentää, vaikka tavoitellaan helppoa elämää.. Sotkun ja lian keskellä eläminen ei säästä kenenkään aikaa, päinvastoin. Sillä nyt ei ole mitään merkitystä, että mistä synttärikakku ja ruoka tulee, mutta lapsille pitäisi opettaa hygieniaa. Minusta on surullista eikä yhtään voimauttavaa tuo sotku.

Minulle tavarasta eroon hankkiutuminen on ylivoimaisesti vaikeinta kotitöissä. Roskat toki laitan roskiin, mutta sitten sellainen mahdollisesti käyttökelpoinen tavara jää roikkumaan. Lehdet, joita ehkä vielä luen, lastenvaatteet, jotka voisi kierrättää, omat vaatteet, joita voisi myydä. 

Minä taas omasta näkökulmastani totean, että meillä asuu viisihenkinen perhe kolmiossa. Viiden kilon säkkiin on vaikea ahtaa kymmentä kiloa pottuja, ja niinpä sitä tavaraa on. En halua lasteni olevan niitä, joille päiväkodin myyjäisten arpajaisissa perheen aikuinen sanoo, että meillehän sitä roinaa ei tule.

Me olemme sikäli onnekkaita, että voisimme asua isomminkin. Olemme kuitenkin valinneet aivan konkreettisesti läsnäolon, eli perheen molemmat vanhemmat tekevät lyhennettyä työaikaa, jotta voisimme olla enemmän lasten kanssa läsnä. Hintana on sitten asunnon pieni koko.

Vielä vähemmän heittelisin kiviä niiden suuntaan, jotka asuvat ahtaasti olosuhteiden pakosta.

Missä lukee, että minä asun jossain kartanossa? Meillä on kolmiossa lähinnä yksiöön sopiva keittiö, ja ratkaisuna kaappitilan vähyyteen on ollut se, että tavaraa laitetaan pois niin paljon, että kaikki mahtuu kaappeihin. Kukaan ei tarvitse tuollaista vaate- ja tavaravuorta mitä noissa kuvissa näkyy, eikä todella näytä olevan säilytystilastakaan puutetta. Selittelyä.

Niin, montako teillä siellä kolmiossa asuu, minkä ikäisiä olette ja mitä harrastatte?

Minä ja kolme teiniä. Ei harrasteta mitään mihin tarvittaisiin paljon astioita.

En jaksa noita videojuttuja. Katsoin ekan sottapytyn lastenhuonekierroksesta puolet. Tuollaisessa sottaympäristössä kasvaminen ei voi olla hyväksi lapselle. Varmasti on aina tavarat hukassa ja kiire ja stressi jos aina saa olla etsimässä kaikkea tuollaisen rytökasan keskeltä. Aivoillekin kuormittavaa prosessoida joka kerta huoneeseen astuessa tuollaista ärsyketulvaa vrt. siistiä ja sereeniä tilaa.

En ymmärrä miten tuollaisesta elämisestä voi olla niin ylpeä että valtamediaan asti mennään toitottamaan omaa elämänhallinnan puutetta. Karsikaa nyt jumalauta sitä tavaraa jos se ajaa elämän kaaokseen.

Mun kaveri asuu yksin ja sillä on tollanen kaaos. En tajua miten se tekee sen. Ja sen luo ei voi mennä kylään sen sotkun takia. Eli sotku vaikeuttaa elämää, mutta sille ei osata tehdä mitään. Se sotku aiheuttaa stressiä, mutta ollaan muka niin rentoja. Jokin kohta kasvatuksessa siinä on jäänyt välistä mun mielestä. Ja miehillä sama.

Onpa vanhan näköisiä. Luulin tuota 3-kymppistä lähemmäs 5-kymppiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Parempi ihana sotku, kuin huutaminen pienistä, no keittiötä en ymmärrä miten saadaan noin siivottomaksi.

Ei siivouksen yhteydessä tai siistissä kodissa ole mitenkään välttämätöntä huutaa pienistä.

Minä en enää pyydä ihmisiä kotiini kun en jaksa arvostelua lattialla pyörivästä villakoirista sun muista. Olen juurikin tuollaista vaativaa asiantuntijatyötä tekevä ihminen ja totaaliyksinhuoltaja, jolla kaksi alle kouluikäistä lasta. Työpäivät ovat pitkiä enkä sitä muutaman tunnin yhteistä aikaa lasten kanssa halua käyttää kotini puunaamiseen. Asia johon panostan on ruuanlaittoa, emme työstäni huolimatta syö juuri koskaan pikaruokaa saatikka eineksiä. Ja kuten tiedätte, oikean ja terveellisen ruuan laittaminen vie aikaa. Tähän olen valinnut panostaa, muut asiat saavat puolestani olla muiden mielestä retuperällä. Tällä systeemillä me ei stressata eikä ole ehkä kohtuullista muiden stressata meidän puolesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän tässä mitään kiirettä ollut, pelkkää laiskuutta.

Kauanko menee vaatteen heittämisessä pyykkikoriin, verrattuna lattialle? Ennemmin huoneisiin/käytävään pyykkikorit.

Kauan terve ihminen tyhjentää tiskikonetta? Kaksi minuuttia?

Kauanko kulhon laittaa tiskikoneeseen, verrattuna tiskialtaaseen? No ei ole kyllä ajasta kiinni.

Kauanko lapsi pukee aamulla/puet lapsen? Viisi minuuttia ja kolmen rivi vaatetettu. Tuskin ne nimittäin toppahaalarissa tai kuriksissa sentään nukkuu. Sitä paitsi on varmaan supertunkkaista olla samoissa vaatteissa yö ja päivä. Pesevätköhän hampaitakaan?

Paljon kauemmin kaikessa menee, kun asiat ovat rempallaan. Pyykkikorista pyykit koneeseen, minuutti. Lattioilta pyykit koneeseen, vartti.

Tiskivuoren selvitys, tunti. Tiskikone päälle valmiiksi tasaisesti latautuneena, 20 sek?

Laiskuutta on kiva selitellä, mutta ei pitäisi ikinä alentua siihen, että väittää antavansa sillä muille jotakin. Se on säälittävää oman vetelyytensä pönkittämistä muiden kustannuksella.

Sillä vaalealla naisella, Päivillä, oli diabetes-lapsi ja sanoi että on väsynyt kun lääkemuutos rikkoi yöt tms ja "siivotaan kun jaksetaan ja tärkeintä että pää pysyy pinnalla". Niin puhuu ihminen, joka oikeasti on jo aika lopussa, jos yrittää vain pitää pään pinnalla.

Se ei j*malauta ole laiskuutta, että on erityinen lapsi, ja aikuinen tekee lapsen vuoksi ympärivuorokautista hoivatyötä ja oletettavasti käy myös töissä sen lisäksi.

Mene itseesi. 

Miten paljon vaativampaa on laittaa likainen lautanen tiskokoneeseen kuin tiskialtaaseen?

Jos tiskikone vielä pyörii niin ei sinne mitään laiteta. Silloin kertyy koko perheen tiskit siihen tasoille ja pöydille. Onko tällainen skenaario täysin tuntematon? Päivin kuvassa koneen täyttö oli jäänyt kesken. 

Eikä ihme, jos on pieniä lapsia. Tällä Päivillä oli ainakin 2-vuotias. Voi olla vaikka miten valvontaa vaativia lapsia jaloissa, muitakin kuin se diabeetikko, jolloin ainoat hetket kotitöille on ilta kun lapset nukkuu. Jos silloin itse enää jaksaa.

Kuinka paljon on kokemusta sairaan lapsen hoidosta? 

Ihan järkyttävää nokkimista, vaikka hänellä on syy että miksi ei ole jaksanut siivota.

Lopussahan hän sanoi, että "valitsee iltasadun eikä siivoamisen". Jossain kohtaa täytyy antaa itselleen löysää, jos ei pää muuten pysy pinnalla. Silloin kun ihminen uupuu, kaikki ei-pakollinen jää. Se vaan menee niin. 

Harmi että empatian taso on nolla. 

Toivottavasti teistä kukaan ei tee perhetyötä, no tuskin, siinä pitäisi välittää kanssaihmisistä että sellaiseen lähtee. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän tässä mitään kiirettä ollut, pelkkää laiskuutta.

Kauanko menee vaatteen heittämisessä pyykkikoriin, verrattuna lattialle? Ennemmin huoneisiin/käytävään pyykkikorit.

Kauan terve ihminen tyhjentää tiskikonetta? Kaksi minuuttia?

Kauanko kulhon laittaa tiskikoneeseen, verrattuna tiskialtaaseen? No ei ole kyllä ajasta kiinni.

Kauanko lapsi pukee aamulla/puet lapsen? Viisi minuuttia ja kolmen rivi vaatetettu. Tuskin ne nimittäin toppahaalarissa tai kuriksissa sentään nukkuu. Sitä paitsi on varmaan supertunkkaista olla samoissa vaatteissa yö ja päivä. Pesevätköhän hampaitakaan?

Paljon kauemmin kaikessa menee, kun asiat ovat rempallaan. Pyykkikorista pyykit koneeseen, minuutti. Lattioilta pyykit koneeseen, vartti.

Tiskivuoren selvitys, tunti. Tiskikone päälle valmiiksi tasaisesti latautuneena, 20 sek?

Laiskuutta on kiva selitellä, mutta ei pitäisi ikinä alentua siihen, että väittää antavansa sillä muille jotakin. Se on säälittävää oman vetelyytensä pönkittämistä muiden kustannuksella.

Sillä vaalealla naisella, Päivillä, oli diabetes-lapsi ja sanoi että on väsynyt kun lääkemuutos rikkoi yöt tms ja "siivotaan kun jaksetaan ja tärkeintä että pää pysyy pinnalla". Niin puhuu ihminen, joka oikeasti on jo aika lopussa, jos yrittää vain pitää pään pinnalla.

Se ei j*malauta ole laiskuutta, että on erityinen lapsi, ja aikuinen tekee lapsen vuoksi ympärivuorokautista hoivatyötä ja oletettavasti käy myös töissä sen lisäksi.

Mene itseesi. 

Miten paljon vaativampaa on laittaa likainen lautanen tiskokoneeseen kuin tiskialtaaseen?

Jos tiskikone vielä pyörii niin ei sinne mitään laiteta. Silloin kertyy koko perheen tiskit siihen tasoille ja pöydille. Onko tällainen skenaario täysin tuntematon? Päivin kuvassa koneen täyttö oli jäänyt kesken. 

Eikä ihme, jos on pieniä lapsia. Tällä Päivillä oli ainakin 2-vuotias. Voi olla vaikka miten valvontaa vaativia lapsia jaloissa, muitakin kuin se diabeetikko, jolloin ainoat hetket kotitöille on ilta kun lapset nukkuu. Jos silloin itse enää jaksaa.

Kuinka paljon on kokemusta sairaan lapsen hoidosta? 

Ihan järkyttävää nokkimista, vaikka hänellä on syy että miksi ei ole jaksanut siivota.

Lopussahan hän sanoi, että "valitsee iltasadun eikä siivoamisen". Jossain kohtaa täytyy antaa itselleen löysää, jos ei pää muuten pysy pinnalla. Silloin kun ihminen uupuu, kaikki ei-pakollinen jää. Se vaan menee niin. 

Harmi että empatian taso on nolla. 

Toivottavasti teistä kukaan ei tee perhetyötä, no tuskin, siinä pitäisi välittää kanssaihmisistä että sellaiseen lähtee. 

Missä sen mies on? Voisko se siivota?

Vierailija kirjoitti:

Kolme vanhempaa kertoo, juu. Mutta miksi ihmeessä kaikki kolme näyttivät äitioletetuilta?

Yleensä perheissä äiti siivoaa ja tekee ruoat. Ainakin oli totuudenmukainen artikkeli.

Että noissa sikoläteissä voi asua. Asuimme 45 neliön kaksiossa, vanhemmat ja kaksi teiniä monta vuotta. EI ollut ikinä tuollaista sotkua meillä kotona. Oli keittokomero eikä edes astianpesukonetta. Kylppäri oli pienenpieni. Siistiä oli aina ja yllärikylään sai tulla. Siis toi, että illalla laitetaan huomisen päivän vaatteet kersoille päälle on kyllä kaiken huippu.