Kolme vanhempaa kertoo, miten riman laskeminen näkyy arjessa - Meillä ei harrasteta pyjamia, se säästää aikaa aamuisin Voisitko sinä ja koko perhe paremmin, jos lasket rimaa hiukan?

Vierailija kirjoitti:

Missä isät? Taas joku äitien itsensäruoskimisjuttu. Huoh.

Koska isät ei vastaa mistään perheessä niin siksi isiä ei näytetä.

Ootte te hyviä. Siistit keittiöt ja kaikkee 🥰

Vierailija kirjoitti:

Kaikissa näissä kuvissa näkyy olevan ihan helvetisti liikaa tavaraa, vaatekaapit pursuilee vaatteita ja keittiön tasoilla lojuu miljoona kippoa ja kuppia. Jännä, että sitä ei ole osattu vähentää, vaikka tavoitellaan helppoa elämää.. Sotkun ja lian keskellä eläminen ei säästä kenenkään aikaa, päinvastoin. Sillä nyt ei ole mitään merkitystä, että mistä synttärikakku ja ruoka tulee, mutta lapsille pitäisi opettaa hygieniaa. Minusta on surullista eikä yhtään voimauttavaa tuo sotku.

Mietin myös katsoessani, että eivät lapset rentoutta opi. Sotkemaan kyllä ja elämään kaaoksen keskellä. Se ei varsinaisesti ole rentoutta, vaan vaikeuttaa elämää koko kasvun aikana.

Nuo kämpät kun laittaisi kuntoon, menisi päivä. Kun pitäisi asiat kunnossa, niin päivittäin siisteyden ylläpitoon riittäisi helposti alle tunti.

Saan nyt varmaan kasan alapeukkuja, mutta noin keskimäärin mielestäni suomalaisissa kodeissa ei olisi juuri varaa laskea sitä rimaa enää ollenkaan.

Jatkuvasti on naistenlehdissä avautumisia ja kiukutteluita siitä, että ei ole pakko siivota edes viikottain jossei huvita. Likaiset ja pölyiset kodit täynnä sekasortoa yleistyvät, kukaan ei halua pestä pintoja tai imuroida koska se on tylsää. Pyykkiä pestään kerran viikossa, lapset kulkevat tahraisissa vaatteissa kun pinttyneitä tekstiilejä ei esikäsitellä ajoissa jne.

Vessa on usein pahin- pönttö täynnä jälkiä, rengas pyyhitty ties koska viimeksi. Käsipyyhe vaihdettu joskus ennen kesää.

Marin näytti hyvin esimerkkiä miten lasketaan rimaa lapsen kanssa yhteisestä ajasta...

Jokainen tekee kuten itselle sopii. Ihmisillä on eri elämäntilanteita ja voimavaroja. Joillain on erittäin haastava asiantuntijatyö ja taapero kotona. Joku toinen tekee sitten helppoa työtä osa-aikaisena ja on vielä sukua lähellä auttamassa.

Turha tuomita ketään, kunhan lapsia ei kaltoinkohdella. Tärkeintä on, että vanhemmat ovat henkisesti läsnä lasten kanssa ollessa, juttelevat lapsille, kuuntelevat heidän juttuja ja leikkivät ja hassuttelevat yhdessä.

Mä kyllä nostaisin sitä rimaa enkä laskisi.

Vierailija kirjoitti:

Saan nyt varmaan kasan alapeukkuja, mutta noin keskimäärin mielestäni suomalaisissa kodeissa ei olisi juuri varaa laskea sitä rimaa enää ollenkaan.

Jatkuvasti on naistenlehdissä avautumisia ja kiukutteluita siitä, että ei ole pakko siivota edes viikottain jossei huvita. Likaiset ja pölyiset kodit täynnä sekasortoa yleistyvät, kukaan ei halua pestä pintoja tai imuroida koska se on tylsää. Pyykkiä pestään kerran viikossa, lapset kulkevat tahraisissa vaatteissa kun pinttyneitä tekstiilejä ei esikäsitellä ajoissa jne.

Vessa on usein pahin- pönttö täynnä jälkiä, rengas pyyhitty ties koska viimeksi. Käsipyyhe vaihdettu joskus ennen kesää.

Alapeukutin. Ihan siitä syystä, että kirjoitus oli väsyttävä jorina, joka oli pelkkää sotkun kuvailua, ei minkäänlaista analyysia tai keskustelun avausta sotkun syistä tai seurauksista, ratkaisuista puhumattakaan.

Edes se, että olisit kertonut, missä merkeissä vierailet ihmisten kodeissa, olisi auttanut vähän arvioimaan perspektiiviä, josta tarkkailet asioita.

Vierailija kirjoitti:

Kaikissa näissä kuvissa näkyy olevan ihan helvetisti liikaa tavaraa, vaatekaapit pursuilee vaatteita ja keittiön tasoilla lojuu miljoona kippoa ja kuppia. Jännä, että sitä ei ole osattu vähentää, vaikka tavoitellaan helppoa elämää.. Sotkun ja lian keskellä eläminen ei säästä kenenkään aikaa, päinvastoin. Sillä nyt ei ole mitään merkitystä, että mistä synttärikakku ja ruoka tulee, mutta lapsille pitäisi opettaa hygieniaa. Minusta on surullista eikä yhtään voimauttavaa tuo sotku.

Minulle tavarasta eroon hankkiutuminen on ylivoimaisesti vaikeinta kotitöissä. Roskat toki laitan roskiin, mutta sitten sellainen mahdollisesti käyttökelpoinen tavara jää roikkumaan. Lehdet, joita ehkä vielä luen, lastenvaatteet, jotka voisi kierrättää, omat vaatteet, joita voisi myydä. 

Vierailija kirjoitti:

ilmankos jotkut lapsee  haisee pahalle kun ne nukkuu päivävaatteissa

Ja kuinka usein veikkaat, että noissa perheissä vaihdetaan lakanat? Kaksi kertaa vuodessa??

Minä luulin, että meillä on kaaos🙈Ihan ensin liika tavara pois keittiöstä ja lasten huoneista, kun astioita ei ole liikaa niitä ei pyöri ympäri taloa vaan ovat joko pesussa tai käytössä sana vaatteille. Teinin huoneeseen pyykkikori mihin nakkaa likaiset. Illalla käydään läpi seuraava päivä, etsitään vaatteet yms valmiiksi, että aamulla ei tarvii kun hypätä puhtaisiin. Kun tekee ruokaa tekee kerralla niin ettei joka päivä tarvii. Kaupasta haetaan kerta viikkoon noudolla ruokatilaus. Joku puuttui vihanneksien puutteeseen niin niitäkin voi ostaa valmiit napostelu porkkanat tai huuhtoa minitomaatit pöytään jos ei muuta jaksa. Koen itse olevani hyvinkin laiska ihminen ja se näkyy lähinnä etten jaksa pestä ikkunoita tai sänkyjä ei petata koskaan..lapsilla ei myöskään ole harrastuksia mihin täytyisi illat kuskailla ja se veisi energiaa. Mutta olen järjestänyt kodin niin, että selviää mahdollisemman vähällä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikissa näissä kuvissa näkyy olevan ihan helvetisti liikaa tavaraa, vaatekaapit pursuilee vaatteita ja keittiön tasoilla lojuu miljoona kippoa ja kuppia. Jännä, että sitä ei ole osattu vähentää, vaikka tavoitellaan helppoa elämää.. Sotkun ja lian keskellä eläminen ei säästä kenenkään aikaa, päinvastoin. Sillä nyt ei ole mitään merkitystä, että mistä synttärikakku ja ruoka tulee, mutta lapsille pitäisi opettaa hygieniaa. Minusta on surullista eikä yhtään voimauttavaa tuo sotku.

Minulle tavarasta eroon hankkiutuminen on ylivoimaisesti vaikeinta kotitöissä. Roskat toki laitan roskiin, mutta sitten sellainen mahdollisesti käyttökelpoinen tavara jää roikkumaan. Lehdet, joita ehkä vielä luen, lastenvaatteet, jotka voisi kierrättää, omat vaatteet, joita voisi myydä. 

Minä taas omasta näkökulmastani totean, että meillä asuu viisihenkinen perhe kolmiossa. Viiden kilon säkkiin on vaikea ahtaa kymmentä kiloa pottuja, ja niinpä sitä tavaraa on. En halua lasteni olevan niitä, joille päiväkodin myyjäisten arpajaisissa perheen aikuinen sanoo, että meillehän sitä roinaa ei tule.

Me olemme sikäli onnekkaita, että voisimme asua isomminkin. Olemme kuitenkin valinneet aivan konkreettisesti läsnäolon, eli perheen molemmat vanhemmat tekevät lyhennettyä työaikaa, jotta voisimme olla enemmän lasten kanssa läsnä. Hintana on sitten asunnon pieni koko.

Vielä vähemmän heittelisin kiviä niiden suuntaan, jotka asuvat ahtaasti olosuhteiden pakosta.

Noiden perheiden isien kommentit olisi ollut hyvä lisätä tuohon juttuun myös.

Olisi tullut vähän lisää perspektiiviä asiaan.

Yök mitä koteja ja tapoja!

Tuo vaikuttaja oli kuvauksissakin rasvaisilla hiuksilla, ei yllätä ettei ymmärrä miksei aamusta ole kiva mennä yövaatteilla hoitoon. Seurauksena lapset haisevat, nukkuvat epämukavasti ja vaatteet kuluvat vauhdilla. Mutta joo, säästäähän se aikaa sen 5-10 minuuttia aamusta.

Diabeetikkolapsen äiti tarvitsee apua. Koti alkaa olla turvallisuusriski lapselle, ja hygieniä on olematon. Hirvitti myös valmisruokien kehuminen, koska ne harvoin sopivat pikkudiabeetikoille. Kyseenalaistan myös, eikö edes vaatteita saa kerättyä lattioilta, jos on kuitenkin aikaa ja jaksamista tulla studioon kertomaan elämästään?

Kaikki nämä äidit ovat kyllä laittautuneet itse, mutta kodit aikamoisia pommeja. Lapset syövät valmisruokaa, kodeissa lojuu pyykit ja roskat lattioilla. Vaan aikaa säästyy- mihin?

Parempi ihana sotku, kuin huutaminen pienistä, no keittiötä en ymmärrä miten saadaan noin siivottomaksi.

Mulla näkyy tekstit ja kyselyt, mutta ei mitään kuvia tai videoita.

Siisteyskäsityksiä on erilaisia ja vaikka itse tykkää kokata, niin uskon, että eineksistäkin saa koostettua riittävän terveellisen ruokavalion.

Sitä en ymmärrä, että kehuskellaan lasten harrastamattomuudella. Pikkulasten kohdalla harrastamisella tuskin on merkitystä, mutta yläasteikäistä voi olla hyvin vaikeaa saada tekemään mitään järkevää, jos vapaa-aikaa ei rytmitä harrastukset. Meillä kasiluokkalainen lopetti liikuntaharrastuksen ja nyt yritetään löytää uutta tilalle. Teini ei suinkaan alkanut ulkoilla enemmän, nähdä kavereita tai viettää laatuaikaa perheen kanssa, vaan pelaisi pleikkaria ja tuijottaisi puhelinta koko ajan. Arki on yhtä kiistelyä ruutuajasta. 

Vanhempi lapsi pelaa urheilujoukkueessa, josta osa pelaa viimeistä juniorivuottaan. Nuoret kipuilevat jo nyt, kun on pakko lopettaa. Yhden pelaajan kuulin sanovan, että on hyvä, kun iltaisin aina tietää, että on treenit ja niissä on aina niin kivaa.

Olen valmis joustamaan aika monesta muusta asiasta, että lapseni saavat harrastaa itselleen mieleisiä asioita. 

Vierailija kirjoitti:

Jokainen tekee kuten itselle sopii. Ihmisillä on eri elämäntilanteita ja voimavaroja. Joillain on erittäin haastava asiantuntijatyö ja taapero kotona. Joku toinen tekee sitten helppoa työtä osa-aikaisena ja on vielä sukua lähellä auttamassa.

Turha tuomita ketään, kunhan lapsia ei kaltoinkohdella. Tärkeintä on, että vanhemmat ovat henkisesti läsnä lasten kanssa ollessa, juttelevat lapsille, kuuntelevat heidän juttuja ja leikkivät ja hassuttelevat yhdessä.

Jos on haastava asiantuntijatyö, niin kodinhoidon vaiva kannattaa minimoida ja ympäristön rentouttavuus maksimoida. Täällä onkin jo vinkkejä siihen: sillä vaivalla kun heittää jotain kädestään, sen voi saman tien heittää paikalleen. Sitten roboimuri pyörimään silloin tällöin. Tuolla jo pääsee 80% siistiksi, jos vaan kaikelle on paikkansa, muuten pitää ensin hävittää tavaraa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikissa näissä kuvissa näkyy olevan ihan helvetisti liikaa tavaraa, vaatekaapit pursuilee vaatteita ja keittiön tasoilla lojuu miljoona kippoa ja kuppia. Jännä, että sitä ei ole osattu vähentää, vaikka tavoitellaan helppoa elämää.. Sotkun ja lian keskellä eläminen ei säästä kenenkään aikaa, päinvastoin. Sillä nyt ei ole mitään merkitystä, että mistä synttärikakku ja ruoka tulee, mutta lapsille pitäisi opettaa hygieniaa. Minusta on surullista eikä yhtään voimauttavaa tuo sotku.

Minulle tavarasta eroon hankkiutuminen on ylivoimaisesti vaikeinta kotitöissä. Roskat toki laitan roskiin, mutta sitten sellainen mahdollisesti käyttökelpoinen tavara jää roikkumaan. Lehdet, joita ehkä vielä luen, lastenvaatteet, jotka voisi kierrättää, omat vaatteet, joita voisi myydä. 

Minä taas omasta näkökulmastani totean, että meillä asuu viisihenkinen perhe kolmiossa. Viiden kilon säkkiin on vaikea ahtaa kymmentä kiloa pottuja, ja niinpä sitä tavaraa on. En halua lasteni olevan niitä, joille päiväkodin myyjäisten arpajaisissa perheen aikuinen sanoo, että meillehän sitä roinaa ei tule.

Me olemme sikäli onnekkaita, että voisimme asua isomminkin. Olemme kuitenkin valinneet aivan konkreettisesti läsnäolon, eli perheen molemmat vanhemmat tekevät lyhennettyä työaikaa, jotta voisimme olla enemmän lasten kanssa läsnä. Hintana on sitten asunnon pieni koko.

Vielä vähemmän heittelisin kiviä niiden suuntaan, jotka asuvat ahtaasti olosuhteiden pakosta.

Missä lukee, että minä asun jossain kartanossa? Meillä on kolmiossa lähinnä yksiöön sopiva keittiö, ja ratkaisuna kaappitilan vähyyteen on ollut se, että tavaraa laitetaan pois niin paljon, että kaikki mahtuu kaappeihin. Kukaan ei tarvitse tuollaista vaate- ja tavaravuorta mitä noissa kuvissa näkyy, eikä todella näytä olevan säilytystilastakaan puutetta. Selittelyä.

Vierailija kirjoitti:

Eihän tässä mitään kiirettä ollut, pelkkää laiskuutta.

Kauanko menee vaatteen heittämisessä pyykkikoriin, verrattuna lattialle? Ennemmin huoneisiin/käytävään pyykkikorit.

Kauan terve ihminen tyhjentää tiskikonetta? Kaksi minuuttia?

Kauanko kulhon laittaa tiskikoneeseen, verrattuna tiskialtaaseen? No ei ole kyllä ajasta kiinni.

Kauanko lapsi pukee aamulla/puet lapsen? Viisi minuuttia ja kolmen rivi vaatetettu. Tuskin ne nimittäin toppahaalarissa tai kuriksissa sentään nukkuu. Sitä paitsi on varmaan supertunkkaista olla samoissa vaatteissa yö ja päivä. Pesevätköhän hampaitakaan?

Paljon kauemmin kaikessa menee, kun asiat ovat rempallaan. Pyykkikorista pyykit koneeseen, minuutti. Lattioilta pyykit koneeseen, vartti.

Tiskivuoren selvitys, tunti. Tiskikone päälle valmiiksi tasaisesti latautuneena, 20 sek?

Laiskuutta on kiva selitellä, mutta ei pitäisi ikinä alentua siihen, että väittää antavansa sillä muille jotakin. Se on säälittävää oman vetelyytensä pönkittämistä muiden kustannuksella.

Sillä vaalealla naisella, Päivillä, oli diabetes-lapsi ja sanoi että on väsynyt kun lääkemuutos rikkoi yöt tms ja "siivotaan kun jaksetaan ja tärkeintä että pää pysyy pinnalla". Niin puhuu ihminen, joka oikeasti on jo aika lopussa, jos yrittää vain pitää pään pinnalla.

Se ei j*malauta ole laiskuutta, että on erityinen lapsi, ja aikuinen tekee lapsen vuoksi ympärivuorokautista hoivatyötä ja oletettavasti käy myös töissä sen lisäksi.

Mene itseesi.