Lue keskustelun säännöt.
En ymmärrä ihmisiä, jotka haluaa parisuhteen, mutta haluavat nähdä harvoin
23.08.2023 |
Taas menossa tapailu, joka ei seurusteluksi muutu, eikä tunteet pääse kehittymään jos nähdään hädintuskin kerran viikossa ja sekin arkena. Viimeksi tänään ehdotin miehelle näkemistä, hän sanoi että katsoo mm kisoja. Ehdotin, että voisin tulla kaveriksi sohvalle, voin laittaa jotain iltapalaa. No ei sopinut. Ei sitten, en enää tyrkytä seuraani. Viesteissä kyllä tulee sydämiä ja pusuhymiöitä, mutta minulle ne ei merkitse mitään ilman tekoja. Next.
Kommentit (15)
Kaikki parisuhteet ei ole sitä, että ollaan symbioosissa.
Ehkä teillä on erilaiset odotukset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
He's just not that into you. Eksäni oli tuollainen. Kyllästyin ja laitoin kiertoon. Vuotta myöhemmin tunniksi että paneskeli muita ympäri kyliä. Ei kai siinä minua ehtinytkään näkemään.
Ihastunut/rakastunut mies tulee vaikka kontaten kilometrin myöhään illalla jos vaan pääsee viereen nukkumaan.
En minä jaksa katsoa ihmisiä joka päivä. Se on helvetin kuluttavaa.
Itselle riittää yökyläily kerran kuussa ja muuten viestittely. Tämä ei taas oikein riitä miehille, vaikka ihan sitoutunut olen ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nelonen korjaa; tunnusti, ei tunniksi.
Ei riittäisi minullekaan. Olen elänyt suhteessa, jossa olimme vuosia vaan viikonloput yhdessä.
Suhteessa, myös, jossa arkipäivät, koska miehellä oli lapsi. Viikonloput hän oli sen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Introverttius.
Olen naimisissa, mutta asun eri kaupungissa kuin mieheni ja olemme yhdessä vain viikonloppuisin ja lomilla. En jaksaisi olla koko ajan kylki kyljessä, kun töissäkin pitää käydä.
Mulle riitti se silloin kun en vaan ollut kiinnostunut viettämään yhtään enempää aikaa mutta säännöllinen seksi ja satunnainen sohvailukaveri kelpasi. Kun rakastuin, halusin olla sen ihmisen kanssa koko ajan. Se ei ollut mahdollista, mutta halusin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En voi keskittyä kisojen katsomiseen, jos sinä tunget viereen sohvalle ruokatarjottimen kanssa ja pälpätät koko ajan.
En halua toista jakamaan arkea. En halua toista kanssani Prismaan muistelemaan mitä kotoa puuttui, viereeni selaamaan puhelintaan kun minä selaan omaani tai miettimään mitä pitäisi ostaa tädille 60-vuotislahjaksi.
Haluan kohdata toisen silloin kun kohtaamiseen on aikaa ja mahdollisuus panostaa kunnolla. Aitoa läsnäoloa, keskusteluita, läheisyyttä ja nautintoa keskellä sitä tavallista arkea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei se ole kiinnostunut sinusta millään tavalla. Älä tyrkytä itseäsi väkisin sinne minne sinua ei haluta. Ihminen joka on kiinnostunut sinusta järjestää aikaa nähdäkseen sinut. Ihminen jota ei kiinnosta, näkee sinua sitten kun on kaikelta muulta aikaa.
Exäni oli ihan samanlainen ja sitten vielä jopa vuosien jälkeen alkoi vongata uudestaan yhteyksiin, no kun hellyin (olin unohtanut millainen seurustelusuhteemme oli), jatkoi ihan samaa linjaa eli ei yhteyksiä juurikaan.
Olin tässä välissä tottunut ihan erilaisiin, molemminpuolisiin seurustelusuhteisiin joten ihmetytti kyllä että miten joku viitsii nähdä noin vähän vaivaa vaikka itsellään siinä se vanha suola janotti kunnes muistin että hetkinen, olen hakannut päätä seinään hänen kanssaan ihan samasta asiasta ja lakkasin pitämättä yhteyttä.
Ei hänen kanssaan vaan voi seurustella tai laskea sen varaan yhtään mitään että oltaisiin mitenkään "yhdessä" vaikka mies jopa kosi minua, jo kolmatta kertaa viimeksi :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole oikeata tai väärää tahtia näkemiselle, ei se näkemisten tiuhuus aina korreloi sitoutumishalukkuuden kanssa. Minä olen tuollainen harvoin näkijä, vaikka olen ihan 100% sitoutunut parisuhteessa. Naimisissakin ollaan oltu 10 vuotta, asutaan yhä eri osoitteissa. Olemme samanlaisia joten tämä toimii meille.
Pitää vaan löytää kumppani jolla on suunnilleen samanlainen ajatus siitä miten usein tavataan, selväähän se ettei homma muutoin toimi.
Voisko joku, jolle riittää harvoin näkininen, tull avaamaan tätä asiaa
Ap