Päiväkauhu-unet!!!!!!!!!!!!!!!!!

Meillä on identtiset tytöt, joita ei enää saa läheskään aina nukkumaan päiväunia. Petivaatteet vaan kaikki sängystä pois ja hirveää huuto yms riehumista. Vaippojakin ovat päättäneet olla pitämättä. Riisuvat ne välittömästi pois kun ne saa laitettua. Potalla käyntikään ei kuitenkaan vielä onnistu, joten täällä siivoillaan lattiota ahkeraan. Samoin petivaatteet petauspatjaa, peittoa ja tyynyä myöten joutuu pesemään päivittäin. Muu pyykki jää pesemättä, kun on monta koneellista noita peittoja ja petareita pestävänä ja kuivattavana päivittäin. Alan olla hulluuden partaalla, onko kenelläkään vinkkejä arjen helpottamiseksi.



Päivällä olen keksinyt pitää lapsilla lappuhaalareita, joita eivät saa päältä pois. Noin saan vaipan pysymään. Täytynee alkaa käyttää noita haalareita öisinkin! Yöllä eivät suostu pitämään minkäänlaisia yövaatteita, vaan kuin fakiirit riisuvat päältään kaiken mitä yritän pukea. Itselläni on villatakki yölläkin, kun meillä on niin kylmä. Lapset kuitenkin nukkuvat alasti ja ilman peittoa!!! En saa heillä pysymään mitään vaatteita päällä.



Uloskaan en heitä viitsi enää viedä, kun riisuvat välittömästi kengät, takit, ja hatut. Sukathan siinä kastuvat, jos ei ole sukkahousuja, niin riisuvat sukatkin ja ovat avojaloin!



Auttakaa, jos osaatte!!!!

on pojat jo 2 v 8 kk. Meilläkin oli juuri muistaakseni noihin aikoihin yhtä sirkusta varsinkin päiväunille käyminen ja myös joskus iltaisin. Yritettiin kans kaikkea mut meni vasta ohi omia aikojaan. Joskus jouduin makaamaan itse meidän isolla sängyllä että pysyisivät sängyissään (meillä on poikien sängyt meidän parisängyn kahta puolen ihan kiinni). Ja joskus kanneltiin vaan sitkeesti sen montakymmentä kertaa takaisin sänkyihinsä sitä mukaan kun pois tulivat. Aina ollaan pyritty rauhoittamaan nukkumaanmeno mahd. hyvin mut saivat kyllä tuolloin shown aikaan vaikka miten ois yritetty. Ovat kuunnelleet aina hiljasella unimusiikkia makarissa ja sängyssä käydään rauhallisesti jutellen kummankin kanssa päivän kivat tapahtumat ja puhellaan että nyt kun nukutaan ni sit jaksaa huomenna sitä ja sitä. Mutta paras ratkaisu taitaa olla...odottaa että vähän kehittyy tolkkua ja voi ns. puhua järkeä muksuille. Kyllä se siitä ajan kanssa. Tsemppiä!

meillä oli myös päivähulinat päiväunien tilalla tuossa iässä. Hulinat alkoi, kun tytöiltä jäi tutti pois.



Siinä menikin hulistessa kolme kuukautta, kunnessa taas päiväunet maistuivat makoisalle. Mutta silloin ei enää nukuttu omassa sängyssä, vaan äitin kaunalossa.



Muistan olleeni hulluuden partaalla, kun selvästi tytöt oli väsyineitä, mutta en vain kertakaikkiaan saanut heitä rauhoittumaan. Tai toinen olisi ehkä nukahtanut, mutta toinen villitsi siskon mukaan hulinoihin. Jos tytöistä toinen oli raukea ja toinen villi, nukutin heidän parisänkyyn niin, että villimpi pääsi kainaloon. Siinä hetken sätkittyään yleensä rauhoittui. Mutta jos molemmat oli villinä, niin tuo ei onnistunut, kun ei ole neljää kättä.

Minulla ei onnistunut se, että palautin sänkyyn aina sitä tahtia kun karkasivat, sillä en kertakaikkiaan pysynyt mukana vauhdissa. Niin vikkelään sieltä sängystä tultiin pois. Eikä siinä auttanut toisen nukuttaminen toisaalla, sillä siitä seurasi yleensä kauhua tai pelkoa ja itkua ja huolta.... Olisin varmasti nukuttanut matkasänkyyn, jos sellaiset omistaisin. Olisin nukuttanut ihan minne vain tytöt olisi nukahtanut.



Tytöt kerran karkasivat ulos "päiväunilta" (asumme kerrostalossa). Olin vessassa kun kuulin ulko-oven käyvän. Tulin vessasta niin nopeasti pois kuin vain oli mahdollista. Porraskäytävän ikkunasta näin, että kaksikko on pihalla t-paidat päällä, vaippasillaan ja kumisaappaat jalassa. Juoksivat täyttäpäätä kohti katua. Kun pääsin ulos oli toinen juuri astumassa kadulle ja toinen juoksi jalkakäytävää eteenpäin.... Onneksi vielä olen heitä nopeampi!



Mutta tuosta hermoilusta. Siis monesti oli niin lähellä, ettei maltti mennyt täydellisesti. Silloin ajattelin, että on varmasti terveellisempää olla nukkumatta kuin yrittää nukuttaa väkisin niin, että itsellä menee hermot. Pääsääntöisesti vielä pyöritän kotia ihan yksin, kun mies rakentaa ja käy töissä. Jos hänestä ei ole kuin korkeintaa henkistä tukea antamaan illalla...



Tämän jälkeen otin tavaksi autoilla vaikkapa kauppaan tai kylään juuri päiväuni aikaan aina silloin tällöin (pari kolme kertaa viikossa). Autoon tytöt aina väsyneinä nukahtivat.



Sittemmin hulinat on helpottaneet, mutta nykyään meillä hulistaan iltaunille mennessä. Kaikenlaista toimitettavaaa on ja erityisesti pissalla pitää käydä (useasti). Jo varhain nuo lapset oppii konstit!