Lue keskustelun säännöt.
Olen miettinyt mihin vanhempani käyttivät rahansa lapsuudessani
22.08.2023 |
Olen ihan tosissaan miettinyt, joten asialliset vastaukset kiinnostaa. Toki tiedän että rahan arvo ja palkkataso oli jollain lailla eri, mutta ei kai nyt suhteessa niin pahasti. Palkat oli pienempiä kuin nykyään, mutta olihan silloin ruoat ja päivittäistavaratkin halvempia.
Synnyin 80-luvun lopussa ja toinen lapsi pari vuotta myöhemmin. Meillä oli molemmat vanhemmat, 4-henkinen perhe.
Molemmat vanhemmat kävivät töissä täysipäiväisesti. Ihan vakipaikat oli, ei koskaan työttömänä. Perus duunareita. Asuimme monta vuotta halvassa kunnan vuokra-asunnossa kerrostalossa pienellä paikkakunnalla, joten hintataso ei ole mitään pääkaupunkiseudun tasoa.. Meillä lapsilla oli yhteinen huone, vanhempien huone, sekä olohuone ja keittiö. Eli suht pieni asunto.
Meillä oli yksi auto, sekin tosi vanha ja ihan käteisellä ostettu, eli ei velkaa siitäkään. Toisen vanhemman työmatka oli ehkä 1km ja toisen 5km. Eli bensoihinkaan ei paljon mennyt.
Koskaan ei käyty ulkomailla tai missään muuallakaan huvittelureissuilla. Koskaan ei osteltu uusia huonekaluja. Ei muitakaan tavaroita tai vempeleitä kuin juuri ja juuri tarpeeseen jos sitäkään. Koskaan ei käyty ulkona syömässä. Kaupasta ostettiin vain halpaa ja tarpeellista ruokaa ja aina tehtiin jotain tyyliin nakkikeittoa tai jauhelihakastiketta. Vanhemmat ei juoneet alkoholia ollenkaan. Toinen poltti tupakkaa.
Vanhemmat valitti aina että "ei ole rahaa, riittää juuri ja juuri laskuihin (mitä ne laskut oli?!), seuraavaan tiliin pitkä aika, miten tässä taas selvitään.." isälläkin oli niin paha stressi rahan riittävyydestä että oksenteli välillä stressin takia.
Ei ollut mitään vanhoja velkoja tai ulosottoja..
Niin mihin ne rahat meni??
Kommentit (58)
Oli lama ja elämä kurjaa Suomessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä ostivat heroiinia vaivihkaa.
Luulen että rahat meni vuokraan, ruokaan, autoon, vaatteisiin jne. Ei mitään sen kummallisempaa.
Lentomatkailu oli silloin kallista. Mekin tehtiin omien lasten kanssa ainoat ulkomaanmatkat tyyliin auto halvimpaan laivaan ja Ruotsiin. Viroon ei uskaltanut vielä edes mennä.
Kauemmas lähdettiin vasta myöhemmin.
Asuntolainojen korot huitelivat 10-15%:ssa ysärillä. Siinä ei lainan pääoma juurikaan lyhentynyt, vaan korkoja makseltiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse muistan, että vaatteet + kengät ja kodinkoneet oli todella kalliita, ennen kuin tuli nettikaupat ja markkinat muutenkin aukesivat EUn myötä. Joku pyykinpesukone tai telkkari saattoi maksaa niin paljon, ettei mikään ihme, että isä oksensi, jos piti uusi hankkia. Jos piti lapsille ostaa talvivaatteet ja saappaat, niin kyllä siinä sai åari kuulautta nakkispppaa syödä, että ne sai hankittua. t. yksinhuoltajaäiti 80-luvulta
Myös ulkomaan matkat oli todella kalliita. Etenkin lentäminen oli ihan eri hintatasolla, kuin tänä päivänä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
90-luvulla kyläkoulustamme yksi lapsi perheineen kävi ulkomailla, oikein Espanjassa! Ei matkustelu ollut silloin yleistä.
Meillä vanhemmat käytti paljon aikaa äänekkääseen liikasikiämiseen, joten ylitöille ei jäänyt aikaa. Rahasta oli aloituksen tapaan stressiä. Itse tulin juuri töistä ja menin jo nukkumaan kun kohta on lähdettävä töihin. Ei okseta rahojen vähyys eikä olisikaan aikaa mitään ostaa tai käyttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Silloin oli tosiaan tapana taata toisten velkoja. Ennen lamaa tosin, mutta kortti talot hajosivat sitten laman tultua.
Voi olla, että vaan säästivät paljon ja kun kuolevat tiedät ehkä enempi.
Vierailija kirjoitti:
Asuntolainojen korot huitelivat 10-15%:ssa ysärillä. Siinä ei lainan pääoma juurikaan lyhentynyt, vaan korkoja makseltiin.
Tämä. Elin lapsuuteni 90-luvulla ja molemmat vanhempani olivat lääkäreitä. Oli ok-talo ja 3 lasta, mihinkään muuhun kuin peruselämiseen ei ollut varaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nämä jotka täällä hokevat miten ennen päästiin helpolla, ja miten kaikki oli yhtä autuutta eivät tajua miten niukkaa elämä oli vielä 20 - 30 vuotta sitten.
Melkein kuin mun elämästäni lapsuudessa 80-luvulla.
Elettiin halvassa kaupungin vuokratalossa ja jaoin siskoni kanssa huoneen.
Meille ei ostettu uusia vaatteita kuin korkeintaan jostain Vapaa Valinnasta tai Aholaidalta koska "ei ollut rahaa". Mitään lomamatkoja edes Ruotsinlaivalle ei tehty, Euroopan matkoista nyt puhumattakaan. Kaikki kesät meni kotikaupungissa ja jos jossain käytiin, niin isovanhemmat käyttivät Puuhamaassa tms.
Kavereiden perheet kyllä kävivät ulkomailla, me emme milloinkaan.
Jälkikäteen ajatellen kuitenkin vanhemmilla riitti aina rahaa röökiin, aski päivässä per naama. Samoin kossua löytyi aina - siis ihan AINA - kaapista ja sitä alkoa myös meni vanhemmilla jonkin verran, vaikkeivät nyt ihan deekuja olleet vaan kävivät töissä jne.
Olen kyllä jälkikäteen jossain määrin katkera ja vittuuntunut siihen, miten röökiin ja alkoon riitti rahaa, mutta me lapset kuljimme lähes ryysyissä koko lapsuuden tuonne about 13v asti jolloin aloin jakamaan mainoksia ja sain rahaa vaatteiden ostamista jne. varten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Asuntolainojen korot huitelivat 10-15%:ssa ysärillä. Siinä ei lainan pääoma juurikaan lyhentynyt, vaan korkoja makseltiin.
Kyllä ne korot pikemminkin oli 15 - 20% tuntumassa, kun pankin marginaali lasketaan mukaan.
Eli haluat nyt täällä vahvistusta epäilyillesi, että vanhempasi vaan hupuloivat rahansa jonnekin eivätkä sijoittaneet sinuun, säästäneet sinulle pankkitilillesi suurta summaa ja vielä nytkin jemmaavat rahojaan jossain eikä anna niitä sinulle.
Vanhempasi elivät ihan tavallista elämää lastensa kanssa, kyllä siihen kahden duunarin palkka helposti silloin kului kokonaan.
Tavalliset duunarit eli silloin koko lailla kädestä suuhun. Ruoka oli silloin huomattavasti kalliimpaa kuin nyt. Muistan 80-luvulta jonkun tilaston, missä laskettiin, että perheitten suurin menoerä on ruoka. Siihen saattoi todella kulua toisen vanhemman lähes koko palkka. Mieti sitä.
Tutulta kuulostaa. Mun lapsuus oli tuota ihan samaa, paitsi että meillä oli velkarahalla hankittu ok-talo. Lainanmaksuihin upposikin sitten kaikki liikenevä raha, lapsilisiä myöten.
Ikinä ei käyty missään matkoilla, meillä lapsilla oli sukulaisten vanhat vaatteet ja urheiluvälineet käytössä, eli mitään uutta ei oikeastaan koskaan hommattu. Ruoka oli peruna ja ruskea kastike-linjaa.
Ankeaa elämää ja lapsuutta siis elettiin. Nyt eläkeikäiset vanhemmat asuu velattomassa talossaan ja katsovat päivät pitkät televisiota.
Oliskohan se maailma kaatunut jos laina-aika olis venynyt vaikka pari vuotta ja lapsille olisi siitä säästyneillä rahoilla edes joskus tarjottu jotakin elämyksiä??
Minä tiedän tasan tarkkaan. Isä maksoi kaiken. Äiti oli kotona. 4 lasta. Puutetta ei ollut, mutta ei leveiltykään. Isä oli yrittäjä.
Yksi vaihtoehto vielä mainitsematta. Jotkut ihmiset stressaavat rahojen riittämisestä silloinkin, kun siihen ei oikeasti olisi mitään aihetta. Voi johtua vaikka siitä, jos oma lapsuus on ollut köyhä. Huoli voi olla hyvin aitoa, vaikka tilin saldo ei oikeasti koskaan kävisi lähellä nollaa.
Siihen aikaan ruokaan meni 40% nettopalkasta, nykyään 15%. Elintaso on nykyään ihan eri luokkaa.
Ruokaan meni keskimäärin 40% tavallisen palkansaajan rahoista. Ruoka oli todella kallista suhteessa palkkatasoon ja nykyään aika halpaa, inflaatiosta huolimatta. Ja tosiaan Suomeen tuoda sai vain ruokaa jota ei voinut täällä kasvattaa tai valmistaa. Vaikkapa juuston tuontiin tarvi jonkun luvan.
Vaatteet oli ennen lamaa myös hirveän hintaisia. Ei ollut ulkomaisia halpavaatteita (oli mm. tuontikiintiöt ulkomaisille vaatteille). Noista kiintiöistä luovuttiin siinä samoihin aikoihin.