En keksi ihmisten kanssa mitään puhuttavaa
eikä minulla ole koskaan mitään annettavaa sosiaalisissa tilanteissa. Mikä minua vaivaa?
Kommentit (33)
Minun ydinongelmani elämässä, joka pahenee vanhemmiten. Joskus sentään jaksoin _yrittää_. Ihmisien kanssa voin toki viettää aikaa, vaikka meditoida tai harjoittaa kontemplatiivista mietiskelyä, mutta keskustella en enää jaksa. Ihmisyys on tylsää, eikä minua oikeasti kiinnosta kuin todella erikoiset jutut. Niistä käyn sitten kuuntelemassa luentoja ajoittain.
Ei ihmisillä ole toisilleen oikeasti mitään sanottavaa
Ihmiset puhuu työstä ja säästä.siinä se.ketä kiinnostaa.
Vierailija kirjoitti:
Esitä kysymyksiä. Ihmiset tykkää puhua itsestään.
Jotkut kyllä enempikin. Yksi kaveri joka soittelee niin ei huomaa mitään kun laitan puhelimen pöydälle ilman kaiutinta ettei toiset huoneessa olijat häiriinny ja lähden kahvin keitto on tms. Välillä käyn sanomassa "nii, juu"
Tarkkaan kertoo tekemisensä.
Ihmiset puhuu yleensä hyvin mielellään itsestään. Ole kiinnostunut heistä ja ajatuksistaan.
Vierailija kirjoitti:
Ei ihmisillä ole toisilleen oikeasti mitään sanottavaa
Ihmiset puhuu työstä ja säästä.siinä se.ketä kiinnostaa.
Kyllä meillä savossa ainakin löytyy muutakii huasteltavvoo tuntemattomiinkii kanssa.
Minustakin tuntuu, että en keksi mitään puhumista ja siksi välttelen niitä tilanteita. Jos joku tuppaa samaan hissiin, en keksi mitä sanoisin. En koskaan ole se joka ekana puhuu.
Itse lähes lamaannun, jos joku kovaan ääneen kalkattaa kaikkien kanssa ja vie kaiken tilan. En saa sanottua mitä haluaisin, koska en ole kova puhuja. Ja olen tuntenut itseni kouluajoista lähtien ulkopuoliseksi. Sen takia viihdyn paremmin kahdestaan tai pienessä porukassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Esitä kysymyksiä. Ihmiset tykkää puhua itsestään.
Jotkut kyllä enempikin. Yksi kaveri joka soittelee niin ei huomaa mitään kun laitan puhelimen pöydälle ilman kaiutinta ettei toiset huoneessa olijat häiriinny ja lähden kahvin keitto on tms. Välillä käyn sanomassa "nii, juu"
Tarkkaan kertoo tekemisensä.
😆😂🤭🤣 Nauroin ääneen!
Vierailija kirjoitti:
Minun ydinongelmani elämässä, joka pahenee vanhemmiten. Joskus sentään jaksoin _yrittää_. Ihmisien kanssa voin toki viettää aikaa, vaikka meditoida tai harjoittaa kontemplatiivista mietiskelyä, mutta keskustella en enää jaksa. Ihmisyys on tylsää, eikä minua oikeasti kiinnosta kuin todella erikoiset jutut. Niistä käyn sitten kuuntelemassa luentoja ajoittain.
Tämä. Kun lisääntymis- ja pariutumisikä meni ohi, loppui se vähäinenkin mielenkiinto. En ole kiinnostunut jakamaan asioitani, muiden asiat ei kiinnosta. En keksi ainuttakaan ihmistä maailmassa, jonka elämä tai tekemiset inspiroisi. Rumasti sanottuna; en tarvitse ihmisiä mihinkään, vielä vähemmän he minua. Olisi ajan- ja energianhukkaa hengata. Ajatuskin väsyttää.
En minäkään. En ole kiinnostunut samoista asioista joista useimmat ihmiset ovat. Eikä sitten viitsi enää edes esittää kiinnostunutta, siitä tulee niin typerä fiilis, jos feikkaa. Silloin sitä vasta tunteekin itsensä ulkopuoliseksi. Olen hyväksynyt itseni tällaisena erilaisena ihmisenä kuin enemmistö on. Pidän yksin olosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Esitä kysymyksiä. Ihmiset tykkää puhua itsestään.
Jotkut kyllä enempikin. Yksi kaveri joka soittelee niin ei huomaa mitään kun laitan puhelimen pöydälle ilman kaiutinta ettei toiset huoneessa olijat häiriinny ja lähden kahvin keitto on tms. Välillä käyn sanomassa "nii, juu"
Tarkkaan kertoo tekemisensä.😆😂🤭🤣 Nauroin ääneen!
Eipä varmaan enää soittele jos sattuu tunnistamaan.
Sama mutta olenkin autisti eikä kiinnosta muut ihmiset. Voisin kyllä keskustella eri luonnontieteistä mutta harva sellaiseen keskusteluun lähtee kun moni juttelee vain pinnallisisista asioista.