Lue keskustelun säännöt.
Millaisella aksentilla puhut englantia ja ruotsia? Itselläni on sellainen korostus, kun olen asunut ulkomailla pitkään.
22.08.2023 |
Lisäksi tehnyt kansainvälistä työtä, jossa käytetään joka päivä englantia ja ruotsia. Näin on ollut jo 20 vuotta.
Kommentit (42)
Ilomantsilaisittain, varsinkin ruotsia. En ole asunut siellä enkä ulkomailla. En tiedä mistä aksentti on tullut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
juu
Vierailija kirjoitti:
Kokemukseni mukaan suomenkieliset ihmiset puhuvat vieraita kieliä hyvin samantapaisesti kuin äidinkieltään suomea. Huolellinen puhuja ja välinpitämättömämpi puhuja ovat kielestä riippumatta muuttumattomia, mikä on aika luonnollista. Ääntämishaasteet ovat hieman monisyisempi kielikorva- ja ääntämiskykykysymys.
Jos tavoittelee natiivin kaltaista amerikan- tai brittienglantia, puhumiseen on panostettava. Suomea puhutaan usein veltosti, mikä englanniksi artikuloidessa kuulostaa juuri siltä tutulta suomiaksentilta: sanojen/tavujen painotus on päin peetä. Hyvään kielitaitoon kuuluu se, että osaa painottaa oikein sekä sanat että lauseet JA lausuu kirjainet/äänteet foneettisesti oikein.
Esim. suomen p ei ole sama kuin englannin (erit. britti-) p.
Vrt. p kuten pilleri VS. p as pill. Lausupa nämä ääneen niin huomaat!Suomiaksentti johtuu lopulta siitä, ettei puheeseen jakseta panostaa vaan monelle riittää, että tietää sanat englanniksi ja osaa muodostaa kieliopillisesti oikeita lauseita. Ilmeisesti koulussakaan ei puututa paljon ääntämiseen, kunhan se on edes ymmärrettävää (toiselle suomalaiselle!)
Usein kuulee muuten suomalaisten sanovan, että rallienglanti on sentään kuulijalle helppoa ymmärtää toisin kuin vaikkapa italaialaisen puhuma englanti. No italialaisen mielestä se heidän englantinsa on ihan samalla tavalla helposi ymmärrettävää.
Ouhun niin kuin taidan. Harvoin tulee tilanne, että täytyisi puhua englantia, niin että varmasti suomalaisuus kuuluu. Joku ärrä ei tuota ongelmia, mutta tietysti on suomalainen aksentti. Mieluummin puhuisin brittienglantia, mutta TV-saarjoista ja elokuvista on varmaan tarttunut kyytiin paljon amerikanenglantilaisia sanoja ja ilmaisuja, käytän mitä muistan.
En puhu kumpaakaan paskakieltä, enkä myöskään Venäjää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
juu
Vierailija kirjoitti:
Kokemukseni mukaan suomenkieliset ihmiset puhuvat vieraita kieliä hyvin samantapaisesti kuin äidinkieltään suomea. Huolellinen puhuja ja välinpitämättömämpi puhuja ovat kielestä riippumatta muuttumattomia, mikä on aika luonnollista. Ääntämishaasteet ovat hieman monisyisempi kielikorva- ja ääntämiskykykysymys.
Jos tavoittelee natiivin kaltaista amerikan- tai brittienglantia, puhumiseen on panostettava. Suomea puhutaan usein veltosti, mikä englanniksi artikuloidessa kuulostaa juuri siltä tutulta suomiaksentilta: sanojen/tavujen painotus on päin peetä. Hyvään kielitaitoon kuuluu se, että osaa painottaa oikein sekä sanat että lauseet JA lausuu kirjainet/äänteet foneettisesti oikein.
Esim. suomen p ei ole sama kuin englannin (erit. britti-) p.
Vrt. p kuten pilleri VS. p as pill. Lausupa nämä ääneen niin huomaat!Suomiaksentti johtuu lopulta siitä, ettei puheeseen jakseta panostaa vaan monelle riittää, että tietää sanat englanniksi ja osaa muodostaa kieliopillisesti oikeita lauseita. Ilmeisesti koulussakaan ei puututa paljon ääntämiseen, kunhan se on edes ymmärrettävää (toiselle suomalaiselle!)
Ai luulet ettei ole ymmärrettävää ulkomaalaiselle? Vain ääliöt suomalaiset luulevat tuollaista.
Vierailija kirjoitti:
Selvällä suomalaisella aksentilla ja hitaasti puhun. Englannissa ärrät on mulle vaikeita, äännän ne varmaan vähän ylikorostaen. Kuulemma suomalaisella aksentilla puhutusta englannista on helppo saada selvää, joten ihan ylpeästi puhun näin.
Ja suomalainen R vaikeaa niille muille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yritän olla puhumatta millään aksentilla, vaikka kyllä se suomi sieltä tietysti kuuluu. Vastaväittäjä aikoinaan sanoi, ihan kysymättä, että minulla ei ole aksenttia lainkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
juu
Vierailija kirjoitti:
Kokemukseni mukaan suomenkieliset ihmiset puhuvat vieraita kieliä hyvin samantapaisesti kuin äidinkieltään suomea. Huolellinen puhuja ja välinpitämättömämpi puhuja ovat kielestä riippumatta muuttumattomia, mikä on aika luonnollista. Ääntämishaasteet ovat hieman monisyisempi kielikorva- ja ääntämiskykykysymys.
Jos tavoittelee natiivin kaltaista amerikan- tai brittienglantia, puhumiseen on panostettava. Suomea puhutaan usein veltosti, mikä englanniksi artikuloidessa kuulostaa juuri siltä tutulta suomiaksentilta: sanojen/tavujen painotus on päin peetä. Hyvään kielitaitoon kuuluu se, että osaa painottaa oikein sekä sanat että lauseet JA lausuu kirjainet/äänteet foneettisesti oikein.
Esim. suomen p ei ole sama kuin englannin (erit. britti-) p.
Vrt. p kuten pilleri VS. p as pill. Lausupa nämä ääneen niin huomaat!Suomiaksentti johtuu lopulta siitä, ettei puheeseen jakseta panostaa vaan monelle riittää, että tietää sanat englanniksi ja osaa muodostaa kieliopillisesti oikeita lauseita. Ilmeisesti koulussakaan ei puututa paljon ääntämiseen, kunhan se on edes ymmärrettävää (toiselle suomalaiselle!)
Ai luulet ettei ole ymmärrettävää ulkomaalaiselle? Vain ääliöt suomalaiset luulevat tuollaista.
Tämä piirre on suomalaisissa TODELLA outo:D Esimerkiksi ihan hyvin venäjää osaavat arastelevat puhua sitä mun kanssa, koska se on mun äidinkieli. He pelkäävät mun kohottavan kulmakarvojani joka ikisen vähänkään väärin lausutun sanan tai kielioppivirheen kohdalla. Eihän se näin oikeasti mene. Ihan muutamien sanojen perusteella osaan ky llä päätellä, mitä toinen tarkoittaa:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En usko, että pitää. Opiskelin kouluruotsia (pääosin suomenruotsia) ja aikuisiällä eli vasta noin 30 vuotiaana päädyin Ruotsiin ja työelämään siellä. Parin kuukauden jälkeen kieli alkoi muuttua. Puhun nykyään ruotsia ruotsalaisittain, sekä ääntäminen, nuotti että sanasto. Eroaa merkittävästi Suomessa puhuttavasta ruotsista.
Moni suomalainen, joka luulee lausuvansa englantia hyvin, puhuu englantia sellaisella matkitulla ja teennäisellä aksentilla, joka kuulostaa siltä, että minä sitten osaan leveän jenkkiaksentin tai että kuinka sivistyneesti osaankin puhua brittiaksentilla. Luontevalta se ei kyllä kuulosta. Ja se on naurettavaa, jos henkilö ei ole elämässään sitten oikeasti asunut Yhdysvalloissa tai siellä Englannissa. Niissä asuneet, sitten yleensä alkaa tunnistamaan siitä, että myös tarkempi alue missä päin maata on asunut alkaa tulla aksentista ilmi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En rehellisesti ymmärrä miksi oman äidinkielen aksentista pitäisi edes päästä eroon vierasta kieltä puhuessa. En usko, että vieraskielisen on edes mahdollista oppia lähellekään natiivikielisen aksenttia ja ääntämystä, joka kuulostaa luonnolliselta. Helposti oppii hieman teennäisen aksentin, joka ei kuullosta luontevalta. Emme mekään odota, että ulkomaalaisen pitää oppia natiivipuhujalta kuulostava suomen kielen taito, riittää sujuva taito ja että puhuu ymmärrettävästi.
Puhun täydellisesti koska minähän toin englanninkielen aikoinaan suomeen !
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomen kieli on aika laiskaa ja sävytöntä, meille on vähän vaikeaa korostaa konsonentteja, vaan puhumme monotonisesti. Esim. englanninkielessä joutu suutaan käyttämään enemmän.
Mutta ei se haittaa, kyllä ymmärretyksi tulee.
Ruotsalaiset kuulevat, etten ole aitoruotsalainen mutta eivät osaa sanoa mistä maasta olen tullut. Sama juttu amerikkalaisilla.
Englantia puhun niin, että kuulee kyllä että olen Suomesta. En nyt ihan rallienglantia puhu, mutta en ole ikinä asunut maassa jossa puhutaan englantia ja työyhteisössä puhutaan englantia todella monella korostuksella, joten en ole päässyt sellaiseen kielikylpyyn, jossa kuulisin ns. puhdasta englantia (mitä se sitten onkaan, murteita ja aksettejanhan sitä piisaa jo Briteillä, USAsta puhumattakaan) ja voisin sitä tietoisesti tai tietämättäni apinoida. Ruotsia en puhu, sille ei ole ollut työ- tai yksityiselämässä käyttöä. Saksaa puhun hivenen sveitsiläisellä aksentilla, sillä asuin siellä nuorena jonkin aikaa ja Sveitsi oli ensimmäinen maa, jossa kuulin kieltä koko ajan ja jouduin sitä käyttämään.
Suomalaisittain lausuttua englantia on ihmisten sangen helppo ymmärtää, mutta suomalaisittain lausutun saksan kanssa on monella ongelmia. Saksassa esimerkiksi on paljon teräviä konsonantteja, suomessa taas ei.
Olen asunut englannissa ja käyttänyt kieltä niin brittiläisten kuin amerikkalaisten kolleegojen kanssa töissä lähes päivittäin.
Eräs britti kuvasi aksenttiani niin että hän tunnistaa kyllä heti että en ole syntyperäinen puhuja, mutta ei oikein osaa paikallistaa aksenttiani mihinkään tiettyyn paikkaan. Ehkä hän oli vain kohtelias
Joku ei-natiivi taas on joskus erehtynyt luulemaan minua englannissa pubissa keskustellessa natiiviksi britiksi, mikä tietysti lämmitti mieltä :-)
Ruotsia puhun selkeän suomenruotsalaisella aksentilla.
Puhun englantia Glasgow:n aksentilla, ja yleensä kukaan ei ymmärräkään minua ja olen siksi ajautunut alkoholistiksi.
Saksaa puhun minun suomalaisella korostuksella ja se on niin viehättävää kuunneltavaa saksalaisten mukaan. En edes halua muuttaa korostusta. Englantia ja portugalia puhun myös luonnollisesti suomalaisella korotuksella.
Ruotsia en tarvitse, en koskaan ole tarvinnutkaan., turha. Sitä kieltä lietsoo koko suomen kansa ja antaa yhä enemmän valtaa sille kielelle. RKP kielisiään puoltamasta saisi siirtyä sivuun kaiken pilaamisen takia.
Selvällä suomalaisella aksentilla ja hitaasti puhun. Englannissa ärrät on mulle vaikeita, äännän ne varmaan vähän ylikorostaen. Kuulemma suomalaisella aksentilla puhutusta englannista on helppo saada selvää, joten ihan ylpeästi puhun näin.