Lue keskustelun säännöt.
Millaisella aksentilla puhut englantia ja ruotsia? Itselläni on sellainen korostus, kun olen asunut ulkomailla pitkään.
22.08.2023 |
Lisäksi tehnyt kansainvälistä työtä, jossa käytetään joka päivä englantia ja ruotsia. Näin on ollut jo 20 vuotta.
Kommentit (42)
Millainen korostus? Se ei käy ilmi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on puolalaisvenäläinen tausta ja etenkin puolan vaikutus kyllä kuuluu mun puheesta, kun puhun englantia.
Joku sanoi että puhun Oxfordin englantia. Olen kuitenkin tullut sillä jotenkin toimeen. Ruotsiksi enimmäkseen vaikenen. Saan ostettua Ruotsissa lihapullat ja muusit ja kahvin.
Puhun englantia tunnistettavalla suomalaisella aksentilla. Toinen suomalainen huomaa heti, että olen Suomesta. Olen asunut ulkomailla 20 vuotta, joista 10 Englannissa.
Ruotsia en osaa.
Puhun englantia ihan rehellisellä ralliaksentillä niinkuin melkein kaikki suomalaiset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis millainen korostus? Suomi ei ole vahva puolesi. Mikä on äidinkielesi?
Kokemukseni mukaan suomenkieliset ihmiset puhuvat vieraita kieliä hyvin samantapaisesti kuin äidinkieltään suomea. Huolellinen puhuja ja välinpitämättömämpi puhuja ovat kielestä riippumatta muuttumattomia, mikä on aika luonnollista. Ääntämishaasteet ovat hieman monisyisempi kielikorva- ja ääntämiskykykysymys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä puhun sujuvasti tankerosuomea ja se aina ilahduttaa kuulijoita. Teen sitä ihan tarkoituksella.
Itse käytän englantiin Cockneyn murretta. Yleensä joudun kysymään kuulijalta mitä sanoin jos hän on aito britti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puhun täydellisellä cockney aksentilla.
Ruotsin puhuminen ei kiinnosta.
Puhun ruotsia siten kun Ruotsissa ruotsin kielen oppineet suomenkieliset. Ei siis riikinruotsia, mutta ei myöskään suomenruotsia. Enkun aksentti vaikeammin määriteltävä, ei rallienglanti, ei amerikanenglanti, ei myöskään täydellinen brittiaksentti, jota lähinnä aksenttini on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kokemukseni mukaan suomenkieliset ihmiset puhuvat vieraita kieliä hyvin samantapaisesti kuin äidinkieltään suomea. Huolellinen puhuja ja välinpitämättömämpi puhuja ovat kielestä riippumatta muuttumattomia, mikä on aika luonnollista. Ääntämishaasteet ovat hieman monisyisempi kielikorva- ja ääntämiskykykysymys.
Jos tavoittelee natiivin kaltaista amerikan- tai brittienglantia, puhumiseen on panostettava. Suomea puhutaan usein veltosti, mikä englanniksi artikuloidessa kuulostaa juuri siltä tutulta suomiaksentilta: sanojen/tavujen painotus on päin peetä. Hyvään kielitaitoon kuuluu se, että osaa painottaa oikein sekä sanat että lauseet JA lausuu kirjainet/äänteet foneettisesti oikein.
Esim. suomen p ei ole sama kuin englannin (erit. britti-) p.
Vrt. p kuten pilleri VS. p as pill. Lausupa nämä ääneen niin huomaat!
Riippuu vähän vastapuolesta mutta useimmiten ääntäminen on lähempänä jenkkienglantia mutta vernakulaari on enemmän brittiläistä. Ruotsissa korostus on enemmän tukholmalainen kuin muumiruotsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulin jostain podcastista, että jos kielen opettelee ennen murrosikää niin pystyy puhumaan ilman aksentti ja jos myöhemmin niin aksentista on mahdoton tai erittäin vaikea päästä eroon. Pitääköhän se paikkansa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kokemukseni mukaan suomenkieliset ihmiset puhuvat vieraita kieliä hyvin samantapaisesti kuin äidinkieltään suomea. Huolellinen puhuja ja välinpitämättömämpi puhuja ovat kielestä riippumatta muuttumattomia, mikä on aika luonnollista. Ääntämishaasteet ovat hieman monisyisempi kielikorva- ja ääntämiskykykysymys.
Jos tavoittelee natiivin kaltaista amerikan- tai brittienglantia, puhumiseen on panostettava. Suomea puhutaan usein veltosti, mikä englanniksi artikuloidessa kuulostaa juuri siltä tutulta suomiaksentilta: sanojen/tavujen painotus on päin peetä. Hyvään kielitaitoon kuuluu se, että osaa painottaa oikein sekä sanat että lauseet JA lausuu kirjainet/äänteet foneettisesti oikein.
Esim. suomen p ei ole sama kuin englannin (erit. britti-) p.
Vrt. p kuten pilleri VS. p as pill. Lausupa nämä ääneen niin huomaat!
Selvennän:
Puhumiseen panostamisella tarkoitan tiettyä pontevuutta ja jäntevyyttä, mikä korostuu brittienglannissa. Oikea intonaatio, lyhyet tauot ja puhelihasten aktiivinen käyttö on välttämätöntä autenttiselle aksentille.
Samalla kuitenkin puheen pitäisi soljua luontevasti, ettei vaikutelma ole koominen tai kuulosta liikaa yrittämiseltä.
Englantia kannattaa puhua ääneen vaikka itsekseen, yksin ollessaan. Makustella sanontoja ja ihan perusfraaseja. "Miten Mr. Hamilton-Jones sanoisi tämän?" "Entä Ms Pennyfeather?"
Vierailija kirjoitti:
Kuulin jostain podcastista, että jos kielen opettelee ennen murrosikää niin pystyy puhumaan ilman aksentti ja jos myöhemmin niin aksentista on mahdoton tai erittäin vaikea päästä eroon. Pitääköhän se paikkansa?
Selvää on, että mitä nuorempana oppii autenttisen kielen, edes alkeet, sitä paremmin ääntäminen onnistuu.
Yksiläkohtaiset erot ratkaisevat, oppiiko kieltä koskaan täydellisesti. Tuttuni muutti parikymppisenä USA:an, puoliso amerikkalainen, lapset täysin, eivät osaa suomea. Silti nyt 30 v jälkeen tutullani edelleen sama ralliaksentti.
Englantini on rehtiä rallienglantia, mutta pärjään sillä. Ruotsini on sekoitus koulussa opittua ruotsia ja kokkolanruotsia.
Vierailija kirjoitti:
juu
Vierailija kirjoitti:
Kokemukseni mukaan suomenkieliset ihmiset puhuvat vieraita kieliä hyvin samantapaisesti kuin äidinkieltään suomea. Huolellinen puhuja ja välinpitämättömämpi puhuja ovat kielestä riippumatta muuttumattomia, mikä on aika luonnollista. Ääntämishaasteet ovat hieman monisyisempi kielikorva- ja ääntämiskykykysymys.
Jos tavoittelee natiivin kaltaista amerikan- tai brittienglantia, puhumiseen on panostettava. Suomea puhutaan usein veltosti, mikä englanniksi artikuloidessa kuulostaa juuri siltä tutulta suomiaksentilta: sanojen/tavujen painotus on päin peetä. Hyvään kielitaitoon kuuluu se, että osaa painottaa oikein sekä sanat että lauseet JA lausuu kirjainet/äänteet foneettisesti oikein.
Esim. suomen p ei ole sama kuin englannin (erit. britti-) p.
Vrt. p kuten pilleri VS. p as pill. Lausupa nämä ääneen niin huomaat!
Suomiaksentti johtuu lopulta siitä, ettei puheeseen jakseta panostaa vaan monelle riittää, että tietää sanat englanniksi ja osaa muodostaa kieliopillisesti oikeita lauseita. Ilmeisesti koulussakaan ei puututa paljon ääntämiseen, kunhan se on edes ymmärrettävää (toiselle suomalaiselle!)
Minä en suostu puhumaan globalistia (englanti) tai valloittaja/orjuuttajaa (ruotsi) kuin hätätilanteessa.
Minun rakas äidinkieleni on suomi ja siitä en luovu.
Ruotsia en käytännössä osaa vaikka toki pakkoruotsi tuli opiskeltua. Englantia puhun ralliaksentilla. En ole koskaan asunut ulkomailla, mutta ollut kyllä 20 vuotta töissä firmoissa, joissa virallinen kieli englanti ja kommunikoinut englanniksi paljonkin. Eipä ole aksentti ikinä haitannut minua, en ole yrittänyt kuulostaa jotenkin paremmalta, koska tulen ymmärretyksi näinkin.