Huvittaa nämä yhden pienen lapsen vanhemmat...
Oman lapsen puklu/kakkakin on jotain ihmeellistä ja ainutlaatuista, jota sitten isovanhempien kanssa ihastellaan ja pällistellään. Saati sitten, kun se lapsi mongertaa jotakin tai ojentaa lapion - naapurien pitäisi tässä vaiheessa jo huutaa "halleluujaata".
Uskokaa nyt - samanlainen räkänokka teillä on kuin sadoilla tuhansilla muillakin tässä maassa.
Kommentit (10)
se oma yksi lapsi on joku seitsämäs ihme. Asioiden mittasuhteet vippaa näillä nykyvanhemmilla. Ei teidän tuttavat ihan oikeasti välttämättä jaksa kuunnella kertomusta jokaisesta töräytyksestä, jonka lapsenne on päästänyt. Ja päiväkodissa se olivia-luka-petteri on ihan samanlainen tapaus kuin muutkin. Turha odottaa, että pk:n täti joka päivän päätteeksi jaksaa ylistää lapsenne erityisen ihanaa luonnetta ja poikkeuksellista lahjakkuutta.
Herätkää nyt pahvit ja käyttäkää pikkujumalan palvomiseen menevä aika vaikka johonkin hyvää tuottavaan vapaaehtoistoimintaan.
Oman lapsen puklu/kakkakin on jotain ihmeellistä ja ainutlaatuista, jota sitten isovanhempien kanssa ihastellaan ja pällistellään. Saati sitten, kun se lapsi mongertaa jotakin tai ojentaa lapion - naapurien pitäisi tässä vaiheessa jo huutaa "halleluujaata".
En mä ole tommosiin törmännyt. Missä niitä näkee? Teillä päinkö?
ja kyllä mulle on ainakin "ihmeellistä" kaikki uusi, minkä lapseni oppivat. Miksi ei olisi? kun esikoinen oli ainoani, oli tosiaan ihanaa aina, kun tapahtui joku muutos eteenpäin. Ei se silti sitä tarkoita, että pitäisin lapsiani jotenkin erinomaisina. Olen vain tyytyväinen, kun kehittyvät.
kanssa samanlainen? Itse olen huomannut, että toisesta lapsesta ei ole läheskään yhtä paljon kuvia otettu kuin ekasta lapsesta.. Harmittaa.
Ei sillä, kyllä omaa lasta saa ihastella ja ihannoida, mutta ei sitä tartte toisille toitottaa ja odottaa heiltä samaa reaktiota! Mä olen hirmu ylpeä omista tenavistani, mutta en niitä silti tuo esille joka käänteessä.
Olen itseasiassa välttänyt lapsesta puhumista, koska nykyään aikuisia kiinnostaa vain oman navan ympärillä pyörivä maailma.
Mä olen hirmu ylpeä omista tenavistani, mutta en niitä silti tuo esille joka käänteessä.
Minä kyllä kehun lapsiani, erityisesti jos he itse ovat kuulemassa. Ja minusta on ihanaa, kun joku kehuu omiaan :)
Eikö muitten lapsia sitten kehuta? :O Lapseni on jopa eri ryhmissä ja palautetta pojista tulee lähes satelemalla. Ja miksi ei tulisi? NE ON NIIIIIN IHANIA KUMPIKIN!
Kovin ankeelta kuulostaa lapsen elämä jos äiti ja hoitajat pitää lasta "niinkun kaikki muutkin!" Koska jokanen on kuitenkin ihan oma yksilö.
Ei lapseni ole varmastikaan kovin suuria ruudinkeksijöitä, en vaadi niiltä liikoja. Mutta kyllä ne pystyy uskomattomiin asioihin ihan vaan olemalla.
Ittelläni kolmas vasta mahassa. Mutta kyllä on itku tullu silmään kun lapsi tekee jotain uutta ja ihmeellistä! Mää voisin tässä kertoo ummet ja lammet miten ne on oppinu taas sitä ja tota, mutta en taida ottaa sitä riskiä.
Jahka kolmas pusertuu alapäästä niin veikkaan että taas pillitän silmät päästäni onnesta sekasin kun se syö, juo tai leikkii.
Jotenkin kylmää miksi muut vanhemmat ei ole samanlaisia? Minä olen tällänen vaikka lapsia on enempi kun yksi.. Ja näen sen tosi hyvänä asiana!
meidän ainokainen on MAAILMAN IHANIN LAPSI sano mitä haluat.toista harkitaan,tulee sitten parin vuoden kuluttua jos on tullakseen.nyt nautitaan kolmistaan....lapsi on päiväkodissa kun me vanhemmat ollaan töissä.maksetaan 4v vanhaa omakotilainaa ja meitä jotkut kehtaa kadehtia....
Onneksi en asu siellä ja voin rauhassa ihailla noita pieniä ihmeitä :)