Lue keskustelun säännöt.
Lapsi ei ole halunnut opetella ajamaan pyörällä
20.08.2023 |
Kouluun tulee yhä useamman oppilaita jotka eivät os aja pyörällä eivätkä omista pyörää. (nämä oppilaat ovat kantasuomalaisia )
vanhemmat selittävät tilannetta, ettei lapsi ole oppinut ajaman tai halunneet opetella.
Väitän kyllä, että liki kaikissa tapauksissa vanhemmat eivät ole jaksaneet opettaa tai motivoida opettelemaan ajamista.
Sitä jos pari kertaa ylittää houkutella lasta polkemaan pyörää eikä heti onnistu, ei ole uuden taidon opettamista.
Kiitos kaikille teille vanhemmista, jotka olette jakaneet sen leikki-ikäisen kanssa juosta pyörän piireissä ja tsempanneet polkemista harjoittelevat lastanne. Pyörällä ajaminen vaatii monesti treenaamista ja kärsivällisyyttä myös vanhemmilta.
Kommentit (33)
Juurihoidetut etuhampaat kiittävät vanhempiani, joille oli niin tärkeää pyöräilytaito.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jaa, mulla on kolme lasta ja jokainen aloittanut potkupyöräilyn 2-vuotiana ja siitä sitten siirtynyt polkupyöräilemään ja 3-4 vuotoaana on luovuttu apupyöristäkin. Tuntuu, että lasten kaveritkin on oppineet suunnilleen saman ikäisinä.
Itse taas lapsuudessa 90-luvulla en saanut omaa pyörää. Yritin joskus opetella kaverin pyörällä, kun hetken sain kokeilla, mutta vasta 8-vuotiaana opin pyöräilemään. En tiedä mitä keskiluokkaiset vanhempani oikein ajattelivat? Miksi minulle ei ostettu omaa pyörää ja autettu oppimaan ajamaan sitä?
Vierailija kirjoitti:
Juurihoidetut etuhampaat kiittävät vanhempiani, joille oli niin tärkeää pyöräilytaito.
No varmaan parempi että olisi jäänyt oppimatta.
Meillä esikoinen oppi ajamaan pyörällä päivää ennen pikkusisarustaan - vaikka ikäeroa on yli neljä vuotta. Esikoinen oli varovainen ja pelkäsi kaikenlaista liikettä, joten hän ei ollut uskaltanut aiemmin. Onneksi sentään oppi ennen koulun aloitusta.
Voi siis hyvin olla niin, ettei lapsi ole suostunut. Ei lasta kuitenkaan voi pakottaa oppimaan noinkin vaativaa taitoa, jos hän ei halua. Itse en lähtisi pakottamaan, koska siitä seuraa vain isompia ongelmia myöhemmin.
Minun lapseni ei halunnut harjoitella pyörällä ajamista. Olen samaa mieltä ap:n kanssa, että se on kansalaistaito, joka vanhempien tulee lapselleen opettaa.
Minä sitten lopulta lahjoin lapsen kaakaolla ja jäätelöllä pyörätreeneihin. Eskari-iässä vihdoin oppi. Ja sitten kulkikin jo kouluun pyörällä. Ja se jatkui seuraavat 9 vuotta...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä ihan riireltiin pyörällä ajamisennopettelusta. Tyttö ei olisi millään halunut. Kiristin sillä, että koulussa kiusataan jos ei osaa. Oppi sinä kesänä kun koulu alkoi.
Kaikki vanhemmat tuskin pakottaa.
Sekin voi estää, jos ei ole varaa pylrään tai sopivaa paikkaa harjoitella
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nämä pistävät silmään. Perhe jossa kaksi teini-ikäistä lasta. Ylisuojelee nuorempia koska keskimmäisellä on jokin sairaus. Nuoremmat eivät ulkoile ja kun ikää kertyy kouluikään nuorin viedään pyörän istuimessa 200 metriä eskariin.
Muutama muukin ylisuojelutapaus on pistänyt silmään.
Mut sitten on nämä kiirevanhemmat. Sata rautaa tulessa ja sitten kurvaillaan ajan vuoksi kaikki paikat autolla.
Jos lapsen kanssa ei ulkoilla ja liikuta. Ei se opi pyöräilemäänkään. Se on kuitenkin hetki jonka moni muistaa pitkään.
Meillä kouluun ei saa tulla pyörällä 1-3 luokkalaiset. Koko kesän ajanut samaa matkaa ja yhtäkkiä se onkin vaarallista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä ihan riireltiin pyörällä ajamisennopettelusta. Tyttö ei olisi millään halunut. Kiristin sillä, että koulussa kiusataan jos ei osaa. Oppi sinä kesänä kun koulu alkoi.
Kaikki vanhemmat tuskin pakottaa.
Sekin voi estää, jos ei ole varaa pylrään tai sopivaa paikkaa harjoitella
Motivointi on eri asia kun pakottaminen.
Ja se ettei ole paikkaa on ihan tekosyy . Suomessa ei ole missään asuntoa josta ei jollain pelillä passisi paikkaan, jossa voi ajaa pyörällä.
Eli siinäkin on perimmäisenä syynä se, ettei vanhemmat viitsi nähdä vaivaa.
Vierailija kirjoitti:
Meillä esikoinen oppi ajamaan pyörällä päivää ennen pikkusisarustaan - vaikka ikäeroa on yli neljä vuotta. Esikoinen oli varovainen ja pelkäsi kaikenlaista liikettä, joten hän ei ollut uskaltanut aiemmin. Onneksi sentään oppi ennen koulun aloitusta.
Voi siis hyvin olla niin, ettei lapsi ole suostunut. Ei lasta kuitenkaan voi pakottaa oppimaan noinkin vaativaa taitoa, jos hän ei halua. Itse en lähtisi pakottamaan, koska siitä seuraa vain isompia ongelmia myöhemmin.
Oppi kuitenkin ja sinä vanhempana ilmeiseti onnistuit kannustamaan lastaus opettelemaan uuden taidon. Hienoa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä käytiin aikanaan vääntöä opettelusta. Kyse ei ollut niinkään halusta vaan rohkeudesta. Lapsi ajoi ihan sujuvasti apupyörien kanssa.
Sitten lähdettiin ihan siitä, että lapsi meni istumaan pyörän satulaan ja jalat maahan. Pikkuhiljaa ruvettiin kokeilemaan tasapainoa eli pyörä ei liiku ja jalat irti maasta. Sitten potkien eteenpäin. Siitä se vaan sitten lähti, kun sai rohkeutta. Oppi ajamaan ilman apupyöriä kahdessa päivässä.
Tästä on aikaa nyt kaksi vuotta. Lapsi on nykyisin tokalla ja ajellaan ihan pitkiäkin matkoja pyörällä ja lisäksi ajelee ihan omaksi ilokseen tuossa pihassa ja kokeilee erilaisia temppuja.
Vierailija kirjoitti:
Jaa, mulla on kolme lasta ja jokainen aloittanut potkupyöräilyn 2-vuotiana ja siitä sitten siirtynyt polkupyöräilemään ja 3-4 vuotoaana on luovuttu apupyöristäkin. Tuntuu, että lasten kaveritkin on oppineet suunnilleen saman ikäisinä.
Itse taas lapsuudessa 90-luvulla en saanut omaa pyörää. Yritin joskus opetella kaverin pyörällä, kun hetken sain kokeilla, mutta vasta 8-vuotiaana opin pyöräilemään. En tiedä mitä keskiluokkaiset vanhempani oikein ajattelivat? Miksi minulle ei ostettu omaa pyörää ja autettu oppimaan ajamaan sitä?
Potkupyöräily on varmasti asia, mikä nopeuttaa pyöräilyn oppimista. Kun se tasapainon pitäminen on opittu jo helposti potkupyörällä.
Mutta tämäkin lienee asia, jossa suomalaiset ovat varsin kahtiajakautuneita. Osassa perheistä lapset potkupyöräilee ja pyöräilee pienestä pitäen, toisissa kuskataan rattailla isoksi asti ja ihmetellään, kun pyöräilyn oppiminen on hankalaa.
Olisipa ollut potkupyöriä saatavilla samalla tavalla silloin, kun oma lapseni oli pieni. Silloin kun piti suoraan lähteä opettelemaan pyöräilyä ja ne pienimmät polkupyörät olivat sen kokoisia, ettei paljon ennen 3-4 v ikää (lapsen koosta riippuen siis) edes yltänyt polkimille. On se nykyään pikkulapsilla etumatkaa, kun jo n. 1,5-vuotiaana pääsee potkupyörän päälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhemmat eivät enää uskalla pakottaa lapsiaan, kun jo neuvolassa selitetään miten traumaattista se on lapselle ja lisäksi pakottamisesta voi tulla lasu.
No tervetuloa vaan opettamaan sitten. Olen 5 vuotta yrittänyt opettaa erityislastani polkemaan pyörällä, mutta alusta asti reaktio jo pyörän näkemiseen on ollut suoraa huutoa ja karjuntaa. Jos saakin houkuteltua istumaan siihen, istuu pyörän päällä karjumassa kädet korvilla. Että ole hyvä vain ja tule opettamaan, kun en kerran itse viitsi.
Pistää niin vihaksi kun yleistetään, että aina on vika vanhempien jaksamisessa, kun itse pusertaa itsestään jokaisen jaksamisen pisaran ja rippeen ja sitten joku oman elämänsä supervanhempi tulee voivottelemaan, miten vanhemmat ei viitsi mitään tehdä.
Ja taas kaikki on vanhempien vika, kuten aina.
Vierailija kirjoitti:
Ja taas kaikki on vanhempien vika, kuten aina.
Opeta lapsesi pyöräilemään, niin sinun ei tarvitse itsestäänselvyyksistä loukkaantua.
Vierailija kirjoitti:
Ja taas kaikki on vanhempien vika, kuten aina.
No onhan se vanhempien vika.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja taas kaikki on vanhempien vika, kuten aina.
Opeta lapsesi pyöräilemään, niin sinun ei tarvitse itsestäänselvyyksistä loukkaantua.
Lapseni osaa pyöräillä. Ymmärrän silti sen faktan, että vaikka vanhemmat miten yrittäisivät, kaikki lapset eivät opi tai halua oppia. Ymmärrän myös sen, että jotkut eivät viitsi opettaa.
Mutta ärsyttää niin paljon tällainen yleistäminen; kaikki lapset jotka eivät osaa pyöräillä=vanhempien laiskuutta.
Nykysuomalaiset, siis oikeat suomalaiset, ovat piloille hemmoteltuja ja laiskoja hedonisteja.