Pitäisikö ystävää/sukulaista neuvoa?
On karkottanut kohta kaikki ystävänsä itsekkyydellään. Ei osaa puhua koskaan kuin itsestään ja tekemisistään. Tietää, kun hän haluaa nähdä, että jos menen kylään, hänellä on taas "suurta kerrottavaa", missä meneekin pari tuntia.
Ihmettelee sitten kiireisiä entisiä ystäviään tai lähiperhettään, joilla ei ole hänelle aikaa. Olisi edes joskus läsnä toisille. Jäi leskeksi aika nuorena, mutta siitäkin on jo useampi vuosi. Kannattaisi alkaa olla ihminen muille ihmisille, mutta ehkä tuollaista ei voi mennä neuvomaan?
Kommentit (4)
Jos hänellä ei ole arkisin kuuntelijaa ja yrittää puhua silloin asiat kun näkee. Vaikka hyvä olisi toistakin kuulla. Mun ex-tuttu taas oli hyvin puhumaton ja passiivinen, ei saanut myös selvää aikeista. Se oli melko raskasta.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minä neuvon ystäviäni semmoisissa asioissa joissa osaan neuvoa. Ja he neuvovat minua.
Vaikka eivät pyytäisi neuvoja?
Varmaan kun on paljon yksin ei ole muuta puhuttavaa kun oma itse. Tosin on olemassa ihmistyyppi, jolla ei ole muita kiinnostuksen kohteita kun oma itse ja sitä ei neuvomalla valitettavasti paranneta.
Kyllä minä neuvon ystäviäni semmoisissa asioissa joissa osaan neuvoa. Ja he neuvovat minua.