Lue keskustelun säännöt.
Aistitteko lähes välittömästi millaisia ihmiset ovat?
19.08.2023 |
Mulla sellainen taipumus ilmeisesti. Tapasin työn tiimoilta uuden ihmisen. Hän oli miellyttävä mutta sitten muutamasta lausahduksesta nousivat karvat pystyyn. Asia tuli toisen kollegan kanssa puheeksi ja hän ja moni muukin samaa mieltä.
Kommentit (60)
Aisinpa hyvinkin! Jos pohkeeni alkavat hikoamaan, tiedän olevani juttusilla pakoputken rassaajan kanssa. 😝
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ahneita, röyhkeitä niin itseään että ei muilla väliä.
No joo, olen kyllä tuskastuttavan ennakkoluuloinen ihmisiä kohtaan usein jo ihan kasvojen ja ilmeen ja olemuksen perusteella. Saan sitten palautetta kriittisistä luonneanalyyseistani tyyliin "ai mä en tunne sitä ihmistä niin hyvin".
Vierailija kirjoitti:
Ei ole ensivaikutelma koskaan pettänyt.
Jonkun kanssa on kyllä mennyt ihan hyvin pitkänkin aikaa ja ensivaikutelma on unohtunut sen takia, mutta ajan saatossa henkilö osoittautui sitten kumminkin omien ennakko-oletusten mukaiseksi.
Jep. Siitä saa vielä ongelmia itselle kun kieltää ne vibat jotka toisesta tulee kun haluaa uskoa hyvää. Moni saattaa esim olla kärkäs ja vahvatahtoinen mutta oikeasti kiva ja hyväsydäminen, näitä on turha pelätä. Mutta liian moni saa syötettyä sitä hyvän-ihmisen köyttä esim kollegoilleen vaikka käyttäytyy aika ajoin törkeästi, oikea luonto paistaa läpi. Ihmisten pakolliset sosiaaliset ympyrät nyt vain ovat sellaisia että vaikka jostain oikein huokuisi epärehellisyyden aura ja vaikka käyttäytyisikin sen mukaan on pakko vain sietää ja tulla toimeen.
Vierailija kirjoitti:
Ne, jotka arvioivat olevansa hyviä ihmistuntijoita ovat aina niitä joilla on huonoin itsetuntemus. Yleensä ovat vähän liiankin itsevarmoja monen asian suhteen.
Voihan se näinkin olla. Joskus tuntuu miksi yleensä puhun enää ihmisten kanssa? kavereita on ollut ja joskus vuosien varrella ihmetellyt sitä itsekin..hyrymykky ja näin introverttinäkin... aikamoisesti ilmeisesti tykätään. Kauhean sosiaalinen en ole enää..ne vuodet meni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jutuista tunnistaa jo heti kättelyssä: Jos alkaa puhumaan muodista, meikeistä ja tyyli on "näytänks mä nyt varmasti hyvältä". Se on ADIOS!
Vierailija kirjoitti:
Aisinpa hyvinkin! Jos pohkeeni alkavat hikoamaan, tiedän olevani juttusilla pakoputken rassaajan kanssa. 😝
Hyvät pohkeet sinulla! ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuvittelen tietenkin huomaavani ja aistivani ihmisestä sen millainen hän on, mutta aina menee metsään. Annankin jokaiselle tasavertaisen mahdollisuuden, ensivaikutelman sitä pilaamatta.
Olen oppinut oman elämäni aikana sen, että mihinkään ensivaikutelmiin ja "yleisiin viboihin" jostain ihmisestä ei voi todellakaan luottaa. Jotkut ihmiset ovat todella taitavia peittämään sen toisen synkemmän puolen persoonastaan.
Kerran yksi asiakaspalvelutehtävissä työskennellyt työtoverini sanoi yhdestä asiakkaasta, joka ei tervehtinyt eikä hymyillyt sisään tullessa, että hän haluaisi ampua tämän kuoliaaksi. Ensialkuun hän vaikutti ihan normaalilta ja perusystävälliseltä tyypiltä. Asiakkaiden edessä hän käyttäytyi kohteliaasti ja ystävällisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En anna ensivaikutelmalle paljoa painoa, vaikka olenkin yleensä hyvä esim. tulkitsemaan toisten tunteita. Yleensä nekin ihmiset, joilla on haastava luonne tai vaikeuksia elämässä haluavat olla ystävällisiä muille ja heidän kanssaan on miellyttävää toimia, kun vain antaa mahdollisuuden. Sillä ei ole kovin suurta merkitystä, aistiiko ihmisestä "millainen hän on", jos aikoo itse kuitenkin kohdella jokaista kunnioittavasti.
Pätee myös toisinpäin eli ihminen saattaa ensialkuun vaikuttaa kylmältä ja kaukaiselta ja omituiselta mutta onkin vaan ujo/Introvertti ja kömpelä sosiaalisissa suhteissa mutta ei tarkoita sillä pahaa kenellekään ja toisaalta saattaa tulla hyvinkin juttuun toisten ihmisten kanssa mutta ei kaikkien jos on varautunut henkilö kyseessä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No just omalta työpaikalta aloin miettiä eri työkavereita että millainen ensivaikutelmani heistä oli... Useimmista tajuan heti oleellisen, mutta yhtä luulin ärsyttäväksi minä minä -kailottajaksi, vaikka oikeasti on mukava, rempseä ja superhyvä työssään. Hänessä on myös minäminäkailottajapuoli mutta pitää sen kurissa niin ettei ainakaan mua pääse ärsyttämään. Toinen taas heti ensitapaamisella yritti lokkeilla mutta puki sen niin kauniisiin sanakäänteisiin ja antoi ymmärtää että tämä on täysin poikkeuksellista, että uskoin. Sanoi myös olevansa hyvä työssään ja tämänkin uskoin. Paljastui nopeasti että lokkeilee päivittäin ja säätää ihan jotain omiaan töissä eikä tee niitä tehtäviä joita oikeasti pitäisi. Kolmatta taisin pitää aluksi ujona ja vähän söpönä nuorenamiehenä. Vasta myöhemmin huomasin että onkin melko puhelias, sen tyylinen että aina kun jotain sanotaan hänelle tulee siitä jotain kommentoitavaa mieleen ja vähän sellainen pätijä. Lisäksi hänellä on ilmeisesti OCD, mitä en ainaakan ollenkaan aluksi arvannut. Mutta töissä on siis jotain tyyliin 30 kollegaa töissä ja nuo ainoat joiden muistan tuottaneen isompia ylläreitä.
Ohis. Olen esihenkilönä huomannut, että ne, jotka koko ajan puhuvat siitä, miten hyviä ja ahkeria töissään ovat, niin todellisuudessa eivät saa oikein mitään aikaiseksi. Todella hyvät työntekijät jostakin syystä näyttävät koko ajan epäilevän omaa kyvykkyyttään.
Kuinka monta hirmukarmeaa rikollista, todella kamalaa poikkeusyksilöä on jäänyt kiinni niin, että joku "aistii" heistä huokuvan pahuuden? Aivan niin. Se teidänkin kyvyistäne ja voimafantasioistanne. Takaisin todellisuuteen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En osaa selittää mutta joitakin asioita näkee naamasta tai ns. habituksesta.
Jos joku näyttää ylimieliseltä niin sitä hän on. Sama myös jos näyttää yksinkertaiselta, tai lupsakkaalta Eli elämänmyönteiseltä, tai täysin ilmeetön eli tunteeton jne.
Tämä on totta. Jos joku näyttää sellaiselta joulupukilta eli hymy on herkässä niin hän todennäköisesti on sitä.
Kunnes ärsytät häntä sopivasti.
Kaikki hermostuu jos heitä ärsyttää. Joitakin ei tarvitse ärsyttää lainkaan. Pointti on siinä että jotkut on elämän myönteisiä ja se näkyy.
Jep, saan jokaisesta tapaamastani ihmisestä jonkin tunteen heti ensimmäisellä katsahdukselle. Useimmiten tunne on neutraali, mutta joskus tuntuu sellainen hyvä sykähdys, joskus taas tulee todella paha tunne. Kertaakaan en ole ollut väärässä tunteeni kanssa, vaan aina on osoittautunut oikeaksi.
Uskon, että olen tietämättäni kehittänyt tällaisen kyvyn, kasvoin alkoholisoituneen ja narsistisen vanhemman kanssa.
En todellakaan. Ajattelen yleensä kaikista vaan hyvää.
Vierailija kirjoitti:
En todellakaan. Ajattelen yleensä kaikista vaan hyvää.
Minäkin aina petyn, kun joku onkin päättänyt olla pitämättä minusta, eli inhoaa ihan vaan periaatteesta vaikkei oltais edes juteltu ikinä mitään. Itse yleensä aika neutraali suhtautuminen ihmisiin, jos ei ihan silmille tulla.
Olen 60+ ja vain muutaman kerran on ensivaikutelma pettänyt. Mieheni on samanlainen, emmekä todellakaan ole introverttejä. Ikävintä on kun jostain saa huonot ensivibat ja ne todellakin ovat totta.
Ethän sinä aisti millainen ihminen on, vaan teet tulkintasi toisesta ihmisestä nopeasti. Varmaan liiankin nopeasti.
Valitettavasti. Olen n.85% oikeassa tapaamistani henkilöistä. Ja nähnyt kummallisia asioita. Olen ehkä vähän pelottava siinä suhteessa.