Jos saisitte tietää, että kumppaninne olisi pettänyt teitä puolet suhteestanne/liitostanne yhden saman ihmisen kanssa, mitä tekisitte?
Eli jos saisitte tietää, että kumppaninne olisi pettänyt teitä puolet suhteestanne/liitostanne yhden saman ihmisen kanssa, mitä tekisitte? Ts. ollut suhteessa toisaalle.
Välitön hullu silmä, kamat pihalle, enkä puhuisi sanaakaan enää koskaan. Jos omien tai yhteisten lasten asioista pitäisi sopia, ja lapset jo sen ikäisiä, pistäisin sopimaan keskenään.
Kommentit (50)
Ihan ensimmäiseksi kiittäisin luojaa toiveeni toteutumisesta.
Sitten menisin onanoimaan asialle.
Lopulta harmittelisin että miksi vain yhden kanssa, onko se siis rakkautta eikä pelkkää seksiä?
M40
Miksi puolet? Entä jos kumppani on pettänyt koko suhteen ajan?
Ex-mieheni oli valehdellut minulle kolme vuotta aika isoja asioita. Ei tuollaista, mutta samaa tasoa. Kun kuulin siitä se tuntui epätodelliselta. Maailma pysähtyi. Silmistäni valui vettä ja haukoin henkeä. Aivot kävi ylikierroksilla yrittäessään keksiä selitystä jonka voisin hyväksyä, niin ettei tarvitsisi erota. Seuraavana päivänä kuulin uusia asioita joita hän oli salannut. Vein lapset uimaan. Rannalla oli muita ihmisiä. Se tuntui kummalliselta. Kaikki ihmiset ympärillä, niiden elämä jatkui ihan tavallisesti vaikka itsellä oli maailmanloppu. Toisena päivänä kirjoitin eropaperit. Aika pitkään meni niin että iltaisin lasten mentyä nukkumaan, menin suihkuun ja istuin suihkun lattialla ja märisin.
Sellaista sitä tekee siinä vaiheessa.
No koska olen aikuinen, ottaisin eron.
Vierailija kirjoitti:
Varattuihin ei kannata sekoilla eikä haikailla. Yhtä tyhjän kanssa.
Tämän kun oppisi...
Viileän rauhallisesti laittaisin avioerohakemuksen vireille. Huolehtisin, että avioehto toteutuu ja että kaikki minulle kuuluva on minun . Sen jälkeen keskittyisin ihan vaan omaan elämääni.
Vierailija kirjoitti:
Meillä on sopimus, että jos haluaa erota niin se kerrotaan puolisolle. Ei tarvitse kertoa mitään syytä jollei halua. On myös sovittu, että jos on tyytymätön johonkin niin se kerrotaan rehellisesti etukäteen ja mietitään, että onko tilanteelle jotain tehtävissä.
Jos mieheni jäisi pettämisestä kiinni niin meidän liittomme päättyisi siihen. Sama toisinkin päin eli jos minä pettäisin niin lähtö tulisi. Eihän tuolloin olisi enää rakkautta, eikä kunnioitusta, puolisoaan kohtaan niin miksi enää olla yhdessä?
Siskoni joskus kysyi, että heittäisinkö mieheni oikeasti pihalle jos hän minua pettäisi. Vastasin myöntävästi ja hän ihmetteli, että heittäisinkö kaiken pois "vain" pettämisen takia. Totesin etten minä sitä siinä vaiheessa heittäisi vaan mies olisi sen tehnyt silloin kun minua petti.
Näin on menty kohta 30v.
Minulla sama ajatus vahvasti, että pettäminenhän on se eropäätös. Valittavana on vieraan ihmisen peti tai oma parisuhde, ja ensiksi mainittu on painanut vaakakupissa enemmän. En tajua tuota siskosi kaltaista ajattelutapaa, että "vain pettäminen". Mikä "vain"? Toinen on "vain" valinnut syvästi satuttaa minua ja pistää liittomme palasiksi?
Tosin olen myös kantapään kautta oppinut ettei kaikki ajattele näin. Kuten se varattu, johon rakastuin ja joka heivasi minut kuin roskan siinä vaiheessa kun meinasi jäädä kiinni. Ilmeisesti osalle se ei tarkoita mitään.
Mä tein juuri niin että olin kuin en tietäisi. Sisäisesti koski mutta tiesin että etsii helppoa pääsyä tilanteesta jonka itse luonut mutta en suinkaan edes yrittänyt avittaa siinä. Saipa edes pikkasen takaisinpäin tuulettimeen vuosien saatossa osuneesta paskasta. Sillä miekkosella on krooniset jarruviivat, ja sehän kielii vaan siitä että paskaa karkaa hamaan tappiin.
No ero eikä enää koskaan missään tekemisissä.
Varattuihin ei kannata sekoilla eikä haikailla. Yhtä tyhjän kanssa.