Jos saisitte tietää, että kumppaninne olisi pettänyt teitä puolet suhteestanne/liitostanne yhden saman ihmisen kanssa, mitä tekisitte?
Eli jos saisitte tietää, että kumppaninne olisi pettänyt teitä puolet suhteestanne/liitostanne yhden saman ihmisen kanssa, mitä tekisitte? Ts. ollut suhteessa toisaalle.
Välitön hullu silmä, kamat pihalle, enkä puhuisi sanaakaan enää koskaan. Jos omien tai yhteisten lasten asioista pitäisi sopia, ja lapset jo sen ikäisiä, pistäisin sopimaan keskenään.
Kommentit (50)
Ensimmäiseksi ihmettelisin, kuinka vähään se toinen nainen on tyytynyt. Työskentelemme molemmat kotoa käsin eikä tuo puoliso arki-iltaisinkaan kovin paljon muualla aikaansa vietä. Öistä puhumattakaan. No, tänä kesänä olin pari viikkoa yksin reissussa, että sillä aikaa olisi saanut se toinen nainen hänet itselleen ihan vuorokaudet ympäri, mutta kuten sanottu, vähään hänen olisi pitänyt näiden vuosien aikana tyytyä.
Sen jälkeen hankkisin vuokra-asunnon, muuttaisin, ja sieltä käsin alkaisin katsella rauhassa pysyvämpää asumismuotoa. Yhteinen taloustili tietysti lakkautettaisiin ja siellä olevat rahat jaettaisiin tasan.
Oletettavasti ensin lähtisin pitkälle pyörälenkille. Itkisin ja saattaisin oksentaakin. Muutaman tunnin mietinnän jälkeen menisin kotiin. Joko olisin hiljaa tai sitten sanoisin miehelleni että kerro. Haluaisin kuulla miksi näin tapahtunut.
Jos mies ylimielinen, syytteisiin minua ym niin alkaisin samantien järjestellä eroa. Jättäisin lapset (teinit joista osa jo täysi-ikäisiä) ja talon miehelle ja lähtisin vuokralle.
Mitäs siinä voi tehdä?
Luultavasti kumppani itse haluaisi eron.
Ei ole vaan ns. uskaltanut ottaa asiaa puheeksi.
Miehet ovat pelkureita eroasioissa.
Itseasiassa toivovat, että jäävät kiinni, silloin ei tarvitse itse kertoa vaimolle, että haluaa jättää vaimonsa.
Vierailija kirjoitti:
Oletettavasti ensin lähtisin pitkälle pyörälenkille. Itkisin ja saattaisin oksentaakin. Muutaman tunnin mietinnän jälkeen menisin kotiin. Joko olisin hiljaa tai sitten sanoisin miehelleni että kerro. Haluaisin kuulla miksi näin tapahtunut.
Jos mies ylimielinen, syytteisiin minua ym niin alkaisin samantien järjestellä eroa. Jättäisin lapset (teinit joista osa jo täysi-ikäisiä) ja talon miehelle ja lähtisin vuokralle.
Mulla ei olis mitään kiinnostusta keskustella tuossa kohtaa. Lasten kanssa lähtisin tai mies saisi itseasiassa lähteä.
Meilläkin miehellä oli vuosikausia toinen nainen, joka lopulta suivaantui mieheni arpomiseen kahden naisen välillä. Niinpä se toinen nainen reippaasti soitti minulle keskellä yötä ja selvitti tilanteen . Ihan oli selvin päin ja asiallinen.
Otin viikon aikaa miettiä onko tilanne minun kannaltani paha vai hyvä. Päädyin, ettei ihan hyväkään, mutta en nähnyt syytä lähteä eroamaan. Tajusin, etten ole edes mustasukkainen tai loukkaantunut. Kun näin sen toisen naisen tuntui vähän typerältäkin, etteikö mies olisi voinut valita edes jonkun mehukkaan misukan ja jolle voisin oikeasti olla kateellinen.
Vuosienkaan jälkeen en ole saanut jälkijättöisiä raivareita tai mustasukkaisuuskohtauksia. Itsetuntoni ei saanut kolausta. Vain se vaikutti väleihimme, että mies oli niin lapsellinen. Sitä toista naista en vihaa. Päinvastoin hän ei vastannut minun yhteydenottoihini ja oli kuulema raivoissaan, kun en sitten reagoinut niin kuin oletti naisten tyypillisesti reagoivan.
Vierailija kirjoitti:
Mitäs siinä voi tehdä?
Luultavasti kumppani itse haluaisi eron.
Ei ole vaan ns. uskaltanut ottaa asiaa puheeksi.Miehet ovat pelkureita eroasioissa.
Itseasiassa toivovat, että jäävät kiinni, silloin ei tarvitse itse kertoa vaimolle, että haluaa jättää vaimonsa.
Mikähän tällaista luuseriukkoa on aikaisemmin estänyt eroamasta?
Vierailija kirjoitti:
Ensimmäiseksi ihmettelisin, kuinka vähään se toinen nainen on tyytynyt. Työskentelemme molemmat kotoa käsin eikä tuo puoliso arki-iltaisinkaan kovin paljon muualla aikaansa vietä. Öistä puhumattakaan. No, tänä kesänä olin pari viikkoa yksin reissussa, että sillä aikaa olisi saanut se toinen nainen hänet itselleen ihan vuorokaudet ympäri, mutta kuten sanottu, vähään hänen olisi pitänyt näiden vuosien aikana tyytyä.
Sen jälkeen hankkisin vuokra-asunnon, muuttaisin, ja sieltä käsin alkaisin katsella rauhassa pysyvämpää asumismuotoa. Yhteinen taloustili tietysti lakkautettaisiin ja siellä olevat rahat jaettaisiin tasan.
Kukaan ei varmaan voita mitään lottopottia tuollaisessa kuviossa, jokainen saa vähemmän kun kuuluisi.
Ihmettelisin miksei mies ole saanut erotuksi, mutta olisin kiitollinen mitä pikemmin moinen paljastuisi jos näin olisi ollakseen. Helpottaisin miehen elämää 300 % ja lähtisin saman tien.
Vierailija kirjoitti:
Meilläkin miehellä oli vuosikausia toinen nainen, joka lopulta suivaantui mieheni arpomiseen kahden naisen välillä. Niinpä se toinen nainen reippaasti soitti minulle keskellä yötä ja selvitti tilanteen . Ihan oli selvin päin ja asiallinen.
Otin viikon aikaa miettiä onko tilanne minun kannaltani paha vai hyvä. Päädyin, ettei ihan hyväkään, mutta en nähnyt syytä lähteä eroamaan. Tajusin, etten ole edes mustasukkainen tai loukkaantunut. Kun näin sen toisen naisen tuntui vähän typerältäkin, etteikö mies olisi voinut valita edes jonkun mehukkaan misukan ja jolle voisin oikeasti olla kateellinen.
Vuosienkaan jälkeen en ole saanut jälkijättöisiä raivareita tai mustasukkaisuuskohtauksia. Itsetuntoni ei saanut kolausta. Vain se vaikutti väleihimme, että mies oli niin lapsellinen. Sitä toista naista en vihaa. Päinvastoin hän ei vastannut minun yhteydenottoihini ja oli kuulema raivoissaan, kun en sitten reagoinut niin kuin oletti naisten tyypillisesti reagoivan.
Jäit miehen kanssa jolla oli vuosikausia toinen? Luuletko ettei oppinut vain salailemaan paremmin eikä ole toistanut temppuaan? Jos et aiemmassakaan tapauksessa ollut kartalla asiasta? Apua naiset. Ikinä ikinä jos mies arpoo hetkenkin kahden välillä ei pidä jäädä vaihtoehdoksi, silloin otetaan mieheltä valintaoikeus pois ja lähdetään etsimään parempi mies. Sellaisia nimittäin löytyy.
Vierailija kirjoitti:
Päinvastoin hän ei vastannut minun yhteydenottoihini ja oli kuulema raivoissaan, kun en sitten reagoinut niin kuin oletti naisten tyypillisesti reagoivan.
Toi onkin tehokkainta. Kun asia on mukamas täysin samantekevä, niin sekös sitä ottaakin päähän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitäs siinä voi tehdä?
Luultavasti kumppani itse haluaisi eron.
Ei ole vaan ns. uskaltanut ottaa asiaa puheeksi.Miehet ovat pelkureita eroasioissa.
Itseasiassa toivovat, että jäävät kiinni, silloin ei tarvitse itse kertoa vaimolle, että haluaa jättää vaimonsa.
Mikähän tällaista luuseriukkoa on aikaisemmin estänyt eroamasta?
Haluaa olla se "hyvä tyyppi", ei halua missään kohtaa riskeerata, että kukaan pitäisi m*lkkuna tyyppinä tai ikävänä ihmisenä. Tällaisia miehiä on paljon, kannattaa vältellä, heille ei koskaan mikään tai kukaan ole prioriteetti sen edelle mitä muut heistä ajattelee. Ei koskaan.
Ottaisin eron saman tien. Miksi olisin henkilön kanssa, joka ei halua olla vain minun kanssani. Lisäksi halveksin pettureita ja valehtelijoita, joten en voisi arvostaa häntä ihmisenä enää enkä siten voisi olla hänen kanssaan.
Tuota nimitetään kaksoiselämäksi eikä pettämiseksi
Vierailija kirjoitti:
Meilläkin miehellä oli vuosikausia toinen nainen, joka lopulta suivaantui mieheni arpomiseen kahden naisen välillä. Niinpä se toinen nainen reippaasti soitti minulle keskellä yötä ja selvitti tilanteen . Ihan oli selvin päin ja asiallinen.
Otin viikon aikaa miettiä onko tilanne minun kannaltani paha vai hyvä. Päädyin, ettei ihan hyväkään, mutta en nähnyt syytä lähteä eroamaan. Tajusin, etten ole edes mustasukkainen tai loukkaantunut. Kun näin sen toisen naisen tuntui vähän typerältäkin, etteikö mies olisi voinut valita edes jonkun mehukkaan misukan ja jolle voisin oikeasti olla kateellinen.
Vuosienkaan jälkeen en ole saanut jälkijättöisiä raivareita tai mustasukkaisuuskohtauksia. Itsetuntoni ei saanut kolausta. Vain se vaikutti väleihimme, että mies oli niin lapsellinen. Sitä toista naista en vihaa. Päinvastoin hän ei vastannut minun yhteydenottoihini ja oli kuulema raivoissaan, kun en sitten reagoinut niin kuin oletti naisten tyypillisesti reagoivan.
Kenen mukaan oli raivoissaan? Miehen vai? Uskot sen sanaa joka vuosia sulle laski palturia?
Vierailija kirjoitti:
Tuota nimitetään kaksoiselämäksi eikä pettämiseksi
Totta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitäs siinä voi tehdä?
Luultavasti kumppani itse haluaisi eron.
Ei ole vaan ns. uskaltanut ottaa asiaa puheeksi.Miehet ovat pelkureita eroasioissa.
Itseasiassa toivovat, että jäävät kiinni, silloin ei tarvitse itse kertoa vaimolle, että haluaa jättää vaimonsa.
Mikähän tällaista luuseriukkoa on aikaisemmin estänyt eroamasta?
Varmaan se, että jos jättää perheensä, pidetään huonona miehenä. Se taas on ihan ok, että akka pistää pellolle, sitten voi muuttaa suoraan sen toisen luo ja selittää, että vaimo halusi erota. Että ihan puskista tuli.
🇺🇦🇮🇱
Vierailija kirjoitti:
Meilläkin miehellä oli vuosikausia toinen nainen, joka lopulta suivaantui mieheni arpomiseen kahden naisen välillä. Niinpä se toinen nainen reippaasti soitti minulle keskellä yötä ja selvitti tilanteen . Ihan oli selvin päin ja asiallinen.
Otin viikon aikaa miettiä onko tilanne minun kannaltani paha vai hyvä. Päädyin, ettei ihan hyväkään, mutta en nähnyt syytä lähteä eroamaan. Tajusin, etten ole edes mustasukkainen tai loukkaantunut. Kun näin sen toisen naisen tuntui vähän typerältäkin, etteikö mies olisi voinut valita edes jonkun mehukkaan misukan ja jolle voisin oikeasti olla kateellinen.
Vuosienkaan jälkeen en ole saanut jälkijättöisiä raivareita tai mustasukkaisuuskohtauksia. Itsetuntoni ei saanut kolausta. Vain se vaikutti väleihimme, että mies oli niin lapsellinen. Sitä toista naista en vihaa. Päinvastoin hän ei vastannut minun yhteydenottoihini ja oli kuulema raivoissaan, kun en sitten reagoinut niin kuin oletti naisten tyypillisesti reagoivan.
En tiedä itsetunnosta. mutta itsekunnioitusta voisit hankkia.
Mua ahdistaisi, että mies on halunnut toimia salaa. Mitä se seuraavaksi haluaisi salata? Tai onko salannut myös jotain muuta? Hankkisin varmaankin mielenrauhaa eroamalla.
En pystyisi luottamaan tuollaisen jälkeen enkä haluaisikaan. Eroaisin ja jättäisin miehen tekemään sitä mitä on tosiasiassa halunnutkin. En kuuntelisi selityksiä.
Kuulostaa hullulle ja sille ettei asioita ole edes käsitelty jos jatketaan ilman minkäänlaista tunnevuoristorataa ja ylpeillään vielä sillä kuten joku aiempi. Että oli vain "kilpailu" joka piti voittaa. Tuollaisen miehen kanssa et voi voittaa koskaan, vain hävitä. En haluais olla missään tekemisissä tuollaisen kanssa.
En jaksa jossitella.